maanantai 16. syyskuuta 2013

Dog Power!

Viimeiset pari viikkoa on ollut melkoista menoa ja vilskettä, paperiasioiden hoitoa puheluiden ottoa suuntaan jos toiseen. Nyt onkin hyvä hetki istahtaa ja poiketa vähän postaamaan ajatuksiaan myös tänne plogin puolelle. 

Me ollaan nyt lähempänä maalle muuttoa päivä päivältä ja miehen vanhempien talokin valmistuu kovaa vauhtia, on vesikattoa, lautaa, ikkunaa ja ove paikallaan. Oikeastaan sisähommat ovat vielä hieman kesken ja niiden valmistumista kovalla kipinällä odotellaan. Valmistumisaikataulu on hippasen myöhässä, kun ovien ja ikkunoiden saapuminen määränpäähän oli päivällä viivästynyt. Kuljetusliike oli hukannut matkanvarrella lastin ja niiden perään sitten soiteltiin, mutta kyllä ne sieltä onneksi seuraavana päivänä saapuivat. Hyvältä näyttää siis anopin ja appiukon tilanne, meillä tilanne on taas toinen! Nykyistä taloa ollaan edelleen myymässä ja ainakin yksi ostotarjouskin on tullut, mutta tarjouksen antaja oli laittanut tarjouksen niin alhaalle, että se ei meitä miellyttänyt lainkaan. Nyt odetellaan mitä vastaavat meidän vaatimuksiin. "eihän kukaan halua omaa kotiaan jossa on asunut neljävuotta myydä alihintaan"?

Eli kiirettä on pitänyt ja eilen oltiin maalla jälleen touhuamassa, tosin minkään sortin touhuaminen ei tahtonut innostaa ajatukselle, että kärsin ihan jäätävästä syysflunssasta parasta aikaa. 
Torstai iltani alkoi kovalla kurkkukivulla ja siitä olikin sitten sunnuntaihin asti mukavaa mennä nokka tukossa, 37,3 mittarilukemalla eteenpäin. Ärsyttävintä koko flunssassa onkin se, että kuume ei nouse vaikka kuinka päin istuisi ja olisi. Eihän sitä kuumetta aina flunssaan tarvitakkaan, mutta sen verran vanhollinen olen edelleen, että uskon vanhaan uskomukseen jossa kuume poistaa nopeammin taudin. Kuumeeton flunssa ainakin tuntuu meikäläisellä kestävän, kitkuttavan pidempään kuin kuumellinen flunssa.

Tuli siellä maalla sitten kuitenki flunssaisena touhuttua anopin kanssa ja siivottua aittavarastoa. Appivanhemmat olivat viime viikolla tilanneet roskalavan pihaan ja nyt oli aika alkaa tyhjentään ja siivoamaan paikkoja, koska kohta tulisi uusi sukupolvi jatkamaan asusmista ja meidänkin tavaroille tarvittaisiin säilytys/varastotilaa.
Kivaa siivota näitä vanhoja aittoja varsinkin, kun niistä löytyy aina mukavia löytöjä vai voisiko sanoa aarteita. Tosin nyt ei tule mikään aarre postaus tai vanhantavaran postaus vaan aivan jotain muuta.  Syksyn myötä alkaa tulemaan sitten, kun päästään muuttamaan paikan päälle virallisesti niin sisutus postauksia, remonttipostausta jne.. ei mitään maailman suurimpia, mutta pieniä piristyksiä vanhaan taloon!

Eilen, kun lähdettiin maalle otetiin koko konkkaronkka mukaan eli meidän kaikki 5 lasta, pojat ja neidit. Toisin sanoen lapset, koirat ja kissa. Normisti olisin tälläiselle käynnille jättänyt Selman kotiin, mutta oltiin sovittu talon näyttö kiinteistövälittäjän kanssa joten nyt piti raahata autoon koko konkkaronkka.

Testattiin muuten ekaa kertaa, että pysyykö Miina maalla pihassa vapaana vai ottaako jalat alleen ja lähtee kulkemaan pitkin poikin ja minä saan juosta perästä päin hakemassa koiratyttöä joka suunnalta. Miehelle tuli tutka tässä viime viikon aikana postista ja se kytkettiin kiinni Miinan kaulaan ihan siltä varalta, jos sattuisi neiti karkaamaan piha-alueelta.


Hyvin se vapaana olo näyttää tomiman ja jostakin ruohon seasta löytyi vielä iso luukin jota on kiva järsiä.





Sitten siirryttii ruohonjuuri tasolle ja päätin testata kameran toimivuutta maassa. Istuin kameran viereen eikä minun tarvinnut tälläkertaa maata kamera käressäni päästäkseni kuvaamaan koiraa koiran tasolla. Painelin nappia ja säätelin välillä objektiiviä ja hyvältähän nämä kuvat näyttävät ensikokeiluksi ruohonjuuritasolla!


Ruohoa, Koiraa vai maisemaa? Näissä kuvissa näkyy nyt ruho paremmin kuin muut, mutta huomasin näiden kuvien olevan melkolailla erinomaisia!


Meidän kaksikko Elmo ja Miina lisäksi maalla tulee olemaan vielä Pikukin (appivanhempien koira) mielenkiinnolla odotellaan kummassa talossa piku tulee enimmäkseen aikaa viettämään meillä vanhassa kodissaan vai anopin ja apin kanssa uudessa kodissa!


Tässä keskustellaan koiran kielellä jostakin mielenkiintoisesta ja ainakin Miinan ilmeestä päätellen joku yrittää viedä siltä luuta tai sitten toisinpäin!


Ota nyt tästäkin selvää... Elmolla hyvin persoonallinen asento!!


Ja lurpsis...nenänpieltäkin pitää vähän lipasta...


Tässä ilmeisesti menossa edelleen luun järsintää..




Pitäähän miehellä nyt kunnon pallo olla ja mikäs sen parempaa kuin tennispallo. Hyvin on tämäkin pallo Elmon purennan kestanyt! 


Piku koiraporukan vanhin seurailee silmä tarkkana mitä nuoriso puuhaa  ja ympärillä remuaa. Samalla on myös hyvä seurata miten vanhan emännän ja uuden emännän siivoushommat rulaa. Tämä pystykorvan länsi-siperianlaikan sekoitus ei ole kovin vanha, anoppi ei itsekään muista onko piku saman ikäinen kuin meidän elmo vai vuoden vanhempi. Mutta hyvin pitää muun porukan kuosissa ja Miinakaan ei nuoresta iästään huolimatta pääse ihan pikun vireen makaamaan. 





Selma puuttuu kuvista.
Selma vain päättää pysyä visusti piilossa koirien liikkuessa vapaana piha-alueella, mutta kun nälkä yllättää kissan niin ei paljon välitetä onko koiria pihassa vai ei. Siitä pihan poikki äkkiä juoksee vilahtaa ovesta sisään ja hyppää pöydälle jossa ruuat odottavat. Meillä siis maalla kissan ruuat ovat joko leivinuunin päällä tai pöydällä etteivät koirat pääse syömään selman herkkuja. Auton allakin on kiva olla piilossa jonne koira eivät pääse ja kyllä selma aina mennen tullen kävelee pihan poikki ihan rauhassa. Piku ja Elmo eivät paljon selmasta välitä käyvät välillä nuuskasemassa, mutta Miina neiti tuottaa koko eläinparvelle vähän päänvaivaa, mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Ainakin Elmo innostui eilen juoksemaan kilpaa miinan kanssa pitkin pihaa ja vauhti oli melkoisen hurjaa.

Ilta-päivästä käytiin vielä harjoittelemassa hirvimajalla ampumaradalla ja otettiin miinakin mukaan. Ensikosketus kiväärin ampuma ääneen. Lokauussa alkaa taas hirvenjahti ja siihen nyt yritetään tähdätä, että miina ei lähtisi pinkomaan pakoon ensimmäisen ampuma äänen kuultuaan. Harjoitus meni ainakin hyvin ja tyttö tykkää myös metsällä käydä isännän mukana kulkemassa joten eiköhän siitä vielä hyvä jahtikaveri tule!



6 kommenttia:

  1. Oli otsikon lupaamaa dog poweria ja ihania nappisilmiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin kovasti saada tekstin näyttämään otsikon mukaiselta, mutta olisi pitänyt saada vähän kuvattua koirien remuamistakin! Mutta tällä on hyvä aloittaa ... :)

      Poista
  2. Ihania kuvia ja koiria! :)

    Tsemppiä myyntiprosessiin! Ja pikaista paranemista flunssasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kovasti yritetään saada tämä talo myydyksi, mutta siinäkin on kaksi vaihtoehtoa. a) myydään B) vuokrataan ja taas toisinpäin. Kiinteistövälittäjät ovat meillä hoitamassa tilannetta joten katsotaan mitä syksy tuo tullessaan. Vukrataankin jos sopivat vuokralaiset löytyvät. :)

      Poista
  3. Upeita kuvia olet tosiaan koirista ottanut! Koirat näyttävät todella nauttivan leikeistään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Nyt sai Elmokin itselleen juoksu kaverin. Elmo on yrittänyt pari vuotta yllyttää anopin Pikua juoksemaan vauhdikkaasti, mutta aina epäonnistunut. Nyt kun päästettiin Miina ja Elmo juoksemaan keskenään niin kyllä sai kummatkin toisiltaan kyytiä. :)

      Poista