sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Pennun elämää!

Pari viikkoa sitten puhdas koti sai uuden perheenjäsenen ja tämä perheenjäsen sulatti tuossa tuokiossa koko perheen sydämet. Meille tuli pienen pieni Selma, kissa tyttö joka on Norjan metsäkissan ja maatiaiskissan sekoitus. Kahden viikon verran selma on nyt asustellut meillä ja särkenyt sydämiä minkä pikkutassuiltaan on kerinnyt. 

Selman tarina lähtee näin..
Olimme katsomassa Selmaa pari viikkoa ennenkuin se luovutettiin meille, Selma makaili leppoisasti sisaren ja emonsa vierellä. Utelias tyttö tuli heti meitä reippaan oloisena tervehtimään ja tuli suoraan syliini. Sanoin pojille kotoa lähtiessämme, että älkää sitten ottako pentuja syliin vaan antakaa pennun valita meidät rauhassa. Tämä harmaa neiti tuli heti syliini ja sulatti sydämeni niin lujaa, että tiesin tämän pennun selvästi olevan juuri oikeanlainen kissa perheeseemme. Siinä sitä sitten istuttiin lattialla ja tutustuttiin, kunnes talon emäntä tuli paikalle ja sanoi, että se harmaa pentu on varattu heidän pojalleen. Siinä vaiheessa meinasin päästää sellaisen itkun ettei tässä maassa oltaisi koskaan aikaisemmin nähty, sen verran riipaisi sydämen alustaa. Mutta omistaja sanoi, että ei ole silti vielä varmaa ottaako ja pystyykö poika huolehtimaan tästä pennusta joten hän selvittää asiaa ja soittelee meille vielä myöhemmin. Lähdimme kotiin  muutama tunti ensitapaamisen jälkeen ja koko illan meillä vain puhutiin kissan pennusta ja siitä, että koska se tulee, koska sen voi hakea ja kysymyksiä tulvi pojilta kuin kuulia tykin suusta. Selma on siis perheemme ensimmäinen kissa virallisesti. Minulla itselläni on ollut lapsuuteni aikoina kodissamme kissa ja koira, teinivuosina oli kaksi kissa ja koira. Mieheni kotona on aina ollut kotieläimiä laidasta laitaan. Ensi kertaa ei siis oltu tekemisissä kissanpentujen kanssa. Mutta tämä oli tämän perheen ihka ensimmäinen kissa!

Tuli soitto, että harmaa kissa on meille varattu ja saamme sen! jee...

Viimein koitti päivä jona Selma tuli meille ja se jännitti koko perhettä. Ensimmäiseksi annettiin Selman rauhassa tutkia uutta kotiaan ja ympäristöään ja totutella uusiin hajuihin, sillä niissä varmasti riittäisi todellista työtä kissan neidille pitkäksi aikaa. Perheessämme on vielä selman lisäksi kohta 4 vuotias Elmo Rodesian-Labradorin noutajan sekoitusta oleva poika koira. Tämän kohtaaminen minua eniten jännitikin  ja se kuinka siinä tulisi käymään. Tulisiko kissasta heti koiran ruokaa vai saataisiinko rauha heti taloon. Selma tutustui iltaa myöden Elmoon ja olimme kyllä todella kummissamme, kun koira ei tehnyt mitään pennulle ei sitten niin mitään. Katseli vain kysyvän näköisesti, ette voi olla tosissanne? Annoimme heidän haistella hetken toisiaan ja kaapin paikka olikin melkein samantien näytetty. Pomo on selvästi Selma! Elmo pisti kuononsa ehkäpä inan liian lähelle selmaa ja sai samantien kynsi ja sähinä kylvyn päälleen. Koira pelästyi sen verran lujaa, että ei ole nokkaansa pahemmin tunkenut sen koomin kissan viereen. Tämä tilanne huvitti itseäni enemmän kuin vähemmän, olin nimittäin tottunut siihen ajatukseen, että varmasti kuluu monta päivää ja mahdollisesti viikkojakin ennen kuin uskallan antaa kissan kulkea talossa vapaasti. Seuraavasta päivästä lähtien Selma kuitenkin alkoi liikkumaan vapaasti pitkin taloa, ensin olohuoneen ja keittiön väliä. Näihin tutustuessaan alkoi katselemaan eteisen suuntaan ja päätti lähteä katsomaan mitä sieltä löytyy ja tie päättyi kodinhoitohuoneeseen, pesuhuoneeseen ja saunaan. Pikkuhiljalleen siitä sitten selma laajensi reviiriään ja alko tutkimaan taloa joka suunnasta. Raputkin oppi nopeasti kiipeämään ylä-kertaan.

Selman ensimmäinen yö uudessa kodissa..
Otimme Selman nukkumaan kanssamme ylä-kertaan meidän makuuhuoneeseen ensimmäiseksi yöksi. Olimme sen verran varuillamme, että emme uskaltaneet jättää kissa neitiä koiran kanssa kahden ala-kertaan. Olin selvästi selman sijaisäiti, koska minun lähelläni hän oli melkein koko ajan ja tuli sylistäni hakemaan turvaa. Otimme myös selman ruoka-astiat, nukkumapaikan ja pissiastian yöksi makkariin. Jännitystä oli selvästi ulostamisen suhteen ilmassa, koska mietimme koko illan, että osaakohan se tehdä hätäänsä astiaan vai alkaako kissan pissiä olemaan lattioilla. Ensimmäinen yö meni hyvin, tosin isäntä  herätti minut neljän aikaan yöllä ja sanoi, että tällä taitaa olla nälkä! Niin minä sitten kaappasin kissivauvan syliini ja läksimme ala-kertaan yö-syönnille. (Selma tuli meille siis alle virallisen luovutusiän) ja siksi minun piti nyt huolehtia siitä, että selma saisi ravintoa tarpeeksi ja tarpeeksi usein. (Tästä luovutuksesta laitan sitten aikanaan toisen tarinan), mutta nyt eletään selman ensipäivien aikaa meillä.
Ensimmäinen yö taisi mennä meillä kaikilla muilla perheessä melkein levottomammin kuin kissa neidillä itsellään. Yhden yhtäkään kertaa tämä kissavauva ei inissyt, rutissut tai itkenyt emonsa saatika sisarensa perään. Kissaneiti tuli meille ja selvästi kotiutui heti kerrasta. Seuraavana päivänä opeteltiin sitten kissan tavoille ja annettiin rauhassa tutkia taloa ja välissä leikitettiin ja taas syötiin. Pissa astiallekin Selma meni ja välissä se vietiinkin sinne moneen kertaan ja ihmeteltiin, että eikö sieltä nyt tule pissaa lainkaan. Viikonloppuna mies sanoi, että pitäisiköhän laatikko puhdistaa ja tarkastaa onko siellä yhden yhtäkään pissitippaa ja kas..kas.. siellähän oli valtava määrä pissiä ja samana päivänä tuli myös ensimmäinen kakkakin suoraan hiekka-astiaan. Siinä vaiheessa rupesin hyppimään onnesta ja totesin, että himskatti vieköön, mutta likka on viisas kissa! Juniori papuja ostettiin ja niitäkin maisteltiin ja nehän alkoivat suorastaan rapista Selman hampaissa, kun pienet pennun hampaat järsivät niitä nälkäisinä rikki. 

Mitä muuta selma on oppinut kahden viikon aikana?
Selman syliini ottaessa selma haluaa leikkiä käsilläni ja kovasti tykkäisi niitä pureskella ja raapia, mutta sitä en annan tehdä! Vaikka pennut kyllä tekevät sitä siitä huolimatta. 
Sylissäni selma ei tamppaaa tassuillaan vaikka monet sanovat, että liian aikaisin emosta vieroittaminen saattaa aiheuttaa tassuilla painelua ja imemis reflexiä, mutta tätä ei meidän kissaneiti tee lainkaan. 
Selma on kova kiipeilemään ja koko ajan tähystetään ylös päin, että pääsisikö kiipeämään korkeammalle. 
Selma on varsin vallaton leikkimään, sekä meidän, että myös elmon kanssa ja väliin täällä on melkoinen meno päällänsä, kun selma juoksee edellä ja elmo jahtaa perässä. Vuorot vaihtuvat ja Elmo juoksee pakoon ja Selma jahtaa. Jahtaahan tämä sydänten murskaaja myös meitä ja pelottaa väliin minut ihan henkitoreisiin. Selma on nimittäin niin pieni vielä, että se osaa hyvin piiloutua mitä kummallisimpiin paikkoinin ja minun ohitse kävellessäni se päättää yht´äkkiä hyökätä perääni ja sitten mennään ja lujaa. 
Selmalla on paljon uusia asioita joita pitää vielä opetella, mutta hyvin näyttää sujuvan ja on myös paljon mielenkiintoisia juttuja jotka sitä kiinnostaa eritoteen... 

Esim: Mieheni meni laittamaan saunan pesään valkean ja Selma seurasi miestäni saunaan uteliaana katselemaan, että mitä siellä tapahtuu. Kysyin jossakin vaiheessa mieheltä, että mihin se katti nyt meni? Mies ei tiennyt kohautti vain olkapäitään ja sanoi, että oisko saunaan mennyt. Menin etsimään ja löysin kissan järsimässä polttopuita, otin syliini ja vein olkkariin laskin maahan ja samantien kissa pyrähti täyteen juoksuun ja juoksi takaisin kodinhoitohuoneeseen. Minä tietenkin juoksin perässä ja mietin, että mitä ihmeellistä siellä nyt oikein on? Siellä se kissaneiti istui kiukaan eressä hienosti häntä kiepautettuna ympärilleen ja tuijotti silmät suurena kiukaasta tulevaa tulivaloa. Minua jotenkin alkoi huvittamaan ja huvitti vielä enemmän se, kun selman oli pakko päästä tutkimaan lähemmin tätä ihmeellisen kirkasta valoa. Mutta jokainen tietää miten vaarallinen tuli on kissalle ja myös ihmisille joten piti heti stopata homma alkuunsa ja viedä neiti kylmästi pois paikalta. Lisäksi selma viihtyy kodinhoitohuoneen lattialla makailemassa, koska siellä on lattialämmitys ja mikä sen ihanempaa onkaan kuin lämmin lattia. Vessapaperi paketti tuntuu olevan yksi uteliaisuuden kohde ja myös sen päällä makaaminen on melkoisen mukavaa, tiedä mikä siinä sitten on niin hienoa, mutta siellä se makaa ja nukkuu mennen tullen. 

Miten rauhoittaa villi pentu?
Välillä, kun leikki alkaa menemään liian kovaksi ja alan huomaamaan kissaneidissä selviä väsymyksen merkkejä niin kissavauvaan toimii ja pätee hyvin myös sama sääntö kuin vauvaankin. Otan lämpimän viltin käsiini ja kierrän sen kapaloksi kissaneidin ympärille, rauhoittelen ja silittelen hetken. Huomaan kuinka kissaneiti rauhoittuu, kehrää ja hetken päästä uni voittaa ja kissaneiti nukahtaa sikeään uneen. Siinä me sitten istutaan yhdessä sohvalla minä katsellen telkkaria ja Selma käärittynä vällyjen sekaan sylissäni. Siinä Selma nukkuu ja ottaa pienet päikkärit ja herättyään on taas hyvin rauhallinen ja leikkisä nuori kissanpoikanen.

Selma nukkuu yleensä meidän välissä yöt, vaikkakaan en suosi kotieläimiä sängyssämme. Selma on vielä sen verran pieni joten olemme tehneet poikkeuksen neidin kohdalla. Ihan joka yö ei enää kuitenkaan tule viereemme vaan nauttii myös ala-kerrassakin nukkumisesta.  Välillä vain yölläkin pitäisi leikkiä, kun uni ei tahdo tulla, mutta me vain jatkamme untamme ja Selma huomaa hävinneensä taiston.

Selmalla on eräs hyvin mielenkiintoinen tekniikka! Minun kirjoittaessani koneella selma kiipeää olkapäälleni istumaan tai suoraan syliini ja seuraa mielenkiinnolla kirjoittamista. Joskus selma myös kävelee läppärin näppäimillä ja jättää oman tassunjälkensäkin blogin lukijoille kuten tässä eräänä päivänä pikkupostausta kirjoittaessani facenpuolella kävi. "muistaako kukaan"?
Selma on myös oppinut melko kivan taidon "jota minä en pidä niin kivana" Selma nimittäin kiipeää jalkaani pitkin syliini ja siitä olkapäälleni. Se tekee vähän ikävää, kun terävät kynnet osuvat reisiini, mutta onneksi se ei tee sitä aktiivisesti. Lisäksi olkapäällä on kiva istuskella myös silloin, kun valmistan ruokaa ja sieltä on kiva kuikuilla ja seurata ruuanlaittoani. "meillä vauvat kulkevat vähän eritavalla sylissä kuin muissa vauva perheissä"! 
Sylissäni istuessa selma haluaisi kovasti leikkiä käsilläni ja pureskella sormiani, mutta välillä leikki meinaa muuttua liian raisuksi ja silloin on komennettava ja siitäkös tämä kovapäinen neiti ei tykkää yhtään! Silloin laitetaan tassut kiinni poskeani ja purraan äippää poskeen tai huulipieleen. "Tämä kylläkin naurattaa itseäni ihan äärettömä paljon". Tiedämme kumpikin ja niinkuin moni muukin, että juuri näin ei saa tehdä. Tähän tehoaa hyvin se, että kiljaisen, sihahdan tai lasken kissan pois sylistäni. Hetken päästä neiti unohtaa minun kiusaamiseni ja jatkaa omia leikkejään, kunnes taas tulee väsy ja pitää päästä emännän tai isännän syliin nukkumaan!
Entäpäs sitten, kun puhelin pirahtaa soimaan ja pitää vastata ja puhua siihen. Selman olessa sylissäni on turha toivo puhua puhelimeen sillä kissa päättää hyvin päättäväisesti alkaa huitomaan tassuillaan puhelinta pois ja järsimään puhelimen suojareunoja. Mielenkiintoista, minun ei siis pitäisi puhua puhelimeen vaan kissan kanssa koko ajan.

Tässä teille muutama, oikeastaan aika paljonkin mukavia tilanne kuvia!!

Osa kuvista on otettu kännykän kameralla joten varmasti huomaattekin selvän eron järkkärin ja kännykän kuvissa!


Njamskis...Tuntuukos ne terävät hampaat kivalta sorminassa vai kutiavatko hampaani?


Selmam leikkituokio..."milläs muullakaan kuin linnulla"!


Ehdottomasti Selman lempilelu!


shh...tästä ei tule mitään, mä tarviin raapimispuun. Hankkikaan mulle sellainen! "hankittu on"!



Ja näin sievästi minä nuolen tassuni puhtaaksi ja puhdistan itseni muutenkin..


Pienelle taitaa tulla väsymys kesken touhuilun..


Ja niin siinä sitten kävi, taisi emäntäkin nukahtaa kanssani!!!!


Vaihtoehtoisesti myös näin..."kaulan lämmittimenä"!


Emännällä on vähän ahdistunut ilme! Eikä mikään ihme sillä olen tunkenut melkein koko pörröisen turkkini emännän suuhun!!


Emäntä on mun paras ystävä ja sen olkapäällä on kiva istua ja seurata sen puuhasteluja...


Kuule mitä sä nyt teet? Ai mää ..no juttelen sun kanssasi..ja mietin mitä kirjoittaisin seuraavaksi...


Blogi avustaja saapunut paikalle...


Maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa..


Tutkimus matka takan ihmeellisen maailmaan voi alkaa... mikä tuo ihanan kirkas valo on joka lämittää niin mukavasti ja saa mirrin kehräämään? 
Utelias pikku selma lempi puuhassaan, takan tuli on juuri sytytetty joten vielä on turvallista tutkailla takan edustaa...


Tutkimus matka jatkuu ja pitäähän sitä takan lasia päästä vähän tassulla kokeilemaan ja samalla tähyilemään, että pääsisikö nousemaan vielä korkeammalle..


RAKKAUTTA VAIN....
Sydämmellisiä ajatuksia ja pitäkäämme huolta perheen pienimmistä oli ne sitten omia lapsiasi tai lemmikkieläimiäsi. Kaikilla meillä on oikeus tulla hoivatuksi ja saada hyvä ja onnellinen elämä itsellemme. Turvallinen koti jossa kasvaa ja varttua, otaa vastuuta, oppia  elämän tietä kulkemaan ja lopulta kasvamaan aikuisiksi.


Pidetään siis huolta toisitamme ja rakastetaan näitä luomakunnan ihmeitä. 
Meitä on nyt kaksi naista talossa joten toivottavasti Selma antaa sydämmiimme iloa ja paistetta vielä pitkäksi aikaa. 


Näihin kuviin on hyvä lopettaa ja toivottaa kaikille hyvää sunnuntai illan jatketta ja alkavaa viikkoa. 

Näin on selma toivotettu perheeseen tervetulleeksi ja selma sai ensikosketuksen bloggaamiseen, toivottavati tämä pieni tarmokas kissneiti pysyy rinnallamme kulkemassa ja tuo hauskoja käänteitä myös bloginkin puolelle. Saatte varmasti kuulla lisää Selman tarinaa kunhan taas hieman mennään viikkojan eteenpäin ja kissaneidille tulee ikää lisää.

Tämä on meidän perheen elämää!!

5 kommenttia:

  1. Ihana Selma! :) Minulla on ollut kissanpentu 1980-luvulla. :) Nykyinen kissani tuli minulle nuorena aikuisena kissana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, selma on kyllä todella ihana pentu neiti ja toivottavasti pysyy juuri tuollaisena reippaana kissaneitinä vielä isompanakin. Meille tuli elmo yli vuoden ikäisenä joten silloin ei pentu aikaa saatu kokea. :)

      Poista
    2. Kissanpennut ovat ihanan vilkkaita ja eläväisiä :) - niille jokainen päivä tuo tullessaan uusia, mielenkiintoisia juttuja. :) Välillä pentu ottaa torkut ja sitten leikit jatkuvat jälleen. :)

      Poista
  2. Voi mieletön mikä söpöläinen <3 Siis niiiin ihana :) Sää sitten osaat ottaa näitä postikorttiin sopivia kuvia, varsinkin tuosta viimeisestä tulisi niin söötti kortti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kiki. Pitänee varmastikin seuraavana ystävänpäivänä laittaa sulle tulemaan tälläinen Selma-sydän postikortti! :) Ajattelin, että jospa sitä osallistuisi valokuvaus kilpailuun ja "joku valokuvaus koulutus tai kurssi olisi kyllä niin paikallaan"! p.s. mä melkein tiedän mitä sä vastaat tähän seuraavaksi ..tai sitten et vastaa mitään :)

      Poista

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...