torstai 31. lokakuuta 2013

Kuisti uuteen järjestykseen!

Muuttohommassamme on yhtä tuskaa tuottanut huonekalujen järjestys, mihin mikin laitetttaisiin. Luonnollisesti tänne maalle muuttaessamme myös huonekalut lisääntyivät, koska meille jäi melko paljon appivanhempieni vanhoja huonekaluja omaan käyttöömme. Tosin ovat nämä huonekalut niin ihania ja sopivat hyvin malaistalon vanhaan idyliin joten kukapa näistä haluaisi luopuakaan!

Ajattelin vanhan puusohvan siirtää kuistille jossa se saisi kunnia paikan ja jossa voisin istuskella  ja katselle ikkunoista ulos, sekä päivitellä blogianikin. Kuisti on sen verran tilava ja iso, että suunnitellessani huonekalujen paikkaa näin silmissäni miten ihanalta se vanha sohva voisikaan näyttää kuistin toisella seinustalla.

Monet tuunaavat ja tekevät muutosta vanhoihin sohviin maalaamalla ne uudelleen tai valeammaksi kuten nykyään on muotia. Minä taas päätin pitää sohvan alkuperäisessä värissään ja anoppini ja appini on aikanaan teettäneet siihen uuden kannen päällisen joten minun tehtäväkseni ei jäänyt kuin hankkia pehmuste kannen päälle.

Tänään päätin siivouksen yhteydessä, että nyt teen kahdesta kirppikseltä ostamastani patjasta uudet pehmusteet "kukapa ei osaisi patjoista leikellä oikean kokosia paloja"? ongelmakseni jäi lähinnä patjojen päällystäminen ja niin ompelutaitoinenhan minä en ole joten kiikutin kasan kankaita anopille ja niinpä anoppi laittoi omepukoneen soimaan ja ei mennyt kuin tunti ja päällysteetkin oli saatu valmiiksi.

Vanhasta lakanoista teimme päällysteen ja tämä päällyste/ sohvan käyttöön otto onkin pieni kunnianosoitus erästä edesmennyttä vanhaa rouvaa kohtaan. Vanhat perinteet kunniaan ja tällä sohvalla onkin sitten hyvä muistella vanhoja hyviä aikoja. 


Mustavalkoinen kuva jotenkin näyttää paremmalta...





Lisäksi päätin kuistille laittaa jotain muutakin vanhaa näkyville, kun huomasin seinien ylä-osassa olevan sopivasti tilaa. Nimittäin isoisäni kolme vanhaa lakkia. 
Lakitkin saivat huyvän paikan ja nyt nekään eivät ole enään vaatekaapissa pölyyntymässä.


Katsotaan mitä seuraavaksi ideoin ja keksin!

Kuistille tullaan antamaan pientä pintastailausta ja värimuutosta, mutta se saa ainakin hetken odottaa!


keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Hiiri jahdissa!

Muutaessamme tänne maalle olin varma siitä, että kotieläimemmekin viihtyvät täällä ja elävät elämänsä onnellisinta aikaa. 
Mutta vain yksi kolmesta hännänheiluttajistamme on selvästi hokannut mikä hänen tarkoituksensa täällä maalla on, nimittäin Selma!

Selma on ollut hyvin tyytyväinen päästessään päivittäin liikkumaan vapaasti minne tahtoo ja yritäppä kisalle opettaa, että omassa piha-piirissä pitää pysyä niin tämä on täysin toiveajattelua. Kissa, kun on luotu liikkumaan vapaasti ja olemaan huomattavasti itsepäisempi kuin koira vai sanotaanko paremminkin, että itsenäisempi. 

Selma on kovasti kasvanut ja kehittynyt näiden kuukausien aika meillä asustellessaan. Nyt maalle muuttaessamme on turhanpäiväiset miukunat ja maukunat loppuneet, ei tarvitse enään hyppiä päin ikkunaverkkoja, kun tietää pääsevänsä muiden mukana ulos vapaasti liikkumaan. Ruokakin näyttää kissaneidin maistuvan aivan eri tyyliin kuin mitä keskustassa asuessamme. Ruokaa siis kuluu, kissa kasvaa ja lihoaa. 

Selmalle tulee nyt marraskuussa 9 kk ikää ja käytös ei ole enään niin pentumaista mitä se oli vielä pari viikkoa sitten keskustassa asuessamme. Enään ei tulla kovin äkkiä syliin hellittäväksi vaan itsenäinen meneminen kiinnostaa enemmän. Pihalta, kun tulee hyppää leivinuunin päälle aterioimaan ja tämän jälkeen nukkumaan. Tätä samaa rataa riittää iltaan asti kunnes minun pitää mennä ulos taskulampun kanssa etsimään missä neiti vipeltään ja josko sen saisin yöksi sisälle meidän muiden kanssamme. 

Naapurin pikkukoira tuottaa vähän päänvaivaa selmalle, kun se aina silloin tällöin tuppaa juoksentelemaan naapurilta karkuun meidän pihamaallemme. Silloin Selma ottaa jalat alleen ja juoksee lähimpään puuhun pakoon. Tästäkään ei selmaa muu voi pelastaa kuin minä joka häärän naapurin koiran pois pihastamme ja nappaan kissan syliin ja tuon sen sisälle taloon turvaan.

Selma on ainakin oppinut yhden asian täälä maalla ja tätä asiaa on kyllä koko perhe odottanut kuin kuuta nousevaa! Nimittäin viime viikolla Selma sai pyyrystettyä ensimmäisen hiirensä. Huomatessani Selman leikkivän saamallaan saalillaan päätin rynnätä ulos kuvaamaan. Taas oli tuhannen taalan paikka saada hauskasta kuvamatskua. Tosin tiedä onko se kovin kivaa, kun kissa leikkii hiirelle ja kaikille on aikanaan opetettu, että ruualla ei saa leikkiä. Eläimillä taitaa päteä kuitenkin hieman erilaisemmat säännöt ja lait!

Selma siis saalistaa hiiriä ja niitähän tältä mäeltä löytyy varmasti yli sallitun määränkin. 
Öiseen aikaan olisi Selma hyvä laittaa välikatolle pyydystys hommiin, kun siellä hiiret pitävät omia formula kisojaan. Kivasti kuuluu rapinaa, kun hiiret tai sitten hiiri siellä vetää öistään rallia. 
Heräsin ensimmäisinä öinä kesken sikeän unen tähän eriskummalliseen rapinaan ja tuijotin selälläni suoraan kattoa kohden pääni yläpuolelle josta sitä kummaa rapinaa kuului. Seuraavinakin öinä tätä samaista rapsustusta kuului. Siirryttyämme uuteen pintaremontoituun huoneeseemme en ole öisin enään kullut rapinaa. Jossakin ne hiiret siellä välikatolla vaeltelevat ja pitävät omia rallikisojaan.

Onneksi meillä on Selma joten eiköhän ne hiirulaiset ala häviämään pikkuhiljalleen ja Selman kasvaessa ja tullessa sukukypsäksi toivon sen saavan hyviä jälkeläisiä joista voisi yhden tai kaksi pitää itsellään. Lisää on meille siis tulossa hiiren jahtaajia tulevaisuudessa.

Tässä Selma vähän tutkailee vielä ensimmäistä saalistaan...


Tässä hiirulainen saa kyytiä...


Näinkö sille pitää tehdä?


Niin hyvää, että ei sanotuksi saa...


Ja mitäs tähän sanotte?


Loppujen lopuksi hiirulainen päätyi Selman mahaan ja hiiri tuli ilmeisesti syötyä tai ainakin näin muut Selmaa seurailleet silmäparit totesivat!

Selma keksi eilen myös ensi kertaa viettää yönsä ulkona ja aamusta juoksi ovesta sisään syömään ja taas uudelleen ulos. Selma oli karvan hajusta päätellen viettänyt yönsä heinävintillä. 

Koskahan poikakissat alkavat kiinnostamaan tätä meidän neitiä, sitä tässä jännittyneenä odotellaan. 

Stailausta ja pintaremonttia!

Tervehdys täältä kaaoksen keskeltä, kaaos ollaan pähittämässä ja huonekalut alkavat löytämään pikkuhiljalleen muuton jäljiltä omat paikkansa ja kolonsa uudessa kodissamme. 
Tänne muuttaessamme päätimme, että aloittaisimme pikkuhiljalleen remontoimaan ja kunnostamaan taloa meidän näköiseksemme kodiksi. Paljon täällä onkin tekemistä sillä tulevaisuudessa pitää ikknoita, pintoja, lämmitysjärjestelmää,  ym..kunnostaa ja parantaa joten paljon on siis tekemistä ja remontoimista tulevaisuutta ajatellen. Kuitenkaan emme pidä kiirettä remontoinnin suhteen, koska haluamme remontoinnin etenevän siten, että mitään äkkinäisiä mielitekoja ei tehdä vaan suunnitellaan huoneet siten, että ne miellyttävät omaa silmää mahdollisimman kauaskantoisesti.

Talostamme löytyy kaksi isoa tupahuonetta ja päätimme toiseen tehdä pientä pintaremonttia ja stailausta oman makumme mukaisesti. Teimme tästä huoneesta itsellemme makuuhuoneen/oleskeluhuoneen. 
Tämä huone on ennestään meille tuttu ja hyvin kodinomainen, koska vuonna -99 muutaessamme virallisesti yhteen aloitimme yhteisen taipaleemme samaisesta huoneesta. Valmistuin -99 keväällä merkonomiksi Ikaalisista ja tämän jälkeen muutimme tänne mieheni kotiin ja juuri tuonne samaiseen huoneeseen johon nyt teimme pintaremontin ja toimme tavallaan vanhan maalaistalon huoneen 2000 luvulle kunnioittaen myös sitä aikakautta joka on vallinnut näissä huoneissa myös mieheni ollessa lapsi! Lisäksi samassa huoneessa on asunut muitakin suvun sukupolvia vanhuutensa päivinä ja enimmäkseen anoppini vanhemmat ja appini äiti. Tässä talossa on siis ollut elämää ja menoa ja seinät kertovat historian tarinaa kodistamme.

Pintaremontti ei ole vielä ihan täysin valmis, mutta laitan nyt kuvia siitä mitä on tulossa ja saatte katsella kuvia ja lukea millaisiin tilanteisiin tässä pintaremontissa jouduttiin..

Huoneessa on kokohuoneen kautta kulkeva puolipaneeli. Puolipaneelin yläpuolella on lastulevyt ja tapeetti. Katto on lakattua paneelia, lakkaus on tosin kulunut vuosien varrella joten meidän oli helppo alkaa tekemään suunnitelmaa tältä pohjalta.  Tässä kuvassa on aloitettu tapeetin irottaminen lastulevystä ja kuten varmasti hyvin huomaatte paikoin tapeetti on ironnut hyvin ja paikoittain on vielä paljon irottettavaa. Katsoessai kuvassa näkyviä puolipaneelien yläreunaa huomaat kuinka paljon puolipaneeli voi tummua vuosien varrella.


Halusin testata tapeetin poistoon kiillon tapeetinpoisto liisteriä ja suosittelen tätä muillekin pintaremonttia suunnitteleville.
Liisteri on helppo levittää joko sienen tai maalaustelan avulla seinään. Käyttäessäsi tätä menetelmää anna tapetinpoiston kuitenkin vaikuttaa pitkään jotta saat hyvän tuloksen ja tapetin irtoamaan kunnolla seinästä. Lastulevystä tapettien irrotus oli helppoa, mutta jos käsiteltäisiin maalamatonta kipsilevy seinää ja irroittettaisiin tapettia siitä niin itselläni olisi niin heikot hermot, että pistäisin seinät täysin uusiksi. Monet ovat kertoneet ja sanoneet, että maalaamattomasta kipsilevyseinästä tapeetin irottaminen on ollut todella tuskallista ja hankalaa, koska kipsilevy on alkanut repeilemään. Kipsilevyä seinään asennettaessa kannattaa se ensin  pohjamaalata ja asentaa tämän jälkeen tapeetti pintaan.  Meitä kuitenkin onni suosi ja onnistuiumme lastulevystä poistamaan tapetin hyvin. Lisäsin tapetinpoisto aineen tehoa vielä sillä, että suihkautin vettä pullosta pinnalle, koska pinta kuivui todella nopeasti. Pinnan kuivumisen syynä oli taas se, että seinissä oli kaksi tapettia päällekkäin ja tämän vuoksi tapettipoisto imaisi itsensä seinään.


Tässä kuvaa vanhasta tapeetista, sininen on anoppini lempiväri joten melkein joka huoneessa sininen esiintyy jossakin muodossa joko maalatulla lastulevyllä tai tapetin kuvioinnilla ja värillä. 
Kaksi kerrosta oli siis kuviollista tapettia jotka olivat melkein identtiset toisilleen.


Kattopaneelit maalattiin valkoiseksi ja tähän ostettiin rautakaupasta lakatulle kattopaneelille tarkoitettua maalia. 
Kattopaneelit pesin ensin kidesoora liuoksella joka on toiminut hyvin tähän astisissa maalausprojekteissamme.
Kidesoora liuos on edullinen ja egologinen vaihtoehto pohja pesulle maalausta ajatellen.
Siippani pääsi sutimaan paneelien välit ja minä vedin telalla paneelit. 
Tähän olisi myös käynyt ruiskumaalauskin vaihtoehtona ja olisi saanut ison pinnan kevyemmin ja nopeammin tehtyä, mutta päädyimme perinteiseen maalaustapaan ja lopputuloksen näette tekstin lopussa.
(Kattopaneeli maalattiin kahteen kertaan, maalin haju oli aivan järkyttävä ja haisi suoraan sanottuna ammoniakille. Tämän vuoksi kattopaneelia maalatessanne käyttäkää hengityssuojainta).


Puolipaneeli maalattiin myös valkoiseksi ja tähän tuli apuun ystäväni mies Keijo ja homma alkoi etenemään miesvoimin paljon tahdikkaammin eteenpäin kuin minulta ja isännältä kahden. 
Puolipaneelin maalaus tehtiin kolmeen kertaan, koska parin ensimmäisen kerran jälkeen totesimme, että maalin alta kuultaa vieläkin paneeli ja viimeinen kerros vedettiinkin pikkutelalla.
Puolipaneeli maali ei haissut enään niin voimakkaalle kuin kattomaali. Puolipaneelia en pohjapessyt ennen maalausta, mutta lopputulos on siitä huolimatta hyvä.



Viimeinkin koitti se odotettu päivä, että olimme saaneet kattopaneelit ja seinän puolipaneelit maalattua. Tämän projektin jälkeen voin kertoa, että homma oli rankka, mutta palkitsi olotilan ja huone alkoi näyttämään paljon valoisemmalta.
Tässä huoneessa kuten muissakin huonekorkeus on melkoi matala joten valkoinen väri antaa huoneelle valoisuuden lisäksi myös korkeutta.


Maalaamisen jälkeen olikin hyvä aloittaa seinien tapetointi. 
Tähän huoneeseen tapettia etsiessäni ja miettiessäni en todellakaan hakenut mitään tietynlaista tapettia vaan mietin kovasti mikä sopisi parhaiten vanhan maalaistalon tyyliin. Olin valinnut tumman ja isokuvioisen tapeetin, mutta huomasimme ostaneemme tapettia liian vähän. Ostamamme kolme rullaa ei riittäisi 15 neliöön. Tässä vaiheessa minulle iski hippasen paniikki ja tajusin, että nyt on lähdettävä äkkiä takaisin Porin Rautiaan ja haettava lisää yksi rulla lisää jotta saataisiin tapetti riittämään. Minulla oli kokoajan tunne takaraivossani, että mitä jos tapettia ei olekkaan enään myynnissä tai se on loppunut. Tiesin heti, että sitten menisi koko projekti uusiksi. Käytyämme rautiassa kyseistä tapettia ei enään ollut myynnissä aivan kuten ajattelin ja valinta meni täysin uusiksi. Myyjä esitteli minulle edullisia vaihtoehtoja ja näytti paria tapeetti mallia jotka sopisivat hänen mielestään vanhaan maalaistaloon todella hyvin. Toinen näistä malleista oli se jota olimme ensimmäisellä kerralla ajatelleet ottavamme, mutta päädyimme tummaan vaihtoehtoon. Loppujen lopuksi meille siis tuli se tapetti jota olin alunperinkin katsellut moneen monituiseen kertaa ja ihaillut. Valkoiset paneelit saivat siis rinnalleen vaalean tapetin.

Tämän tapetin laitossa ei ollut mitään muuta vikaa kuin kuvion kohdistaminen joka tuotaa ei ammatilisille ihmisille kovan haasteen. Alkuvaikeuksista huolimatta tapeetti saatiin seinään ja kuviotkin tulivat kohdikkain.

Anoppini tuli katsomaan tapetointi osuutta ja kertoi, että hyvin saman tyylinen tapetti oli heillä aikanaan lasten ollessa pieniä toisessa tupahuoneessa. 
Tietoisesti en siis etsinyt tälläistä tapeettia vaan se tuli ihan hankittua oman maun mukaisesti. 
Sen tummemman tapetin voin hyödyntää seuraavaa huoneeta suunnitellessani vaikka tehoste tapetin tavalla. Joten loppujen lopuksi tälläkertaa rahaa ei mennyt hukkaan yhtään ja saatiin valmiit tapetit toiseenkin huoneeseen.

Isäntä tapetoimassa ja tarkkaan mittailemassa sopivia palasia seinälle. 

Tapeetti on Rautiasta
Hinta: 19,90 € 


Tässä on valokuva miehestäni pienenä poikana ja kun katsot takana olevaa tapeettia voit todeta varmasti saman kuin minäkin, että  "paluu juurille" on selvästi tapahtunut. "Paluu juurille" on kommentti jonka mieheni sisko laittoi tämän kuvan nähdessään facebookissa omassa profiilissani. 
Tosin tapeteilla on se ero, että mieheni lapsuusvuosina se on ollut vihreä valkoinen ja nyt tämä 2000 luvun tapeetti hopean ja kullan vivahteinen.


Tässä ollan jo päästy seinän verran tapetointia eteenpäin ja pikkuhiljalleen se sieltä alkoi valmistumaan. Mitä enemmän se valmistui sitä enemmän ihastuin minutti minuutilta uuteen huoneeseemme.


Tässä onkin sitten saatu kokonainen seinä valmiiksi vain listat puuttuvat enään.


Huoneesta löytyy myös vanhan mallinen vaatekaapisto joka on tehty syvänteeseen seinälle. Kaapin vieressä on muuri, koska tässä kohtaa on ollut aikanaan puuhella ja leivinuuni. Tämä saattaa vielä tulevaisuudessa lähteä pois kokonaan, mutta nyt päätimme sen toistaiseksi pitää ja maalta ovet valkoiseksi.


Ikean sänkykin pääsee hyvin oikeuksiinsa tässä huoneessa ja sängyn päälle hankin uusia koristetyynyjä.

Vaaleat tyynyt olen hankkinut eurohampsterista hintakaan ei ollut paha 9,95 €/kpl.
Tumman haramaa ja vaalean harmaat tyynyt on sinooperista joiden hintaa en muista, mutta ovat hinnaltaan kallimmaat kuin vaaleat.


Selmakin pääsi kuvan mukaan ja kovasti neiti tykkää nukkua iltaisin päiväpeiteemme päällä.


Anoppi jätti minulle taloon ison pöytälampun ja jäi tänne paljon muitakin huonekaluja käyttömme. Päätin tuoda tämänkin lampun uudelle vuosituhannelle. 
Lampun varjostin oli tälläinen värikäs tapaus josta en liioimmin pitänyt. Varjostimen voin pitää kuitenkin varalla jos tämä uuden sukupolven lamppu ei jostain syystä enää mielytäkkään niin voin vaihtaa varjostinta.


Uusi varjostin toistaa uuden tapetin kuviointia ja tätäkään en etsinyt todellakaan tietoisesti vaan vasta ostettuani totesin, että hyvänen aika tässäkin on sama kuvio. 
Lampun jalkaosa oli tumman vihreä ja päätin spreimaalta sen hopean väriseksi.
Tämä valaisin antaa yllättävän paljon valoa isoon huoneeseen. 


Tässä lamppu omassa värissään.


Tässä on nyt makuuhuoneen/oleskeluhuoneen yksi kulmaus sisustuksellisesti valmis. Ostin ystävältäni tämän vaalean senkin, kun hän irtisanoi kesäasuntonsa vuokrasopimuksen ja muutti takaisin talveksi kaupunkiin. Kesäasuntoon tuli uudet vuokralaiset ja niin hän päätti myydä tuttavilleen osan huonekaluista joka oli kyseiseen kesäasuntoon vartavasten hankittu. Tämä senkki on siis esiintynyt ennenkin blogissani (vaaleaa unelmaa) postauksessa.



Tässä huoneessa on vielä hippasen remontoitavaa pintaa, mutta ainakin saimme kattopaneelit, seinäpaneelit ja tapetointi osuuden tehtyä. 
Verhoihin ja muihin pikkujuttuihin palataan tuonnemmissa postauksissa, kunhan saadaan vähän enemmän aikaiseksi. Mutta paljastellaan nyt pala palalta tätä huonetta!  

Kiitos, kun kävästi lukemassa ja tervetuloa uudellen!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Lumienkeleitä kuutamolla!

Istuin viime torstai aamuna kaverini kahvipöydän ääressä juoden aamukahvia ja jutellen kaverini kanssa niitä näitä. Olin niin intoa täynnä siitä, että ensilumi oli tullut yön aikana maahan ja matkalla ystäväni luokse sitä alkoi satamaan vielä enemmän.

Kaverini tytär seisoi keittiön ikkunan edessä ja sanoi ääneen, että "voi kuinka kaunista tuolla ulkona onkaan" ja huokaisi syvään ja hartaasti. Tytär toivoi pääsevänsä pian ulos tekemään ensilumeen talven ensimmäisen lumienkelin. Ennen ulos lähtöä oli kuitenkin syötävä aamupala ja sanoinkin S-R:ille, että syös nyt aamupala reippaasti niin minäkin tulen sitten tekemään sinun kanssasi lumienkelin pihalle. Kyllä tuli työtölle kiire, kun kuuli pääsevänsä kanssani ulos.

Voi sitä lapsen riemua ja iloa, kun pääsee peuhaamaan lumeen ja löytää täysin puhtaan lumikohdan jonne pistää selälleen makaamaan ja alkaa huitomaan käsillä ja jaloillaan ripeään tahtiin. 

Tulee aina oma lapsuus mieleen jolloin ensilumen aikaan oli päästävä samalla tavalla tekemään lumienkeleitä ja lumienkeleitä tehtiin aikanaan omien lastenkin kanssa heidän olessan yhtä pieniä kuin S-R:i

Minä tosin en kaatunut maahan tälläkertaa tekemään lumienkeliä, mutta toimin hyvänä kuvaajana...





Lumienkeleitä kuutamolla..
Kävi tässä tekstiä kirjoittaessani mieli, että olisihan sitä voinut tehdä tosiaankin ihan oikeastikin kuutamollakin niitä lumienkeleitä.

Viikonloppuna oli aivan mielettömän kaunis kuutamo. Tosin olin niin poikki katki väsynyt tästä muutto rumbta johtuen, että en jaksanut raahautua ulos yöllä kuvaamaan kuutamoa. Seuraavana aamuna kuitenkin mies tuli hätyyttelemään minua ulkorappusille seisomaan ja sanoi, että nyt jos koskaan on 10 miljoonan taalan tilaisuus kuvata todella hyvästä kohdasta täysikuuta. Suoraan rappusilta aukesi näkymä pelolle ja kirkas kuutamo möllötti taivaalla joten oli tälläkertaa pakko ottaa kamera lujaa käteen ja mennä kuvaamaan!



lauantai 12. lokakuuta 2013

Muutosten edessä!

Katsausta menneeseen viikkoon, tänään on siis aika sunnuntai postaukselle. 
Maanantai aamuna herätessäni aloin laskemaan päiviä ja jäljellä olevia tunteja maalle muuttamiseen. Kun tietää pääsevänsä muuttamaan paikkaan jonne on jo vuosia odottanut pääsevänsä asumaan niin sitä odottaa täysin malttamatttomana muuttopäivää. 

Vietin viime viikon lauantain, ja sunnuntai päivän siivoamalla appivanhempien uutta taloa. Rakennuspölyä oli joka nurkka täynnä ja koko talo käytiin katosta lattiian läpi siivoamalla. Maanantai iltana jatkui vielä sama siivous ja saatiin vahvistusta porukkaan anoppini siskosta ja kolmestaan tehtiin sitten lopullinen silaus. En muistanutkaan kuinka paljon 65 neliön pikkutalossa voikin olla puhdistamista ja siivoomista rakentamisen jäljiltä. Rakennussiivousta tein oman yrittäjyyteni aikana suhteellisen paljon joten homma oli ennestään tuttua juttua. Mutta vuoden päivät olen ollut poissa siivousalalta joten en muistanutkaan kuinka rankkaa tuo rakennussiivous voikaan olla!

Appivanhemmille tulisi loppuviikosta pari kuormallista sotkasta uusia mööbeleitä ja sängyn runko. Nämä kun saapuisivat niin saisivat viettää myös ensimmäistä yötä uudessa kodissaan. 
Anopilla ja apilla alkoi siis oma koti olemaan kunnossa ja tavaraakin oli kannettu vanhasta talosta jo viikon verran joten heillä oli hommat kunnossa.

Toisin kuin meillä...
Minä hermoilin ja stressailin vanhassa talossa ja yritin epätoivoisesti tyhjentää kaappeja tavaroista. Voi herranen aika sitä tavara määrää, mistä sitä kertyykin ihmisille niin paljon  krääsää ja kaiken maailman tavaraa vuosien varrella? Välillä meinaa epätoivo iskeä, kun alkaa katselemaan kaappejaan ja toteamaan, että nämä kaikki pitäisi pakata laatikoihin ja raahata toiseen osoitteeseen ja siellä taas purkaa laatikoista kaappeihin! Lisäksi pitäisi vanhassa osoitteessa sitä mukaan pestä ja puhdistaa kaappeja vanhasta pölystä, kun kaapit tyhjenevät. Toistaalta taas meinasi epätoivo ikseä, kun tajusin karun totuuden, että uudessa osoitteessa pitää tyhjentää anopin tavarat laatikoihin ja alkaa puhdistamaan niitä kaappeja pölystä jotta saa taas siirrettyä omat tavarat puhtaalle pohjalle! Siis meikäläisen ajatukset pyörivät lähiviikkoina pakkauksen, purkauksen ja siivouksen merkeissä. "voi mun selkäparkani, miten se mahtaa kestää tämän rääkin"!

Alkuviikko oli siis siivousta sekä anopille, että omassa kodissa. Tiistaina mietin, että tekisinkö yhtään mitään vai olisinko vain paikallani ja ottaisin yhden lepopäivän. Eipä siinä paljon lepopäivää voinut ottaa, kun herää jälleen todellisuuteen ja toteaa, että ei se nyt auta istua vaan jatkaa purkamista ja pakkaamista.

Keskiviikko aamuna vein miehen töihin ja sain auton omaan käyttööni päiväksi. Oli aika ajaa kaupunkiin ja mennä käymään työvoimatoimistossa. Siellä jatkettiin ammatinvalinnan puolella suunnitelmaa siitä mikä minusta tulisi isona? Niin asiat ovat sen verran mutkalla, että vaikka malle muutakin niin kylllä slilti haluaisin päästä jonnekin töihinkin ihan normaalin maallikon tapaan päivätyöhön. Tosin mahdollisuuteni ovat himan heikot, kun selässä on välilevyn rappeuma joka aiheuttaa päänvaivaa hippusen verran. Jouduin lopettamaan 8-vuotisen työura putkeni välilevyn rappeuman vuoksi, selkä ei enään kestänyt siivoustyötä jota tein 6-7 vuotta yhtäjaksoisesti tuosta 8-vuodesta. Siitä 5 vuotta tein yrittäjänä. Viimeisen 1,5 vuotta olin isomalla valtakunnallisella siivousliikkeellä kokopäiväisenä työssä ja siellä alkoi selkä reistaamaan sen verran pahasti, että työterveyshuolto pisti lapun luukulle ja sanoi, että sun hommat loppu nyt tähän. Kirranpolilla sitten mangneetti kuvien jälkeen todettiin tämä alkava rappeuma ja lääkäri sanoi, että ikääsi katsoen olisi hyvä jos tekisit ammatin vaihdoksen vielä, kun voit! Pari vuotta jos olisin vielä jatkanut siivousalalla olisin todennäköisesti palannut kirranpolille vielä huonomassa kunnossa. Nyt ollaan siis vaikeiden asioiden eressä, kun en tiedä mitä työkseen voisi tehdä? Seisomatyötä ei kestä 8 tuntia, saatika istuma työtäkään. Oireista voisi kertoa sen verran, että oireet ovat samat kuin välilevyn pullistumassa. Jalka puuttu, menee tunnottomaksi, hermo särky on välillä niin raastavaa , että tekee mieli kiljua kuin sikaa jota tapettaisiin. Lisäksi lannerankaan kohdistuvat toistuvat kipu joka muistuttaa minua lopun elämäni päivittäin siitä, että välilevy katoaa itsekseen pikkuhiljalleen ja aamuisin ei tahdo sängystä nousu onnistua saatikaa sohvaltakaan. Lisäksi selkään kohdistuva rasitus ja muutosta johtuvat laatikoiden nostelut, siivous ym.. tekevät olon välillä todella hankalaksi ja inhottavaksi. Mutta toisaalta olon tekee ihan huippu hyväksi se, että tiedän pääseväni maalle asumaan!! 
Tiedän, että elämässä sattuu ja taphtuu paljon pahempiakin ja surullisempia asioita kuin yksi selkä ongelma, mutta kyllä tämäkin on yhtä taistelua. Elämäni etenee vain päiväkerrallaan tahtiin ja jokainen aamu elämässäni on uusi aamu ja koskaan ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan. 

Työvoimtoimistoon varattiin uusi aika loppuvuodelle ja sitten jatketaan suunnitelmaa, kun saadaan tämä muutto ruljanssi tasaantumaan ja rauhoittumaan.

Torstaina olikin sitten se ihan HUIPPU AAMU edessä. Odotin niin kovin innoissani postimiehen tai oikeastaan naisen ohi kulkua postilaatikkomme kohdalle. Luoteisväylä lehtä odotin aivan jäätävällä innolla. Meidän perheestä tehtiin viikko sitten juttu paikallislehteen ja raakavedoksen sain sähköpostiini ja se näytti hyvältä, mutta nyt näkisin koko jutun todellisuudessa kuvien kera. Lehden avatessani totesin, että vau!! Kyllä kannatti tehdä juttu, koska teksti on aivan erinäköinen ammattilaisen kirjoittamana. Kuvatkin olivat onnistuneet hyvin joten teksti oli juuri meidän näköisemme ja oloinen. 

Sinä joka et paikallislehteemme näe ja olet kiinnostunut millainen juttu siellä luoteisväylässä oikein on niin mene osoitteseen: http://www.lehtiluukku.fi/ sieltä voit lukea näköislehden. Näköislehden lukeminen maksaa muutaman euron, mutta se tuskin tekee mahdottoman suurta vejetta kukkarosi nyöreihih. Etsit vain 10.10 päivän lehden niin sieltä putkahtaa esiin tuttuja kasvoja!

Lehtijutun lisäksi torstaille oli sovittu hammaslääkärin piinapenkkiin aika ja sinne ryntäsin polkupyörän kera puolen päivän aikaan paikattavaksi. Hammaslääkäristä päästyäni riensin kovaa kyytiä kotiin sillä seuraavaksi oli jo nuohooja tulossa käymään puhdistamaan piippuja. 
Piti nuohouttaa piiput kuntoon seuraavia talon asukkaita varten ja heidän olisi hyvä ja turvallista jatkaa tulisijojen lämmittämistä. 

Niin siinä sitten kävi, että taloa emme saaneet myytyä, mutta saimme hyvät  vuokralaiset taloon joten kodissamme siis elämä jatkuu meidänkin jälkeen. En näe tuota vuokra asiaa huonona vaihtoehtona tällähetkellä lainkaan!

Perjantai-lauantai ja sunnuntai menikin sitten uuteen osoitteeseen tavaroita raahaten, siivoillessa, ja yöpymällä maalla. Tänään palataan taas keskustaan, kun pojilla on viikko vielä koulua ja sitten alkaakin syysloma ja se VIRALLINEN muuttaminen uuteen osoitteeseen. Viikkonloppu kuitenkin vietettiin maalla ja aivan kuin mökillä olisi ollut. Levitettiin vanhan puusohva ja siinä nukuttiin miehen kanssa ja tuli kyllä todella nostalginen olotila ja vanhat hyvät ajat muistoihin. 

Kynttilän valoa ja puusohvalla nukkumista, siitä meidän viikonloppu on rakennettu!




torstai 3. lokakuuta 2013

Purjeilla liipuen!

Viime viikko meni vilahtaen ohitse ja niin taitaa mennä tämäkin viikko samalla kaavalla.  viikonlopusta jäi sentään jotakin kivaa ja mielenkiintoista käteen, nimittäin oltiin ensimmäistä kertaa purjehtimassa merellä. 

Perjantai iltana hyvä ystäväni soitti minulle ja kyseli, että tahtoisimmeko lähteä heidän kanssaan purjehtimaan ja minuahan ei montaa minuuttia tarvinnut suostutella purjehdus retkelle lähtemään. Muutama minuutti puhuttuamme olin suostunut perheemme edestä lähtemään reissuun mukaan ja siitäkös vasta elämä tässä talossa alkoikin. Olimme ystäväni kanssa aikaisemmin puhuneet, että voisimme lähteä heidän mukaansa pienelle purjehdus reissulle jos vain ilmat olisivat suosiollisia purjehdukselle. Ystäväni ilmoittikin, että hänen miehensä oli tutkaillut lauantai päivän sääkarttoja etukäteen  ja sanonut, että ilma näyttäisi olevan hyvinkin suosiollinen pienelle purjehdusreissulle. Keskustelumme päätyttyä päätin keskustella muun perheen kanssa ja imoittaa vielä illalla myöhemmin päätöksestämme. 

Siippani ei oikein innostunut koko ajatuksesta ja siitäkös vasta meteli syntyi, minä aloin melkein itkemään krokotiilin kokoisia kyyneleitä ja ulvomaan kuin susi suuresta surusta.  Olin niin odottanut tätä päivää, että päästäisiin naapureiden kanssa purjehtimaan ja viettämään sellainen kiva päivä porukalla. Olin alkukesästä ystäväni kanssa pesemässä heidän purjevenettää tulevaa kesää varten ja silloinkin ystäväni sanoi, että lähdetään joskus porukalla pienelle retkelle niin pääsette kokeilemaan millaista se purjehdus todellisuudessa on. Tälläkertaa reissu meinasi kokonaan kaatua yhden miehen ei  kiinnostukseen purjehduksesta. 
Myönnän minulla meni siinä vaiheessa hermot ja pahemman kerran, päätin ottaa aika lisän ja läheä koirien kanssa oikein kunnon lenkille. Lenkillä ollessani teki mieli alkaa kiljumaan ja polkemaan jalkaa pikitietä pitkin ja huutaa kaikki ärtyneisyys ja kiukku ulos suusta. Olin ajatellut, että tämä purjehdus reissu tulisi niin hyvään aikaan, kun on ollut uusista elämänmuutoksista johtuvaa stressiä koko perheellä ja muutto hommat vielä edessä maalle. Saisimme viettää päivän rentoutumassa jossakin muualla ja unohtaa hetkeksi arjen murheet. Lenkiltä tullessani oli olotila rauhoittunut ja ilmoitin kylmästi siipalleni, että huomen aamuun klo. 10. reikä reikä mennessä pitäisi sitten olla päätettynä lähdemmekö vai jäämmekö? Nimittäin sen jälkeen kaveriperhe kyselee  joitakin muita mukaan retkelleen. 
Odotettu lauantai aamu saapui ja isäntä lähti Miinan kanssa metsäharjoituksiin ja minä jäin vielä sänkyyn makailemaan. Mies lähti metsäreissulleen sen verran ajoissa, että en nyt sentään lauantai aamuna viitsinnyt herätä ennen kuutta. Heräilin kahdeksan maissa ja ajattelin soittaa miehelleni, että onko hän ajatellut asiaa ja lähdemmekö  mukaan purjehdusretkelle? Eipä hän ollut sitä oikein vielä ajatellut eikä hän nyt jaksaisikaan. No ajattelin antaa olla mieheni koiran kanssa rauhassa metsässä ja soittaa myöhemmin vielä uudelleen. Kello ei ollut vielä yhdeksää aamulla joten ajattelin siivoilla ja tehdä ruokaa muksuille. Siinä siivoillessani aloin katselemaan kelloa ja toteamaa, että olisi uusi aika häiritä miehen metsäreissua ja soitella mitä hän nyt oikein ajattelisi asiasta. Minut tunnetaan hyvänä puhelinhäirikkönä siinä vaiheessa, kun haluan saada tahtoni läpi. Tosin tälläkertaa tarkoituksenani oli todellakin saada tahtoni läpi ja saada myös mieheni pää kääntymään purjehduksen suuntaan, kävimme siis suoranaista emäntä vastaan isäntä taistelua. Ajattelin, että jos nyt ei mennä niin sitten ei mennä ikinä. Isäntä on tottunut siihen, että tälläisiä yht´äkkisiä lähtöjä ei oikein ole mukava tehdä vaan reissuja olisi mukavempi suunnitella vähän etukäteen. Itse kuulun taas ystäväni kanssa näihin extreme ihmisiin jotka saattavat saada hetkellisenä päähänpistoksena, että lähdetäämpäs sinne ja hetken päästä huomaamme olevamme jo tien päällä lujaa menossa. Joskus on vain mukavempi lähteä nopeasti ja äkkiä kuten tässäkin tapauksessa, koska silloin ei kerkiä pahemmin miettimään eikä jännittämään liikoja etukäteen. 

Otin luurin kauniiseen käteeni ja soitin miehelleni vielä kerran kysyäkseni, että "no mennäänkö vai eikö mennä"? Mies tuumaili, että kai se on sitten mentävä, ettei tarvi sitten kiukutella ja mesoa koko viikkoa. Hetken oli hiljaista meikäläisen sanavarastossa ja sanoin, että lupasitko juuri lähteä. Juu mennään nyt sitten! 
Sanoin, että ei meidän ole pakko jos todellakaan et halua? Mutta tiedän, että meitä ja ainakin sua kaduttaa jälkeen päin, kun ei tullut mentyä!
Näitä keskusteluja kesti muutama minuutti, mutta mies suostui lähtemään retkelle ja siinä vaiheessa meikäläisellä oli tuli pepun alla ja kova vauhti alkaa pakkaamaan laukkuun lämmintä varavaatetta mukaan. Tiesin nimittäin, että osasta matkaa saataisiin kylmää menoa. Huomasin kellonkin tikittävän lähemmäs kymmentä ja otin hätäisen puhelun kaverilleni ja melkein huusin sen korvaan, etä ME TULLAAN, ME TULLAAN!! MÄ SAIN HOUKUTELTUA SEN MUKAANI!! Ainoat jotka meillä otti tilanteen rauhallisesti ja rennosti olivat mein pojat ja tietenkin mieheni, mutta minä en enää meinannut pysyä housuissani. Olin vaan niin intoa täynnä koko ajatuksesta, minkäs sille voi kun olen luonteeltaan niin vauhdikas tapaus. 
Ei elämässä kovin montaa kertaa tälläistä retkeä tarjota tai ole mahdollisuus kokea, mikäli ei tahdo ottaa hartioilleen valtavaa velka taakkaa ja ostaa omaa purjevenettä. 

Tasan 10 lauantai aamuna oltiin naapurin ulko-ovella koputtelemassa ja huutelemassa, että ollaankos valmiita? Valmiina näytti muukin poppoo olevan ja 9 henkee lähti kohti Luviaa ajelemaan kahdella autolla. Meidän perhe lähti kokonaan, mutta ystäväni perheestä kaksi vanhinta lasta jäi kotivahdeiksi. 

Kello 11.00 päästiin lähtemään veneellä liikenteeseen..

Joel ja Olli valmistautumassa retkeen ja Joelille kaikki on uutta ja jännittävää, mutta Olli n ystäväni lapsi ja vanha konkari purjehduksessa.


Jussikin valmistautumassa retkeen... ei se niin kamalaa ollukaan lähteä mukaan!!


Maria meinaa, että ilman kaffeeta retki ei lähde käyntiin ja mikäs sen parempaa olisikaan kuin aito oikea pannukaffee! 
Kaffee mukeja täyttäessä joku huutaa kannelta, että pitäkää mukeista kiinni nyt alkaa kohta keikuttamaan ja samasessa meikäläisellä meinaa tasapaino petää alta ja muki lentää kädestä. Merellä joku vauhtipää ohitti meidät isolla moottoriveneellä ja siitä seurasi "pienet" aallot ja saatiin tuntea se keinutuksen viehätys ensimmäistä kertaa elämässämme.


Ilmekin kertoo, että akkaa taitaa jännittää tuleva retki ja tasapaino heittää mennen tullen, meren käynnistä tässä vaiheessa ei vielä ole tietoakaan, mutta hyvin näyttää tässä pystyssä pysyvän. Lähinnä keskityn vetämään keuhkot täyteen raitista meri-ilmaa ja nauttimaan lämpimistä syyspäivän aurinsäteistä.


Jussi seurailee milenkiinnolla miten maisemat muuttuvat ja Janne tutkailee jotakin mistä meikäläisellä ei ole hajuakaan, ilmeisesti säätietoja, harkitsee automaattiohjauksen laittoa. Toisin sanoen kaikkea sitä mitä purjehdukseen vaaritaan ja mikä on meikäläiselle täysin vieras kieli ja mitä tälläinen tavallinen maalikko ei voi ymmärtää. 


Siitä se matka alkaa taittumaan ja avomerellähän me emme seilailleet vaan ihan luvian rannikkoa, pitkin seilattiin...




Juholla ja Annilla näyttää olevan kannen nokalla hauskaa. Ainakin Annia naurattaa kovasti Juhon jutut.
Purjeen takana on aukko ja aukon takana on ankan nokkaa muistuttava tasanne josta noustaan veneen kyytiin. Aukko on pieni, mutta siitä pääsee ihan helposti hyppäämään veneeseen. Itse pelkäsin siitä kyllä astua ja meinasin heti reunaverkkojen virestä horjataa mereen. "onneksi en sentään pudonnut, olisi ollut hyvä aloitus retkelle"!


Anni vauhdissa ja tätä neitiä ei vauhti pelota saatika merikään. Kysyin, että tykkäätkö purjetimisesta niin vastaukseksi sain ison kyllä sanan! Tyttö viihtyy merellä samalla tavalla kuin äitinsäkin.


Oikein tarkkaan, kun katsot kuvaa saatat nähdä olkiluodon ydinvoimalan rannalla. Jep..jep..sen ohitse purjehdimme...


Menomatkalla aurinko paistoi kirkkaasti ja lämpimästi suoraan kasvoille. Kannella oli mukavan lämmin istuskella ja katsella merellisiä maisemia!


Ja nyt pidän kintusta kiinni, että et karkaa mihinkään.. esikoisella vauhti päällä muiden junnujen kanssa joten oli pakko napata kintusta kiinni!!
"ilmekin sen kertoo ja marian oli pakko napata huvittavasta ilmeestä kunnon kuva"!


 Laiva on lastattu ...
makkaralla, hyvällä mielellä, ja purjeilla. Nyt purjeet on laskettu ja tavarat lastattu laiturille ja on aika hetkeksi pysähtyä ja syömään ryhtyä...
RYÖVÄSKERIN SAARI ODOTTAA
Vene laituri näytti tälläkertaa hyvin tyhjältä ja tähän aikaan vuodesta ei varmaan kovin paljoa enää olekaan liikennettä merellä, mutta ensi kevättä ja kesää odotellen jolloin satamat ja laiturit täyttyvät jälleen erikokoisista ja näköisistä veneistä.


Mieheni toimi hyvänä tulen tekijänä ja valkeet saatiin syttymään, makkaran paisto voi siis alkaa...


Ryöväskerin saarella toimii purjehdusseuran tilat, siellä poikettiin makkaran paistohommissa ja maisemia katselemassa.
Tilat ja rakennukset kuuluvat ssp:lle ja allaolevasta linkistä voit katsoa tietoa enemmän niiden toiminnasta.
SSP Säpin Seudun Purjehtijat, www.säpinseudunpurjehtijat.fi



Ollilla kova homma edessä ja vähän tarvitsisi opastusta kirveen käytössä... mutta hyvin halko halkeaa ja saadaan puita grilliä lämmittämään...


Taitaa pienellä väellä olla jo kova nälkä..ainakin makkarat maistuivat..


Meidän poijat seuraa silmä tarkkana mitenkäs se veneen irrotus mahtaa marialta sujua. Paluumatka saa siis alkaa...


 Isäntä vs emäntä taistelu on päättynyt ja kyselen isännän tunnelmia retkestä. Kovin kultaani väsyttää, kun on aamu viidestä asti ollut hereillä ja aamun viettänyt metsällä koiran kanssa kulkemassa. Hyvin mieheni jaksoi kuitenkin reissuun lähteä ja kovin piti retkeä mukavana ja mielenkiintoisena. 


Aurinko laskee selkäsi taa ja värjää sun hiuksesi punaisella ja ...
paluumatka tultiinkin melkein koko matka purjeiden avulla, koska allokkoa alkoi olemaan vähän eri tahtiin kuin menomatkalla.


Meidän pojat haaveilemassa veneen nokassa...


Sen verran merenkäyntiä ja allokkoa  oli, että kymppiin heilahti. Mutta kuulemma on helahdellut paljon paljon korkeammalle marian ja jannen meriseikkailuilla. Minulle riitti ihan tämä kymppiikin heilahtaminen!


Tätäkään rouvaa ei merenkäynti haittaa. Mikäs siinä,kun on tottunut ja vuosia purjehdusta harrastanut niin ei ole enää moksiskaan. Meille ensikertalaisille ensimmäinenkin aallokko tuntui hurjalta kokemukselta. "Janne aina heitteli, että kuule ei tämä ole vielä mitään olisit nähnyt silloin, kun vesi lensi veneen nokan yli aallokossa"!


Meidän pojat tutkailevat solmuja, reittiä, tarkkaan tabletilta. Minulta meni ohitse moneen kertaan solmut, paarpuurit, tyyrpuurit ym.. mutta paljon pitää olla viisautta tässäkin harrastuksessa, että saa päntättyä kaiken tärkeän tiedon päähänsä asti!


 Merikapteeni Anni aina valmiina matkaan!!


Kyllä siellä taitaa vähän allokot liplattaa ja venettä keinuttaa...


Sitä mukaan, kun aurinko alkoi laskeutua taivaanrannan taakse ja ilma viilenemään merellä piti ängetä miehen syliin lämpimään..


Taisi miesparan reidet puutua, kun meikäläinen tulee koko ruhollaan ja painollaan raukkaparan syliin istumaan. "itseppä pyysi minua siihen istumaan ja lämmittelemään".


Kerrankin meistä saatiin yhteiskuvaa ja nämä kuvat kruunavat tämän reissun täydellisesti. Ikimuistoinen piknik reissu purjehtien hyvien ystävien seurassa!


Mitähän miehellä on mielessä?


Piti vähän isäntä väkeäkin kuvata...
Seikkailu alkaa olemaan tältä kertaa ohitse ja satama häämöttää melkein edessä..





Tässä ollaan jo lähestymässä satamaa ja viimeisiä maisemia katsellen totean, että väsymys alkaa painamaan päälle. Lapset alkoivat ainakin olemaan väsyksissä ja sen näki niiden silmistäkin. "raitis meri ilma väsyttää"!



Tässä pojat valmistautumassa hyppäämään veneen kyydistä pois ja Jussi valmistautumassa sitomaan venettä kiinni satamaan. Matka saatiin onnistuneesti päätökseen ja perille saavuttiin ilta yhdeksän aikaan eli juuri sopivasti ennen täyden pimeyden tuloa. 


Iso kiitos Marialle, Jannelle, Olille, Pekalle ja Annille, sekä meidän miesväelle tämän syksyisestä piknikistä merellä. Makkarat ja pannu kaffee maistuivat hyvältä ja tämän flunssaisen bloggaajan oli hyvä saada raikasta ja puhdasta meri ilmaa hengitelläkseen. Meren käynti vähän jännitti, mutta sekään ei pelottanut reippaiden merenkävijöiden asiosta. Hienointa oli se, että sain viimeinkin kokea tämän kauan toiveenamme olleen retken ja ottaa samalla kuvaa auringon laskusta mereltä käsin! 

Kyllä kannatti ja Jee... me vielä selvittiinkin siitä!! 


Kiitos!