sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kilpailu tunnelmaa!!

Lauantai aamuna mietin, että lähdenkö vai enkö lähde mukaan? Kahden vaiheilla olin, että en lähde! Jotenkin vaistoni sanoi, että nyt kyllä kannattaa lähteä mukaan ja katsoa mitä tuleman pitää! Esikoinen vastusti lähtöä ja oli sitä mieltä, että jos alkaa satamaan niin hänhän ei mukaan lähde! Kuitenkin koko konkkaronkka lukuunottamatta koiraa istuimme autossa tasan klo 10. reikä reikä ja otimme auton nokan kohti metsästysseuraa. Mieheni joka kuuluu metsästyseuraan järjesti jokavuotuisen hirvenhiihtokisan. Teoriassa oli kyse siis siitä, että siellä hiihdettäisiin ja ammuttaisiin tauluihin, mutta hiihdot taivat olla ohitse tältätalvelta joten muutettiin taktiikkaa ja hiirvenhiihdot muuttuivat hirvikävelyksi. 

1983 vuonna hirvimiehet saivat idean järjestää ensimmäisen hirvenhiihto kilpailun, kilpailussa ammutaan tauluun ja hiihdetään. Lisäksi arvioidaan hirven kuvan pituuksia, hirven pään kokoisia kuvia viedään pitkin metsää eri pituisille matkaväleille ja kilpailijoiden pitää sitten arvoida matkan pituutta. Miehet yleensä hiihtävät, arvioivat ja ampuvat tauluihin. Naiset sen sijaan hiihtävät, arvioivat ja heittävät tikkaa. Tämä on ollut jokavuotinen talvitapahtuma seuralla, mutta tänävuonna hiihto muuttui hirvikävelyksi ihan jo pelkästään sään vuoksi. Vettä alkoi aamusta lähtiessämme tihkuttamaan ja metsästyseuralla ollessamme sitä alkoi oikein kunnolla satamaan. Siellä me sitten kävelimme, arvioimme, ja heitimme tikkaa vesisateessa. Mutta eipä näyttänyt vesisade meitä paljon häiritsevän ja hauskaakin tuntui olevan. Hauskinta oli hirvitaulujen pituuksien arviointi! Siinä minä sitten seisoin ja mietin miten pitkällä se talu on ja lokalta heitin kaikki summat paperille, matemaattista neroa ei ainakaan minusta tehdä. Porukkaa oli riittävästi ja palkinnotkin olivat mukavia. Huonon sään vuoksi kaikki eivät tulleet paikalle. 

Mieheni osallistui ensimmäisen kerran virallisesti metsästyseuran jäsenenä kisoihin ja kuinkas kävikään??
VOITTO POKAALI TULI!!
30 vuotta kiertänyt pokaali päätyi siis lauantaina meidän hyllyllemme komeilemaan ja vuoden se siellä nyt sitten saa kiiltää ja vuoden aikana pitäisi käydä miehen nimi kaiverruttamassa pokaaliin!
Voiko vaimos ihminen enempää olla onnellinen ja ylpeä miehestään? Syksyllä virallisesti ensimmäistä kertaa hirvimetsällä mukana ja ensimmäinen kaato myös samana päivänä. Ensimmäistä kertaa hirvenammunta kisassa ja pokaali pokattu kotiin!
Meinasin ihan täysin seota  miehen pokatessa pokaalia ja siinä vaiheessa en enää tiennyt kuinka päin olisin tuolilla istunut! 

Lasten sarjakin saatiin järjestettyä vaikakaan tätä pientä polvea ei ollut kuin kahden poikaslapsen verran ja nekin ainoat poikaslapset olivat meidän junnuja. Junnut arvioivat metrejä ja heittivät tikkaa. 
Lasten sarjan voitti ESIKOISEMME tuloksella 560.
 Kuopus seurasi isoveljeään perässä kakkosijalle tuloksella 478.

Naisten sarjassa kävikin aivan toisinpäin ja sehän oli selvää, että minä sain antaa periksi vanhoille konkareille ja tyytyä neljänteen sijaan. Neljä naista kilpailemassa ja minä neljäntenä! "miten minä voinkin olla niin surkea matemaattisesti arvioimaan metrejä ja heittämään tikkaa, taidot siis ruosteessa ainakin tikan heitossa ja pahasti".

Kisat saatiin hyvin päätökseen ja sen jälkeen olikin mukavaa nautiskella käriste makkaroita, anopin leipomia pullia ja kaffeeta. "joo mä en edelleenkään juo kaffeeta eli tyydyin kylmästi mehuun"!

Palkintojen jaon jälkeen oli vielä arpajaiset jolla kerättiin tietenkin tuloja metsästysseuralle ja sieltä tuli kyllä sellainen pläjäys voittoja, että siinä vaiheessa oli ainakin minulle ihan sama monenneksiko olin tullut kisassa! Aina ajatellut, että koskaan en mitään voita mistään arpajaisista, mutta siellä niitä tavaroita lenteli meille jokaiselle neljälle siihen tahtiin, että ihmettelin arpaonneamme moneen kertaan!

Hieno päivä takana ja kivaa yhdessä oloa porukalla joten tälläinen lauantai oli enemmän kuin tervetullut tähän perheeseen!

Siinä se nyt komeilee ja pian siinä komeilee oman miehenikin nimi!


Siinä se mihen taidonnäyte.. tosin taulussa on 11 ammunta jälkeä ja vain 10 ammuttiin. Joku muu oli ampununna vahingossa mieheni tauluun yhden reiän!!
"näinkin voi joskus käydä"!


Taidon näyte esikoisen tikan heitosta...


Esikoisen muikea palkinto lasten sarjan voitosta...


Isot edellä ja pienet perässä...



Makkaratuokio...


Kuopuksen palkinto toisest sijasta... nyt kelpaa paistaa makkaraa jatkossakin!


Palkinnoksi neljännestä sijastani minä sain tuon sinisen kynttelikön ja kuopus sen sijaan arvonta lahjaksi maailman mestarit 2011. Kuitenkaan ihan ei maailmanmestaruus tasolle vielä ylletty, mutta nämä arvonta lahjat olivat kyllä mukavia ja niitä tuli niin paljon, että en edes kaikkia alkanut tänne kuvaanmaan. Parhaat palat siis teidän nähtäville.


Minä sain arvonnasta nämä ihanaaatttt....joille ei edes sanaa löydy!!! CAFE MUKIT ALUSLAUTASEN KERA!!
Mies sai pyyhekeen...


Esikoisen yksi arpajaisvoitoista ja tätä se niin innolla siellä majalla halaili...


Tiedä sitten oliko kuva harjoituskierrokselta, kilpailutilanteesta vai sen jälkeen, kun pojat vielä heittelivät hetken taluun tikkoja!


Kiva lauantai päivä metsästysmajalla takana ja seuraavaa metästuskautta odottaessa voidaan vielä katselle ja nauttia tämän vuoden saavutuksista. "ensivuonna lupaan petrata tikanheiton tulokseni joten...koko  kesä ja syksy meneekin sitten tikkaa heitellessä"!

2 kommenttia:

  1. On se hyvä, että lähdit mukaan kun oli noin palkintorikas päivä :) Voittopokaali ja kaikki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä niin ainutlaatuinen juttu meidän perheen elämässä, että toista tälläistä päivää ei varmasti lähiaikoina tule olemaan. Mutta ensivuonna sitten taidot ovat uudelleen koetukselle joten...pitää alkaa varmaan treenaamaan taitojaan... :)

      Poista