sunnuntai 17. marraskuuta 2013

whiskey, chocolate and freaks!

Nyt iski minullekin ensi kertaa otsikko kummitus. En tiedä mitä olisin kirjoittanut otsikon kohdalle ja jotakin sinne oli töherettävä eli whiskey, cholate, ja freaks saa nyt kelvata lukijoille tälläkertaa. Voin kertoa, että sen verran erikoinen viikko takana, että sanatkin menee jo tässä sähellyksessä.

Viime viikko vilahti ohitse todella nopeasti, mihin nämä viikot oikein katoavat? Juuri oli alkuviikko ja nyt ollaan jo sunnuntaissa. Viikonloput tuntuvat menevät vielä nopeammin kuin viikolla päivät. Kuluu se aika sitten viikolla loppujen lopuksi hyvin vaikka yksin päivät olenkin kotosalla. Ilmeisesti mulla on sitten paljon tekemistä, kun kerta ollaan jo päästy sunnuntaihin asti. 

Ajattelin keventää seuraavalla yotubesta pomitulla metallican musiikkivideolla tämän postauksen alkua joten siinäpä teille Metallicaa ja mukana voi mukavasti jammatakin.
Päästiin ainakin whiskeyn makuun hetkeksi! Kuten varmasti saatte videolla huomata niin siinäkin laitetaan paikkojan vähän uusiksi.
Tosin meillä ei ihan näin rajuja remontteja tehdä!



Alkuviikko eteni meikäläisellä todella etanan tahtiin kulkien, en tiennyt oikein mitä tehdä tai oikeastaan mistä aloittaa viikon touhut. Ilmat ovat olleet todella surkeita voineen vain sanoa, että vettä, vettä ja edelleen vettä. Parina päivänä saatiin onneksi vähän aurinkoa ja pakkasta joten pääsin ulos haravoimaan pihaa. Muistakkaan koska olisin viimeksi marraskuulla haravoinut lehtiä maasta pois!

Alkuviikosta poistelin kuopuksen huoneen seinältä tapeetteja ja tarkoituksena oli saada seinään uudet tapeetit. 
Tuli eteen pulma jota sitten miehen kanssa yhdessä mietittiin ja suunniteltiin uusiksi. Pojan huoneessa on raput jotka johtaa ylä-kertaan esikoisen huoneeseen. Heti rappusten ala-puolella oli iso vaatekaappi joka teki vähän tukkoisen olon ylä-kertaan kulkemiselle. Pätettiin, että vaatekaapin paikka vaihdetaan muuri seinälle niin saadaan vähän enemmän tilaa kulkemiseen. 
Kaapin paikan vaihdoksen jälkeen tulikin pieni pulma, seinällä oli sininen tapeetti, mutta sitä tapeettia ei oltukaan vedetty koko seinään joten kaapin tausta olikin erilaista tapeettia kuin muualla seinissä. Eli yksi asia oli jälleen varmaa nimittäin se, että jälleen revitään tapeettia ja vaihdetaan uudet tilalle. Kyselin poitsulilta, että minkäs väristä hän sitten tahtoisi ja poika ei osannut päättää lainkaan. Minä päätin näyttää niitä tapeetteja jotka pitivät alunperin tulla meidän makuuhuoneen seinälle. Poika ihastui sen verran tummaan kuvio tapeettiin, että hänelle kuulemma kelpaisi tämä vaihtoehto. Tälläkertaa päästiin todella halvalla, kun ei tapeetteja tarvinnut lähteä metsästämään pitkin kaupungin kauppoja.


Tässä on jo revitty tapeettia irti sen minkä kipeiltä niskoiltani olen jaksanut. Lisäksi näiden rappusten edessä oli se iso valkoinen vaatekaappi, ja kaapin takana vaalan punaista tapeettia, sekä tuota sinistä joka näkyy pienenä palana seinän yläreunassa.
Kuten varmasti myös huomaatte niin paneeli pintaa on paljon, mutta nyt ei toistaiseksi paneeleille vielä tehdä mitään. Suunnitelmissa on ehkä inan tulevaisuudessa maalta paneelipinnat ja tehdä rappusiin pientä ehostus remonttia, sillä kuvassa olevat ylä-kertaan johtava raput ovat todella jyrkät.


Kuten huomata saattaa huoneessa ei ole paljon tapetoitavaa pintaa, mutta mikäli haluaisi maalata niin sitä enemmänkin maalattavaa paneeli pintaa. Alimmaisessa kuvassa onkin sitten koko huone omassa koossaan. Ei mikään suuri huone, mutta hyvä ja turvallinen huone sellaisella 9-vuotiaalle viikarille joka tykkää välillä unissaan kävellä ja hiippaila pitkin taloa joten turvallisempaa oli junnu sijoittaa asumaan tähän huonseen. Eipä ainakaan tarvitse pelätä, että putoaisi rappusista lujaa alas jos ylä-kerrasta lähtisi unissaan seikkailemaan ala-kertaan. Tietenkin tässä voi olla se pelko, että lähteekin unissaan kiipeämään ylä-kertaan.

Sängyn päätyyn tuli nyt sitten se jätti vaatekaappi ja kuten huomata saattaa niin rappusten eteen tuli todellakin enemmän kävely tilaa.
Pientä fiksausta ja pinta stailausta tämäkin huone tulee vielä tarvitsemaan, mutta ainakin siinä voi nyt toistaiseksi lapsukainen voi viettää omaa aikaansa.


Muutoin viikko eteni todella hitaaseen tahtiin, mielialat heitteli volttia edes takaisin pääkopassa. Eikä mikään ihme, kun näitä ilmoja katselee ulos ikkunasta niin vähemmästäkin alkaa jo epätoivo valumaan pitkin puntin lahjetta. Jos ei sada vettä niin sitten pakastaa ja taas sataa, myrskyää.

Odottelin hyvin jännittyneenä tulevaa perjantai aamua sillä olin varannut itselleni ajan niskakivusta joka oli jatkunut jo neljättä viikkoa ja siihen olin sitten vetänyt mitä mukavempia särkylääkkeitä ja alkoi mitta olemaan jo täynnä. Odotettu lääkäri aamu saapui ja mitäs siellä sitten todettiinkaan? No ei siellä sen enempää lääkärikään voinut tehdä kuin laittaa lähetteen fysiolle ja sanoi, että jos kipu jatkuu vielä monta päivää niin sitten aletaan kuvaamaan kaularankaa. Ensin alkoi epäilemään, että niskassa saattaisi hyvinkin olla välilevyn pullistuma, mutta nyt ei oireet oikein menneet yksi yhteen välilevyn pullistuman kanssa. 
Sain siis paperin kouraan ja lisäksi käski ottaa relanxantteja ja vähän lepäilemään niskan kanssa. Miten tällänen mahoton touhutäti ja perheen äiti nyt levätä pystyisi, kun ei muutenkaan osaa aloillaan istua tai olla. Sen verran pysäytti ajattelemaan, että en kyllä ihan mahottomia viikonlopun aikana rehkisi, mutta perjantaina käytiin kaupungilla illalla tekemässä isännän kanssa kahdestaan pakolliset kauppakuviot ja takaisin kotiin tultuamme jatkoin kesken jäänyttä siivou urakkaani. Lisäksi perjantai illasta meille tuli ystävä pariskunta M & J kylään katsastamaan meidän uutta kotiamme ja iltaa istumaan.

Meille tullessaan M & J toivat niin ihan tupaantuliais lahjat meille, että meinasin hyppiä suuresta ilosta. Toinen lahjoista ei ihan ollut mun makuun, mutta se toinen oli kyllä niin osuvasti tuotu ja sopii juuri tähän syksyiseen kaamokseen.

Jotain emännälle ja jotain isännälle. Kuvasta voitte vain arvailla mikä se emännän silmää mielyttää ja isännän rintakehää lämmittää...
Skottilainen viski korkattiin ja tarjosin siitä miesväelle napakat napanderit, itse vain jäin nuuhkimaan pullon suuta. Mieheni kovin käski munkin ottamaan pienen paukun skottilaista niin voisi saada minutkin rentoutumaan ja unohtamaan surkean niskakipuni hetkeksi. Ilmoitin raakasti, että tiedät kyllä miten minun käy jos tuota tujua ainetta kaadan kurkustani yhdenkin lasillisen alas. Nimittäin eressä olisi todennäköisesti pahat refluxit ja pahimmassa tapauksessa ruokatorventulehdus jota todellakaan en halunnut saada. Muistoissa elää vieläkin 4-vuotta sitten ystäviemme ja lastemme kanssa  viettämämme uuden vuoden aatto jolloin kaadoin konjakkilasillisen konjakkia kurkusta alas ja sen jälkeen vietin melkein viikon aikaa kovassa ruokatorventulehduksessa joka on todella ilkeä tauti!


Mutta sen sijaan kynttilän lyhty oli mitä ihanin lahja ja mä oleeennnnn  niiin hulluna kynttilälyhtyihin. Niitä voisi meillä olla vaikka joka pöydällä tai ikkunalla kaksi luomassa tunnelmaa näinä syksyn pimeinä iltoina. Suklaat tuli tietenkin kaupan päälle, sekä tonttu tyttö ja tämä ihana magneetti kyltti..


Perjantai ilta vierähti siis M & J: knssa iltaa istuen ja viettäen. 
Lauantai päivälle meidät oli kutsuttu appivanhempien luokse syömään ja kakuttelemaan, taas saatiin siis kahvia ja kakkua vatsan täydeltä. Appiukolla oli nimittäin synttärit viikolla ja miehen toinen sisko oli tulossa turun suunnalta lasten kanssa katsomaan appivanhempieni uutta valmistunutta taloa ja juhlimaan synttäreitä. 

Samalla kävivät myös meidän puolella katsastamassa mitä oltiin saatu viimeisen 4-viikon aikana touhuttua ja kuinka paljon oltiin jo tehty pientä pintaremonttia.

Mieheni sisko toi aivan ihanan tupaantuliaislahjan meille ja jälleen kerran meinasin kiljahdella ilosta.
Niin sieltä tuli pentinkin hopeinen kynttilän jalka kera kynttilän meille lahjaksi. 




Viikonloppu meni hyvin ja ajattelin, että olipas pitkästä aikaa mukava viikonloppu ja rentoa oleilua perheen ja ystävien kanssa, mutta aina asiat eivät mene ihan kuten kuvittelee!

Tänä aamuna heräsin normaalia aikaisemmin ja varmaan yksi syy oli se, että ulkona oli niin jumalaton myrsky, että siinä metelissä kukaan tahtonut saada nukutuksi. Nousin ylös sängystä ja ensimmäisenä mietin, että mitä kummaa? Mullahan on oikeanpuoleinen leuka aivan puuduksissa ja tunne oli kuin puudutuspiikki olisi isketty hampaan juureen. Siinä vähän aikaa venyttelin suutani ja mietin, että mikä kummajainen siellä nyt sitten oikein on? Ala-hampaseen aloitettiin n. pari kuukautta sitten juurihoito ja ajattelin, että ilman muuta se siellä nyt kiukuttelee ja lujaa, mutta ei mulla sentään vielä näin puuduksissa ole ala-leuka ollut juurihoitojen välillä. Minä sitten nappasin heti aamusta puhelimen kauniiseen kouraan ja pirauttaa päräytin hammatohtorilaan ja siellä toisessa päässtä täti vähän oli ihmeissään, että mitäs tämä tälläinen nyt sitten on. Varasi minulle ajan ja sanoi, että jos nyt kumminkin tulet näyttämään sitä suutasi tänne. Niin me sitten käytiin nättämässä ja lääkäri kuvasi hampaat ja sanoi, että ei siellä ainakaan tulehdusta näy, tunto on tallella ja kaikki näyttää hyvältä, mutta ien reunat juuren ympäriltä ovat kosketus arat, mutta täysin normaalin näköiset. 
Siinä ne sitten tutki,hutki ja kokeili kaikki tuntoaistit ja ihmettelivät, että mitä kummaa tämä tälläinen nyt sitten oikein on. Pystyt jopa puremaan, liikuttelemaan huulia ja kasvoja joten hieman alkoi jo tätejä ja minua naurattamaankin koko homma. Päättivät etteivät aukaise hammasta, mutta antoi v-peniä viikon kuurin ja käskivät heti huomen aamusta soittaa omalle lääkärille ja kysästä, että mitäs nyt tehdään. Antibiootin kanssa saan olla ihan rauhassa torstaihin asti jolloin minulla on lääkäri aika omalle hammaslääkärille. Mutta sen verran hoksottimet pelasivat kaikilla, että pähkäiltiin niskojen ja kaularangan osuutta tähän asiaan. Lisäksi minulla on todella kova purenta, matalat hampaat ja (kuluneet) joten kaikki voivat vaikuttaa kaikkeen. Kaularanka ja leuka, kun myös voivat toinen toisiinsa säteillä. 

Otappa tästä sitten selvää...

Näin se viikko eteni yhdestä inhottavasta niskakivusta puutuneeseen leukaan!

Tänään hammastohtorilta kotiin palattuani ajattelin, että pitäisikö ottaa pieni huikka sitä lauantaista viskiä ja painua peiton alle ja pysyä siellä huomiseen aamuun asti. Mutta eipä sekään taida olla kovin hyvä idea, koska nyt on jo penisiliini kuurikin päällä!

KOKO viikko on hyvä päättää seuraavaan kynttilämeri kuvaan!
Kuten huomaatte meidän maalattu ja uusiksi tapetoitu makuuhuone/oleskeluhuoneen seinälle on viimein saapuneet avohyllyt.



6 kommenttia:

  1. Mukavia tuliaisia olette saaneet. :)

    Nätit tapetit! :)

    Toivottavasti niskakipusi menisi ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitä tässä toivon, että niska oireet pikkuhiljalleen helpottaisivat. Ainakaan toistaiseksi ei ole periksi antanut. Pitää varata fysiolle aikaa josko saisivat kinnauksen ja kivun raoittumaan,

      Tapeetit ovat ihan jees, mutta paneeli vaatii vielä työstöä tulevaisuudessa, :)

      Poista
  2. Kivoja tuparilahjoja olette saaneet! Ilmeisesti lahjoittavat tietävät ja tuntevat makunne :) Silloin on tosi helppo hankkia mieleisiä tuparilahjoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ainakin luulisin niin, että lähiystävä piiri tietää ja tuntee makuni melko hyvin.
      Olivat kyllä aivan ihanaiset lahjat ja pitänee varmaan käydä pyydystämässä pentikin kynttilänjalalle vielä kaveri niin tulee yhtenäisempi ilme.

      Toivottavasti osaan hankkia vastaavissa tilanteissa ystävilleni heidän näköisiä lahjoja. :)

      Poista
  3. Kaikki kommentointiajatukset katosi kun jäin vaan tuijottelemaan tuota alakuvaa, valkoiseksi maalattu paneeli näyttää kyllä todella raikkaalta. Käännyn nyt tuijottelemaan noita omia keltaisia paneeleita ja sanon itselleni; jotain olisi parasta tehdä pian :) Niin nättejä tuparilahjoja, kyllä on emännän hyvä maku tiedetty :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muutako suti ja rulla käteen ja paneeleihin uusi maalipinta. Mutta voin edelleen kertoa, että kattomaali haisi aivan jäätävältä. Tiedä siitä hyvästä mausta, mutta tuparilahjat kyllä osu ja upposi kerrasta meikäläisen ytimiin.

      Mikäli et kerinnyt aikanaan kommentoimaan ja huomaamaan sitä remontointi postausta niin muutama postaus alempaa löytyy koko makuuhuoneen/oleskeluhuoneen maalausprojekti! vink..vink.. ;)

      Poista