maanantai 26. elokuuta 2013

Ystävämme Miina!

Tyttö energiaa..
Saimme perheesemme yhden hännänheiluttajan lisää ja tätä hännän heiluttajaa onkin odotettu kauan ja hartaasti. Mieheni on pitkään halunnut itselleen virallista metsästykaveria hirvimetsälle ja nyt eilen meille löytyi sopiva metsästys yksilö.

Mieheni aloitti viime syksynä hirvenmetsästyksen ensimmäistä kertaa ja jahtikaverina toimi meidän Elmo. Viime vuonna mieheni alko puhumaan, että pitäisiköhän meidän hankkia oma jahtikaveri? Asia jätettiin kuitenkin vielä hautumaan, mutta tänä kesänä tehdyssä maatilan sukupolven vaihdoksen yhteydessä mies palasi taas ajatukseen, että pitäisiköhän se jahtikaveri nyt hankkia, kun kerta maallekin ollaan muuttamassa?
Pistettiin vieläkin asia hautumaan ja ajateltiin, että jos sopiva pentue löytyy niin siitä sitten voitaisiin meille kysellä mahdollista tulokasta.

Viikko sitten löydettiin netistä ilmoitus koirapentueesta ja ajattelin soittaa heti ja kysästä, että mitä olisi tarjolla. Tyttökoiria olisi tarjolla ja ikää pennuilla olisi jo 4 kk. Luovutusikäisiä siis olisivat ja sovittiin heti kasvattajan kanssa tapaaminen lauantaille.

Eilen sitten mentiin katsastamaan minkälaiset hännän heiluttajat meitä olisi siellä vastassa ja kaksi häkissä olevaa pentua otti meidät iloisella tyttöenrgialla vastaan. Siinä hetki katseltiin ja todettiin, että voitas näistä kahdesta ottaa toinen, muta se jonka olisimme haluneet oli kasvattaja päättänyt pitää itsellään. Kasvattaja sanoikin, että hänellä olisi vielä kolmas pentu joka kylläkin majailee pentueen emän kanssa hänen isänsä luona. Kuitenkaan välimatkaa ei ollut kuin muutama metri joten päättiin mennä se viimeinekin vielä katsastamaan. Pentu ja emä olivat eri häkeissä ja kasvattaja nappasi häkin oven auki ja sieltä tuli iloisesti hieman arka tyttökoira meitä tervehtimään.

Siinä sitä sitten katseltiin ja ihmeteltiin koiraa ja niin myös koira ihmetteli, että ketäs me olemme. 
Päätös oli nopeasti tehty ja niin perheemme oli jälleen lisääntynyt yhdellä hännän heiluttajalla. Miehelle saatiin jahtikaveri ja nyt mielenkiinnolla odotellaan lokakuun alkua, kun hirvenmetsästys on saatu startattua käyntiin miten meidän tyttö siellä jahtihommissa pärjää!

MIINA
 Jämtlannin pystykorva
Puhdasrotuinen
4 kk
(Virallinen kennel nimi puuttuu vielä)


Hakiessamme Miinan kasvattajan luota Miinalla ei ollut vielä kokemusta kaulapannasta tai hihna käyttäytymisestä. Niimpä isäntä asensi miinalle uuden kaulapannan kaulaan ja todettiin, että sepäs menikin hyvin. 
Seuraava vaihe olikin saada koira autoon kyytiin ja tämä osoittautuikin hieman hankalaksi, koska ei ollut Miinalla myöskään kokemusta automatkailusta. Selvää oli se, että tyttö piti kouluttaa heti ja opettaa kulkemaan autossa. Minä otin ronskilla oteella tytön syliini ja kannoin suoraan auton perään. Siinä kantaessani sain pienen ensikontaktin jämtlantilaisista kynsistä ja se ei ollut kovin kiva tunne omassa nahassani.
Auto lähti kohti kotiamme ja Miina mukana! Hyvin meni kotimatka ja tyttö ei oikeastaan reagoinut mitenkään matkaan. Pientä ininää oli, mutta se kuuluu asiaankin kotiosoitetta vaihtaessa.

Poikettiin paluumatkalla anoppilassa eli Miinan tulevassa pysyvässä kodissa ja siellä oli vastassa tietenkin anopin koira ja ensokohtaaminen meni hyvin. Piku tykästyi kovasti uuteen tulokkaaseen ja kaikilla oli hyvä mieli!

Mutta entäpäs sitten meillä kotona?
Pääsimme pihaan ja Elmo oli vähän ihmeissään, että mikä kumma sieltä meidän auton perästä oikein astui ulos. Siinä samassa alkoi melkoinen elämä, kun Miina ja Elmo aloittivat tutustumisen ja voi sitä riemua. Kummatkin nuuskivat niin onnellisen kiltisti ja pusuttelivat toisiaan. No Elmolla on tietenkin miehinen luonne ja jokainen tietää mitä mies tahtoo. Tosin tässä vaiheessa minä nappasin Miinan ja toin sisälle. Emmehän tahdo, että sekarotuinen astuu puhdasrotuista!

Päivän aikana saatiin Miinalle oma asuntokin rakennettua jossa on hyvä olla suojassa suljetun oven takana, eivätkä muutkaan koirat pääse lähelle muutakuin meidän valvovien silmien alla.



Panta ja hihna koulutus aloitettiin saman tien ja pikkuhiljalleen Miina tottui ajatukseen, että näin minun sitten pitää ilmeisesti kulkea jatkossa. Muutama metri kävellään ja sitten istutaan hetki paikallaan ja pistetään hanttiin, mutta emäntäpä onkin niin kovapäinen ettei anna piiruakaan periksi. No ehkä me huomenna jo kävellään hihnan kanssa vähän paremmin.


Miina on hyvin arkaluontoinen tyttö, mutta pikkuhiljalleen alkaa tulemaan se luonnekin esiin. 

Teranssin raput tuottavat ongelmaa, rappusia ylös noustessa peppu menee automaattisesti alas istuma-asentoon ja miina päättää olla nousematta. Minä hoen koko ajan, että oletkos sinä nyt ihan hupsu ne ovat raput. Miinaa on toista mieltä ja päättää olla kiipeämättä itse ylsö, minä nappaan miinan syliin ja kannan ylös teranssille. Tätä siis meillä harjoitellaan jatkossa ..rappusten nousemista itse ylös ja juoksemista alas kovalla vauhdilla!

Vime vuotisia hirvenluita sulatin pakastimesta ja niistä meidän Miina tykkää kovasti. Lupaavalta näyttää siis jahdivahdin tulevaisuus meillä!

Jottei tämä teksti pursuaisi ihan äärettömyyksiin niin nyt on hyvä aika päättää miinan tarina tähän...

Seuraavissa jaksoissa perehdytään siihen miten miinan koulutus on lähtenyt käyntiin, miten käskyt ja tottelevaisuus alkavat luonnaamaan, sekä tietenkin tämä muu yleinen käytös!

p.s. kävin tänä aamusta Miinan kanssa ensimmäisellä pitkällä lenkille ja tyttö sai minulta hyvät kehut hyvin onnistuneesta lenkistä!


7 kommenttia:

  1. Ihana Miina! :) Mun kummeilla oli aikoinaan samanrotuinen koira. :) Jämtlannin pystykorvat ovat innokkaita käymään metsällä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että saadaan miinasta hyvä hirvenjahti ja lihaa pakastimeen. :)

      Poista
  2. No niin jahtiin sitten vaan! =) Söpö on kaveri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin tykkää kovasti lenkillä ojassa kulkea ja makoilla pitkässä ruohikossa. On se niin valloittava yksilö! :)

      Poista
  3. Hän on kyllä ihana lenkkikaveri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virtaa ja innokkuutta löytyy lenkillä, mutta vielä kun saan sen kulkemaan yhtäjaksoista matkaa hihnan päässä! :)

      Poista
  4. Soma tyttö! Toivottavasti hirvimetsäily sujuu hyvin :)

    VastaaPoista

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...