tiistai 16. heinäkuuta 2013

Mökkielämää!

Oltiin viikonloppua viettämässä isäni mökillä pirkanmaan suunnilla tässä eräänä viikonloppuna. Siitä reissusta kirjoitinkin jo aikaisemmassa postauksessa muutamia hauskoja yksityiskohtia. Elämä mökillä on kuitenkin muutakin kuin kalastusta, saappaita sateessa, koiran uintimaratoonia veneen perässä ja uppoamisia suohon. Nimittäin siellä voi puuhastella paljon muutakin ja eläväinen perhe, kun ollaan niin tekemistä ja tohua varmasti riittää ja aika ei tule pitkäksi mökilläkään.

Pyöräily se vasta onkin mukavaa!
Piti verestää vanhoja muitoja lapsuuden ajoilta ja kokeilla vieläkö aikuisiällä nopsalla polkeminen onnistuu. Kyllä se komeasti onnistui ja huonoselkäinen pullea akka pääsi hyvinkin kettäräsi vielä likkeelle lapsuuden aikaisella pyörällä.
"alkoi vähän lapsettamaan"! Oli siinä meidän pojilla naurussa pitelemistä, kun äippä hyppäs nopsan selkään ja teki pienen pyörälenkin. Miesväki huuteli, että ei se sua enään kestä joten älä nyt mene rikkomaan sitä! Mutta nyt tuli todistettua, että nopsa on luotu kestämään sukupolvelta toiselle (äidiltä pojalle). 


Muistan 6-vuotiaana saadessani tämän pyörän kuinka polleeta tyttöä olin saadessani  ensimmäisen kunnon polkupyörän ja miten kivaa oli harjoitella polkemaan sillä. Niin innokkaasti harjoittelin pyörällä ajoa, että polvet olivat ruvella jatkuvasta kaatuilemisesta aluksi. Äitini aina ajattelikin, että mätäneeköhän polvet kokonaan, kun ensimmäinen haava oli paikattu niin uutta pukkasi lujaa toinen toisensa perään!
Tosin nyt en ottanut kaatumisia tällä pyörällä, mutta vähän pieneksi on pyörä jäänyt vuosienmittaan.


Tämä puu seistä nököttää mökkirannassamme vuodesta toiseen ja sitäkin on mukava katsella ja verestää lapsuuden muistoja! Minulla oli aina lapsena tapana makoilla selkä nojaten puunruonkoa vasten tässä puussa ja kurkkia alapäin josko sattuisin vahingossa tipahtaa molskahtaa suoraan puun alle järveen. Nykyään en enää makoile rennosti tuon puun rungolla, koska jalat ja selkä ovat käyneet niin kankeiksi, että varmasti tippua molskahtaisin alas ja tuossa kohtaa on paljon kiviä joten tippuminen ei varmasti tuntuisi kovin mukavalta. 


Isäni on kyllä melkonen klapimestari! Isän tekemät klapit ovat kyllä oikein perus määrämittaisia ja laitettu niin suoraan ja komeaan rivistöön puuvarastoon, että minä en kyllä näin suoria rivejä saisi tehtyä eläissäni. 
Miehet pääsivät puuhommiin mökillä, piti tyhjentää pari ulkona olevaa katosta ja siirtää puut suojaan talveavastaan  puuvarastoon. Minä en tälläkertaa innostunut puuhommista, kun oli paljon mukavempaa tekemistä kuopuksen kanssa. Me nimittäin kuopuksen kanssa päätettiin lähteä ajelemaan isäni vanhalla mopolla pitkin mökkitietä ja samalla päätettiin poiketa kummejani moikkaamassa viereisellä mökillä! Kukaan ei vain muistanut napsasta kuvia kuopuksen ja minun mopotouhuilusta. Joku oli päättänyt ajaa pehmeää hiekkaa mökkitielle ja se vähän hankaloitti meidän mopoiluamme. Välillä painettiin kaasua oikein kunnolla, että päästiin hiekassa eteenpäin ja kun saatiin mopo vauhtiin niin sitten alkoikin takapää riftaamaan hiekassa ja mentiin melkoista tsiktsakkia mennen tullen. Naurua riitti ja kuopus huusi muille, että "minä en tuon hullun kyytiin mene enään"! 
Kyllä äiti osaa, totesin perään. 


Kalajuttujakin pitää tuoda vähän elävöittämään mökkitarinaa. Edellisessä postauksessani hehkutin sitä ensimmäistä haukeani jonka sain perjantai iltana mökillä. 
Pitihän lauantai päiväksikin saadaa ruokaa pöytään ja miehen virveliin eksyi jälleen hauki. Nyt olin minulla ja miehelläni ollut kalaonnea peräkkäisinä päivinä, enään oli jäljellä poikien kalaonni! Allaolevan kuvan kala on se mieheni lauantainen hauki.


Sunnuntain koittaessa sanoin, että nyt pitäisi kuulkaas hakea lisää ruokaa pöytään järvestä! Lähinnä heitin sen vitsinä, koska kalaonni on jos on tullakseen eikä sitä haukea sieltä väkisin yritetä virvelöidä. Kuopus oli ihan hermona, kun ei ollut vielä kertaakaan saanu haukea ja esikoinen marisi, kun minä sain ensimmäisen kalani, mutta  hän ei taas saanut mitään. Esikoinen saikin viime kesänä neljä haukea järvestä joten sanoin, että ei sulla mitään hätää ole, kun olet jo saanut kaloja, mutta me muut ei olla täältä virvelöity kuin nyt vasta ensimmäiset kalamme. Mieheni ja kuopus lähtivät veneilemään järvelle ja yrittämään sitä kalaa minä vain touhuilin omia touhujani ja kuvailin uudella kamerallani pitkin pihoja. Mies ja kuopus tulivat takaisin rantaan niin samantien alkoi sellainen puheensorina, että tajusin heti tapahtuneen jotain jännittävää. Kuopus oli saanut kaksi haukea ihan peräkkäin omalla virvelillään, sillä samalla jolla minäkin sain ensimmäisen haukeni!!
Pojan kelpaa olla polleaa poikaa ensimmäisestä kalasaaliistaan ja kaksi samalla reissulla joten pojilla on selvästi äitiään ja isäänsä parempi kalaonni!!
Nyt oli sunnuntai ateria pelastettu ja vielä vaikka maanantaikin!


Komean saaliin sai ja vielä kaksi kerralla niin kyllä niitä nyt kannatti kuvata oikein urakalla!
Nyt on virallisesti meidän perheessä jokainen saanut ensimmäiset haukensa!


Kalat päätyivätkin savustuspönttöön ja sitten saatiikiin herkutella savustetusta hauesta, kera tuoresalaatin kanssa!


Ystävällämme Elmolla oli melko rentoa menoa mökillä. Koiraherra sai nauttia täydestä vapaasta täysin rinnoin ja melkeimpä jokapäivä elmo viihtyikin järvessä noutaen ja uiden keppien perässä. Lisäksi muutamat juoksupyrähdykset muutoinkin piha-alueella. (Selma olikin meidän mökkireissumme ajan mummilassa hoidossa ja nautti siellä omasta vapaudestaan maalaismaisemissa). 



Elmo päättikin siinä viikonlopun aikana tehdä uintimaratoonin veneen perässä. Elmo, kun ei innostunut tulemaan veneeseen, mutta sen sijaan päätti uida veneen perässä. Yhteensä maratoonia tulikin 100 metriä ja totesin sen riittävän uimisesta hetkeksi elmolle. 


Tyytyväinen ja onnellinen rouva rannalla ja järvimaisema näkyy selän takana ja miehet veneellä järvellä.


Lapset vietiin keskustan tuntumaan uimaan holiday club pyhäniemen rantaa ja siellä saisikin rauhassa peuhata järvessä ja vesiliukumäessä. Meidän mökillä, kun uimaan ei pääse johtuneesta syystä siitä, että rannat ovat liian matalat, mutaiset ja kivikkoiset. Pesuveden saamme kyllä järvestä ja se on ihan täysin pesukelvollista, mutta uiminen ei onnistu. Pitäisi tehdä valtavat ruoppaukset melkein koko järvessä ja mökkejäkin nousee uusia järvenrantaan joten hyvä olisi saada järvestä myös uima kelvollinen.
Onneksi pyhäniemi on lähellä joten siellä voi hoitaa uimisen samalla reissulla..



Sieltä tullaan vauhdilla alas...






Tuntui itsestäkin hyvältä pulahtaa pyhäniemen vesistöön uimaan ja kummasti se vain piristää helteisenä päivänä. 
Säätkin suosivat meitä mökkireissulla ja aurinkoa riitti koko viikonlopun edestä, yhtenä päivänä taisi sataa hetken kaatamalla, mutta senkin jälkeen aurinko alkoi porottaa taivaan täydeltä.
Tässä kuivattelen rannalla ja renotudun maisemia katsellen..


 Yritin jättää varpaan kuvat pyhäniemen hiekkaan, mutta tälläkertaa en onnistunut saamaan kunnon jälkeä. Hiekka oli tuossa kohtaa hieman liian karkeaa ja kovaa joten varpaan kuvat eivät tarttuneet....


Pojat päätti, että illasta piti vielä päästä uudelleen uimaan pyhikseen ja laskemaan liukumäkeä. Minä jostakin syystä olin niin väsähtänyt ja kylmissäni, että päätin jäädä rannalle istumaan ja katselemaan maisemia. 




Eikä isäntäkään jakasanut illasta enään uida joten, päätti jäädä myös rannalle penkille istuskelemaan ja katselemaan. 


Lokkikuvauksia piti vähän harjoitella mökin rannalta käsin ja hyvinhän sekin tuntuu onnaavan.


Aurinkoa saatiin riittävästi ja päätinkin siinä yhtenä päivänä ottaa aurinkoa sillan "nuristin" omaisesti aamusaunan jälkeen. Kuivattelin ihoani ja ajattelin, että täällä kukaan mitään näe ja jos pöllähtää pihaan niin saahan sitä sitten pyyhkeen heitettyä päälleen suojaksi!


Illasta ennen nukkumaan menoa ilma viileni mukavasti ja kaunis sumupeite saapui järven pintaan!!


Tässä maisemassa ei voi muutakuin rentoutua!


4 kommenttia:

  1. Mullakin oli lapsena Nopsa. :)

    Ja tuttu tunne - polvet olivat aikoinaan asfaltti-ihottumalla, kun piti yrittää päästä siirtymään ajoradalta suoraan
    jalkakäytävälle (useamman kuin yhden kerran ;)), mutta pyörä menikin nurin ja iho polvista naarmuille.

    Kivoja kuvia! :)

    Savustettu kala on hyvää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polvet onneksi paranevat omia aikojaan!
      Kiitos :)
      Savukalaa meni kyllä mukavasti kurkusta alas ja menee jatkossakin. Seuraavaksi täytyy yrittää sitä lohta jahdata jotta saisi kokeilla loimutettua lohta tehdä! :)

      Poista
  2. Mää pidin jo tuota Nopsalla ajelua hurjasteluna, mutta sää päräytit vielä mopollakin menemään. Aika vauhtimimmi olet :) Pojilla on ollut mahtavat kalasaaliit, nuo on sellaisia muistoja, jotka he varmasti vielä aikuisenakin muistavat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän mökkiseikkailun varmasti pojat muistavat ikuisesti, tai ainakin kuopus tuon meidän mopo seikkailun. Siitä olisi kyllä pitänyt ottaa kuvia muistoksi ja olisimme saaneet sitten nauraa kippurassa touhuilullemme! Kalasaaliit olivat parhaat mahdolliset meidän kalaonnella joten hyvä näin!! :)

      Poista

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...