torstai 30. toukokuuta 2013

TaRan puuhastelut!

Nimensä veroinen teksti tulee tämän päivän touhuista, eli kirjaimellisesti TaRan puuhastelut. Olisiko sitten sopinut otsikoksi paremmin yrttien kasvatus? sitä mää ensiksi nimittäin mietin!

Kirjoitin tässä eräänä päivänä yrttien kasvatus postauksen kuvineen ja teksteineen. Mä aina toista jauhan sitä samaa asiaa, että "musta ei koskaan tule mitään, mää en osaa mitään, mää  en pysty mihinkään"! Tätä samantapaista määkinää voi kuunnella lammastarhan suunnalta, ainoa ero tässä asiassa on se, että lampaat ovat viisaampi ja saavat paljon enemmän aikaiseksi. 
Anyway kuitenkin tänään tuli OIKEESTI todistettua se, että musta todellakin on johonkin ja minä onnistun hyvin siinä mihin ryhdyn. Pitäisi ilmeisemminkin muuttaa asennevammaa itseään koden vähän positiivisemmaksi vammaksi, tai ottaa parempi asenne koko elämäänsä. 
Mitä mää sitten tänään todistin? No jumppahuitti ne mun kylvämät siemenet ovat alkaneet tuottamaaan kovan työn tulosta ja puskeneet itsensä mullan läpi! Kasvuvaihe on selvästikin alkanut ja nyt yritän olla pilaamatta näitä yrttejäni liiallisella kastelulla!
"olen nimittäin välillä liian aktiivinen kastelussa ja silloin tapahtuu se odottomaton eli kasvit menee täysin pilalle"!

Ostin paikallisesta kukkakaupasta tälläisen ihanaisen "Buon Appetito" yrttilaatikon ja tänään sain siirrettyä nämä kasvamassa olevat yrtit laatikkoon. Voin todellakin hehkuttaa, että tämä  loota on meinaan sitten ihan in! Ensimmäinen kylvö sisätiloissa, ei ole aikaisemmin meillä ollut tuoreita yrttejä tällätavoin käytössä. Tästä saa saksilla jatkossa näpsiä tai suoraan sormilla yrttejä tuoreena ruokaan.


Siinä onkin sitten kaikki kolme istutus lattikkoa koreasti kuistin pöydällä. Nämä näyttäs vaan paljon, paljon paremmilta jos olis sellainen kunnon istutuspöytä. Tosin pistän miehen tekemään mulle sellaisen heti, kun saadaan rauhoittua näiltä muilta puuhiltamme. Vaikka sitten ensikevääksi, mutta kyllä tämäkin passaa tässä vaiheessa.

Kiharaa näyttää kasvavan, tiedä sitten mistä käkkärästä on kyse, mutta veikkaukseni  on tilli. Mää näitä nyt ulkoa millään muista mikä on mikin, onneksi näissä nuo pussit mukana joista voi tarkastaa pahimman muistikatkon yllättäessa. 
Osaa on muuten tänään viljeltyjä joten siksi on muutama joista ei tuijota mikään vihertävä heinän pätkä!



Sain tiistaina ystävältäni kesän ensimmäiset raparperit ja päätin tehdä tietenkin niistä ystäväni hyvällä ohjeella piirakkaa. Piirakan ohje löytyy www.kotikokki.net sivustolta. Tästä piiraksta tulee koko leivinpellillinen ja voineen kertoa, että on sairaan hyvää ja maittavaa!!

Tosin nyt ääneni on ihan käheä ja kurkkua pistelee silleen mukavasti! Johtuisiko vehnäjauhoista, kirpeistä raparpereistä vai olenko sitten allrginen tuolle niin mehevälle ja kirpeelle kasville?


Eilen paitelin munkkeja tänään raparperi piirakkaa!!

Katin päivät!!

Sunnuntaina pakkasin itseni lisäksi muksut ja lemmikit, sekä mieheni autoon ja nokka kohti anoppilaa. Siellähän me nyt vietämme aikaa mennen tuleen ja päivittäinkin mies poikkeilee kotonaan auttelemassa talon askareissa.

Tämä oli Selman toinen kerta vierailla anoppilassa ja innokkaasti kattineiti olikin mukaan lähdössä. Olin viimeisiä tavaroita laittamassa kasalle ja Selma seisoi ulko-oven edessä aivan kuin olisi tajunnut meidän lähtevän jonnekin. Selma päätti tehdä pari temppua vauhdittaakseen meidän lähtöä ja varmistaakseen, että otamme sen varmasti mukaamme emmekä jättäisi tälläkertaa kotiin. 

Selman huippuhyppy!
Huomaan kuinka Selma on valtavasti kehittynyt viime viikkojen aikana, ainakin hyppiminen on kehittynyt kovaan tahtiin ja hypyistä tulee päivä päivältä voimakkaampia ja korkeampia. 
Ihmettelin, että mitä imettä kissa oikein maukuu niin valtavalla äänellä ja tajusin, että pihalle se tahtoo ja lujaa. Menin katsomaan ja kyllä oli naurussa pidättelemistä, selma hyppi korkeita hyppyjä lattialta ulko-oven ovenkahvaa päin. Kovasti yritti saada hyppimällä ovea auki, mutta ei siinä vielä onnistunut. Minua jotenkin alkoi huvittamaan tämä episoodi sitä katsellessani ja ajattelin mielessän, että jonakin päivänä se vielä sen oven avaa. Selma oli selvästi päättänyt, että minähän tulen mukaan ja tälläkertaa en jää kotiin yksikseni!

Selma on kehittynyt muutenkin päivä päivältä ja viikko viikolta taidoissaan. Huomaan Selman kasvavan todella vauhdilla ja oppivan uusia asioita. 
Seuraavassa pientä listausta siitä mitä Selmalle kuuluu nyt!

Käräpset: ovat selman suurta herkkua ja selma onkin oppinut, että niitä on myös kiva saalistaa. Kissojen tärkein selviytymiskeino on saalistus. Luonnollista on siis, että kissat hyökkivät, pomppivat ja jahtaavat kärpäsiä. Mutta, kun sen tekee kissapentu niin se näyttää niin hassun hauskaselta menolta. (kärpäset saavat siis meillä kyytiä kissalta ja se on hyvä, eivätpä pääse häiritsemään meitä surinallaan)

Hypyt: Hyppimisestä tulikin jo alkutekstissä ilmi miten Selma on keksinyt tämän ovenkahvaan päin hyppimisen. "Odotan pelolla, koska se onnistuu saamaan ovenkahvan auki ja karkaa ulos"! Tämän ovikahvan lisäksi selman hypyt voimistuvat päivä päivältä voimakkaimmiksi ja korkeimmiksi. Selma tähyilee lattialla ja yrittää hypätä aina vain korkeammalle. Hyppy housun punttiani pitkin olkapäälle on toimivin ja hauskin juttu minkä se osaa, paitsi minä en tykkää kovin paljon tästä versiosta terävien kynsien vuoksi. Tuolin kautta pöydälle hyppy on ihan normaali käytäntöä kaikille kissoille ja varmasti seki, että pöydältä yli tuolin hypätään sivupöydille? Tosin minä nappaan Selman heti alas sen hypätessä sivupöydille ja tiskipöydälle. Pelkkä keittiönpöytä saa riitää , koska sieltä on mukava katsella ulos. "Keittiöpöydän hygieniasta huolehdin tietenkin päivittäin"!
Hyppyjä tehdään päivisin siis todella paljon ja moneen kertaan.

Luone: Tästä kissaneidistä on kasvamassa kyllä sellainen pakkaus, että selviytymisongelmia ei varmasti tule olemaan. Elmoa pitää aina silloin tällöin käydä härnäämässä ja elmon murahtaessa tai suuttuessa selma ottaa jalat alleen ja juoksee karkuun. Kuitenkin hetkenpäästä tullaan taas testaamaan, että vieläkö sen koiran hermot kestää. Kovapäinen kissa on kehittymässä, mutta pitää myös välillä testata emännän ja muidenkin hermoja ja ottaa kunnon ote kädestä kiinni ja minun käteni taitaa olla parasta saalista selmalle. Yritän kokoajan työstää sitä, että selma ei innostuisi liikaa puremaan ja raapimaan käsiäni. Päivä päivältä selma kuitenkin vahvistuu ja mitä isommaksi kasvaa niin sitä voimakkaammaksi käyvät myös puruvoima ja raapimisvoima. 

Vesi: Selman olen nyt pariinkertaan pessyt ja harjannut. Vesi on toisaalta Selman pahin kaveri, mutta taas toisaalta se kiinnostaa kovastikin kissaneitiämme. Aamuisin minun mennessä suihkuun selma seuraa minua kylpyhuoneeseen ja tulee seisomaan kylpyhuoneen seinävierustalle  seuraamaan suihkutuksiani. Valuva ja roiskuva vesi saa selman hämmilleen ja pään kallistelemaan sivulta sivulle katsellen lattialla virtaavaa vettä. Tasulla pitää joskus kokeilla miltä se vesi tuntuu ja nenän päällä tuoksaista onko siellä mielenkiintoisia hajuja. Hanasta hiljalleen tippuvaa ja juoksevaa vettä on mielenkiintoista seurata ja tuijottaa, mutta se ei aiheuta sen kummempaa touhuilua. Meidän saunoessamme selma tulee väliin saunan lattialle istuskelemaan ja välillä käväsee lauteillakin kurkkaamassa, että onkos koko porukka löylyttelemässä?

VAPAUS: Sunnuntaina anoppilassa olessamme päätin testata mitä tapahtuu, kun päästän selman vapaaksi pihalla. Olen hankkinut selmalle kaulapannan joka toimii käytännössä hyvin, mutta sen kaulaanlaittaminen vaatii vielä muutamien viikkojen harjoittelua. Kaulapannan pois ottaminen on helppoa ja sen se antaa tehdä mielellään. "kukapa ei antaisi"? Valjaatkin ollaan hankittu, mutta ovat vielä hieman liian suuret selmalle käytettäväksi. Laitoin sunnuntaina selmalle pitkän määrän naruja ja hihnoja saadaksemme sille pitemmän matkan liikkua ja tutukia turvallisesti ympäristöä. Jossakin vaiheessa selma hermostui kokonaan hihnoihin ja ajattelin kylmästi päästää sen vapaasti tutkimaan ympäristöä. Ainoat haasteet vapaaksi päästämisessä tulisivat olemaan anopin koira Piku ja meidän Elmo, miten koirat reagoisivat siihen jos kissa juoksisi vapaasti pihassa. Pelkäsin, että saattaisi alkaa kissan jahtaaminen ja sitä, että kissa olisi pian koiranruokaa. 
Piku on Pystykorvan ja länsisiperian laikan sekoitus ja melko ärhäkkä luonteelta, leikattu kolli kylläkin. Piku ei suostu käymään metsällä, koska pelkää aseita ja aseiden pauketta. Piku on aikanaan eräänä uudenvuoden aattona pelästynyt niin paljon rakettien pauketta että ei tule lähellekkään minkäänlaisten paukkuäänten aikana. Kotipihassa kyllä saalistaa lintuja, oravia ja kaikkea mikä osuus saalistusetäisyydelle. Piku siis oli suurin huolenaiheeni, mutta toisin kävi!!
Päästin selman irti ja meidän elmo huomasi heti, että kissa on vapaan. Elmo otti jalat alleen ja lähti jahtaamaan selmaa, siinä oli vauhtia kerrakseen ja anopin kukkapenkit saivat kyytiä. Selma ei kuitenkaan juossut pois pihasta vaan siellä ne veti kilpaa ympyrää ja huvittavinta oli vielä sekin, että osat vaihtuivat myös sitenpäin, että Elmo juoksi edellä ja Selma perässä. Vapauden tunne ulkoilmassa oli selmalle uusi asia ja neiti näytti siitä nauttivan täysin rantein. Selma hyppi puutarhatuolien nojalla ja meni kuin ammuttu pitkin pihaa, kuitenkin jossakin vaiheessa Selma alkoi juosta ajotien suunnalle ja katsoin parhaaksi rauhoittaa tilanteen kytkemällä kissan takaisin liekaan. Pikukin oli huomannut pihassa irrallaan liikkuvan kissan, mutta ei välittänyt tippaakaan tilanteesta. Ajatteli, että voiko tämä olla totta! Ilmeisesti koirat ovat tottuneet ajatukseen, että kyseessä on kotieläin eikä mikään saalistuksen uhri.

Piku
5-vuotias pystykorvan ja länsisiperian laikan sekoitus. Leikattu kolli!


Ruokatauko!


Puskien takaa on hyvä tähystää karvat pystyssä ja häntä jäykkänä mitä ympärillä tapahtuu!
mitähän siellä oikein tapahtuukaan?






Alarm..alarm..hyökkäykseen..


Viikon kovin sana!!
VAPAUS!!


Liikkuvasta kissasta on melko vaikeata ottaa kuvia. Pitää harjoitella kuvaamisen nopeutta vähän enemmän!


Aitan suuntaan mennään ja sinne olisi mukava kätkeytyä piiloon...


Oliks ny kivaa, kun pääsit vapaaksi?
Täällä maalla me saadaan riehuu ja juosta ihan vapaasti minne tahdotaan, mutta kotona pitää olla aina kiinni! 
Maalla maan mukaan ja elämä maalla on leppoisaa!!


Puuhun kiipeäminenkin onnistuu!!
Kiipeily on siis lempipuuhaani.




maanantai 27. toukokuuta 2013

Metsänistutus puuhissa!

Päätettiin sitten viime lauantaina mennä ja istuttaa hakatulle metsäalueelle uusia puita kasvamaan. Meikäläinen oli nyt ensimmäistä kertaa tällä kokoonpanolla tekemässä istutus hommia ja hyvinhän se tunui luonnaavan. Paikalla olin siis minä, siippani, poikamme ja anoppini. Tällä viiden hengen tehotiimillä piti sitten saada 2500 tainta tungettua maan uumeniin. Tosin reippaana miehenä siippani oli jo perjantai iltana töidensä jälkeen istuttamassa yksikseen osan maihin ja mee muut tulimme hommaan mukaan vasta lauantai aamuna. Tosin siippa oli lauantai aamusta mennyt jo kuuden aikaan jatkamaan tainten istutusta ja tuli hakemaan meidät kahdeksan aikaan pelipaikalle!

Ihan kaikkia 2500 tainta ei saatu kuitenkaan istuettua, kun ei yksinkertaisesti enää ollut tilaa mihin laittaa ja sääntöjen mukaan taimia ei kovin lähekkäin saa istuttaa. Yleensä taimia jää muutama ylimääräinen laatikollinen ja ne palautetaan takaisin metsänhoitoyhdistykselle. Hyvähän se on, että huolehtivat riittävän määrän laatikoita ja taimia istutuspaikalle etteivät lopu kesken kaiken. 

Aamusta sitten alettiin hommiin ja pareittain mentiin paitsi siippa paineli tukka putkella yksikseen. Mies näytti ensin meille tietämättömille miten homma toimii ja miten taimi laitetaan putkeen ja pamautetaan sitten maahan kiinni. Esikoinen tuli minun kanssani ja hyvinhän se tuntui homma rulaavan niin kauan kunnes laatikko okapäilläni alko painamaan niin vietävän paljon ja narut puristamaan kehoa, että oli pakko luovuttaa ja alkaa raahaan kanto laatikkoa olkapäällä.
 Taimilaatikon nimittäin saa silleen hienosti viriteltyä tukevasti kiinni kylkeen ja olkapäälle naruilla kiinni. Mutta mulle se tuotti jotenkin tuskaa muihin verrattuna enemmän, ilmeisesti en sitten ole vielä tottunut kanniskelemaan tuollaista kippoa. Esikoisen kanssa homma sujui ihan hyvin ja anoppi meni kuopuksen kanssa ja sielläkin yhteistyö sujui mutkattomasti. Tosin minulla alkoi olemaan siinä vaiheessa paha asenne ongelma esikoisen kanssa, kun tämä poika päätti istuttaa taimia sinne ja tänne siksak tyyliin. Sanoin moneen kertaan, että mennään tästä nyt suoraa viivaa metsänreunaa ja laitetaan taimia järjestyksessä on sitten mäen harjanteen alapuolelta hyvä palata takaisin viereltä. Tässä vaiheessa tuli junnulle jokin ymmärryksen vaje, koska ei suostunut enää laittamaan eikä antamaan koko vehjettä meikäläiselle. Siinä vaiheessa totesin, että jaahas, minä jatkan sitten yksin tai tässä vielä taistellaan istutuskohdasta seuraavana päivänäkin. 

Minä sitten jatkoin yksin ja esikoinen paineli taukopaikalle lepäilemään. Esikoinen oli kyllä taukonsa ansainnut, koska oli perjantai iltana tullut uudestaan flunssaan ja melko kovassa yskässä ja räkätaudissa työskenteli mukana. Kauheasti tämä tauti ei kuitenkaan menoa haitannut, kun niinkin aktiivisesti pistelili taimia maahan. 
Jossakin vaiheessa tainten istutusta alkoi itselläni olemaan hieman asenne vamma koko hommaa kohtaan. jaa miksi? no ei hommassa itsessään mitään vikaa ole, mutta kun en meinannut löytää sopivia istutuskohtia en sitten niin millään. Mää siellä huutelin ukolle, että niin mihin mää ny laitan näitä, kun en sitten millään löydä sopivaa paikkaa. Mies sieltä mulle huuteli, että pistä kuule vaikka kiven koloon kunhan vain isket jonnekin. Vähän aikaa jälleen vääntelin naamani ja totesin, että nimenomaan kivenkoloihin!! Mitään muuta en nähnytkään kuin kiviä siellä ja täällä jokapuolella. Kivistä seutua oli tämä istutusalue. Kivien lisäksi minulla oli muutenkin vähän selviytymis ongelmia, meinasin olla rähmälläni mennen tullen siellä maastossa, hikivesi lensi ihan suorana. Myöntämättä ilma oli mitä mahtavin metsänistutukselle, mutta se taivaalla loistava kirkas pallo kuumotti niin paljon, että nestevajaus meinasi yllättää ihan täydellisesti. Siinä sitten muu auttanut kuin alkaa kippaamaan nestettä kiduksista lujaa alas ja toivoa, että jaksaisi vielä muutaman isuttaa ennen lakisääteistä taukoa. 

Mulla jotenkin oli sellainen tunne, että tästä hommasta ei mun kohdallani tule ei sitten niin yhtään mitään. Hitaan oloisesti hinasin itseäni eteenpäin sen muovi astian ja istutuslaitteen kanssa. Minulla oli vasta ensimmäinen astia meneillään ja sinä aikana mies istutti varmaan kolme astiallista ja anoppi saman verran. Jossakin vaiheessa alkoi olemaan melko kuuma ja huono olo, ajattelin että nyt on pakko pitää tauko. Lähdin kävelemään taukopaikalle ja viimeiset sekunnit kävellessäni ajattelin vain mieheni kasvot nähdessäni, että enää muutama metri ja olen perillä. Pääsen istumaan, juomaan ja lepäämään hetkeksi. Siihen minä sitten rojahdin suoraan miehen vireen selälleni suoraan risukasaan ja sanoin, että pakko levätä hetki. Siinä makasin ja ai kuinka ruhtinaallinen olo oli, kun sai oikeesti suoristaa maahan koko korsetin voimalla. Metsänistutus tälläisillä hellekeleillä verottaa melkoisesti olotilaa." Mies katseli mua ja sanoi, että pitääkö sillain rehkiä eikö voi tehdä ihan rauhalliseen tahtiin". Ai rehkiä ihmettelin! Mähän tein ihan rauhallisesti ja välillä seisoin paikallani, kun mietin että mihin hemmettiin mää niitä istutan, kun ei löydy sopivia kohtia?
Mies lähti jatkamaan hommia ja minä päätin vielä ottaa hetken lepoa, anoppi jatkoi istuttamista ja mää en ymmärrä millanen duracel pupu se oikein on, kun jaksaa jaksaa ja aina vaan jaksaa tehdä? Anopin patterit ei hyydy kyllä koskaan, mutta meikäläinen on kuollut jo muutamassa tunnissa sen rinnalla! Mutta ei meidän kuopuksellakaan mitkään maan hitaimmat duracellit ole taskussa, kun paineli se muoviastia perässää ja toisessa kädessä istutustykki yksikseen menemään. "Anoppikin sanoi, että katto nyt tuota poikaa siellä se painelee menemään yksin noiden vehkeiden kanssa"! Mitäs siihen sitten sanomaan, hyvähän se on kun nuoriso töitä tekee.

Istutukset saatiin tehtyä ja kaikki selvisivät hengissä. Seuraavalla kerralla yritän kyllä hiemen petrata enemmän ja ehkä mä vielä opin  mieheni kevyen tyylin tehdä töitä.

Mies meni kuin gaselli  loikkien pitkin metsää tavaroiden kanssa.
"Anoppia lainaten", Sillä ei ole ylimääräisiä kiloja kannettavanaa eikä näitä puu jalkoja niinkuin meillä.
Nimenomaan...tässä sen taas huomaa kuinka ylipaino voi hidastaa työntekoa tai ainakin kulkemista metsässä!! 
Lopuksi voi todeta, että huh huh..mikä homma!!




Naamastakin näkee, että jotain on tehty! Pikkuisen on hiki, punotusta, ja heikottaa oloa tämä paahtava kuumuus. 
(Päässäni istuu kunniapaikalla rapuhuivi jonka kuopus valmisti koulussa käsityötunneilla minulle äitienpäivä lahjaksi).


Jaksaa..jaksaa.. ja voin kertoa, että tämä loota painaa jonkin verran! Helpointa olisi sitoa se kunnolla vyöllä lantion ympärille ja kantaa olkapäällä, mutta minulle se ei vain sopinut!


Löytysköhän tästä sopiva kohta, or not?


Se on helppoo, kun sen osaa!! Mies pisteli kevyesti taimia maahan kuten kuvasta varmasti huomaakin.


kuopus sorvin äärellä, kullä tästä vielä työmies tulee!!


Niinhän se sanonta menee, että lapsi on terve leikkiessään. pitäähän lasten työnohella leikkiäkkin ja sinkona tämä laite toimii paremmin.
"miten olis jos ammuttas ne taimet maahan"?


Sieltä se loistaa suoraan taivaalta ja kuumottaa niin vietävästi!!


Taitaa olla pojalla lämpimät olotilat?


Joku aloittanut taukoilun ja eväätkin vierellä!


Juomatauko!!


Siinä on ollut aluetta mentävänä taiten kanssa. Osa kuvasta ei mahtunut edes kameraan. 


Istutusmallia vuodelta 2013


Parasta pakkasesta hyvinkin.. säilytetäänkö näitä taimia pakkasessa? Ilmeisesti, kun kerta paketin kyljessä niin lukee!


Saku sammakko kosio matkallaan..
Pojat kiinnittivät huomiota vain muutamiin asioihin metsällä, sammakoihin! Aina kun vilahti sammakko kuului huuto, että äiti äiti täällä on taas sammakko. Yhden sammakon saivat saalistettuakin laatikon pohjalle ja laatikkoa sitten raahasivat luokseni ja sanoivat, että äiti äiti me löydettiin sammakko!
Niitä sammakoita tuntui olevan joka puolella metsikköä!  Istutusalue on siis sellaista suonsekaista aluetta.


Metsän istutus nähty ja koettu tältä erää..
seuraavaa kertaa odotellessa!



sunnuntai 26. toukokuuta 2013

BLOGIN MUUTOSTYÖT!!

Heipsan kaikille!
Olen aloittanut blogini muutostyöt, blogi puhdas koti vaihtui virallisesti taloni maalla blogiksi. Facebookin puolella ollut Puhdas Koti sivutokin sai uuden osoitteen ja se toimii nyt samalla nimellä kuin blogi. Alkaa pikkuhiljalleen koko paketti olemaan yhtenäinen ja yksien kansien alla joten on minulle paljon helpompaa näin ja ehkäpä tämä helpottaa lukojoitakin ja saatte seurata yhtä blogia joka on täynnä toimintaa ja hurjaa menoa!

Huomatkaa
Pieniä ongelmia on vielä teksteissä joten niihin tulee muutoksia ja kuvia puuttuu joistakin vanhoista teksteistä. Älkää antako tämän häiritä lukuhetkiänne.
Facebook liitännäinen tulee takaisin sivustolle heti, kun saan sen toimimaan!!

Uusi facebook sivuston osoite
https://www.facebook.com/Talonimaalla


LUKIJAT!!

Lukijapaneeli ei muuttunut joten vanhojen lukijoiden ei tarvitse tehdä mitään muutakuin jatkaa lukemista ja kommentoimista vanhaan malliin.
Mutta, toisen blogin poistuttua lähti myös lukijapaneeli joten ne 3 ihmistä jotka eivät ole listalla niin pyytäisin heitä liitymään tämän blogin listaan.

Nyt ei enää muutella mitään vaan annetaan palaa täysilla ja pidetään hauskaa blogien välityksellä.

Kiitos kun olette kuulolla ja lukemassa
jatketaan samaan malliin!!

P.S. ARVONTAA PIDETÄÄN HETI, KUN PÄÄSEN KAUPUNGIN SUUNTAAN HAKEMAAN TEILLE MUKAVAN ARPAJAIS VOITON JOTA PÄÄSETTE KUUMEISESTI JAHTAAMAAN!!

Ostosreissun satoa!

Tehtiin eilen pieni maakunta kierros ja jostakin kumman syystä kuin itsestään auton ratti kääntyi kohti tuurin kyläkauppaa. Viime kesänä olemme viimeksi nähneet tämän "suomen pienimmän" kyläkaupan. Tein melko edullisia löytöjä kotituotteista. Oikeastaan minulla ei ollut minkäänlaista ostoslistaa mukanani johon olisin merkannut ne tuotteet ja tavarat joita oikeasti tarvitsin. Koko Kyläkauppaan lähteminen oli hetken mielijohteen päätös ja ajattelin, että jos jotain löytyy edullisesti niin sitten napataan mukaamme! 

Juomalaseistahan on aina tarve..
Nämä näyttivät niin söpösiltä ja hyvin edullisilta vain 0,89 € pari. Ostin heti 10 kappaleen kasan. Lasien kokokin on mukavan iso joten näihin mahtuu vähän enemänkin nestettä sisään. Halpoja ovat joten nähtäväksi jää kuinka hyvin sitten kestävät käyttöä.



Seuraavan kerran, kun menen niin pitää ostaa lissä jos näitä vielä silloin löytyy kylä-kaupasta.


Ruskeaa sen olla pitää!!
Olen niin pitkään himoinnut meille luhdan käsipyyhkeitä, kasvopyyhkeitä ja kylpypyyhkeitä   ja niitä aina ollut ostamassa tai tilaamassa netiikaupoista, mutta aina olen pitänyt niitä hirmuisen kalliina tuotteina. Tuurista ostin elämäni ensimmäiset kaksi kappaletta käskipyyhkeitä ja yhden hinta ei ollut kuin alle 5,00 euroa joten tämä ostos kannatti. Lisää aion hankkia pikkuhiljalleen näitä käsipyyhkeitä, sekä kylpypyyhkeitä. 


Lopuksi piti ostaa vielä 7 veljeksen sukkalankaa ja ihan päätin ostaa nyt perusväriä eli harmaata. Mies kulta pyysi minua tekemään hänelle uudet saapas sukat ja kun nämäkin lähti edulliseen hintaan niin kolme rullaa päätin napata hyllystä mukaani. Siellä olisi taas ollut vaikka kuinka ihanan värisiä ja ihania lankoja tarjolla, mutta saapas sukka on aina saapas sukka. 


Lopuksi ostin vielä pari rullaa sellofaania..sitähän pitää aina olla varalla kaapissa niin saa siihen tehdä hienoja lahja kääröjä.

Sellanen tuurin reissu tällä kertaa!! 
Seuraavaksi pitääkin ottaa vahingossa suunta ikeaan, koska siellä en ole vielä käynyt

Peltipurkkeja!!

Nimenomaan nyt se peltipurnukka tauti iski minuunkin, voisiko nyt sitten ajatella, että keräileminen on aloitettu. Kävin maanantaina ystäväni kanssa kaupungissa sellaisella pikaisella kauppareissulla. Päädyimme halbahalliin ja kiertelin hyllyjen välissä etsiskellen tarvitsemiani ruokatavaroita. Ystäväni hihkaisi, että "hei noita täytyy ostaa, kun muutenkin tarvitaan ja on aina loppu". Mää taas kysyin, että niin mitä? Sitten seurasin kiltisti perässä ja silmät laajenivat suuriksi palloiksi ja totesin, että no niinpä tietysti...

Teetähän tarvitaan aina! ja peltipurnukan mukana tuli teet mukana, kuten purkissa selvästi lukeekin!


Mikäli kaverini ei olisi näitä huomannut niin olisin ihan satavarmasti kävellyt koko kasan ohitse ja sinne olisi purnukat jääneet kauppaan. Myynnissä oli myös vihreän värisenä toinen sarja ja titenkin ostin vain tämän yhden. Kotona vasta aloin miettimään, että miksi en sitten voinut ostaa sitä toisenkin väristä niin olisi tälle yhdelle purnukalle saatu se toinen kaveriksi. "nyt on taas teetä kaapit pullollaan"!


Jäinkö nyt sitten koukkuun näiden purkkien keräilemisessä? Kyllä pahasti epäilen jääneeni joten mielenkiinnolla jään nyt seurailmemaan osaanko etsiä lisää kivoja purnukoita. Mutta sieltä kaupasta pitää käydä vielä metsästämässä tälle se toinen pari. Jatkossa, kun tulee vieraita kylään niin meillä onkin sitten pelkkää tee tarjoilua joten kaffee hampaat saa kovaa kolotusta, kun kahvia ei tipu!! "vitsi, vitsi,"!


BLOGIN MUUTOSTÖIDEN VUOKSI KUVAT PUUTTUVAT!!

lauantai 25. toukokuuta 2013

Sinistä retroa!


Selailin sisustuslehtiä ja silmääni osui sellainen kiwa kuva jossa oli lehdistä ja kirjoista päällekäin koottu yö-pöytä. Katselin kuvaa ja tuumailin, että voisinkohan tehdä tuollaisen samantyyppisen itsellenikin. Näitä kuvia osuu silloin tällöin lehdissä silmääni ja montakertaa sitä miettinyt tekeväni samantyyppisen. Niin idearikas en ole, että olisin tuollaisen itse hokassut tehdä omasta päästäni. Sisustuslehdistähän ne parhaat ideat lähtee. Kävästiin appivanhempieni luona toissa viikonloppuna ja siinä tuvassa istuskellessani kysäsin anopilta, että löytyskö sulta lehtiä iso kasa. Anoppi on innokas tilailemaan lehtiä, lainaamaan ja ostelemaan. Tälläkin kertaa minua onnisti, joku sukulainen oli anopille raahannut ison kasan lehtiä ja sanoi minulle, että menes kattomaan olisko siellä sopivia. Kipasin hakemaan pussukat varastosta ja sieltähän niitä löytyi ja kunnon kasa. Anoppi vain ihmetteli, että mitä  sää niillä lehdillä teet? Kerroin sitten, että näin yhdessä lehdessä hyvän idean ja ajattelin kokeilla onnaisko se meilläkin.

Mieleeni tuli, että lehtipöydältä puuttuu pieni lamppu! Mistäs mää nyt sellaisen tähän hätään keksin? Anoppi kuuli jutustelun mieheni kanssa ja huudahti väliin, että mulla olis yks yö-lamppu vapaana jos haluut sen? Mutta se lamppu on sitten sininen! Siristin silmiäni ja purin rumasti hampaita yhteen. Sininen ei ole mun väri ja se saa mut todella kiukkuiseksi. Makuuhuoneessamme on siniset raitatapeetit ja se ei ole mun juttu. Anoppi kävi kuitenkin hakemassa lampun ja laski sen pöydälle. Katselin sitä lamppua ja totesin, että hei! tää on ihan retro lamppu ja ihan kiva vaikka onkin sininen. Ajattelin, että voisin vähän uudistaa tuota lamppua, mutta kuitenkin pidin ajatuksen siitä, että annetaan sen nyt olla jonkin aikaa ihan omana värinään.


Siinä se nyt sitten komeilee...
ei oikeastaan yhtään hullumpi lamppu. Sopii tuonon siniseen seinätapeettiin.


Selvä asia: minun puolelta sänkyä puuttui yö-pöytä ja nyt sekin asia on korjattu. Tässä yö-pöydässä on se hyvä puoli, että viihdettä riittää viikon jokaiselle ilalle jos niin tahtoo!


perjantai 24. toukokuuta 2013

Meren linnut!

Muitojen verestystä.
Kävin siskoni kanssa viime vuoden elokuussa yyterissä valokuvailemassa, kuvasin siskoani ja parhaat kuvat hänen kuvauksistaan olette jo nähneetkin täällä blogissani. Mutta jäi minulle käteen muutakin kuin siskoni kuvaaminen.

Lokkikuvia
Lokki on meidän kaikkien inhokki vai onko? Oma suhtautuminen lokkiin on ollut aina vähän sellaisessa negatiivisessa valossa, mutta viime kesänä tuli yllättävän paljon kuvailtua lokkeja niin yyterissä kuin meidän mökillämme. Oikeastaan lokki on ihan kaunis lintu, kun osaa vain katsoa oikeasta kulmasta. Tuo suuri valkea lintu on oikeastaan melko kauniin näköinen lentäessään. Kauniin näköinen on myös lokkiparvi meren rannoilla.

Tässä on muutamia kuvia yyterin rannalta kuvattuna ja joukossa saattaa olla muitakin lintuja

Kolme kaverusta...
















Tässä pieni lokki pläjäys näin perjantai illan kunniaksi. Kuvat saattavat osa olla vähän huonolaatuisia, koska en todellakaan ole mikään synnynnäinen luonnonlahjakkuus luontokuvauksissa, mutta kova on yritys ja halu oppia enemmän valokuvauksesta. 
Kuvissa saattaa olla myös muutaman samantapainen kuva joten älkää antako sen häiritä kuvien katselussa!! 

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...