torstai 25. heinäkuuta 2013

Suota ja puuta!!

Suo, kuokka ja...
Pari viimeistä päivää ei ihan mennyt  kuokka kädessä suolla, mutta aika liki sinnepäin. 
Tehtiin eilen jälleen ystäväni kanssa retki suolle, tälläkertaa ei suksittu vaan käveltiin ja rämmittiin. Tarkoituksenamme oli mennä etsimään josko sieltä suolta löytyisi suomuuraimia? Millä nimellä muuten itse kutsut näitä suon keltaisia ja kovin himottuja marjoja? Meillä kutsutaan lakoiksi ja suomuuraimiksi. Ystäväni sanoi, että heilläpäin kutsutaan valokeiksi. (mistä se sana valokki tulee?) Sitä minä en tiedä, mutta jos sinä olet viisaampi ja tiedät niin voit valaista meitä umpityhmiä ihmispoloja!

Ikäväksenne voin toreta, että nopeat syövät hitaat ja selvästi meitä nopeammat olivat hakeneen isosuolta suomuurain sadon meidän hitaiden alta pois. Meille ei suomuuraimia liiemmin suotu, mutta minä sain turkkilaisen jugurtti sangon pohjan peittymään muuraimilla. Ystäväni sen sijaan poimi oman sankonsa puolilleen. Todeta voinen, että ensi kesänä menemme sinne tarpeeksi ajoissa, että saamme edes sen sangollisen.  Tosin olisimme saattaneet saadan hyvinkin sankomme loistamaan muuraimilla, mutta siihen olisi tarvittu ainakin kunnon eväät ja 8 tuntia tarpomista keskellä suota. Todettiin, että jos tarpeeksi pitkälle kävellään suossa niin saatetaan jopa saadakin saaliiksemme enemmän kuin puolidesiä suomuuraimia. Jokainen varmaan tietää kuinka rankkaa on talsia suolla ja rämpiä pitkin metsää edestakaisin joten me annettiin periksi ja hiippailtiin takaisin kotiopäin!



Puita, puita ja enemmän vaan puita!
Suoseikkailun jälkeen olikin sitten seuraavana päivänä hyvä siirtyä jälleen puuhommiin. Nyt oli vuorossa alkukeväästä tehtyjen klapien siirto puusuulin suojiin. Minä, ja kolme junnua siellä puukasalla sitten häärittiin keskenämme tiistai päivän verran. Minä kuljetin hikipäässä kottikärryllä puukasasta klapeja puusuuliin ja pojat kasasivat klapit komalle kasalle seinustan vierelle. Kivaa tehdä kolmen junnun kanssa hommia, aika sujuu mukavasti koko porukalla hommia tehdessä ja tulipa suurin osa klapeist ajettua sisälle talvea vasten suojaan!


Pojilla nousemassa komia puukasa toisen virelle..


Näitä sitten vain pinoksi lappaamaan... en edes muista montako vastaavaa kasaa pojat pinosivat kuuden tunnin aikana! 
Nämä klapit eivät todellakaan olleet mitään määrämittäisia taspäisiä klapeja vaan osa painoi aivan jäätävästi..


Pieni eläinystävämme lisko oli sutjakkaasti pysytellyt puupinon suojissa piilossa ja minun ottaessani sieltä klapeja pois tämä lisko kaverimme päätti tiukasti pysyä klapin kyljessä kiinni. Aikani sitä siitä häätelin ja lopuksi pudotin maahan luikehtimaan omille teillee, kun ei sitten niin millään suostunut irrottamaan otettaan...


Ja mitään en oo taaskaan tehnyt..
hikihatussa hommia painettiin ja lopuksi alkoi selkään sattumaan niin vietäväsi toistuvista kyykky asennoista ja jalka puutumaa joten katsoin parhaaksi vetää pelin poikki tarpeeksi ajoissa ja lopettaa hommat siihen. Klapikasoja kun ei ollut alunperinkään tarkoitus yhdenpäivän aikana saada puuvaraston suojiin. 

Voin kertoa, että seuraavana päivänä ja pari seuraavaakin päivää on ollut jalat ihan sairaan kipeät ja kyykistyminen tekee vähän kipeää edelleen. Viikonloppuna homma saa jatkoa joten periksi ei parane anataa! 



2 kommenttia:

  1. Suokävelyä ja halkoja, kyllä siinä jo tulee jalat ja selkä kipiäksi. On niin isot urakat :) Valokki on ihan uusi sana, ilman selostusta olisin luullut, että se on joku roolihahmo Tähtien Sota - elokuvasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin tuli hieman uutena tuo sana, mutta tähtien sota hahmoksi soveltus erinomaisesti. Kovaa hommaa tuo kyykkiminen ja jalat eivät vieläkään ole kunnolla palautuneet. Onneksi yyterin kylmä merivesi helpotti hieman kipua! :D

      Poista

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...