lauantai 27. huhtikuuta 2013

Tiivistelmä viikosta!

Tällä viikolla on ollut hiljaisempaa blogi postausten osalta, en vain ole saanut sanavarastoani auki vaikka päässäni liikkuu monta hyvää asiaa ja ideaa joista voisin kirjoittaa.

Aloitetaan hitaasti käynnistyneestä alkuviikosta..


Pörrötukka istui tiistai aamuna keittiön tuolilla tuijottaen jonnekin kaukaisuuteen ja miettien sitä ainaista samaa kysmystä? Miksi kevät on vuoden rankinta aika? Aamuisin ei tahdo jaksaa nousta sängystä ylös, mikään ei oikein kiinnosta ja tuntuu, että seinät kaattuu päälle. Miten sitä ihminen aina keväästä masentuu vaikka pitäisi olla juuri toisinpäin, että keväästä ihminen saa virtaa ja voimaa. Minä sitten muista tiedä, mutta minulle ainakin joka kevät iskee sama lamaatuminen ja tuntuu ettei mitään järkevää saa aikaiseksi. Tähänkin löytyy varmasti selitys siitä, että koko talven liikuin tehokkaasti ja touhuilin kaiken laista joten hyytyykö tahti sitten aina kevään tullessa? itse olen enemmän talvi ihminen ja saan virtaa enemmän talvesta, miksi sitten näin? Rakastan pakkasaamuja, lumisia maisemia ja pimeneviä iltoja kynttilän ja takkatulen loisteessa. Joku pitäisi minua nyt täysin hulluna, mutta mehän olemme kaikki erilaisia, toinen tykkää talvesta toinen kesästä, yksi syksystä ja toiset jopa tästä keväästä. Keväässä on omasta milestäni masennuksen keskellä myös muutamia hyviäkin puolia, jos niitä haetaan niin haetaan vaikka sitten ilmoista. Kevät auringon paisteessa on mukavaa lähteä liikkumaan ja varsinkin siinä vaiheessa, kun tiet alkavat olemaan sulat ja luonto herää eloon talven jälkeen. Aurinkoisina päivinä tunnen itseni elinvoimaiseksi ja pirteäksi, sekä aikaan saavaksi. Kuitenkin tänä keväänä on jälleen alkanut nämä ilkeät synkät sadepäivät ja isänikin sanoi meillä käydessään, että ei kai tämä taas ole tätä koko kevään ja kesän? Se jää sitten nähtäväksi miten ilmat muuttuvat tässä lähiviikkoina.


Asiasta toisee...
Koko tämä viikko on lähtenyt huonosti käyntiin vähän joka suunnasta katsottuna. Maanantaina totesin aamulla herätessäni, että kiitos ei enää tälläisiä viikonloppuja! Perjantai iltapäivällä päiväunien jälkeen heräsin kovaan kurkkukipuun ja totesin, että ei juma mikä tämäkin nyt on? Kurkku oli kuin sata karvapalloa olisi tungettu nielunperään jotka velloivat edes takaisin yrittäen änkeytyä suuni kautta ulos. Illalla saunan jälkeen suihkussa istuessani tuli sellainen olo, että kohta lentää laatta ja lujaa. Siinä sitten katselin hetken hiljaa lattialle ja toivoin, että jospa nyt et tähän kuitenkaan lennä ja siihen se sitten loppujen lopuksi lensi! Neljä kertaa perätysten tuli ulos sellaisella voimalla, että huh huh. Illasta en enää montaa kertaa oksentanut, mutta kyökin kyllä senkin edestä. Lauantai aamuna sitten heräsinkin ensimmäisenä vessaan jälleen oksentamaan ja taas tuli totaalinen tyhjennys. Lauantai päivä menikin sitten vain maatessa ja levätessä. Sunnuntai päivä olikin sitten palautumista ja illast piti olla kunnossa, koska edessä olisi sukulaisen koiran ulkoiluttaminen ja ruokinta. Sukulaisemme olivat lähteneet irlantiin viikonloppulomalle ja olimme sopineet, että minä hoitaisin heidän koiraansa heidän lomaillessaan. Onneksi tauti antoi periksi sunnuntai iltana ja huokaisin helpotuksesta ja totesin vain pari sanaa "EI IKINÄ ENÄÄ TÄTÄ"!

Tämä viikko on siis mennyt taudista palautumiseen ja en ole oikeastaan tehnyt mitään järkevää muutakuin ollut laiska linjalla. Voihan sitä välillä ottaa ihan laiskastikin jos ei jaksa, eikä pysty.

Loppuviikosta sain vähän enemmän virtaa niskaani, torstaina kävin kaupungilla hoitelemassa juoksevia asioita ystäväni kanssa. Sieltä pois tultuani poikkesin toisen ystävän luona pikakylässä kyselemässä kuulumisia ja yritin kovasta katsastaa miten heidän vauvansa on kasvanut, mutta neiti nukkui juuri sopivasti minun tullessani kylään päiväunia joten en sitten nähnyt kuin sikeästi nukkuvan pikkuneidin. Sieltä lähtiessäni muistin, että pitääpä palauttaa sukulaiselle talon avaimet takaisin ja ajattelin käydä samalla tsekkaamassa miten heidän taloremppansa edistyy. Saimme perheellemme pieniä irlannin tuliaisia sukulaiseltamme ja totesin heti, että ....

Peltipurkki kokoelmani saa jatketta...


Toffee karkkeja maitosuklaa kuorrutuksella!
Tämä oli tarkoitettu minulle ja miehelleni, mutta taisi karkit mennä parempii suihin! Lapset ainakin tykkäsivät kovasti näistä karkeista ja esikoiselle teki hyvää syödä näitä karkkeja, koska sai yhden heiluvista hampaistaan irtoamaan karkkia syödessä. 


Pyhän Patricin karkkeja olivat tuoneet lapsillemme tulijaisiksi ja nämä jos jotkut karkit ovat kyllä melko makeita ja äiteliä syötäväksi. Näitä ei pysty kyllä montaa syömään perätysten, maistoin itsekin pari ja siihen pariin se syönti sitten jäikin.
Kuopukselle kyllä nämä karkit maistuivat ja upposivat kurkusta alas, miten voikin veljeksillä olla niin erilainen makumaailma?


Tässäpä taitaa olla taran tämä vikko tiivistettynä pieneen omaan kuoreensa. Eilinen eli perjantai menikin sitten kotia siivotessa joten siihen oli hyvä päättää arkipäivät. 

"Elämä on"! 

1 kommentti:

  1. Mulla on aivan sama juttu, kevät laamaannuttaa. Joka vuosi ihmettelen, että mikä kumma mulla oikeen on ja sitten tajuan kalenterista, että kevätmasennus on päällä. On se mystistä miten vuodenaika muuttaa mielialaa ihan valtavasti.

    VastaaPoista