lauantai 12. lokakuuta 2013

Muutosten edessä!

Katsausta menneeseen viikkoon, tänään on siis aika sunnuntai postaukselle. 
Maanantai aamuna herätessäni aloin laskemaan päiviä ja jäljellä olevia tunteja maalle muuttamiseen. Kun tietää pääsevänsä muuttamaan paikkaan jonne on jo vuosia odottanut pääsevänsä asumaan niin sitä odottaa täysin malttamatttomana muuttopäivää. 

Vietin viime viikon lauantain, ja sunnuntai päivän siivoamalla appivanhempien uutta taloa. Rakennuspölyä oli joka nurkka täynnä ja koko talo käytiin katosta lattiian läpi siivoamalla. Maanantai iltana jatkui vielä sama siivous ja saatiin vahvistusta porukkaan anoppini siskosta ja kolmestaan tehtiin sitten lopullinen silaus. En muistanutkaan kuinka paljon 65 neliön pikkutalossa voikin olla puhdistamista ja siivoomista rakentamisen jäljiltä. Rakennussiivousta tein oman yrittäjyyteni aikana suhteellisen paljon joten homma oli ennestään tuttua juttua. Mutta vuoden päivät olen ollut poissa siivousalalta joten en muistanutkaan kuinka rankkaa tuo rakennussiivous voikaan olla!

Appivanhemmille tulisi loppuviikosta pari kuormallista sotkasta uusia mööbeleitä ja sängyn runko. Nämä kun saapuisivat niin saisivat viettää myös ensimmäistä yötä uudessa kodissaan. 
Anopilla ja apilla alkoi siis oma koti olemaan kunnossa ja tavaraakin oli kannettu vanhasta talosta jo viikon verran joten heillä oli hommat kunnossa.

Toisin kuin meillä...
Minä hermoilin ja stressailin vanhassa talossa ja yritin epätoivoisesti tyhjentää kaappeja tavaroista. Voi herranen aika sitä tavara määrää, mistä sitä kertyykin ihmisille niin paljon  krääsää ja kaiken maailman tavaraa vuosien varrella? Välillä meinaa epätoivo iskeä, kun alkaa katselemaan kaappejaan ja toteamaan, että nämä kaikki pitäisi pakata laatikoihin ja raahata toiseen osoitteeseen ja siellä taas purkaa laatikoista kaappeihin! Lisäksi pitäisi vanhassa osoitteessa sitä mukaan pestä ja puhdistaa kaappeja vanhasta pölystä, kun kaapit tyhjenevät. Toistaalta taas meinasi epätoivo ikseä, kun tajusin karun totuuden, että uudessa osoitteessa pitää tyhjentää anopin tavarat laatikoihin ja alkaa puhdistamaan niitä kaappeja pölystä jotta saa taas siirrettyä omat tavarat puhtaalle pohjalle! Siis meikäläisen ajatukset pyörivät lähiviikkoina pakkauksen, purkauksen ja siivouksen merkeissä. "voi mun selkäparkani, miten se mahtaa kestää tämän rääkin"!

Alkuviikko oli siis siivousta sekä anopille, että omassa kodissa. Tiistaina mietin, että tekisinkö yhtään mitään vai olisinko vain paikallani ja ottaisin yhden lepopäivän. Eipä siinä paljon lepopäivää voinut ottaa, kun herää jälleen todellisuuteen ja toteaa, että ei se nyt auta istua vaan jatkaa purkamista ja pakkaamista.

Keskiviikko aamuna vein miehen töihin ja sain auton omaan käyttööni päiväksi. Oli aika ajaa kaupunkiin ja mennä käymään työvoimatoimistossa. Siellä jatkettiin ammatinvalinnan puolella suunnitelmaa siitä mikä minusta tulisi isona? Niin asiat ovat sen verran mutkalla, että vaikka malle muutakin niin kylllä slilti haluaisin päästä jonnekin töihinkin ihan normaalin maallikon tapaan päivätyöhön. Tosin mahdollisuuteni ovat himan heikot, kun selässä on välilevyn rappeuma joka aiheuttaa päänvaivaa hippusen verran. Jouduin lopettamaan 8-vuotisen työura putkeni välilevyn rappeuman vuoksi, selkä ei enään kestänyt siivoustyötä jota tein 6-7 vuotta yhtäjaksoisesti tuosta 8-vuodesta. Siitä 5 vuotta tein yrittäjänä. Viimeisen 1,5 vuotta olin isomalla valtakunnallisella siivousliikkeellä kokopäiväisenä työssä ja siellä alkoi selkä reistaamaan sen verran pahasti, että työterveyshuolto pisti lapun luukulle ja sanoi, että sun hommat loppu nyt tähän. Kirranpolilla sitten mangneetti kuvien jälkeen todettiin tämä alkava rappeuma ja lääkäri sanoi, että ikääsi katsoen olisi hyvä jos tekisit ammatin vaihdoksen vielä, kun voit! Pari vuotta jos olisin vielä jatkanut siivousalalla olisin todennäköisesti palannut kirranpolille vielä huonomassa kunnossa. Nyt ollaan siis vaikeiden asioiden eressä, kun en tiedä mitä työkseen voisi tehdä? Seisomatyötä ei kestä 8 tuntia, saatika istuma työtäkään. Oireista voisi kertoa sen verran, että oireet ovat samat kuin välilevyn pullistumassa. Jalka puuttu, menee tunnottomaksi, hermo särky on välillä niin raastavaa , että tekee mieli kiljua kuin sikaa jota tapettaisiin. Lisäksi lannerankaan kohdistuvat toistuvat kipu joka muistuttaa minua lopun elämäni päivittäin siitä, että välilevy katoaa itsekseen pikkuhiljalleen ja aamuisin ei tahdo sängystä nousu onnistua saatikaa sohvaltakaan. Lisäksi selkään kohdistuva rasitus ja muutosta johtuvat laatikoiden nostelut, siivous ym.. tekevät olon välillä todella hankalaksi ja inhottavaksi. Mutta toisaalta olon tekee ihan huippu hyväksi se, että tiedän pääseväni maalle asumaan!! 
Tiedän, että elämässä sattuu ja taphtuu paljon pahempiakin ja surullisempia asioita kuin yksi selkä ongelma, mutta kyllä tämäkin on yhtä taistelua. Elämäni etenee vain päiväkerrallaan tahtiin ja jokainen aamu elämässäni on uusi aamu ja koskaan ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan. 

Työvoimtoimistoon varattiin uusi aika loppuvuodelle ja sitten jatketaan suunnitelmaa, kun saadaan tämä muutto ruljanssi tasaantumaan ja rauhoittumaan.

Torstaina olikin sitten se ihan HUIPPU AAMU edessä. Odotin niin kovin innoissani postimiehen tai oikeastaan naisen ohi kulkua postilaatikkomme kohdalle. Luoteisväylä lehtä odotin aivan jäätävällä innolla. Meidän perheestä tehtiin viikko sitten juttu paikallislehteen ja raakavedoksen sain sähköpostiini ja se näytti hyvältä, mutta nyt näkisin koko jutun todellisuudessa kuvien kera. Lehden avatessani totesin, että vau!! Kyllä kannatti tehdä juttu, koska teksti on aivan erinäköinen ammattilaisen kirjoittamana. Kuvatkin olivat onnistuneet hyvin joten teksti oli juuri meidän näköisemme ja oloinen. 

Sinä joka et paikallislehteemme näe ja olet kiinnostunut millainen juttu siellä luoteisväylässä oikein on niin mene osoitteseen: http://www.lehtiluukku.fi/ sieltä voit lukea näköislehden. Näköislehden lukeminen maksaa muutaman euron, mutta se tuskin tekee mahdottoman suurta vejetta kukkarosi nyöreihih. Etsit vain 10.10 päivän lehden niin sieltä putkahtaa esiin tuttuja kasvoja!

Lehtijutun lisäksi torstaille oli sovittu hammaslääkärin piinapenkkiin aika ja sinne ryntäsin polkupyörän kera puolen päivän aikaan paikattavaksi. Hammaslääkäristä päästyäni riensin kovaa kyytiä kotiin sillä seuraavaksi oli jo nuohooja tulossa käymään puhdistamaan piippuja. 
Piti nuohouttaa piiput kuntoon seuraavia talon asukkaita varten ja heidän olisi hyvä ja turvallista jatkaa tulisijojen lämmittämistä. 

Niin siinä sitten kävi, että taloa emme saaneet myytyä, mutta saimme hyvät  vuokralaiset taloon joten kodissamme siis elämä jatkuu meidänkin jälkeen. En näe tuota vuokra asiaa huonona vaihtoehtona tällähetkellä lainkaan!

Perjantai-lauantai ja sunnuntai menikin sitten uuteen osoitteeseen tavaroita raahaten, siivoillessa, ja yöpymällä maalla. Tänään palataan taas keskustaan, kun pojilla on viikko vielä koulua ja sitten alkaakin syysloma ja se VIRALLINEN muuttaminen uuteen osoitteeseen. Viikkonloppu kuitenkin vietettiin maalla ja aivan kuin mökillä olisi ollut. Levitettiin vanhan puusohva ja siinä nukuttiin miehen kanssa ja tuli kyllä todella nostalginen olotila ja vanhat hyvät ajat muistoihin. 

Kynttilän valoa ja puusohvalla nukkumista, siitä meidän viikonloppu on rakennettu!




5 kommenttia:

  1. Tsemppiä siivous- ja muuttourakkaan - toivottavasti jossakin välissä ehdit huilaamaankin. :) Ja hyvä, että löytyi kunnolliset vuokralaiset. :)

    Mieluisa asuinympäristö on iso ja tärkeä osa viihtyvyyttä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Varmaan viimeistään silloin kerkiän lepäämään, kun kaikki tämä rojumäärä ja kaaos ollaan saatu purettu. Taidan sitten levätä yhden kokonaisen viikon verran oikein kunnolla! :)

      Näinhän se on ja lapsille tämä on ainakin hyvä paikka saada vapaammin leikkiä ja touhottaa, vilkkaita kun ovat muutenkin. Saavatpahan täällä toteuttaa omaa itseään oikein kunnolla! :)

      Poista
  2. Onnea ja iloa uuteen kotiin! Lähetän täältä virtuaalisen leivän ja suolan :) Ja muistat välillä ottaa sen duracell-pariston irti itsestäsi. Mua kivisti selkää jo pelkkä sun puuhiesi määrän ajatteleminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. Yritän kovasti hillitä tätä duracel intoani, mutta ei pysty vielä hölläämään otettaan. Juu kyllä! jos olisit nähnyt mitä tässä on puuhattu viimeinen viikko niin varmaan selkäsi sanoisi järkevästi ei tälle hommalle! Mutta meikäläinen, kun on tälläinen itsensä kiduttaja niin ei voi mitään. Eiköhän tässä jossakin vaiheessa pysty ottamaan vähän iisimminkin! :)

      Poista
  3. Onnea uuteen kotiinne äläkä nyt vikkuuta itseäsi ja selkääsi ainakaan enempää innoissasi!

    VastaaPoista

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...