sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Kissa puussa!!

Mä en nyt justaansa tiedä miten mää pukisin tämän postauksen sanoiksi? Itseäni naurattaa tämän päivän tapahtumat niin paljon, että luulisin teidänkin hihittävän edes tekstien loppupuolella. 
Tänään sunnuntaina saimme taas kokea jotakin todella koomista ja mahanpohjaa kutkuttavaa, pitäisikö sanoa jännitystä vai komiikkaa?

Mentiin käymään anoppilassa koko pelmun kera! Päätin ottaa Selmankin mukaani. Yritämme Selmaa totuttaa kovaan tahtiin ulkoilemaan enimmäkseen anoppilassa, koska olemme muuttamassa lähiaikoina mieheni kotitilaa jatkamaan. Nyt tuli sekin sanottua ääneen joten lukijat tietävät ainakin viimeistään nyt miksi bloginikin nimi muuttui kokonaan taloni maalla nimiseksi! 
Jokatapauksessa olimme päässeet anoppilaan ja ajattelin ulkoiluttaa Selmaa. Ensin pidin Selmaa visusti talutushihnan päässä kiinni ja ajattelin kävellä sen kanssa pitkin pihaa ja antaa haistella ympäristöä. Muu jengi oli kuitenkin sitä mieltä, että minun pitäisi päästää se vapaaksi ja antaa rauhassa peuhata pihassa. Ajatuksenani olikin päästää Selma vapaasti liikkumaan, mutta itselläni olikin karkaamisen pelko päällä. Selma on nyt päässyt 13 viikon ikään ja ei ole vielä saanut pentupiikkiä. Ajattelin vain koko ajan pahinta, että jospa neiti ottaakin vapauden tunteen liian innokkaasti vastaan ja karkaa näköpiisitä kokonaan. Rokottamatonta kissaa ei ole kiva päästä liikkumaan vapaana ja varsinkaan vielä pentuiässä. Olin ajatellut, että muuttaessamme virallisesti miehen kotiin niin silloin olisi hyvä aloittaa tämä irralla olemisen totuttelu!  

Tarina jatkuu..
Päästin sitten Selman kylmästi vapauteen ja kissaneiti otti kunnon spurtin lähimpään haapaan. Kissaneiti päätti sitten kiivetä niin korkealle kuin pääsisi siellä puussa eteenpäin. MInä nauroin minkä kerkisin, anoppi huokaili ja ja oli kauhuissaan. Isäntä huuteli, että menkää nyt pois puun alta ja ottakaa koirakin pois sieltä niin se uskaltaa laskeutua takaisin. Anoppi mietti, että mitenkähän tässä nyt oikein käy? "amerikkalaisissa telkkaohjelmista aina katselen, kun ne pelastaa kissoja puusta". Totesin vain kylmästi, että kuule minkäs sille voidaan, kun ne amerikkalaiset kissat ovat niin tyhmiä etteivät osaa laskeutua omin avuin alas puusta ja tatvitsevat palokunnan apua. Anoppi totes vain, että kohta tässä varmaan tarvitaan sitä palokunnan apua, kun tuo kissa menee korkeammalle eikä pääse sieltä omin avuin alas. Appiukkokin tuli ulos oikein katsomaan, että missä asti se katti oikein kiipeilee! No..appi olikin sitä mieltä, että kyllä kuule likka sulla on kova homma jotta saat kissas pois puusta, ei se sieltä taida osata tulla itse omin nokkineen. Mä taas vain totesin kylmän rauhallisesti nauraen, että kyllä se viimeistään sieltä tulee, kun nälkä alkaa yllättämään ja maha kurisee. 
Eipä kissa tullut alas, Selma päättikin hyvin rennon rauhallisesti ottaa vapaudesta kaiken nautinnon ja ilon irti ja laittaa oksalle rennosti maate. Sieltä oksalta se sitten katseli ihmeissään, että mitä nää akat ja ukot oikein mesoo mun kiipeily intoilusta? Minä ja muut seurailtiin sen puuhia siellä puussa ja näytti kyllä ihan siltä kuin olisimme saaneet apinan puuhumme! Siellä se pomppi edes takaisin oksistoissa ja välillä kiipes ylemmäs ja taas peruuttaen alemmas. Anopin koira alkoi haukkumaan puussa olevaa kissaa ja anoppini meinasikin, että Piku piti sitä oravana. Oravien ja apinoidenhan tuolla tavoin kuuluisi puissa touhottaa, mutta että meidän Selma!! 


Vahinko kuva on parhaita otoksia! Olen yrittänyt monesti häivyttää taustaa valokuvasta järkkärillä kuvatessa, mutta epäonnistunut siinä totaalisen täydellisesti. Nyt näyttäs siltä, että kuvatessani kissapuuta niin kävi yllättäin näin, että tausta sumeni ja oksa tuli lehtineen komiasti esiin! 


Jos oikein tarkkaan katsotte niin kissa löytyy sieltä jostakin oksien seasta loikoilemasta kylmän rauhallisesti. Meni meinaan sellaisena väkkärä käkkäränä edestaas tuolla puussa oksien seassa, että melkein jo rupesin epäilemään onko meidän kissa oikeasti kissa vai jokin luonnon oikku!


Ruvettiin niin kovin pelkäämään kissan putoavan sieltä korkeuksista lujaa alas ja loukkaavan pahasti itsensä joten (palomies J) eli siippani joka oikeasti ei ole palomies päätti rynnätä apuun, Selma saatiin turvallisesti takaisin maankamaralle.
Siippani meni ja kiipesi kissan perässä puuhun ja aikansa sille temppuiltuaan Selma päätti kiltisi palata isukin syliin ja niin Siippani ja Selma olivat jälleen turvallisesti maassa. Huusin miehelle hänen kiivetessään puuhun, että tämä tästä nyt vielä puuttuukin, että putoat itse alas sieltä puusta kissaa pelastaessasi. 
Tätä kissa puussa episodia seuratessa ei voinut enää olla nauramatta. Kaikki ihmiset vauhkoontuu yhden kissan puussa olemisesta. Mutta toisaalta olisihan siinä voinut huonomminkin käydä. Onneksi kukaan ei loukkaantunut! 

Anoppilan pihapuussa on yksi hyvä puoli!! 
Siinä puussa kiipeilevät meidän lapset kesäisin ja talvisin, nyt oli kissan vuoro osallistua tämän puun hyviin käyttöominaisuuksiin. Tässä puussa pääsee tosi mukavasti kiipeämään korkealle ja kovaa. Tosin meidän potjakin kiipeävät tossa puussa melko korkealle, että yhtä lailla heidänkin luunsa olisivat kovalla koetuksella sieltä pudotessa!


Selma tyttö päässyt turvallisesti maahan ja aika jatkaa vapauden tunnetta. Tässä on meneillään selvästikin jotain mielenkiintoista, mutta mitä. Taitaa tyttö miettiä jo seuraavaa jekkua pääni menoksi! Selma nimittäin kiipesi vielä pienepään puuhun ihan talon nurkalla ja kiipeäminen ei ihan käynytkään kuin siinä isossa puussa. Selma putosi kesken kiipeämisen suoraan tassuilleen maahan ja ravisti pari kertaa päätään, kun ilmeisesti sai pienen tällin. Otti nopen kiihdytys vauhdin päälle ja pinkaisi jalat vauhdissa toiseen suuntaan. Ilmeisesti puussa kiipeily sai riittää tältä päivältä!


Seuraavaksi tämä virkeä kissaneiti otti jalat jälleen allensa ja juosta paineli karvat hulmuten marjapensaiden seassa. Minä tietenkin kiinnostuneena paprazina seurailin neidin touhuja ja yritin pysyä vauhdissa mukana. Yritin seurata myös silmät tarkkana, että neiti ei karkaisi näköpiiristä. Olimme nimittäin niin lähellä talon takapihaa, että suurin pelkoni oli toteutumassa. Mikäli Selma painelisi talon alle niin sinne se jäisi eikä varmasti tulisi pitkään aikaan pois. Kerran se neiti sinne yrittikin änkeä itsensä, mutta onneksi olin kissaa nopeampi ajatuksissa ja kerkisin nappaamaan sen syliini! Meillä olkin tuolla marjapuskissa melkoinen pujottelu kilpailu meneillään, aina minut huomatessaan otti vauhtia ja karkasi. Minä yritin hiipiä lähelle, mutta turhaan. Muu porukka nauroi ja sanoikin, että on siinä meinaan nopea kissaneiti!! Kyllä vain nopea on ja minun paparazi taitoni ovat kyllä todella heikot tämän filmitähden rinnalla!


Nyt näyttäisi olevan pientä rauhoittumista oloissa...tai sitten miettii taas julmia konnuuksia pääni menoksi..


Siinä sitä tullaan häntä hulmuten ja korvat velmuillen...


Selmalla jokin tuoksu tuokio menossa...


Viimeiseksi tulee päästös kuva tälle postaukselle selmasta! Päätin lopuksi laittaa selman kiinni takaisin hihnan päähän, koska meno alkoi olemaan niin hurjaa ja kissaneidillä oli selvä aikomus päästä piiloon meiltä. Ikävää jos kissaneiti oli kadonnut heti ensimmäisen kunnon vapautensa aikana. Selma ei oikein pitänyt ideasta, että oli joutunut narun päähän kiinni. 


Naru ei oikein riittänyt omenapuuhun kiipeämiseen joten hermothan kissalla meni ja alkoi kova naukuminen. Päätin sitten taas otta Selman narun käteeni ja antaa kissaneidin rauhassa kävellä narun perässä. 

"kovaa ulkoilutusta tänään kissalla, mutta tehokasta kuntoilua"! 


6 kommenttia:

  1. Kissat ovat vikkeliä liikkeissään. :) Edellinen kissani (silloin jo aikuinen) yöpyi puussa, kun lähistöltä oli koira karannut kotoa ja ajoi kissan puuhun. ;) Kissa tuli seuraavana päivänä etuperin-takaperin tekniikalla puusta alas. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olis annettu selman olla puussa niin todennäköisesti olisi nauttinut vapaudestaan ja saattanut ottaa pienet torkut puun oksalla. Mutta hyvä, että otettiin pois ettei käynyt hullummin! :)

      Poista
  2. Ihana Seikkailija-Selma! :) Onneks saitte kisun turvallisesti takaisin maan pinnalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seikkailija selma todellakin. Tämä kissaneiti varmasti tulee ja lähtee vielä omille seikkailuilleen, kun isommaksi kasvaa. Siinä meillä sitten onkin puuhaa, kun etsitään sitä joka paikasta... :)

      Poista
  3. Loppu hyvin, kaikki hyvin :) Jokainen takaisin maankamaralla turvallisesti :)

    VastaaPoista
  4. Mainio tyttö. Hain 3 vk sitten tyttöpennun Elimäeltä ja ihan samat värit kuin Selmalla, mutta turkki ja hantä eivät yhtä tuuheat. Liekö samaa sukua?
    Mukavia touhuja pennun kanssa!

    VastaaPoista

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...