keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Auringonlaskun aikaan!

Käytiin viemässä läheiseen jokirantaan poikia uimaan eräänä kauniina aurinkoisena iltana. Osuimme juuri sopivasti auringonlaskun aikaan paikalle. Pääsin siinä samalla kuvailemaan ja testailemaan uuden kameran auringonlasku säätöjä. Vielä on harjoittelemista ja ajattelin kyllä tulevaisuudessa saada otettua kunnon auringonlasku kuvan (nyt taisin luvata jotain sellaista mitä kadun jälkikäteen)!

Lähistöllä olisi ollut järvenrantaakin tarjolla joten jäi vähän harmittmaan, kun ei menty sinne. Siltä olisi nimittäin saattanut saada paljon parempia auringonlasku kuvia! 






sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Siivouspäivä!

Meillä vietettiin tänään siivous- ja mehustuspäivää!
Meidän talossa on huomenna julkinen näyttö päivä joten pitäähän sitä kämppä puunata viimosen päälle siistiksi ennen ihmisille näyttöä. Samalla, kun siivosin kotiamme päätin hoitaa marjojen mehustuksenkin pois alta ja sekin olisi sitten tehty tältä kesältä. Siivouskiireeltäni en kerinnyt pahemmin ruokajuttuja miettimään joten mieheni päätti tehdä ruuan ja loihtia meille vielä jälkkäriksi mansikka piirakkaa. Tosin mansikat tulivat suoraan pakastimesta, mutta yhtä hyvää tämä on oli ne pakastettuja tai tuoreita!



Tyhjät lasipurnukat saavat meillä uusio käytön, jauhopurkkeina. Sain sukulaiseltamme muutaman ison tyhjän lasipurkin ja olen todella pitkään kaivannut tälläisiä meille keittiöön.
Päätin laittaa toiseen vehnäjauhoja ja toiseen kaurahitutaleita.
Kannet olivat ajansaatossa kadonneet, mutta ajattelin etsiä josko kaupungista löytyisi sopivat kannet näihin purkkeihin!


Marjat mehuksi!

Eilisen päivän tohinaa...
Meidän miesväki jatkoi tiistaina poikien kanssa aloittamaani klapien kantamista puusuulin suojiin ja minä päätin hyödyntää oman aikani marjapuskien tyhjentämiseen.
Anopin pihassa marjapuskia riittää ja koko eilien päivä vierähtikin niitä tyhjentäessä. 

Melkoisen kuuma päivä olikin marjoja nyppiä puskista, mutta onneksi tuo puskien tyhjennys ei ole mitään ylenpalttisen raskasta työtä etteikö sitä tekisi kovalla helteelläkin. Pitää vain muistaa varata tarpeeksi nestettä viereen, suuojata pää auringonpistokselta ja aurinkorasvaa tarpeeksi ettei nahka kärvenny pahasti. Laitoin todella kevyet vaatteet päälleni ja ajattelin, että nyt saa jalatkin aurinkoa oikein urakalla. Jalat eivät kärsineet yhtään, mutta sensijaan sain selkäni melkoisen punaiseksi puskapuuhissa. 
Anoppini autteli minua puskien tyhjennyksessä ja 3 sangollista saatiin mutaherukoita kootuksi. Vielä jäikin muutama puska täyteen marjoja joten pitänee vielä mennä alkuviikosta jatkamaan tyhjennystä. Lisäksi tuli sangollinen punaherukoita, mutta uudet puskat eivät olleet vielä tehneet marjoja ja ensikeväänä sitten odotellaan josko ne alkaisivat tuottamaan satoa.




Tänään päivä kuluikin mehustamisen merkeissä ja muutoin kotia siivoillessa. 
Itse laitan mehut muovipulloihin ja pakastan, pakastimesta on sitten talven kylminä pakkas päivinä mukava ottaa sulamaan pullollinen mehua ja nautiskella kesän satoa.


Napsasin eilen vielä kuvan anopin ruusuista jotka kukkivat täydessä kukassaan!


torstai 25. heinäkuuta 2013

Suota ja puuta!!

Suo, kuokka ja...
Pari viimeistä päivää ei ihan mennyt  kuokka kädessä suolla, mutta aika liki sinnepäin. 
Tehtiin eilen jälleen ystäväni kanssa retki suolle, tälläkertaa ei suksittu vaan käveltiin ja rämmittiin. Tarkoituksenamme oli mennä etsimään josko sieltä suolta löytyisi suomuuraimia? Millä nimellä muuten itse kutsut näitä suon keltaisia ja kovin himottuja marjoja? Meillä kutsutaan lakoiksi ja suomuuraimiksi. Ystäväni sanoi, että heilläpäin kutsutaan valokeiksi. (mistä se sana valokki tulee?) Sitä minä en tiedä, mutta jos sinä olet viisaampi ja tiedät niin voit valaista meitä umpityhmiä ihmispoloja!

Ikäväksenne voin toreta, että nopeat syövät hitaat ja selvästi meitä nopeammat olivat hakeneen isosuolta suomuurain sadon meidän hitaiden alta pois. Meille ei suomuuraimia liiemmin suotu, mutta minä sain turkkilaisen jugurtti sangon pohjan peittymään muuraimilla. Ystäväni sen sijaan poimi oman sankonsa puolilleen. Todeta voinen, että ensi kesänä menemme sinne tarpeeksi ajoissa, että saamme edes sen sangollisen.  Tosin olisimme saattaneet saadan hyvinkin sankomme loistamaan muuraimilla, mutta siihen olisi tarvittu ainakin kunnon eväät ja 8 tuntia tarpomista keskellä suota. Todettiin, että jos tarpeeksi pitkälle kävellään suossa niin saatetaan jopa saadakin saaliiksemme enemmän kuin puolidesiä suomuuraimia. Jokainen varmaan tietää kuinka rankkaa on talsia suolla ja rämpiä pitkin metsää edestakaisin joten me annettiin periksi ja hiippailtiin takaisin kotiopäin!



Puita, puita ja enemmän vaan puita!
Suoseikkailun jälkeen olikin sitten seuraavana päivänä hyvä siirtyä jälleen puuhommiin. Nyt oli vuorossa alkukeväästä tehtyjen klapien siirto puusuulin suojiin. Minä, ja kolme junnua siellä puukasalla sitten häärittiin keskenämme tiistai päivän verran. Minä kuljetin hikipäässä kottikärryllä puukasasta klapeja puusuuliin ja pojat kasasivat klapit komalle kasalle seinustan vierelle. Kivaa tehdä kolmen junnun kanssa hommia, aika sujuu mukavasti koko porukalla hommia tehdessä ja tulipa suurin osa klapeist ajettua sisälle talvea vasten suojaan!


Pojilla nousemassa komia puukasa toisen virelle..


Näitä sitten vain pinoksi lappaamaan... en edes muista montako vastaavaa kasaa pojat pinosivat kuuden tunnin aikana! 
Nämä klapit eivät todellakaan olleet mitään määrämittäisia taspäisiä klapeja vaan osa painoi aivan jäätävästi..


Pieni eläinystävämme lisko oli sutjakkaasti pysytellyt puupinon suojissa piilossa ja minun ottaessani sieltä klapeja pois tämä lisko kaverimme päätti tiukasti pysyä klapin kyljessä kiinni. Aikani sitä siitä häätelin ja lopuksi pudotin maahan luikehtimaan omille teillee, kun ei sitten niin millään suostunut irrottamaan otettaan...


Ja mitään en oo taaskaan tehnyt..
hikihatussa hommia painettiin ja lopuksi alkoi selkään sattumaan niin vietäväsi toistuvista kyykky asennoista ja jalka puutumaa joten katsoin parhaaksi vetää pelin poikki tarpeeksi ajoissa ja lopettaa hommat siihen. Klapikasoja kun ei ollut alunperinkään tarkoitus yhdenpäivän aikana saada puuvaraston suojiin. 

Voin kertoa, että seuraavana päivänä ja pari seuraavaakin päivää on ollut jalat ihan sairaan kipeät ja kyykistyminen tekee vähän kipeää edelleen. Viikonloppuna homma saa jatkoa joten periksi ei parane anataa! 



perjantai 19. heinäkuuta 2013

10 vuosi!

Heinäkuu on meillä yhtä juhlaa perheessä on syntymäpäivää, hää-päivää, ja nimipäivää. Miten onkin sattunnut niin, että perheeseemme on osunut juhlpäiviä niin monta samalle kuukaudelle? 
Sattumaa tai kohtaloa, mutta tämän vuoden heinäkuu on minulle ja miehelleni ehkäpä kaikista merkityksellisin tähän asti. Tuskimpa tämä niin blogin lukijoita kohahduttaa, mutta meitä se koskettaa todella suuresti.

Ensimmäinen pyöreä vuosi tuli täyteen hää-päivissä, virallinen päivämme oli 12.7.  Suuri asia, että nykypäivänä päästään sinne ensimmäisiin pyöreisiin lukuihin,  niin paljon kaatuu avioliittoja jo ensimmäisten 5-vuoden aikana. 
Onnellinen vaimo olen saanut olla nämä 10 ensimmäistä vuotta ja toivottavasti saan olla seuraavatkin kymmenykset. 

Lisäksi heinäkuuhun sisältyy mieheni syntymäpäivä joka on 13.7., Kuopuksemme syntymäpäivä joka on 9.7. ja nimipäivä 13.7. Kuopus saa viettää heinäkuussa sekä syntymäpäivää ja nimipäivää. Nimipäivä osuu vielä kaiken kukkuraksi samalle päivälle kuin mieheni syntymäpäivä. Kuopuksen syntymäpäivään sisältyy eräs iloinen asia, nimittäin kuopuksemme on syntynyt tasan vuosi häidemme jälkeen. Melkeinpä meni hilkulle, että ei syntynyt meidän 1.vuotis hääpäivänämme. Muistan alkuraskauden aikana minua tutkineen kätilön erittäin hyvin joka sanoi, että ei ole hyvä jos lapsella on syntymäpäivä äidin ja isän hääpäivänä! Mietin silloin, että mitähän sillä oikein tarkoitti? Sanoi vielä perään, että kyllä lapsella pitää olla oma syntymäpäivä. No tästäkin voi jakaa monta mielipidettä, mutta jos lapseni olisi syntynyt 1-vuotis hääpäivänämme olisi se ollut meille todella suuri ja paras hääpäivä lahja kaikista. Kakkuja saa siis vääntää heinäkuussa meidän talossa aktiivisesti jos tahtoo. Yleensä kakku valmistetaan kuopuksen synttäreiden aikaan ja siinä sivulla juhlitaan sitten muut juhlapäivät vaikka keskitytäänkin täysin lapsen synttäreiden juhlintaan. 

Muistan tässä taannoin parista postauksestani, että Kiki Kiki´s home blogista kommentoi näihin postauksiin, että "sä se osaat ottaa näitä postikortti kuvia", sekä toiseen postaukseen, että "tähän kuvaan sopis joku numero ja kävis onnittelukortista".
Kiitos Kiki!!
Annoit mulle hyvän vinkin ja nyt kylmästi päätin toteuttaa sun unelmaasi tästä ideasta.
Päätin toteuttaa erään kuvaamani valokuvan kohdalla tämän idean ja ihan toimiva siitä tuli omasta mielestäni, mutta entäpä teidän?

Olimme Tampereella viime sunnuntaina mieheni ja siskoni kanssa katsomassa meidän isää ja hänen vointiaan ohitusleikkauksen jälkeen Taysissa. Siitä olikin pitkä aika, kun viimeksi olen käynyt Tampereella ja nyt pääsimme myös pyörimään kaupungillekin. Siskoni oli mukana ja toimi hyvänä kartturina meille. Päätimme piipahtaa koskikeskukseen aterioimaan, kun kuulemma siellä oli hyvä ruokaravintola. 
Siskoni vei meidät Manhattan Steak Houseen syömään ja kokemus oli hyvin mielenkiintoinen. Manhattan on ihan mukava ja viihtyisä ruokaravintola ja ruokakaan ei ole mistään huonoimmasta päästä, eikä kallistakaan hinta-laatuun nähden. 
Mieheni ja siskoni päättivät ottaa lounaan päivän menuun mukaan, mutta minä en oikein innostunut possusta tälläkään kertaa. Päätin siis pidättäytyä possusta ja otta jälleen kanaa perinteiseen tyyliini. Katselin listaa ja lueskelin hetken ja totesin, että kana ja riisi kuullostaa ihan hyvältä idealta! Mieskin vierelläni luki listaa ja sanoi, että hei ota tuo kana fajitas ateria. Minä luonnollisestikin yllätyshulluna päätin kokeilla tätä kana fajitas ateria kokonaisuutta ja innolla odotin mitä tuleman pitää.

Ruoka tuotiin pöytään ja ruokajuomaksi valitsin tietenkin ison lasin kylmää coca colaa.
"tietämätön, kun olin"!


Jestas sentäs mitä tulisuutta olikin...huoh..
paistettua sipulia, jalopenoa, chiliä ja mitä lie kaikkea se ateria sisälsikään. Meikä nainen sai oikein tulisuus kokeen syötyään tämän ateria kokonaisuuden. Mies välillä kysyi pystytkö syömään vielä sitä? no joo..pystyn ja pystyisin vielä paremmin jos olisin osannut varata jää kylmää maitoa litran pöytään ruokajuomaksi. Maito olisi neutraloinut mukavasti tulisuuden, mutta coca cola vain antoi lisää puhtia aterian tulisuudelle!
(Refluxit huusi varmaan mammonaa ruokatorvessa), onneksi selvisin kunnialla ateriasta ja refluxitautini ei heittänyt miinuspuolelle. Seuraavan kerran, kun menen minulle ventovieraaseen ravintolaan syömään kysyn aivan varmasti ensimmäisenä onko ateria tulinen? Nyt ainakin tiedän mitä tämä ateria sisältää.
Miehenikin suostui maistamaan ateriaa, kun aikansa katseli suupielieni vääntelyä ja huohotustani ruuan tulisuudesta johtuen. Mies sanoikin, että ei se noin väkevää voi olla, mutta sitä itse maistaessa kuului heti perään, että oh hoh johan onkin tulista!!


Tässä kuvassa ilmeisesti odotellaan tätä tulisuus koetta! Siskoni toimi hyvänä kuvaajana kännykälläni, joten nyt ette saa kovin laadukasta matskua kuvien suhteen.


Kädessäni selvästi näkyy tämä hieno tatuointi jonka sain torstain kaupunki reissulla. No mustelma se siinä komeilee, mitäs en osaa kävellä picnpayn ovista oikeaoppisesti ulos ja liukuovet paukahtaa suoraan kättäni päin ja jään melkein ovien väliin kiljumaan. 
"mustelma herkkä tapaus"!


Kysyin rakkaalta aviomieheltäni siinä syödessäni tulikoetta, että onko tämä nyt meidän 10-vuotis hääpäivä ateria? Mies tokas vain, että sovitaan nyt vaikka sitten nii ja suostui antamaan minulle suukon jopa julkisella paikalla. 


Ruokaillessamme siskoni päätti, että jälkkäri kaffeet ja leivokset mennään nauttimaan linkosuon kaffioon. Mies sanoi, että pitäskö jälkkäritkin vielä mahtua mahaan näiden aterioiden jälkeen? 
Cafe linkosuo sijaitsee koskikeskuksessa ja suosittelen paikkaa tampereen suunnille aikoville herkkujen ystäville. Minäkin innostuin jopa juomaan kaffeeta suklaa-persikka kakun kera ja yleensähän en kahvia juo kuin juhlissa. 
(Linkosuon makupalat ovat ainakin yhtä hyviä kuin porin isokarhussa sijaitsevan Cafe steiner)

Pi

Ei ruusua, eikä suklaata, mutta sen sijaan jotain aivan muuta!
 Tänävuonna en saanut ruusukimppua enkä sitä sydämen muotoista suklaarasiaa, mutta jos nämä olisin saanut niin eihän teidän olisi mielenkiintoista lukea joka vuosi hääpäivä postauksissani ruusuista ja suklaasta?
Mies tarjosi aterian joka jää varmasti muistooni hyvin pitkän aikaa, koska harvemmin tamperestissa käymme syömässä ja kävimmepä samalla kiertelemässä koskikeskuksen kauppoja tosin mukaani ei tarttunut mitään muuta kuin täysi sydän hyvää mieltä. 
Päätimme kuitenkin uusia tamperesti reissumme ja lähteä tekemään  koskikeskukseen shoppailu reissun lähitulevaisuudessa. Koskikeskuksessa kierrellessäni tuli kiinnitettyä huomiota tuotteiden ja vaatteiden hintoihin ja hinnat näyttivät tietyissä asioissa paljon edullisimmilta kuin porissa ja valikoimaakin on paljon laajemmilti. Miksen tätä hokannut aikaisemmin?

Näihin tunnelmiin ja teksteihin voineen lopettaa tämän hääpäivä postukseni ja lopuksi saatte ihastella sitä kikin ideaa!
Kaiken kaikkiaanhan yhteisiä vuosia on takanapäin 16-vuotta!



torstai 18. heinäkuuta 2013

Meillä tehdään töitä!!

Osuvammalla otsikolla ei voisi enään postaustansa aloittaa!
Meillä tehtiin pari päivää oikein kunnon urakka töitä, päästiin koko perheen voimin tyhjentämään heinävinttiä. Heinävintin tyhjennys touhuissa tuli oikein entiset hyvät ajat  mieleeni, lähinnä ajattelin perinteisiä heinähommia kovassa helteessä heinäpelolla ja raskaiden heinäpaalien heittelyä heinäkärryn kyytiin.

Mieheni kotona ei ole enään vuosiin tehty heinähommia, kun ei ole ollut tarvetta heinälle. Karjaa ei siis ole talossa ja emme mekään aio karjatilallisiksi.  Karjatilallisiksi rupeaminen vaatisi todella suuret laajennukset ja investoinnit joten olemme päättäneet pidättäytyä kylmästi tästä asiasta.

Heinähommiahan voi tehdä vaikka ei olisi karjaakaan..
yleensä olen tottunut laittamaan heiniä heinävintille sisään luukusta, mutta mehän olemmekin erilainen perhe ja lykkäämme heiniä ulos vintin luukusta. Tästä heinävintin siistimisestä päätti tietenkin mieheni joka todellakin osaa keksiä meille laiskoille ihmisille lomallakin tekemistä. Miehen olessa kesälomalla ei tullut kyllä mieleenikään, että meillä istuttaisiin paikallaan tai haaveltaisiin. Mieheni on vain yksinkertaisesti niin kova touhuamaan ja tekemään, että  saa lennosta tempaistua muutkin tohinaansa mukaan. 

Hyvä ide!
Ideana tämä heinävintin tyhjennys kuullosti todella upealta idealta, kerrankin oltiin miehen kanssa jostakin asiasta samaa mieltä. Nimittäin vintin tyhjennyksen tarkoituksena olisi se, että siivottuamme sen saisimme sinne tyhjää tilaa meidän tavaroillemme. Muuttohan on tuonne tilalle melko lähellä joten roudata pitäisi meidän kamat sinne ensin nykyisestä talostamme. Mieheni vanhemmat ovat aloittaneet rakennusprojektin nimeltään omakotitalo ja siinä projektissa menee tovi ennenkuin saavat omat tavaransa ja mööbelinsä siirrettyä uuteen taloon!
Lisäksi meillä on tarkoitus tehdä heinävintistä pojille touhuamispaikka jonne voidaan laittaa esim: trampoliini ja muita ajanviete- ja harrastus juttuja. Näin ollen voivat talvisinkin käyttää trampoliiniaan hyväksi ja treenailla hyppimistä sisätiloissa. 

Heinävintin siivous projekti ei ollut ihan niin helppoa hommaa kuin aluksi kuvittelin. Vintille oli kertynyt vuosien varrella todella paljon roinaa ja varsinkin sellaista roinaa jotka päätyisivät kylmästi kaatopaikalle. Romujen ja roinan keskellä oli tietenkin valtava määrä irtoheinää ja vielä niiden seassa kokonaisia ehjiä heinäpaaleja. Heinäpaaleista osan päätin kylmästi säästää. Osa paaleista ja irtoheinistä vietiin naapurin mulleille makuuheinäksi. Hommat jäivät vähän vielä kesken ja jatkamme lähiaoikoina operaatio heinävintin tyhjennystä. Saatiin kuitenkin senverran tilaa, että meidän mööbelit mahtuvat sinne suojaan muuton ajaksi!

Sitä huomaa miten ajankuluessa ja vuosien saatossa voikaan romua kerääntyä ja paljon heinävintillekin!



Rouva odottelee josko hommat pääsisi alkamaan..


Siitä se homma lähtee pikkuhiljalleen etenemään...
Lumilapio on hyvä keksintö heinien poistoon vintiltä..


Posket punaisena pakerretaan hommia...


Hyvin näyttää kuopuskin pärjäävän isojen rinnalla...


6 tuntia tehokasta jumppaa heinien kanssa kuopuksella ja kun kysyt ottaako henkeen? jaksatko vielä tehdä? Saat vastaukseksi suoraan, että "tää on ihan sairaan kivaa, tullaanko huomenna  uudelleen"?


Kuopuksen käsissä heinät suorastaan lentää ulos luukusta..


Ketteränä poikana kuopus pomppas luukusta alas kärryyn ja meni tasoittamaan kuormaan. 
Tämä poika ei pieniä kuormia nostele!



Pientä punoitusta nähtävillä kasvoilla ja hikipisaroita otsalla!
Mitään en ole tehnyt... täsä mää nyt istun ja otan pienen lakisääteisen tauon heinähommissa. Nestettä meni varmaan kaikilta 1,5 litran verran kurkusta alas sen verran tuli koko porukalla hikoiltua.
 Lisäksi lihasjumppaa tuli tehtyä oikein kunnon pläjäys joten parit banaroolit tuli lihaskipuihin napsittua kurkusta alas ennen nukkumaan menoa. 


Mutta pitää sitä raskaan työn keskellä vähän irroitellakin..


Tässä ilmeisesti odotellaan tyhjää peräkärryä täysinäisen tilalle. Selvästi siis tauon paikka ja tuosta, kun tippuisi alas maahan niin tämä likka ei kävelisi vähään aikaan...


Toisena päivänä kuopus ei ollut enään aktiivinen heinähommiin, mutta kekkas pyöräillä vintillä vanhalla polkupyörällä.
"vain jarrut puuttuu, onneksi on seinät edessä niin ei pääse putoamaan vintiltä alas"!
Jarrut nimittäin oikeastikin puuttuvat tästä menopelistä.
Esikoinen teki vasta toisena päivänä heinähommia kiitettävään tahtiin, mutta tässä vaiheessa ollaan jo lopettelemassa päivän urakkaa ja päätti vasaralla testata lautojen kestävyyttä.


Kyllä maalla hommia piisaa...


tiistai 16. heinäkuuta 2013

Mökkielämää!

Oltiin viikonloppua viettämässä isäni mökillä pirkanmaan suunnilla tässä eräänä viikonloppuna. Siitä reissusta kirjoitinkin jo aikaisemmassa postauksessa muutamia hauskoja yksityiskohtia. Elämä mökillä on kuitenkin muutakin kuin kalastusta, saappaita sateessa, koiran uintimaratoonia veneen perässä ja uppoamisia suohon. Nimittäin siellä voi puuhastella paljon muutakin ja eläväinen perhe, kun ollaan niin tekemistä ja tohua varmasti riittää ja aika ei tule pitkäksi mökilläkään.

Pyöräily se vasta onkin mukavaa!
Piti verestää vanhoja muitoja lapsuuden ajoilta ja kokeilla vieläkö aikuisiällä nopsalla polkeminen onnistuu. Kyllä se komeasti onnistui ja huonoselkäinen pullea akka pääsi hyvinkin kettäräsi vielä likkeelle lapsuuden aikaisella pyörällä.
"alkoi vähän lapsettamaan"! Oli siinä meidän pojilla naurussa pitelemistä, kun äippä hyppäs nopsan selkään ja teki pienen pyörälenkin. Miesväki huuteli, että ei se sua enään kestä joten älä nyt mene rikkomaan sitä! Mutta nyt tuli todistettua, että nopsa on luotu kestämään sukupolvelta toiselle (äidiltä pojalle). 


Muistan 6-vuotiaana saadessani tämän pyörän kuinka polleeta tyttöä olin saadessani  ensimmäisen kunnon polkupyörän ja miten kivaa oli harjoitella polkemaan sillä. Niin innokkaasti harjoittelin pyörällä ajoa, että polvet olivat ruvella jatkuvasta kaatuilemisesta aluksi. Äitini aina ajattelikin, että mätäneeköhän polvet kokonaan, kun ensimmäinen haava oli paikattu niin uutta pukkasi lujaa toinen toisensa perään!
Tosin nyt en ottanut kaatumisia tällä pyörällä, mutta vähän pieneksi on pyörä jäänyt vuosienmittaan.


Tämä puu seistä nököttää mökkirannassamme vuodesta toiseen ja sitäkin on mukava katsella ja verestää lapsuuden muistoja! Minulla oli aina lapsena tapana makoilla selkä nojaten puunruonkoa vasten tässä puussa ja kurkkia alapäin josko sattuisin vahingossa tipahtaa molskahtaa suoraan puun alle järveen. Nykyään en enää makoile rennosti tuon puun rungolla, koska jalat ja selkä ovat käyneet niin kankeiksi, että varmasti tippua molskahtaisin alas ja tuossa kohtaa on paljon kiviä joten tippuminen ei varmasti tuntuisi kovin mukavalta. 


Isäni on kyllä melkonen klapimestari! Isän tekemät klapit ovat kyllä oikein perus määrämittaisia ja laitettu niin suoraan ja komeaan rivistöön puuvarastoon, että minä en kyllä näin suoria rivejä saisi tehtyä eläissäni. 
Miehet pääsivät puuhommiin mökillä, piti tyhjentää pari ulkona olevaa katosta ja siirtää puut suojaan talveavastaan  puuvarastoon. Minä en tälläkertaa innostunut puuhommista, kun oli paljon mukavempaa tekemistä kuopuksen kanssa. Me nimittäin kuopuksen kanssa päätettiin lähteä ajelemaan isäni vanhalla mopolla pitkin mökkitietä ja samalla päätettiin poiketa kummejani moikkaamassa viereisellä mökillä! Kukaan ei vain muistanut napsasta kuvia kuopuksen ja minun mopotouhuilusta. Joku oli päättänyt ajaa pehmeää hiekkaa mökkitielle ja se vähän hankaloitti meidän mopoiluamme. Välillä painettiin kaasua oikein kunnolla, että päästiin hiekassa eteenpäin ja kun saatiin mopo vauhtiin niin sitten alkoikin takapää riftaamaan hiekassa ja mentiin melkoista tsiktsakkia mennen tullen. Naurua riitti ja kuopus huusi muille, että "minä en tuon hullun kyytiin mene enään"! 
Kyllä äiti osaa, totesin perään. 


Kalajuttujakin pitää tuoda vähän elävöittämään mökkitarinaa. Edellisessä postauksessani hehkutin sitä ensimmäistä haukeani jonka sain perjantai iltana mökillä. 
Pitihän lauantai päiväksikin saadaa ruokaa pöytään ja miehen virveliin eksyi jälleen hauki. Nyt olin minulla ja miehelläni ollut kalaonnea peräkkäisinä päivinä, enään oli jäljellä poikien kalaonni! Allaolevan kuvan kala on se mieheni lauantainen hauki.


Sunnuntain koittaessa sanoin, että nyt pitäisi kuulkaas hakea lisää ruokaa pöytään järvestä! Lähinnä heitin sen vitsinä, koska kalaonni on jos on tullakseen eikä sitä haukea sieltä väkisin yritetä virvelöidä. Kuopus oli ihan hermona, kun ei ollut vielä kertaakaan saanu haukea ja esikoinen marisi, kun minä sain ensimmäisen kalani, mutta  hän ei taas saanut mitään. Esikoinen saikin viime kesänä neljä haukea järvestä joten sanoin, että ei sulla mitään hätää ole, kun olet jo saanut kaloja, mutta me muut ei olla täältä virvelöity kuin nyt vasta ensimmäiset kalamme. Mieheni ja kuopus lähtivät veneilemään järvelle ja yrittämään sitä kalaa minä vain touhuilin omia touhujani ja kuvailin uudella kamerallani pitkin pihoja. Mies ja kuopus tulivat takaisin rantaan niin samantien alkoi sellainen puheensorina, että tajusin heti tapahtuneen jotain jännittävää. Kuopus oli saanut kaksi haukea ihan peräkkäin omalla virvelillään, sillä samalla jolla minäkin sain ensimmäisen haukeni!!
Pojan kelpaa olla polleaa poikaa ensimmäisestä kalasaaliistaan ja kaksi samalla reissulla joten pojilla on selvästi äitiään ja isäänsä parempi kalaonni!!
Nyt oli sunnuntai ateria pelastettu ja vielä vaikka maanantaikin!


Komean saaliin sai ja vielä kaksi kerralla niin kyllä niitä nyt kannatti kuvata oikein urakalla!
Nyt on virallisesti meidän perheessä jokainen saanut ensimmäiset haukensa!


Kalat päätyivätkin savustuspönttöön ja sitten saatiikiin herkutella savustetusta hauesta, kera tuoresalaatin kanssa!


Ystävällämme Elmolla oli melko rentoa menoa mökillä. Koiraherra sai nauttia täydestä vapaasta täysin rinnoin ja melkeimpä jokapäivä elmo viihtyikin järvessä noutaen ja uiden keppien perässä. Lisäksi muutamat juoksupyrähdykset muutoinkin piha-alueella. (Selma olikin meidän mökkireissumme ajan mummilassa hoidossa ja nautti siellä omasta vapaudestaan maalaismaisemissa). 



Elmo päättikin siinä viikonlopun aikana tehdä uintimaratoonin veneen perässä. Elmo, kun ei innostunut tulemaan veneeseen, mutta sen sijaan päätti uida veneen perässä. Yhteensä maratoonia tulikin 100 metriä ja totesin sen riittävän uimisesta hetkeksi elmolle. 


Tyytyväinen ja onnellinen rouva rannalla ja järvimaisema näkyy selän takana ja miehet veneellä järvellä.


Lapset vietiin keskustan tuntumaan uimaan holiday club pyhäniemen rantaa ja siellä saisikin rauhassa peuhata järvessä ja vesiliukumäessä. Meidän mökillä, kun uimaan ei pääse johtuneesta syystä siitä, että rannat ovat liian matalat, mutaiset ja kivikkoiset. Pesuveden saamme kyllä järvestä ja se on ihan täysin pesukelvollista, mutta uiminen ei onnistu. Pitäisi tehdä valtavat ruoppaukset melkein koko järvessä ja mökkejäkin nousee uusia järvenrantaan joten hyvä olisi saada järvestä myös uima kelvollinen.
Onneksi pyhäniemi on lähellä joten siellä voi hoitaa uimisen samalla reissulla..



Sieltä tullaan vauhdilla alas...






Tuntui itsestäkin hyvältä pulahtaa pyhäniemen vesistöön uimaan ja kummasti se vain piristää helteisenä päivänä. 
Säätkin suosivat meitä mökkireissulla ja aurinkoa riitti koko viikonlopun edestä, yhtenä päivänä taisi sataa hetken kaatamalla, mutta senkin jälkeen aurinko alkoi porottaa taivaan täydeltä.
Tässä kuivattelen rannalla ja renotudun maisemia katsellen..


 Yritin jättää varpaan kuvat pyhäniemen hiekkaan, mutta tälläkertaa en onnistunut saamaan kunnon jälkeä. Hiekka oli tuossa kohtaa hieman liian karkeaa ja kovaa joten varpaan kuvat eivät tarttuneet....


Pojat päätti, että illasta piti vielä päästä uudelleen uimaan pyhikseen ja laskemaan liukumäkeä. Minä jostakin syystä olin niin väsähtänyt ja kylmissäni, että päätin jäädä rannalle istumaan ja katselemaan maisemia. 




Eikä isäntäkään jakasanut illasta enään uida joten, päätti jäädä myös rannalle penkille istuskelemaan ja katselemaan. 


Lokkikuvauksia piti vähän harjoitella mökin rannalta käsin ja hyvinhän sekin tuntuu onnaavan.


Aurinkoa saatiin riittävästi ja päätinkin siinä yhtenä päivänä ottaa aurinkoa sillan "nuristin" omaisesti aamusaunan jälkeen. Kuivattelin ihoani ja ajattelin, että täällä kukaan mitään näe ja jos pöllähtää pihaan niin saahan sitä sitten pyyhkeen heitettyä päälleen suojaksi!


Illasta ennen nukkumaan menoa ilma viileni mukavasti ja kaunis sumupeite saapui järven pintaan!!


Tässä maisemassa ei voi muutakuin rentoutua!