maanantai 27. toukokuuta 2013

Metsänistutus puuhissa!

Päätettiin sitten viime lauantaina mennä ja istuttaa hakatulle metsäalueelle uusia puita kasvamaan. Meikäläinen oli nyt ensimmäistä kertaa tällä kokoonpanolla tekemässä istutus hommia ja hyvinhän se tunui luonnaavan. Paikalla olin siis minä, siippani, poikamme ja anoppini. Tällä viiden hengen tehotiimillä piti sitten saada 2500 tainta tungettua maan uumeniin. Tosin reippaana miehenä siippani oli jo perjantai iltana töidensä jälkeen istuttamassa yksikseen osan maihin ja mee muut tulimme hommaan mukaan vasta lauantai aamuna. Tosin siippa oli lauantai aamusta mennyt jo kuuden aikaan jatkamaan tainten istutusta ja tuli hakemaan meidät kahdeksan aikaan pelipaikalle!

Ihan kaikkia 2500 tainta ei saatu kuitenkaan istuettua, kun ei yksinkertaisesti enää ollut tilaa mihin laittaa ja sääntöjen mukaan taimia ei kovin lähekkäin saa istuttaa. Yleensä taimia jää muutama ylimääräinen laatikollinen ja ne palautetaan takaisin metsänhoitoyhdistykselle. Hyvähän se on, että huolehtivat riittävän määrän laatikoita ja taimia istutuspaikalle etteivät lopu kesken kaiken. 

Aamusta sitten alettiin hommiin ja pareittain mentiin paitsi siippa paineli tukka putkella yksikseen. Mies näytti ensin meille tietämättömille miten homma toimii ja miten taimi laitetaan putkeen ja pamautetaan sitten maahan kiinni. Esikoinen tuli minun kanssani ja hyvinhän se tuntui homma rulaavan niin kauan kunnes laatikko okapäilläni alko painamaan niin vietävän paljon ja narut puristamaan kehoa, että oli pakko luovuttaa ja alkaa raahaan kanto laatikkoa olkapäällä.
 Taimilaatikon nimittäin saa silleen hienosti viriteltyä tukevasti kiinni kylkeen ja olkapäälle naruilla kiinni. Mutta mulle se tuotti jotenkin tuskaa muihin verrattuna enemmän, ilmeisesti en sitten ole vielä tottunut kanniskelemaan tuollaista kippoa. Esikoisen kanssa homma sujui ihan hyvin ja anoppi meni kuopuksen kanssa ja sielläkin yhteistyö sujui mutkattomasti. Tosin minulla alkoi olemaan siinä vaiheessa paha asenne ongelma esikoisen kanssa, kun tämä poika päätti istuttaa taimia sinne ja tänne siksak tyyliin. Sanoin moneen kertaan, että mennään tästä nyt suoraa viivaa metsänreunaa ja laitetaan taimia järjestyksessä on sitten mäen harjanteen alapuolelta hyvä palata takaisin viereltä. Tässä vaiheessa tuli junnulle jokin ymmärryksen vaje, koska ei suostunut enää laittamaan eikä antamaan koko vehjettä meikäläiselle. Siinä vaiheessa totesin, että jaahas, minä jatkan sitten yksin tai tässä vielä taistellaan istutuskohdasta seuraavana päivänäkin. 

Minä sitten jatkoin yksin ja esikoinen paineli taukopaikalle lepäilemään. Esikoinen oli kyllä taukonsa ansainnut, koska oli perjantai iltana tullut uudestaan flunssaan ja melko kovassa yskässä ja räkätaudissa työskenteli mukana. Kauheasti tämä tauti ei kuitenkaan menoa haitannut, kun niinkin aktiivisesti pistelili taimia maahan. 
Jossakin vaiheessa tainten istutusta alkoi itselläni olemaan hieman asenne vamma koko hommaa kohtaan. jaa miksi? no ei hommassa itsessään mitään vikaa ole, mutta kun en meinannut löytää sopivia istutuskohtia en sitten niin millään. Mää siellä huutelin ukolle, että niin mihin mää ny laitan näitä, kun en sitten millään löydä sopivaa paikkaa. Mies sieltä mulle huuteli, että pistä kuule vaikka kiven koloon kunhan vain isket jonnekin. Vähän aikaa jälleen vääntelin naamani ja totesin, että nimenomaan kivenkoloihin!! Mitään muuta en nähnytkään kuin kiviä siellä ja täällä jokapuolella. Kivistä seutua oli tämä istutusalue. Kivien lisäksi minulla oli muutenkin vähän selviytymis ongelmia, meinasin olla rähmälläni mennen tullen siellä maastossa, hikivesi lensi ihan suorana. Myöntämättä ilma oli mitä mahtavin metsänistutukselle, mutta se taivaalla loistava kirkas pallo kuumotti niin paljon, että nestevajaus meinasi yllättää ihan täydellisesti. Siinä sitten muu auttanut kuin alkaa kippaamaan nestettä kiduksista lujaa alas ja toivoa, että jaksaisi vielä muutaman isuttaa ennen lakisääteistä taukoa. 

Mulla jotenkin oli sellainen tunne, että tästä hommasta ei mun kohdallani tule ei sitten niin yhtään mitään. Hitaan oloisesti hinasin itseäni eteenpäin sen muovi astian ja istutuslaitteen kanssa. Minulla oli vasta ensimmäinen astia meneillään ja sinä aikana mies istutti varmaan kolme astiallista ja anoppi saman verran. Jossakin vaiheessa alkoi olemaan melko kuuma ja huono olo, ajattelin että nyt on pakko pitää tauko. Lähdin kävelemään taukopaikalle ja viimeiset sekunnit kävellessäni ajattelin vain mieheni kasvot nähdessäni, että enää muutama metri ja olen perillä. Pääsen istumaan, juomaan ja lepäämään hetkeksi. Siihen minä sitten rojahdin suoraan miehen vireen selälleni suoraan risukasaan ja sanoin, että pakko levätä hetki. Siinä makasin ja ai kuinka ruhtinaallinen olo oli, kun sai oikeesti suoristaa maahan koko korsetin voimalla. Metsänistutus tälläisillä hellekeleillä verottaa melkoisesti olotilaa." Mies katseli mua ja sanoi, että pitääkö sillain rehkiä eikö voi tehdä ihan rauhalliseen tahtiin". Ai rehkiä ihmettelin! Mähän tein ihan rauhallisesti ja välillä seisoin paikallani, kun mietin että mihin hemmettiin mää niitä istutan, kun ei löydy sopivia kohtia?
Mies lähti jatkamaan hommia ja minä päätin vielä ottaa hetken lepoa, anoppi jatkoi istuttamista ja mää en ymmärrä millanen duracel pupu se oikein on, kun jaksaa jaksaa ja aina vaan jaksaa tehdä? Anopin patterit ei hyydy kyllä koskaan, mutta meikäläinen on kuollut jo muutamassa tunnissa sen rinnalla! Mutta ei meidän kuopuksellakaan mitkään maan hitaimmat duracellit ole taskussa, kun paineli se muoviastia perässää ja toisessa kädessä istutustykki yksikseen menemään. "Anoppikin sanoi, että katto nyt tuota poikaa siellä se painelee menemään yksin noiden vehkeiden kanssa"! Mitäs siihen sitten sanomaan, hyvähän se on kun nuoriso töitä tekee.

Istutukset saatiin tehtyä ja kaikki selvisivät hengissä. Seuraavalla kerralla yritän kyllä hiemen petrata enemmän ja ehkä mä vielä opin  mieheni kevyen tyylin tehdä töitä.

Mies meni kuin gaselli  loikkien pitkin metsää tavaroiden kanssa.
"Anoppia lainaten", Sillä ei ole ylimääräisiä kiloja kannettavanaa eikä näitä puu jalkoja niinkuin meillä.
Nimenomaan...tässä sen taas huomaa kuinka ylipaino voi hidastaa työntekoa tai ainakin kulkemista metsässä!! 
Lopuksi voi todeta, että huh huh..mikä homma!!




Naamastakin näkee, että jotain on tehty! Pikkuisen on hiki, punotusta, ja heikottaa oloa tämä paahtava kuumuus. 
(Päässäni istuu kunniapaikalla rapuhuivi jonka kuopus valmisti koulussa käsityötunneilla minulle äitienpäivä lahjaksi).


Jaksaa..jaksaa.. ja voin kertoa, että tämä loota painaa jonkin verran! Helpointa olisi sitoa se kunnolla vyöllä lantion ympärille ja kantaa olkapäällä, mutta minulle se ei vain sopinut!


Löytysköhän tästä sopiva kohta, or not?


Se on helppoo, kun sen osaa!! Mies pisteli kevyesti taimia maahan kuten kuvasta varmasti huomaakin.


kuopus sorvin äärellä, kullä tästä vielä työmies tulee!!


Niinhän se sanonta menee, että lapsi on terve leikkiessään. pitäähän lasten työnohella leikkiäkkin ja sinkona tämä laite toimii paremmin.
"miten olis jos ammuttas ne taimet maahan"?


Sieltä se loistaa suoraan taivaalta ja kuumottaa niin vietävästi!!


Taitaa olla pojalla lämpimät olotilat?


Joku aloittanut taukoilun ja eväätkin vierellä!


Juomatauko!!


Siinä on ollut aluetta mentävänä taiten kanssa. Osa kuvasta ei mahtunut edes kameraan. 


Istutusmallia vuodelta 2013


Parasta pakkasesta hyvinkin.. säilytetäänkö näitä taimia pakkasessa? Ilmeisesti, kun kerta paketin kyljessä niin lukee!


Saku sammakko kosio matkallaan..
Pojat kiinnittivät huomiota vain muutamiin asioihin metsällä, sammakoihin! Aina kun vilahti sammakko kuului huuto, että äiti äiti täällä on taas sammakko. Yhden sammakon saivat saalistettuakin laatikon pohjalle ja laatikkoa sitten raahasivat luokseni ja sanoivat, että äiti äiti me löydettiin sammakko!
Niitä sammakoita tuntui olevan joka puolella metsikköä!  Istutusalue on siis sellaista suonsekaista aluetta.


Metsän istutus nähty ja koettu tältä erää..
seuraavaa kertaa odotellessa!



1 kommentti:

  1. Metsänistutus on varmasti rankkaa. En ole koskaan ollut metsää istuttamassa, mutta voisin kuvitella, että askeleeni veisivät aika nopeastikin taukopaikalle niin kuin kaikissa raskaissa hommissa. ;)

    VastaaPoista