keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Sain aurinkoo!!

Eilen illalla nukkumaan mennessä päätin, että huomenna voisin herätä aikaisin aamusta ja soittaisin terveyskeskukseen ajan tästä keuhkotaudistani. Yllätys..yllätys toisin kuitenkin kävi meikäläinen nukkua pussutti melkein puol kymppiin asti. Niin piti herätä ennen kasia, mutta ei sitten niin millään jaksanut nousta ylös sängystä siihen aikaan. Lieneekö syynä se, että aamuyöstä kolmen aikaan meikä tyttö yski niin lujaa keuhkojaan ulos, että ihan tukehtua meinasi.

Istuskelin siinä sitten hetken aikaa soffalla ja mietin, että jaahas mites mää tänään aikaani kulutan, kun ukko kulta on töissä ja lapset on mummulassa kyläilemässä ja ovat siellä vielä ainakin yhden yön. Selma yritti kovasti hyökkiä varpaitteni kimppuun ja lujaa sapotoida soffalla istumista ja tvn  katselua. Kissaneiti oli vissiin sitä mieltä, että koita ny keksiä jotain muuta kuin soffan pohjalla lojumista. Siinä paljon intoa ollut keksiä mitään, kun piti saada aamukarstat pois kurkun päästä ja ilma kunnolla keuhkoissa kiertämään. Lisäksi mein Elmo katseli mua kysyvästi ja mietti varmaan itsekseen, että voiskohan tuo akka viedä mut jo ulos aamupissalle. 

Funtsailin, että kaikki aikanaan kissalle ruokaa, koira ulos juoksuhihnaan kiinni, mutta sitä ennen pakko tehdä pari pakollista asiaa!
1. Pakottava tarve laittaa vedenkeitin päälle ja kiehauttaa pannullinen kuumaa vettä, tarkoittaa siis lämmintä teetä jolla saisi döörinsä auki. Aahh..se tee teki hyvää kurkulle ja pari lämmintä karjalanpiirakkaa sen rinnalle niin awot. Siitä rakentui tämän aamuinen aamupalani. Teen juotuani alkoi kyllä keuhkot laulamaan, tiedä sitten mitä lauloivat, mutta johan alkoi lohkeemaan ja yskittämään oikein kunnolla! Se jos jokin tuntui mukavalta.
2. Teen jälkeen pakko päästä suihkuun, ei lähde päivä käyntiin pelkän teen ja karjalanpiirakan voimin käyntiin. Teen juomisessa tulee kova hiki ja muutenkin olo on niin rähjäinen yön jäljiltä! jaa miksi rähjäinen? ylä-kerrassa sattuu nyt näillä helteillä olemaan hieman kuuma nukkua, vaikka meillä on se pikkutuuletin lattialla pyörimässä ja viilentämässä. Mutta siitä huolimatta hikoilen yö-aikaan melkoisen paljon. "oliskohan kyseessä alkavat vaihdevuodet"?

Siinä ne aamu tärkeimmät tulikin. Sitten voikin keskittyä vain olemiseen, näillä helteillä meinaan ei jaksa mitään muutakuin oleilla. Meillä, kun lämpömittari näyttää edelleen L:ää mitä lie tarkoittavan varmaankin jokin uusi satakuntalainen tapa tulkita ulkona olevia lämpöasteita. Tässä vaiheessa päivää ei siis enää ollut tietoa mitä ulkona oli lämpöasteita, enkä enää paljon välittänyt. Ajattelin vain, että koira ulos narun päähän...lomps ja kissaneiti kainaloon ja omaan hihnaansa kiinni. Voinhan mää mennä istuun ja ottaan aurinkoo vähäks aikaa.


Siinä mä sitten istuin ja totesin, että jessun kun osaa olla KUUMA!! Istuin ja yskin, ja edelleen yksin. Auringon ottokin meinasi mennä piloille pelkä yskimisen takia, mutta sinnikkäästi päätin vain istua. Oli pakko käydä välillä laittaas aurinko voidetta tai oikeestaan mulla on sellainen suihkepullo josta suihkautan iholleni suojakerrointa. Tosin mun suihkepullo on tainnut hieman vanhentua ja se ei taida antaa enää kunnon suojaa palamiselta. Kaulanympärystän ja kädet olen polttanut viime viikon ja toissaviikon puuhommissa ja mansikan istutus puuhissa, mutta tästä on hyvä jatkaa ihon kärventämistä.

Ajattelin, että on kuuma voi kumpa saisin jonkun auringon varjon päälleni niin voisin jopa nauttiakin siitä istumisesta...


Tajusin onneksi katsoa pääni yläpuolelle ja todeta, että vois joskus pitää silmänsä auki eikä vain tuijottaa sitä kirkasta aurinkoa. Joskus voisi myös muistella mitä sitä on tullut hankittua omalle teransilleen!! Juu pääni yläpuolella on kuulkaas iso musta aurinkovarjo, mutta sen huomaaminen vaati vain vähän pidemmän ajan! Onhan se siinä ollut jo monta kesää, mutta nyt tajusin aukaista sen omin voimin. Heureka!! ja johan helppas oloa kun pääsin varjon alle, paljon parempi olla ja jatkaa istumista ulkosalla. Tosin meinasin nukahtaa tuohon varjon alle.



Kalkkunoille kyytiä..
voi..voi näitä meikäläisen isoja valtavia pohkeita ja kalkkilaivan valkoisia kalkkuna koipia. Ajattelin, että jos ylä-osa on auringon varjon alla suojassa palamiselta niin jalat tarvii kyllä nyt aurinkoa. Jalkani ovat nimittäin talvella tosi kuivat atooppisesta ihosta johtuen joten niihin olisi hyvä saada aurinkoa kesän aikana. Mutta yleensä ylä-osa koko kropasta palaa ja jalat ei ruskistus ei sitten niin millään. Jännityksellä odotan millaiset nämä jalat ovat kesän jälkeen..



Siin se möllöttää taivaalla ja minä sen paahtavan lämmön alla! Tosin tässä on vielä varjo kiinni, kun en heti hokannut sen olemassaoloa!! 
Hu..hu..kuinka kuumasti se onkaan muutaman päivän paistanut!



Teranssilla pitää olla jotain evästäkin ja lukemista mukana auringon palvojalle. Tosin nämä lehdet eivät ole sellaisessa hienossa kasassa vaan ihan sekaisin pitkin pituuttaan pöydällä, syystä, että....ensimmäinen mehukipollinen levisi lehtien päälle ja meinasivat hyytyä toisiinsa kiinni joten päätin sitten levittää ne pitkin pituuttaan ja antaa kuivua!!
Niin ja mitäs minä ilman karjalanpiirakkaa ja apelsiini mehua tekisinkään?



Lopuksi voin todeta, että laiska päivä oli ja mitään järkevää en aikaiseksi saanut, mutta kukapa näillä helteillä jaksaisikaan!!
Kyllä mää silti illasta vähän siivoilin, pyykkäsin ja taisin lattioitakin vähän puhdistaa. Meillä nää lattiat kun ei sitten niin millään pysy puhtaina!!


p.s. en ole mikään aktiivi auringon palvoja, mutta joskus se on ihan mukavata hommaa!


4 kommenttia:

  1. Sulla on hirveä kröhä, niin kyllä sitten täytyy vaan huilailla ja katsella rauhassa maailman menoa :) Vaikka Selma ei tainnut olla ollenkaan samaa mieltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkoi viikko sitten kurkkukivulla ja kärjistyi yskään, mutta tänään ollut ensimmäinen päivä kun alkaa pikkuhiljalleen helpottamaan. Kai se yskä sitten lähtee yskimällä sillain paikallinen lääkäri sanoi mein pojallekin, kun kuskasin sitä tässä taanoin kovasta yskästä lääkäriin. :O

      Poista
  2. Kissani (jo kypsä iältään ;)) on joskus aivan mahdoton, kun haluaisin keskittyä postauksen tai sähköpostin kirjoittamiseen, telkkaohjelman katsomiseen tai vaikkapa kakun leipomiseen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat ovat kyllä hyviä sapotoijia, varsinkin mein selma. Välillä, kun pitäisi kirjoittaa jotain ihan tavallista vaikka lasten koepaperiin allekirjoitusta niin katti tulee ja alkaa tassullaan härnäämään ja ottamaan kynästä kiinni, paperin kulmalla on mukava leikkiä. Meikäläisen hiuksetkin se on löytänyt viime aikoina ja niihin on kiva hyppiä roikkumaan. Välillä kyllä naurattaa nämä kissaneidin touhut niin, että ei naurulle loppua näy. :)

      Poista

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...