maanantai 26. elokuuta 2013

Ystävämme Miina!

Tyttö energiaa..
Saimme perheesemme yhden hännänheiluttajan lisää ja tätä hännän heiluttajaa onkin odotettu kauan ja hartaasti. Mieheni on pitkään halunnut itselleen virallista metsästykaveria hirvimetsälle ja nyt eilen meille löytyi sopiva metsästys yksilö.

Mieheni aloitti viime syksynä hirvenmetsästyksen ensimmäistä kertaa ja jahtikaverina toimi meidän Elmo. Viime vuonna mieheni alko puhumaan, että pitäisiköhän meidän hankkia oma jahtikaveri? Asia jätettiin kuitenkin vielä hautumaan, mutta tänä kesänä tehdyssä maatilan sukupolven vaihdoksen yhteydessä mies palasi taas ajatukseen, että pitäisiköhän se jahtikaveri nyt hankkia, kun kerta maallekin ollaan muuttamassa?
Pistettiin vieläkin asia hautumaan ja ajateltiin, että jos sopiva pentue löytyy niin siitä sitten voitaisiin meille kysellä mahdollista tulokasta.

Viikko sitten löydettiin netistä ilmoitus koirapentueesta ja ajattelin soittaa heti ja kysästä, että mitä olisi tarjolla. Tyttökoiria olisi tarjolla ja ikää pennuilla olisi jo 4 kk. Luovutusikäisiä siis olisivat ja sovittiin heti kasvattajan kanssa tapaaminen lauantaille.

Eilen sitten mentiin katsastamaan minkälaiset hännän heiluttajat meitä olisi siellä vastassa ja kaksi häkissä olevaa pentua otti meidät iloisella tyttöenrgialla vastaan. Siinä hetki katseltiin ja todettiin, että voitas näistä kahdesta ottaa toinen, muta se jonka olisimme haluneet oli kasvattaja päättänyt pitää itsellään. Kasvattaja sanoikin, että hänellä olisi vielä kolmas pentu joka kylläkin majailee pentueen emän kanssa hänen isänsä luona. Kuitenkaan välimatkaa ei ollut kuin muutama metri joten päättiin mennä se viimeinekin vielä katsastamaan. Pentu ja emä olivat eri häkeissä ja kasvattaja nappasi häkin oven auki ja sieltä tuli iloisesti hieman arka tyttökoira meitä tervehtimään.

Siinä sitä sitten katseltiin ja ihmeteltiin koiraa ja niin myös koira ihmetteli, että ketäs me olemme. 
Päätös oli nopeasti tehty ja niin perheemme oli jälleen lisääntynyt yhdellä hännän heiluttajalla. Miehelle saatiin jahtikaveri ja nyt mielenkiinnolla odotellaan lokakuun alkua, kun hirvenmetsästys on saatu startattua käyntiin miten meidän tyttö siellä jahtihommissa pärjää!

MIINA
 Jämtlannin pystykorva
Puhdasrotuinen
4 kk
(Virallinen kennel nimi puuttuu vielä)


Hakiessamme Miinan kasvattajan luota Miinalla ei ollut vielä kokemusta kaulapannasta tai hihna käyttäytymisestä. Niimpä isäntä asensi miinalle uuden kaulapannan kaulaan ja todettiin, että sepäs menikin hyvin. 
Seuraava vaihe olikin saada koira autoon kyytiin ja tämä osoittautuikin hieman hankalaksi, koska ei ollut Miinalla myöskään kokemusta automatkailusta. Selvää oli se, että tyttö piti kouluttaa heti ja opettaa kulkemaan autossa. Minä otin ronskilla oteella tytön syliini ja kannoin suoraan auton perään. Siinä kantaessani sain pienen ensikontaktin jämtlantilaisista kynsistä ja se ei ollut kovin kiva tunne omassa nahassani.
Auto lähti kohti kotiamme ja Miina mukana! Hyvin meni kotimatka ja tyttö ei oikeastaan reagoinut mitenkään matkaan. Pientä ininää oli, mutta se kuuluu asiaankin kotiosoitetta vaihtaessa.

Poikettiin paluumatkalla anoppilassa eli Miinan tulevassa pysyvässä kodissa ja siellä oli vastassa tietenkin anopin koira ja ensokohtaaminen meni hyvin. Piku tykästyi kovasti uuteen tulokkaaseen ja kaikilla oli hyvä mieli!

Mutta entäpäs sitten meillä kotona?
Pääsimme pihaan ja Elmo oli vähän ihmeissään, että mikä kumma sieltä meidän auton perästä oikein astui ulos. Siinä samassa alkoi melkoinen elämä, kun Miina ja Elmo aloittivat tutustumisen ja voi sitä riemua. Kummatkin nuuskivat niin onnellisen kiltisti ja pusuttelivat toisiaan. No Elmolla on tietenkin miehinen luonne ja jokainen tietää mitä mies tahtoo. Tosin tässä vaiheessa minä nappasin Miinan ja toin sisälle. Emmehän tahdo, että sekarotuinen astuu puhdasrotuista!

Päivän aikana saatiin Miinalle oma asuntokin rakennettua jossa on hyvä olla suojassa suljetun oven takana, eivätkä muutkaan koirat pääse lähelle muutakuin meidän valvovien silmien alla.



Panta ja hihna koulutus aloitettiin saman tien ja pikkuhiljalleen Miina tottui ajatukseen, että näin minun sitten pitää ilmeisesti kulkea jatkossa. Muutama metri kävellään ja sitten istutaan hetki paikallaan ja pistetään hanttiin, mutta emäntäpä onkin niin kovapäinen ettei anna piiruakaan periksi. No ehkä me huomenna jo kävellään hihnan kanssa vähän paremmin.


Miina on hyvin arkaluontoinen tyttö, mutta pikkuhiljalleen alkaa tulemaan se luonnekin esiin. 

Teranssin raput tuottavat ongelmaa, rappusia ylös noustessa peppu menee automaattisesti alas istuma-asentoon ja miina päättää olla nousematta. Minä hoen koko ajan, että oletkos sinä nyt ihan hupsu ne ovat raput. Miinaa on toista mieltä ja päättää olla kiipeämättä itse ylsö, minä nappaan miinan syliin ja kannan ylös teranssille. Tätä siis meillä harjoitellaan jatkossa ..rappusten nousemista itse ylös ja juoksemista alas kovalla vauhdilla!

Vime vuotisia hirvenluita sulatin pakastimesta ja niistä meidän Miina tykkää kovasti. Lupaavalta näyttää siis jahdivahdin tulevaisuus meillä!

Jottei tämä teksti pursuaisi ihan äärettömyyksiin niin nyt on hyvä aika päättää miinan tarina tähän...

Seuraavissa jaksoissa perehdytään siihen miten miinan koulutus on lähtenyt käyntiin, miten käskyt ja tottelevaisuus alkavat luonnaamaan, sekä tietenkin tämä muu yleinen käytös!

p.s. kävin tänä aamusta Miinan kanssa ensimmäisellä pitkällä lenkille ja tyttö sai minulta hyvät kehut hyvin onnistuneesta lenkistä!


lauantai 24. elokuuta 2013

Piikkiä, kipua, piikkiä!

Nyt saatte välillä kärsiä meikäläisen tekstisuonesta ja ahdata päänne täyteen pelkkää tekstiä. No voin mää heti alkajaisiksi laittaa tähän yhden komeen syksy kuvan teidän iloksenne, mutta tällä postauksella on tälläkertaa antaa pieni tiivistelmä viimeviikkoisesta seikkailustani lääkkeiden ja piikkien maailmassa!

Tämä seuraava kuva sopii kuin nakkipäähän seuraavalle aiheelle...


Viikko sitten torstaina sain viimeinkin itsestäni irti ja ottaa puhelimen kauniiseen kouraani ja varata ajan lääkärille. Oikeanpuoleinen korvani on koko kevään ja kesän vuotanut kuin naisen ala-pää kerran kuukaudessa ja nyt sain tarpeekseni tämän korvan oikkuilusta. Keväällä siihen annettiin jotakin tippoja joiden piti auttaa, mutta eivätpä vain auttaneetkaan. Kaiken tämän korvaongelman keskellä vielä jäi oma tk-keskus kesätauolle ja tuli yli kuukauden sulku. Naapuri pitäjään en jaksanut yhden korvan takia lähteä istumaan päivystykseen joten päätin sinnikkäästi odottaa oman tk-keskuksen aukenemista ja mennä valittamaan omalle lääkärille tätä iän ikuista ongelmaani. 
Torstai aamuna sain soitettua ajanvaraukseen ja sanoin, että nyt riittää tarviin apua tähän korvaan hyvin pian ja piste! Mutta sanoin vielä, että mulla on nyt aamusta hammaslääkäri, että voisiko sitä lääkäri aikaa saada tungettua siihen samaan syssyyn. Meidän oma kultainen vastaanotto virkailijamme sai sovellettua päivärytmini niin hyvin, että lääkäriaika saatiin heti hammaslääkäri ajan perään.

Hammas oireili samalla puolella päätä kuin korvakin, joten otappa sitten selvää kumpi särkee oikeasti korva vai hammas ja kumpi säteilee kumpaan.
Menin hammaslääkäriin ja arvatkaa oliko tätä aikaa odotettu jo monta viikkoa ja (jännitetty)? Kyllä vain, sillä yksi hammas yli muiden oireili todella ikävästi ja ensimmäisellä käyntikerrallani aprikoitiin, että siitä tuskin saadaan enään syömä hammasta syntymään!
Minä menin hammastohtorin luokse ja tämä kysyi ensimmäisenä, kun ovesta sisään pääsin, että "no! lähteekö hammas tänään vai tehdäänkö juurihoito"? Siinä mä sitten jotain inisin taas omalla ihmeellisellä murteellani josta kukaan ei mitään tolkkua tahtonut saada saatika ymmärtänyt mun ajatuksen juoksua. Siinä jännityksessä rupeet nyt sitten selittämään, että joo ei vedetä, kun tulee niin suuria purenta ongelmia. Lääkäri totes, että voidaan siihen kuule nyt aloittaa juurihoito ja sitten katsotaan mitä tuleman pitää. Mikäli juurihoito ei onnistu niin sitten kiskotaan koko hammas hevon kuuseen!
(vattu vieköön olis pitänyt kiskoo koko pirulainen vain suoraan ulos suusta)

Taas sydän pompotti tuhatta ja sataa ja taraa vietiin isoo lujaa, lääkäri sanoi, että "aloitellaas sitten puuduttelmaan sitä hammasta ja nyt nipistää, hengittele nenän kautta rauhallisesti". Joo kyllä mää tän tien ja hengittelen, mutta silti tuli sellainen olo, että miksi se piikki pitää tunkea niin pirun syvälle. Laskin siinä, että kolme kertaa se puudutus piikki tungettiin hampaaseen ja koko leuka puutui niin, että päästiin aloittamaan juurhoidon aloitus. Lääkäri vielä totes, että jos sattuu vielä teon aikana niin hän laittaa sitten puudutetta lisää. Onneksi ei sattunut "tai en ainakaan myöntänyt, sillä meissä jokaisessa asuu pieni masokisti"! Pakko oli vain kestää ja antaa mennä homman eteenpäin.
Hammas saatiin aukaistua ja juurihoito onnistuneesti alulle...

Siitä olikin sitten turpa puuduksissa ja pää pökeryksissä kiva kävellä hammaslääkärin ovesta ulos ja luukun ohitse lääkäri päivystykseen. Siinä mä sitten istuin ja odottelin hetken lääkärille pääsyä. Viimein pääsetessäni lääkärin huoneeseen aloin kertomaan vuolaasti tätä korva ongelmaa sen mitä puutuneella suullani pystyin. Lääkäri totes, huokas ja kurkkas korvaan ja huokas uudelleen! Juu siellä on korvakäytävän tulehdus!! Mä jälleen inisin jotain omituisia sanan pätkiä ja sain lääkärinkin hermostumaan ja huutamaan, että ei hyvänen aika sinne kuulu mitään puikkoja tunkea saatika vettäkään! No vettä olin tietenkin sinne päästänyt, kun se pirun neste valui pitkin korvan lehteä ja halusin sen kuivan kökön puhdistaa pois sieltä korvasta. 
No seuraavaks se lääkäri tunki sellassen tosiiiii pitkän tops puikon mun korvaan ja pyöräytti silleen keveesti korvassa ja tunki sen puikon putkiloon ja korkin kiinni. Totes vain, että tää lähtee nyt viljelyyn, että josko sieltä löytys jonkin sortin pakteeri jotta saatas selville tämä sun korva ongelmasi. Sain uudet lääketipat joita sitten pari kertaa päivässä tiputtelin.

Ai niin... 
Niinhän se menikin mulla oli seuraavana päivänä synttärit, olipa hienoa saada syntymäpäivälahjaksi tulehtunut hammas ja korva!
Kotiin tullessani ja pyöräilessäni kirosin ääneen muutaman kovan ison Rrrä pään ja kummasti helpotti oloa vielä siinä vaiheessa, kun suukin oli puuduksissa hyvin tehokkaasti hammashoidon jäljiltä. Sen verran kuitenkin alkoi potuttamaan, että päätin pistää itseni ja kuopuksen päiväunille. Minulla oli vielä kuopus kotona kipeenä joten tässä vaiheessa oli pareas ottaa kuopus viereen maate ja ottaa kunnon päiväunet.

Auts..auts. burana 600 on mun voimakkain ja ihanin ystäväni!
Voi hyvänen aika sitä särkyä ja voivotusta, kun sain silmäni auki päiväunien jälkeen. Puudutus oli sopivasti kadonnut leponi aikana ja ajattelin, että onko tätä oikeasti pakko vielä kestää montaa päivää, kun sitä jo ihan tarpeeksi monta viikkoa on kestetty! Burana kaapille juoksin ja lujaa onneksi se auttoi melko nopeasti ja tehokkaasti korva/hammaskipuun. Tässä kivussa kaikkein ikävintä oli tämä hammas joka käsittelyn jälkeen oli todella arka. Sitä kipua kestikin sitten koko viikonlopun ja buranan voimilla mentiin. Siinä kivun ja pillerihuurun seassa päätin vielä vääntää itselleni täytekakun synttäreiden kunniaksi. 

mutta siitä sitten lisää seuraavassa postauksessa....

(Mehiläinen  valokuvassa sopii siis hyvin tähän tekstiin mukaan, koska ei se mehiläisen piikkikään sen ihanemmalta tunnu kuin puudutuspiikkikään hampaassa)!

p.s. siellä korvassa oli joku pakteeri tulehdus jota hoidetaan nyt niillä tipoilla ja jos vielä ensi viikollakin vuotaa niin sitten pirtulla huuhdellaan jälleen kerran..
joo tää alkaa olemaan mulle jo tuttua juttua, sitä tehtiin pari vuotta sitten ihan säännöllisesti, kun oli samaa vikaa että korva vain valskasi ja nesteet pursusi ulos asti!
Lapsuuden aikoihin se samainen kirottu korva puhkastiin joten tämä riesa on kulkenut meikäläisen rinnalla koko elämäni matkan ja taitaa riennata vielä jatkossakin!


keskiviikko 14. elokuuta 2013

Vaaleaa Unelmaa!

Tässä postauksessa esittelen teille 
kauneudenhoito alalla yrittäjänä toimivan +40 vuotiaan naisen kesäkodin.

Kesäasunto sijaitsee kauniin jokimaiseman varrella rauhaisessa 60 neliön
 rivitalo asunnossa.

Asunnon ovesta sisään astuessani huomaan kuinka tyylikkäästi ja kauniisti koti on sisustettu. Tyylitajua selvästi löytyy sisustajalta ja vaalea tunnelma on hyvin rauhaisan harmoninen.


Tätä rautaista ovenkolkutinta heilauttaessani alkoi vähän jännittämään, että millainen koti oven sisäpuolelta minulle avautuu.





Kiinnitin asunnossa huomioni melkeinpä ensimmäisenä pieniin kauniisiin yksityiskohtiin. 
Ensimmäisenä silmiini osuivat keittiön sivupöydällä partyliten kauniit kynttiläjalat, sekä pöydillä olevat muut kauniit sisustus esineet.


Keittiön ruokapöytä on ikean ingatorp mallistoa, pöytään kuuluu jatkopala jolla saadaan lisäpituutta tarpeen vaatiessa.


Keittiön kattovalaisin, kuten muutkin kattovalaisimet ovat hankittu pomarkun asennustyöltä.


Makuuhuoneen seinustaa kaunistaa tämä iso lipasto, sekä seinällä oleva peili ja kyntteliköt.


Asunnon kaikki tapeetit ovat valittu prismasta.

 Tämän muovituolin varmasti tunnistaakin moni sisustusbloggari ja kukapa ei tätä tuolia kotiinsa tahtoisi pöydän vierustaa koristamaan.
Muovituoli: Kartellin Victoria Ghost Chair 


 Makuuhuoneen sänky 
Ikean Harmony sarjaa ja valkoinen.


Kauniin sävyiset sisustustyynyt kaunistavat sänkyä.


 Makuuhuoneen matto on valittu sävy sävyyn muiden sisustus materiaalien kanssa.


 Makuuhuoneen kattolamppu on pomarkun asennustyöltä.


 Koska kyseessä on rivitalo asunto on pesuhuone ja vessa yhtenäistä aluetta. Pesuhuoneessa vallitsee sama vaalea harmonia kuin muuallakin asunnossa.


 Sauna on perinteistä rivitaloasunnon kaavaa noudattava, mutta seinät ovat tummennettu.


Olohuoneen oviaukolle astuessa en voinut enään saada silmiäni irti tästä kauniista sisutuksesta. 
Olohuoneen sohvapöytä: Ikean Liatorp (valkoinen)
Seinällä oleva iso peili: Jysk
Suurinosa kyntteliköistä ja lyhdyistä: Partylitea
Olohuoneen matto: Asko


Nojatuoli/Rahi: Rauman kodinonni


 Sohva on valittu myös vaalean sävyn mukaan ja tämän sohvan helppous piileekin pintamateriaalissa. Nahka on helppo pitää puhtaana joten ei ole niinkään merikitystä olisko se tumma vai vaalea. Nahka on oston jälkeen käsitelty nahan hoito- ja suojausaineella.








Olohuoneen toisella seinämällä on kukkakuvioitu tapeetti ja tv-nurkkaus. 
Senkki: Porin Kalustetalo
Pöytävalaisin: Kartellin Bourgie valaisin
(valaisimen hyvät puolet ovat, että valaisimesta saa säätämällä himmennettyä valaistusta jos valo on liian kirkas.)





Olohuoneessa oli niin paljon katseltavaa ja ihasteltavaa, että en osannut edes kysyä mikä huonekalu ja esine ovat mistäkin. Sisustuksessa on siis laaja-alaisesti käytetty eri liikkeiden tuotteita ja valikoimaa.

Eteistä koristaa pieni sivupöytä, hopeinen kapea peili seinällä, kattolamppu ja tämä kaunis pöytälamppu.




Takapihan teranssilta avautuu suora näköyhteys kauniiseen jokimaisemaan. Kesällä tässä pääsee vaikka lämpimänä päivänä pulahtamaan ja virkistäytymään.
Tosin kuvaushetkellä sattui olemaan hyvin sateinen päivä.


 Etupihalta ulko-oven edestä kuvaa.


Suuri kiitos kuuluu ystävälleni, että pääsin kuvaamaan hänen kaunista kesäasuntoaan. 


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Lämpöä uuteen kotiin!

Mieheni vanhempien uusi koti on nousemassa kovaa vauhtia pystyyn ja talon pitäisi olla alustavan suunnitelman mukaan muuttovalmis lokakuun puolella. 

Ajattelin jo etukäteen tehdä anopille jotain itsetehtyä tupaantuliaisiksi heidän uuteen kotiinsa. Jälleen syntyi lyhtyjä ja tälläkertaa kehittelin malleja jotka saa myös vaihtoehtoisesti roikkumaan tarvittaessa. 

Anoppini haluaa uuteen kotiin jotain vaaleaa sisustusta nykyisen tumman tilalle. Sain ison pussillisen anopin ylijäämä villalankoja ja niistä päättelin sitten kyhäillä aikaiseksi jotain. Onneksi joukossa oli vaaleita lankoja joten sain toteutettua hänen mieleisensä lyhdyt. Sininen on ollut aina anopin lempiväri joten siitä lähti sitten ajatus syntymään!

Neljä kynttelikköä sain väsätyksi muutaman päivän aikana ja eniten pähkäilin miten saan ne roikkuviksi malleiksi, mutta tässä ne nyt ovat valmiina.


Tämä lyhty teetti eniten työtä, kun tein sen valkoisesta ja sinisestä langasta, eli jouduin välissä vaihtamaan väriä. Lopputulos kuitenkin miellyttää itseäni kovasti ja mieltä piristi se, että anoppi tykkäsi näistä paljon.


Ajatuksena syntyikin, että voisin näitä tehdä myyntiinkiin muutaman. Itselleni ajattelin tehdä näitä ison kasan, että saan näillä luoda tunnelmaa pimeneviin syysiltoihin ja tuoda tuikun valoa uudelle kuistillemme. 

torstai 8. elokuuta 2013

Joutsenen ylilento!!

Vain kerran elämässä voi tapahtu jotain näin ainutlaatuista, mitä meille eilen sattui uimarannalla ollessamme. Siis pitänee sanoa, että todella harvinainen juttu. Mitä minä nyt tässä yritän sanoa niin olen vähän itsekin ihmeissäni tapahtuneesta. 

Kuljetin eilen illasta poikiani ja poikieni serkkuja uimaan pikkuvalkille ja vain kerran elmässä voi harrastaja valokuvaaja saada jotain tälläistä aikaiseksi. Päästyäni autolla parkkipaikalle ja tullessani ulos autosta kuuntelin, että jostakin kauempaa kuuluu ihan kuin  vasaanit ääntelisivät keskenään.  Annoin lintujen äännellä rauhassa sen koomin välittämättä niiden ääntelystä. Menin laiturilla olevalle penkille istuskelemaan ja katselemaan lasten touhuilua järvessä. Hetken päästä olin kuulevinani kuin jostakin meidän lähistöltä olisi kuulunut räpytyksen ääniä..

"fasaanipa hyvinkin"!

Lapset alkoivat huutamaan, että joutsen lentää ihan meitä kohden ja taitaa tulla pian päin ja lujaa...
minä vain omilta ajatuksiltani en meinannut ensin tajuta mistä oikein on kyse, mutta katsoin hetken päästä taivaalle ja jäin seisomaan paikalleni suu auki ja silmät mollollaan  tuijottamaan taivaalle. Totta totisesti joutsen lensi suoraan nokkani edestä  laiturin ylitse melkeinpä päänkorkeudelta ja laskeutui toiselle puolen järveä. 
Siinä minä sitten manasin sille linnulle, että jäitpä sitten kuvaamatta ja nyt olisin kerrankin saanut oikein kunnollisen joutsenen kuvan! Kauhistelinkin samalla, että kuinka valtavan iso lintu joutsen oikeesti voi olla. Tällä joutsenella todellakin oli kokoa ja voimaa siivissään..
Hetken päästä alkoi kuulumaan jälleen siipien huminaa ja jo seuraava joutsen lensi suoraan yläpuoleltamme ja lapset huusivat, että sieltä tulee toinen joutsen ja lujaa perässä. Siinä vaiheessa tämä rouva nappas kameran ja syöksyi suorastaan laiturille räpsyttämään sen minkä napeista kerkisin painamaan. Tämä joutsen laskeutui täysin eripuolelle järveä kuin ensimmäinen ja piti melkoista meteliä ollessaan järvessä.

Hetken ajattelin, että jospa vaikka ne nyt lähtisivät yhdessä lentoon ja saisin kunnon lentokuvan näistä suomen kauneimmista linnuuista!!!!

Pari vanhempaa naishenkilö tulivat istuskelemaan rannalle penkille ja katselemaan järvimaisemia. Kata (poikien serkkutyttö) uisketeli laiturin läheisyydessä ja jutteli minulle samalla uiressaan. 
Kuuntelin jälleen, että jostakin kuuluu ihan selvästi siipien suhinaa ja samassa kata alkoi kirkumaan, että "nyt se lähtee lentoon ja apua se lentää suoraan meitä päin". Tosin joutsen ei lentänyt päin, enkä minä sitä pelännytkään. Onneksi minulla oli juuri tuolla hetkellä kamera valmiudessa ja aloin saman tien räpsyttämään kameraa sen minkä kerkisin. Kuulin selkäni takaa, kun nämä naiset rannalla sanoivat toisilleen, että oho tämä onkin todella harvinaista!

Harvinaista siis todella harvinaista! Kyllä!! En ole koskaan elämäni aikana nähnyt, että joutsen lentäisi näin matalalla ja näin läheltä ihmistä. Lisäksi nämä joutsenet eivät olleet mitään pieniä lintuja. 

Tähän voin vain todeta, että tällä parilla saattoi olla pesä jossakin lähellä tai syntynyt pentue jossain lähistöllä. Mutta eivät ne siellä olleet edellisinä kolmena iltana jolloin kävimme uimassa.

Kuvat eivät tosiaankaan ole mitään hyvä laatuisia, koska tuli todella kiire kuvata tätä lentävää lintua. Pitäisi olla sellainen toisenlainen objektiivi jotta saisi onnistumaan kunnolla ja nopeat liikkeet, että pysyy kamera linnun lennon perässä.

Olen yrittänyt vuoden jahdata joutsenia ja saada sellaista kunnollista kuvaa läheltä joko niiden kelluskellessa järvenpinnalla tai lentäessä ylilentoa. Nyt minua tärppäsi ja olen tyytyväinen edes tähän aikaansaannokseen.
Harvoin sitä harrastaja kuvaajalle osuu tälläinen sauma kohdalle!











Nyt olen blogiini saanut ikuistettua sen puuttuvan palasen. Toivottavasti minä vielä osun joutsenen kohdalle sillain, että saan veden pinnan päällä kelluvasta kunnollisen kuvan.


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Huvipuisto elämää!!

Viime viikonloppu oli melkoisen tapahtumarikasta ja vauhdikasta mennoa, perjantaina valmisteltiin synttäreitä ja lauantaina niitä sitten päästiin onnistuneesti viimeinkin viettämään. Sunnuntai aamusta vauhdikkaasti sängystä ylös ja auton nokka kohti tamperetta. Sunnuntai päivä vietettiinkin oman perheen kesken tämän kesän kohokohta paikassa eli ...

SÄRKÄNNIEMI! 

Tämän kertainen postaus tulee siis sisältämään vauhdikkaita ja hauskoja tilanteita, sekä tietenkin pieniä yllätyksiäkin!!

Lauantai aamu vierähti siis käyntiin ja auton nokka saatiin tiukasta aikataulusta huolimatta suunnattua kohti tamperetta. Särkänniemeen oltiin siis menossa ja sitä oli koko perhe odottanut monta päivää ja varsinkin lapset olivat kyselleet, koska sinne mennään ..no joko nyt menemme? Sunnuntaina sain sitten viimein autossa todeta lapsille, että nyt mennään eikä enää meinata!

Särkänniemen porteista sisään päästyämme huomasin selvästi lasten ilmeistä, että jännitystä oli ilmassa. Jännitystä varmasti tulisi olemaan ja minua jännitti eniten, että kuinka moneen laitteeseen oma rohkeuteni riittäisi ja lisäksi lasten rohkeus. Viime kerralla meiltä jäi moni laite sivusuun käymättä, kun junnuilla ei pituus riittänyt ja minä kauhistelin laitteita kauhun katse silmissä ja laitteiden ohi kävellessäni totesin, että on tosiaankaan mene tuohon kamaluuteen!

Otimme matalan laskun huvipuistoelämään ja ensimmäisenä kävimme kiertelemässä akvaariossa, pitihän ne särkänniemen kuuluisat kalat nähdä tänäkin vuonna. Kävipä niin, että kalojen joukkoon oli laitettu näytille se kaikkien ihmisten inhokki eli (käärme). Mies sanoi mulle, että älä tule tänne! äänensävystä mä tiesin heti mistä oli kyse, mutta sen verran utelias, kun olen niin piti mennä katsomaan sitä käärmettä! Eipä se niin pelottavalta ja pahalta näyttänyt siellä omassa kolossaan lasien takana, mutta jos se olisi kiemmurrellut siellä oksitoissa olisin kiljaissut niin lujaa, että ne lasitkin olisivat olleet kovalla koetuksella. 

Akvaariosta jatkettiin matkaa pääalueelle ja isäntä iski silmänsä niihin ihme keinuihin jotka ovat seisseet niin kauan särkäniemessä kuin meikäläisellä on varmaan ikää. Nämä samaiset keinut ovat jokavuosi keinuttaneet melko monen kävijän vatsan aivan sekaisin. Miehen oli pakko päästä testaamaan näitä keinuja ja nyt lähti testiin mukaan ensimmäistä kertaa myös kuopuksemmekin.  Minä ja esikoinen päätettiin missata tämä osuus suosiolla ja toimia virallisina valokuuvajina keinujen heiluessa ja hyöriessä niiden ala-puolella. Olen joskus testannut tämän keinun lapsena ja todennut, että melko hurjaa menoa se on näin vaatimattomaltakin näyttävässä koneessa.

Siellä niitä meidän miehiä vietiin ja pyöritettiin täyttä vauhtia, isäntä tuli pois keinusta naama valkoisena kuin kalkkilaivan kapteeni ja kuopus ei ollut moksiskaan. Mä vähän ajattelin, että taitaa isäntä olla tulossa jo vanhaksi näille puuhille. Sanoi, että otti tämä kyyti melko lailla mahasta ja alkoi tekemään pahaa.


Keinujen jälkeen jatkettiin kierrota alueella ja tuli sellainen olo, että nyt pitäisi saada viilennystä oloon ja lujaa. Onneksi särkänniemi on järven rannalla joten järven suunnalta tuleva tuulenvire viilentää mukavasti oloa, sekä laitteissa pyöriminen tuo oman kevennyksen hikiseen päivään. 
Särkännimessä on kuitenkin yksi laite ylitse muiden joka pitää kokea aina siellä käydessä ja välittämättä siitä, että satoiko vai paistoiko. Nimittäin 
TUKKIJOKI!!
Nyt en saanut kuvaa otettua, kun koko perheen voimin menimme tukkiin istumaan ja sain nauttia tukkijoen mutkista ja viimeisen mäkilaskun kastelusta. 

Mutta...
palatakseni tukkijokeen nimittäin... siellä tapahtuikin jonotus vaiheessa meille pieni yllätys jota en olisi kyllä uskonut tapahtuvan juurikaan itselleni!!
Olimme päässeet jonotuksesta läpi ja odottamassa meidän tukkia jonne istuisimme ajelun ajaksi. Meitä oli ohjaamassa kaksi nuorehkoa ja valvomassa tukkien liikennettä.
Tämä toinen nuorineiti seisoi vierelläni ja katsoi minua hetken ja totesi seuraavasti:

"kuule minun on nyt pakko kertoa yksi asia sulle, mutta tunnistin sut heti kasvoilta ja olen käynyt katsomassa sun blogia ihan sillain pikasesti".

Hetken aikaa seisoin suu auki ja aivoissa alkoi tosiaankin raksuttamaan, että ei hyvänen aika, eihän tämä voi olla totta! Että nyt joku ihan oikeasti käykin sitä tosiaankin katsomassa ja kun meikäläinen tulee särkänniemeen niin se joku saattaakin olla juuri särkänniemen työntekijä! 
Tiettekö kuinka hyvälle mielelle tämä asia sai minut juuri sillä hetkellä? Sillä hetkellä mulle tuli todella ensikertaa tunne, että blogia ei välttämättä pidetäkään vain oman itsensä takia vaan näitä hauskoja hyviä asioita voi tosiaankin jakaa myös muiden ihmisten kanssa.  

Terveisiä vain sille neitoselle ja toivottavasti osuu  lukemaan tämänkin tekstin joskus ja kerkiää tutustumaan blogiini enemmän... :) "iso hymy siis tälle yllätykselle"!

matka jatkuu..

Tukkijoen jälkeen tuli sellainen tunne, että nyt mennään jonnekin mihin selvästi TaRan ei kuuluisi mennä!!! Muistaakseni edellisenä päivänä junnun synttäreillä mun siskoni sanoi, että älkää menkö motogeehen, että se on aivan jäätävä. Mies näki tämän laitteen ja totesi, että tonne on pakko päästä kokeilemaan! Me vähän poikien kanssa oltiin sitä mieltä, että me ei tulla. Mies aikansa siinä mua pyyteli mukaan ja minä onneton menin ja suostuin! Pojan nassikat pitivät päänsä ja jäivät kylmästi katselemaan meidän kahden menoa..

Tässä seuraava linkki motogeestä
Videolla emme ole minä eikä mieheni vaan nappasin youtubesta videopätkän josta pääsette katsomaan mistä motogeessä on kyse.
http://www.youtube.com/watch?v=Ky_D-W9mlTc
(GEEVOIMAT JYRÄÄ)
Motogeehen istuessani ajattelin vain, että jos tästä hengissä selvitään niin kyllä minä menen sitten sen kuuluisan tornaadonkin testaamaan. Mutta motogeestä en muista kuin äkkivauhti lähdön ja seuraavaksi sen, että aurinkolasit lensivät päästäni taivaan tuuliin. Lisäksi kiljuin, huusin, kiljuin ja loppu meni samaa rataa siihen asti kun laite oli täysin pysähtynyt. Meikäläisen pumppu löi sataa, kädet tärisi ja niin tärisi jalatkin. Jalat olivat oikeastaan ihan vetkulia hetken aikaa. Mies oli ihan hurmiossaan ja sanoi, että jee tämähän oli siisti vehje. Sit kyseli heti perään, että no? meneeksää sinne tornaadoon? Hyvä etten antanut täys femmaa poskelle siinä vaiheessa!! Totesin vain kylmä rauhallisena, että en todellakaan.


Anyway ja matka jatkuu..

Olikin meikäläisen rauhoittumisen aika ja sain istahtaa penkille ja katsella, kun pojat menivät keskenään auri racingiin! 
Minä jäin taas kuvaus puuhiin ja istumaan sinne penkille tasaamaan olotilaani päivän kaameimmasta järkytyksestä!


Jossakin vaiheessa tuli pakottava tarve päästä korkealle ja lujaa, ei kuitenkaan minkään laitteen merkeissä vaan ihan mennä katsomaan mitä kuuluu..
Kuuluisalle näsinneulalle?
Nyt tuli se tunne, että sinne on vain pakko päästä verestämään hauskoja muistoja peruskoulun luokkaretki ajoilta ja mennä kokeilemaan miltä tuntuu kiitää hissillä lujaa ylös ja alas! Korkeat paikat eivät saa enää minua kauhun kankeaksi, koska olen edellisessä työssäni saanut melkoista sierätyshoitoa korkeanpaikan kammooni. Mutta näsin hissi sai minut ja junnut vähän miettimään asiaa toisesta näkökulmasta. Nimittäin mikäli meidän perhe lähtisi lentokoneella etelän rannoille lomailemaan niin siitä lentomatkasta ei välttämättä tulisi kovin kiva muisto. Minulla ja pikkumihillä meni korvat hississä tukkoon ja tuli sellainen paineen tunne. Onneksi minulla oli purkka suussa jota mäyhäsin tehokkaasti ja korvat kyllä aukesivat nopeasti, mutta se tunne ei tuntunut hyvältä lainkaan. Todennäköisesti tämä sama tulisi toistumaan myös lentokoneessa.
"myönnän en ole kertaakaan ollut lentokoneessa".


 Maisemia näsinneulasta katsottuna ja komiathan ne maisemat olikin..
Tosin jouduin luopumaan tästä maisemien katselusta sen vuoksi, että miestäni alkoi huimaamaan ja oli pakko jälleen antaa periksi ja poistua näsinneulasta hissillä jälleen alas. Lisäisin vielä, että minulla on ihan jäätävä hissi kammo!


Ja matka jatkuu..
Seuraavaksi käytiin angrybirds landiassa katsomassa josko saataisiin kumottua yksi kiukkuinen lintu kumoon. Kyllähän siellä yksi punainen tipu tepsutteli pitkin kujia, mutta eipä oltu niin rohkeita että oltaisiin uskallettu hyökätä sen kimppuun.
Mihet kävivät vauhtimadossa ja minä päätin jättää tämän väliin ja nyt en edes kuvaillut, koska oli niin vetkuli olo motoggeen jäljiltä vieläkin. Seisoin vain tyhmän näköisenä katsellen poikien pyörimistä vauhtimadossa.

Vauhtimadon jälkeen mentiin koko perheen voimin pikkuhinaajaan ja taas pyörittiin oikein urakalla. Mä ajattelin, että miksi nämä pitää aina pyöriä ympyrää ja ei se pikkuhinaajakaan kyllä pienemmästä päästä ole pyörimisessään. 
Pikkuhinaajasta en saanut kuvaa, koska itse istuin kuin tatti poikien vieressä ja laskeskelin minuutteja koska se pyöriminen loppuu...tosin pakko myöntää, että meillä oli kyllä kivaa siellä kyydissä.

Tämän jälkeen kuopus ja isäntä päättivät mennä testaamaan majakan kyydissä nousua ja laskua. Tästä ei varmaankaan tarvitse sen enempää kertoa, koska ilmeet kertovat sata sanaa!
Tässä sitä mennään ylös, alas, ylös ja vapaa pudotuksella taas alas. Visiin oli mahan pohjassa mukavasti kutkuttanut!


Käytiin mm: vahassa perinteisellä juna-ajelulla rataa pitkin, koskiseikkailuun oli pakko mennä kahdesti peräkkäin se oli kaikkien mielestä kivoin.

Mutta eräs paikka on myös särkänniemen yksi kohokohta paikoista ja mikäs muukaan kuin 

DELFINAARIO
Nämä nätökset eivät petä katsojiaa... vuosi vuodelta saa kokea aina jotain kivaa ja jännää seuratessaan delfiinien touhua näytöksissä.





Kävimme mm: planetaariossakin ja se näytös minua kyllä ei oikein lämmittänyt, jotenkin vaisun oloinen ja tieteellisen teoreettiseksi dokumentiksi verrattavissa. 
Parikymmentä vuotta jouduin odottamaan, että pääsen planetaarioon ja nyt kun sinne viimein pääsin niin ei ollut mun juttu. Tosin esikoinen tykkäsi näytöksestä joten sopi sille hyvin. 

Välillä käytiin syömässä jätskiä, hattaraa, hot dogeja ja nautittiin olosta huvipuistossa! Saimme viettää koko päivän perheenä ja pitää oikein mukava ja vauhdikas huvipuisto retki. Loppupäivän kruunasi ehdottomasti särkänniemen uusin kohokohta ja se oli ...

KOIRAMÄKI

Niin ihana Mauri Kunnaksen koiramäki on tuotu todella upeasti esille särkänniemessä. Tämä koiramäen puisto tarjoaa kävijöilleen niin upean elämyksen, että pidin tätä elämystä paljon parempana kuin muumimaailmaa jossa kävimme esikoisen ollessa noin parivuotias. 
Koiramäellä ei vain saa silmiään irti siitä miljööstä, rakennuksista, kahvilasta, putiikeista ym.. katseltavaa riittää koko päivän edestä ja siellä voisi kävellä askel askeleelta hitaasti läpi uudelleen ja uudelleen koko pitkän päivän. Tässä paikassa olisi niin paljon kuvattavaa että meikäläisen kameran muistikortit olisivat ihan täpösen täynnä pieniä upeita yksityiskohtia!!

Aloitetaan matka koiramäessä...

Hra ja Rva koiramäki kävelivät meitä vastaan ja rouva niiasi kauniin rouvamaiseen tyyliin minun häntä kiittäessä valokuvasta. Olisivat kovin tykänneet tulla yhteiskuvaan meidän poikien kanssa, mutta pojat pötkivät pakoon minkä jaloistaan pääsivät..


Nyt en ihan päässyt selville ketkä kuvassa seikkailevat, mutta kuopus meni ja iski päänsä juuri sopivasti eteen, kun piti kuvata näitä otuksia...

koiramäellä kahvi maistuu vadelma mustikka juustokakun kera... harmi vain, että en ottanut siitä aivan ihanaisesta kahviosta kuvia. Kahviossa oli niin ihanan vaaleanpunaisia ja sinisiä tuoleja... ja kaikkea muuta niin ihanaa katseltavaa..


Piha-alueet koiramäellä on suunniteltu kyllä todella upeasti ja siis voi hyvänen aika sentään niitä rakennuksia...


Mikäs sen parempaa kuin koiramäen oma puutarha..



Tässä toimii pieni kioski, mutta siitä en napannut kuvaa, koska juuri kuvaushetkellä oli paljon ihmisiä kioskilla asioimassa ja joku rauha ihmisillekin on annettava..


Gunnaksen putiikki ja sieltä voikin sitten käydä ostamassa koiramäen kirjoja ja kaiken näköistä muuta kivaa. Tosin olisi pitänyt taas avata suunsa auki ja kysyä rohkeasti, että saankos napata pari kuvaa muistoksi itselleni, blogiin ja kaikkien nähtäville nettiin?




koiramäen oma kummitus linna ja pojat ihmettelevät ja katselevat, että kummituslinnan edessä on oikein hautuumaakin,mutta mitäs ihmettä sinne sitten on haudattu?


Koiramäen lauttaa piti poikien testata ja hyvinhän se näytti kulkevan!!


Meinasin missata tämän ihanuuden koiramäestä ihan täysin, mutta onneksi pidin pääni ja pääsin sitä kuvaamaan. Tämä on sellainen jonka jokainen nainen toivoisi varmasti olevan kotonaan. Tosin tämä ei taida olla käytössä kuin yhdellä tavalla ja kun katsot mitä kyltissä lukee huomaat, että uunin pangon yläpuolelle pääsee kiipeämään ja .... hupsista..


Mihin se polku johtaakaan? 
Pääset laskemaan takan suuaukosta ulos!


Koiramäellä pääsee myös poniajelulle mikäli niin tahtoo..


Koiramäellä kotieläimiä ei puutu... puuhaa riittää siis aamusta iltaan. On kiliä, possua, pässiä, aasia, hevosta, kanaa, kukkoa ja lukematon muu määrä eläimiä. Valokuvattavaakin harrastajalle löytyy niin paljon, että ei sanoiksi asti pysty enään muotoilemaan...




Näitä aaseja katsellessani totesin, että aaseja ovat tai sitten minä olin se suurin aasi, kun en saanut liikahtamaankaan näitä aaseja. Eivät vain suostunee tulemaan käsi etäisyydelle, että olisin päässyt edes hieman sipaisemaan turvan päältä. "aasi on aina aasi"!




 Lopuksi oli otettava kuvaa koiramäen eläinten suojista ja kyllä on melkoista käden taitoa osoitettu koko alueen rakentamisella. Siis ei mitään yksityiskohtaa ole jätetty käyttämättä, koko alue käytetty hyvin hyödyksi ja jokaista maapalaa myöden on sunniteltu käyttötarkoitukset todella hyvin. 




Lopuksi voineen todeta, että meillä oli todella ihana päivä ja motogeestä huolimatta minäkin selvisin hengissä. Lapset nauttivat koko päivän touhuista ja totesivat, että tämä oli kyllä paras kesälomareissu tänäkesänä! Ilman esikoista olis KOIRAMÄKI jäänyt näkemättä täysin kokonaan. Onneksi se pakotti meidän menemään sinne ja sanoi, että mennään käymään katselemassa niitä eläimiä!!! Minä vähän ensin mietin, että mikä koiramäki ja miten särkkiksessä voi olla eläimiä tämähän on huvipuisto!!

Niin ihana matti kunnas ja koiramäki.

p.s. menkääpä ja kaivakaapa äkkiä ne koiramäen kirjat esiin kaapin pohjilta ja nauttikaa matkasta koiramäkeen.

Mikäli et ole vielä päässyt koiramäkeen tutustumaan niin menepä ihmeessä käymään tampereella ja särkänniemessä, sieltä se löytyy ja varmasti et pety näkemääsi!


vanhanajan meininki ja maalaisromantiikka pursuaa parhaimmillaan koiramäessä!!


(olis pitänyt ostaa sieltä pari koiramäki kirjaa lisää kokoelmaani)

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...