keskiviikko 7. elokuuta 2013

Huvipuisto elämää!!

Viime viikonloppu oli melkoisen tapahtumarikasta ja vauhdikasta mennoa, perjantaina valmisteltiin synttäreitä ja lauantaina niitä sitten päästiin onnistuneesti viimeinkin viettämään. Sunnuntai aamusta vauhdikkaasti sängystä ylös ja auton nokka kohti tamperetta. Sunnuntai päivä vietettiinkin oman perheen kesken tämän kesän kohokohta paikassa eli ...

SÄRKÄNNIEMI! 

Tämän kertainen postaus tulee siis sisältämään vauhdikkaita ja hauskoja tilanteita, sekä tietenkin pieniä yllätyksiäkin!!

Lauantai aamu vierähti siis käyntiin ja auton nokka saatiin tiukasta aikataulusta huolimatta suunnattua kohti tamperetta. Särkänniemeen oltiin siis menossa ja sitä oli koko perhe odottanut monta päivää ja varsinkin lapset olivat kyselleet, koska sinne mennään ..no joko nyt menemme? Sunnuntaina sain sitten viimein autossa todeta lapsille, että nyt mennään eikä enää meinata!

Särkänniemen porteista sisään päästyämme huomasin selvästi lasten ilmeistä, että jännitystä oli ilmassa. Jännitystä varmasti tulisi olemaan ja minua jännitti eniten, että kuinka moneen laitteeseen oma rohkeuteni riittäisi ja lisäksi lasten rohkeus. Viime kerralla meiltä jäi moni laite sivusuun käymättä, kun junnuilla ei pituus riittänyt ja minä kauhistelin laitteita kauhun katse silmissä ja laitteiden ohi kävellessäni totesin, että on tosiaankaan mene tuohon kamaluuteen!

Otimme matalan laskun huvipuistoelämään ja ensimmäisenä kävimme kiertelemässä akvaariossa, pitihän ne särkänniemen kuuluisat kalat nähdä tänäkin vuonna. Kävipä niin, että kalojen joukkoon oli laitettu näytille se kaikkien ihmisten inhokki eli (käärme). Mies sanoi mulle, että älä tule tänne! äänensävystä mä tiesin heti mistä oli kyse, mutta sen verran utelias, kun olen niin piti mennä katsomaan sitä käärmettä! Eipä se niin pelottavalta ja pahalta näyttänyt siellä omassa kolossaan lasien takana, mutta jos se olisi kiemmurrellut siellä oksitoissa olisin kiljaissut niin lujaa, että ne lasitkin olisivat olleet kovalla koetuksella. 

Akvaariosta jatkettiin matkaa pääalueelle ja isäntä iski silmänsä niihin ihme keinuihin jotka ovat seisseet niin kauan särkäniemessä kuin meikäläisellä on varmaan ikää. Nämä samaiset keinut ovat jokavuosi keinuttaneet melko monen kävijän vatsan aivan sekaisin. Miehen oli pakko päästä testaamaan näitä keinuja ja nyt lähti testiin mukaan ensimmäistä kertaa myös kuopuksemmekin.  Minä ja esikoinen päätettiin missata tämä osuus suosiolla ja toimia virallisina valokuuvajina keinujen heiluessa ja hyöriessä niiden ala-puolella. Olen joskus testannut tämän keinun lapsena ja todennut, että melko hurjaa menoa se on näin vaatimattomaltakin näyttävässä koneessa.

Siellä niitä meidän miehiä vietiin ja pyöritettiin täyttä vauhtia, isäntä tuli pois keinusta naama valkoisena kuin kalkkilaivan kapteeni ja kuopus ei ollut moksiskaan. Mä vähän ajattelin, että taitaa isäntä olla tulossa jo vanhaksi näille puuhille. Sanoi, että otti tämä kyyti melko lailla mahasta ja alkoi tekemään pahaa.


Keinujen jälkeen jatkettiin kierrota alueella ja tuli sellainen olo, että nyt pitäisi saada viilennystä oloon ja lujaa. Onneksi särkänniemi on järven rannalla joten järven suunnalta tuleva tuulenvire viilentää mukavasti oloa, sekä laitteissa pyöriminen tuo oman kevennyksen hikiseen päivään. 
Särkännimessä on kuitenkin yksi laite ylitse muiden joka pitää kokea aina siellä käydessä ja välittämättä siitä, että satoiko vai paistoiko. Nimittäin 
TUKKIJOKI!!
Nyt en saanut kuvaa otettua, kun koko perheen voimin menimme tukkiin istumaan ja sain nauttia tukkijoen mutkista ja viimeisen mäkilaskun kastelusta. 

Mutta...
palatakseni tukkijokeen nimittäin... siellä tapahtuikin jonotus vaiheessa meille pieni yllätys jota en olisi kyllä uskonut tapahtuvan juurikaan itselleni!!
Olimme päässeet jonotuksesta läpi ja odottamassa meidän tukkia jonne istuisimme ajelun ajaksi. Meitä oli ohjaamassa kaksi nuorehkoa ja valvomassa tukkien liikennettä.
Tämä toinen nuorineiti seisoi vierelläni ja katsoi minua hetken ja totesi seuraavasti:

"kuule minun on nyt pakko kertoa yksi asia sulle, mutta tunnistin sut heti kasvoilta ja olen käynyt katsomassa sun blogia ihan sillain pikasesti".

Hetken aikaa seisoin suu auki ja aivoissa alkoi tosiaankin raksuttamaan, että ei hyvänen aika, eihän tämä voi olla totta! Että nyt joku ihan oikeasti käykin sitä tosiaankin katsomassa ja kun meikäläinen tulee särkänniemeen niin se joku saattaakin olla juuri särkänniemen työntekijä! 
Tiettekö kuinka hyvälle mielelle tämä asia sai minut juuri sillä hetkellä? Sillä hetkellä mulle tuli todella ensikertaa tunne, että blogia ei välttämättä pidetäkään vain oman itsensä takia vaan näitä hauskoja hyviä asioita voi tosiaankin jakaa myös muiden ihmisten kanssa.  

Terveisiä vain sille neitoselle ja toivottavasti osuu  lukemaan tämänkin tekstin joskus ja kerkiää tutustumaan blogiini enemmän... :) "iso hymy siis tälle yllätykselle"!

matka jatkuu..

Tukkijoen jälkeen tuli sellainen tunne, että nyt mennään jonnekin mihin selvästi TaRan ei kuuluisi mennä!!! Muistaakseni edellisenä päivänä junnun synttäreillä mun siskoni sanoi, että älkää menkö motogeehen, että se on aivan jäätävä. Mies näki tämän laitteen ja totesi, että tonne on pakko päästä kokeilemaan! Me vähän poikien kanssa oltiin sitä mieltä, että me ei tulla. Mies aikansa siinä mua pyyteli mukaan ja minä onneton menin ja suostuin! Pojan nassikat pitivät päänsä ja jäivät kylmästi katselemaan meidän kahden menoa..

Tässä seuraava linkki motogeestä
Videolla emme ole minä eikä mieheni vaan nappasin youtubesta videopätkän josta pääsette katsomaan mistä motogeessä on kyse.
http://www.youtube.com/watch?v=Ky_D-W9mlTc
(GEEVOIMAT JYRÄÄ)
Motogeehen istuessani ajattelin vain, että jos tästä hengissä selvitään niin kyllä minä menen sitten sen kuuluisan tornaadonkin testaamaan. Mutta motogeestä en muista kuin äkkivauhti lähdön ja seuraavaksi sen, että aurinkolasit lensivät päästäni taivaan tuuliin. Lisäksi kiljuin, huusin, kiljuin ja loppu meni samaa rataa siihen asti kun laite oli täysin pysähtynyt. Meikäläisen pumppu löi sataa, kädet tärisi ja niin tärisi jalatkin. Jalat olivat oikeastaan ihan vetkulia hetken aikaa. Mies oli ihan hurmiossaan ja sanoi, että jee tämähän oli siisti vehje. Sit kyseli heti perään, että no? meneeksää sinne tornaadoon? Hyvä etten antanut täys femmaa poskelle siinä vaiheessa!! Totesin vain kylmä rauhallisena, että en todellakaan.


Anyway ja matka jatkuu..

Olikin meikäläisen rauhoittumisen aika ja sain istahtaa penkille ja katsella, kun pojat menivät keskenään auri racingiin! 
Minä jäin taas kuvaus puuhiin ja istumaan sinne penkille tasaamaan olotilaani päivän kaameimmasta järkytyksestä!


Jossakin vaiheessa tuli pakottava tarve päästä korkealle ja lujaa, ei kuitenkaan minkään laitteen merkeissä vaan ihan mennä katsomaan mitä kuuluu..
Kuuluisalle näsinneulalle?
Nyt tuli se tunne, että sinne on vain pakko päästä verestämään hauskoja muistoja peruskoulun luokkaretki ajoilta ja mennä kokeilemaan miltä tuntuu kiitää hissillä lujaa ylös ja alas! Korkeat paikat eivät saa enää minua kauhun kankeaksi, koska olen edellisessä työssäni saanut melkoista sierätyshoitoa korkeanpaikan kammooni. Mutta näsin hissi sai minut ja junnut vähän miettimään asiaa toisesta näkökulmasta. Nimittäin mikäli meidän perhe lähtisi lentokoneella etelän rannoille lomailemaan niin siitä lentomatkasta ei välttämättä tulisi kovin kiva muisto. Minulla ja pikkumihillä meni korvat hississä tukkoon ja tuli sellainen paineen tunne. Onneksi minulla oli purkka suussa jota mäyhäsin tehokkaasti ja korvat kyllä aukesivat nopeasti, mutta se tunne ei tuntunut hyvältä lainkaan. Todennäköisesti tämä sama tulisi toistumaan myös lentokoneessa.
"myönnän en ole kertaakaan ollut lentokoneessa".


 Maisemia näsinneulasta katsottuna ja komiathan ne maisemat olikin..
Tosin jouduin luopumaan tästä maisemien katselusta sen vuoksi, että miestäni alkoi huimaamaan ja oli pakko jälleen antaa periksi ja poistua näsinneulasta hissillä jälleen alas. Lisäisin vielä, että minulla on ihan jäätävä hissi kammo!


Ja matka jatkuu..
Seuraavaksi käytiin angrybirds landiassa katsomassa josko saataisiin kumottua yksi kiukkuinen lintu kumoon. Kyllähän siellä yksi punainen tipu tepsutteli pitkin kujia, mutta eipä oltu niin rohkeita että oltaisiin uskallettu hyökätä sen kimppuun.
Mihet kävivät vauhtimadossa ja minä päätin jättää tämän väliin ja nyt en edes kuvaillut, koska oli niin vetkuli olo motoggeen jäljiltä vieläkin. Seisoin vain tyhmän näköisenä katsellen poikien pyörimistä vauhtimadossa.

Vauhtimadon jälkeen mentiin koko perheen voimin pikkuhinaajaan ja taas pyörittiin oikein urakalla. Mä ajattelin, että miksi nämä pitää aina pyöriä ympyrää ja ei se pikkuhinaajakaan kyllä pienemmästä päästä ole pyörimisessään. 
Pikkuhinaajasta en saanut kuvaa, koska itse istuin kuin tatti poikien vieressä ja laskeskelin minuutteja koska se pyöriminen loppuu...tosin pakko myöntää, että meillä oli kyllä kivaa siellä kyydissä.

Tämän jälkeen kuopus ja isäntä päättivät mennä testaamaan majakan kyydissä nousua ja laskua. Tästä ei varmaankaan tarvitse sen enempää kertoa, koska ilmeet kertovat sata sanaa!
Tässä sitä mennään ylös, alas, ylös ja vapaa pudotuksella taas alas. Visiin oli mahan pohjassa mukavasti kutkuttanut!


Käytiin mm: vahassa perinteisellä juna-ajelulla rataa pitkin, koskiseikkailuun oli pakko mennä kahdesti peräkkäin se oli kaikkien mielestä kivoin.

Mutta eräs paikka on myös särkänniemen yksi kohokohta paikoista ja mikäs muukaan kuin 

DELFINAARIO
Nämä nätökset eivät petä katsojiaa... vuosi vuodelta saa kokea aina jotain kivaa ja jännää seuratessaan delfiinien touhua näytöksissä.





Kävimme mm: planetaariossakin ja se näytös minua kyllä ei oikein lämmittänyt, jotenkin vaisun oloinen ja tieteellisen teoreettiseksi dokumentiksi verrattavissa. 
Parikymmentä vuotta jouduin odottamaan, että pääsen planetaarioon ja nyt kun sinne viimein pääsin niin ei ollut mun juttu. Tosin esikoinen tykkäsi näytöksestä joten sopi sille hyvin. 

Välillä käytiin syömässä jätskiä, hattaraa, hot dogeja ja nautittiin olosta huvipuistossa! Saimme viettää koko päivän perheenä ja pitää oikein mukava ja vauhdikas huvipuisto retki. Loppupäivän kruunasi ehdottomasti särkänniemen uusin kohokohta ja se oli ...

KOIRAMÄKI

Niin ihana Mauri Kunnaksen koiramäki on tuotu todella upeasti esille särkänniemessä. Tämä koiramäen puisto tarjoaa kävijöilleen niin upean elämyksen, että pidin tätä elämystä paljon parempana kuin muumimaailmaa jossa kävimme esikoisen ollessa noin parivuotias. 
Koiramäellä ei vain saa silmiään irti siitä miljööstä, rakennuksista, kahvilasta, putiikeista ym.. katseltavaa riittää koko päivän edestä ja siellä voisi kävellä askel askeleelta hitaasti läpi uudelleen ja uudelleen koko pitkän päivän. Tässä paikassa olisi niin paljon kuvattavaa että meikäläisen kameran muistikortit olisivat ihan täpösen täynnä pieniä upeita yksityiskohtia!!

Aloitetaan matka koiramäessä...

Hra ja Rva koiramäki kävelivät meitä vastaan ja rouva niiasi kauniin rouvamaiseen tyyliin minun häntä kiittäessä valokuvasta. Olisivat kovin tykänneet tulla yhteiskuvaan meidän poikien kanssa, mutta pojat pötkivät pakoon minkä jaloistaan pääsivät..


Nyt en ihan päässyt selville ketkä kuvassa seikkailevat, mutta kuopus meni ja iski päänsä juuri sopivasti eteen, kun piti kuvata näitä otuksia...

koiramäellä kahvi maistuu vadelma mustikka juustokakun kera... harmi vain, että en ottanut siitä aivan ihanaisesta kahviosta kuvia. Kahviossa oli niin ihanan vaaleanpunaisia ja sinisiä tuoleja... ja kaikkea muuta niin ihanaa katseltavaa..


Piha-alueet koiramäellä on suunniteltu kyllä todella upeasti ja siis voi hyvänen aika sentään niitä rakennuksia...


Mikäs sen parempaa kuin koiramäen oma puutarha..



Tässä toimii pieni kioski, mutta siitä en napannut kuvaa, koska juuri kuvaushetkellä oli paljon ihmisiä kioskilla asioimassa ja joku rauha ihmisillekin on annettava..


Gunnaksen putiikki ja sieltä voikin sitten käydä ostamassa koiramäen kirjoja ja kaiken näköistä muuta kivaa. Tosin olisi pitänyt taas avata suunsa auki ja kysyä rohkeasti, että saankos napata pari kuvaa muistoksi itselleni, blogiin ja kaikkien nähtäville nettiin?




koiramäen oma kummitus linna ja pojat ihmettelevät ja katselevat, että kummituslinnan edessä on oikein hautuumaakin,mutta mitäs ihmettä sinne sitten on haudattu?


Koiramäen lauttaa piti poikien testata ja hyvinhän se näytti kulkevan!!


Meinasin missata tämän ihanuuden koiramäestä ihan täysin, mutta onneksi pidin pääni ja pääsin sitä kuvaamaan. Tämä on sellainen jonka jokainen nainen toivoisi varmasti olevan kotonaan. Tosin tämä ei taida olla käytössä kuin yhdellä tavalla ja kun katsot mitä kyltissä lukee huomaat, että uunin pangon yläpuolelle pääsee kiipeämään ja .... hupsista..


Mihin se polku johtaakaan? 
Pääset laskemaan takan suuaukosta ulos!


Koiramäellä pääsee myös poniajelulle mikäli niin tahtoo..


Koiramäellä kotieläimiä ei puutu... puuhaa riittää siis aamusta iltaan. On kiliä, possua, pässiä, aasia, hevosta, kanaa, kukkoa ja lukematon muu määrä eläimiä. Valokuvattavaakin harrastajalle löytyy niin paljon, että ei sanoiksi asti pysty enään muotoilemaan...




Näitä aaseja katsellessani totesin, että aaseja ovat tai sitten minä olin se suurin aasi, kun en saanut liikahtamaankaan näitä aaseja. Eivät vain suostunee tulemaan käsi etäisyydelle, että olisin päässyt edes hieman sipaisemaan turvan päältä. "aasi on aina aasi"!




 Lopuksi oli otettava kuvaa koiramäen eläinten suojista ja kyllä on melkoista käden taitoa osoitettu koko alueen rakentamisella. Siis ei mitään yksityiskohtaa ole jätetty käyttämättä, koko alue käytetty hyvin hyödyksi ja jokaista maapalaa myöden on sunniteltu käyttötarkoitukset todella hyvin. 




Lopuksi voineen todeta, että meillä oli todella ihana päivä ja motogeestä huolimatta minäkin selvisin hengissä. Lapset nauttivat koko päivän touhuista ja totesivat, että tämä oli kyllä paras kesälomareissu tänäkesänä! Ilman esikoista olis KOIRAMÄKI jäänyt näkemättä täysin kokonaan. Onneksi se pakotti meidän menemään sinne ja sanoi, että mennään käymään katselemassa niitä eläimiä!!! Minä vähän ensin mietin, että mikä koiramäki ja miten särkkiksessä voi olla eläimiä tämähän on huvipuisto!!

Niin ihana matti kunnas ja koiramäki.

p.s. menkääpä ja kaivakaapa äkkiä ne koiramäen kirjat esiin kaapin pohjilta ja nauttikaa matkasta koiramäkeen.

Mikäli et ole vielä päässyt koiramäkeen tutustumaan niin menepä ihmeessä käymään tampereella ja särkänniemessä, sieltä se löytyy ja varmasti et pety näkemääsi!


vanhanajan meininki ja maalaisromantiikka pursuaa parhaimmillaan koiramäessä!!


(olis pitänyt ostaa sieltä pari koiramäki kirjaa lisää kokoelmaani)

4 kommenttia:

  1. Ihana retki! :)

    Koiramäen miljöö näyttää kivalta ja eläimet. :)

    Te olette rohkeita, kun uskallatte mennä kieputtimiin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän tulen myöhässä tänne vastailemaan, kun löysin sun komenttisi nyt vasta!! :O
      Koiramäki oli upe paikka ja tahdon sinne uudelleen katselemaan ja ihailemaan. Siis siinä on vain jotakin mun silmälle, että saan ihan totaalisen elämys olotilan! :)

      Kieputuslaitteisiin en itse enään pysty menemään, kun tulee niin huono olo ja varmaan tajukin lähtisi. Mutta meikäläiselle paras paikka onkin possujuna ja leppäkerttu! :) Pojat oli vähän rohkeampia ja varman ovat tulevaisuudessakin! :)

      Poista
  2. Matti Kunnas? Jos vaikka nimi edes oikein...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tadaa! Alussa kirjoitin ihan oikein nimen, mutta näköjään kirjoitusvirhe tullut jälleen. Minähän olen näissä mestari!

      Poista