lauantai 27. huhtikuuta 2013

Tiivistelmä viikosta!

Tällä viikolla on ollut hiljaisempaa blogi postausten osalta, en vain ole saanut sanavarastoani auki vaikka päässäni liikkuu monta hyvää asiaa ja ideaa joista voisin kirjoittaa.

Aloitetaan hitaasti käynnistyneestä alkuviikosta..


Pörrötukka istui tiistai aamuna keittiön tuolilla tuijottaen jonnekin kaukaisuuteen ja miettien sitä ainaista samaa kysmystä? Miksi kevät on vuoden rankinta aika? Aamuisin ei tahdo jaksaa nousta sängystä ylös, mikään ei oikein kiinnosta ja tuntuu, että seinät kaattuu päälle. Miten sitä ihminen aina keväästä masentuu vaikka pitäisi olla juuri toisinpäin, että keväästä ihminen saa virtaa ja voimaa. Minä sitten muista tiedä, mutta minulle ainakin joka kevät iskee sama lamaatuminen ja tuntuu ettei mitään järkevää saa aikaiseksi. Tähänkin löytyy varmasti selitys siitä, että koko talven liikuin tehokkaasti ja touhuilin kaiken laista joten hyytyykö tahti sitten aina kevään tullessa? itse olen enemmän talvi ihminen ja saan virtaa enemmän talvesta, miksi sitten näin? Rakastan pakkasaamuja, lumisia maisemia ja pimeneviä iltoja kynttilän ja takkatulen loisteessa. Joku pitäisi minua nyt täysin hulluna, mutta mehän olemme kaikki erilaisia, toinen tykkää talvesta toinen kesästä, yksi syksystä ja toiset jopa tästä keväästä. Keväässä on omasta milestäni masennuksen keskellä myös muutamia hyviäkin puolia, jos niitä haetaan niin haetaan vaikka sitten ilmoista. Kevät auringon paisteessa on mukavaa lähteä liikkumaan ja varsinkin siinä vaiheessa, kun tiet alkavat olemaan sulat ja luonto herää eloon talven jälkeen. Aurinkoisina päivinä tunnen itseni elinvoimaiseksi ja pirteäksi, sekä aikaan saavaksi. Kuitenkin tänä keväänä on jälleen alkanut nämä ilkeät synkät sadepäivät ja isänikin sanoi meillä käydessään, että ei kai tämä taas ole tätä koko kevään ja kesän? Se jää sitten nähtäväksi miten ilmat muuttuvat tässä lähiviikkoina.


Asiasta toisee...
Koko tämä viikko on lähtenyt huonosti käyntiin vähän joka suunnasta katsottuna. Maanantaina totesin aamulla herätessäni, että kiitos ei enää tälläisiä viikonloppuja! Perjantai iltapäivällä päiväunien jälkeen heräsin kovaan kurkkukipuun ja totesin, että ei juma mikä tämäkin nyt on? Kurkku oli kuin sata karvapalloa olisi tungettu nielunperään jotka velloivat edes takaisin yrittäen änkeytyä suuni kautta ulos. Illalla saunan jälkeen suihkussa istuessani tuli sellainen olo, että kohta lentää laatta ja lujaa. Siinä sitten katselin hetken hiljaa lattialle ja toivoin, että jospa nyt et tähän kuitenkaan lennä ja siihen se sitten loppujen lopuksi lensi! Neljä kertaa perätysten tuli ulos sellaisella voimalla, että huh huh. Illasta en enää montaa kertaa oksentanut, mutta kyökin kyllä senkin edestä. Lauantai aamuna sitten heräsinkin ensimmäisenä vessaan jälleen oksentamaan ja taas tuli totaalinen tyhjennys. Lauantai päivä menikin sitten vain maatessa ja levätessä. Sunnuntai päivä olikin sitten palautumista ja illast piti olla kunnossa, koska edessä olisi sukulaisen koiran ulkoiluttaminen ja ruokinta. Sukulaisemme olivat lähteneet irlantiin viikonloppulomalle ja olimme sopineet, että minä hoitaisin heidän koiraansa heidän lomaillessaan. Onneksi tauti antoi periksi sunnuntai iltana ja huokaisin helpotuksesta ja totesin vain pari sanaa "EI IKINÄ ENÄÄ TÄTÄ"!

Tämä viikko on siis mennyt taudista palautumiseen ja en ole oikeastaan tehnyt mitään järkevää muutakuin ollut laiska linjalla. Voihan sitä välillä ottaa ihan laiskastikin jos ei jaksa, eikä pysty.

Loppuviikosta sain vähän enemmän virtaa niskaani, torstaina kävin kaupungilla hoitelemassa juoksevia asioita ystäväni kanssa. Sieltä pois tultuani poikkesin toisen ystävän luona pikakylässä kyselemässä kuulumisia ja yritin kovasta katsastaa miten heidän vauvansa on kasvanut, mutta neiti nukkui juuri sopivasti minun tullessani kylään päiväunia joten en sitten nähnyt kuin sikeästi nukkuvan pikkuneidin. Sieltä lähtiessäni muistin, että pitääpä palauttaa sukulaiselle talon avaimet takaisin ja ajattelin käydä samalla tsekkaamassa miten heidän taloremppansa edistyy. Saimme perheellemme pieniä irlannin tuliaisia sukulaiseltamme ja totesin heti, että ....

Peltipurkki kokoelmani saa jatketta...


Toffee karkkeja maitosuklaa kuorrutuksella!
Tämä oli tarkoitettu minulle ja miehelleni, mutta taisi karkit mennä parempii suihin! Lapset ainakin tykkäsivät kovasti näistä karkeista ja esikoiselle teki hyvää syödä näitä karkkeja, koska sai yhden heiluvista hampaistaan irtoamaan karkkia syödessä. 


Pyhän Patricin karkkeja olivat tuoneet lapsillemme tulijaisiksi ja nämä jos jotkut karkit ovat kyllä melko makeita ja äiteliä syötäväksi. Näitä ei pysty kyllä montaa syömään perätysten, maistoin itsekin pari ja siihen pariin se syönti sitten jäikin.
Kuopukselle kyllä nämä karkit maistuivat ja upposivat kurkusta alas, miten voikin veljeksillä olla niin erilainen makumaailma?


Tässäpä taitaa olla taran tämä vikko tiivistettynä pieneen omaan kuoreensa. Eilinen eli perjantai menikin sitten kotia siivotessa joten siihen oli hyvä päättää arkipäivät. 

"Elämä on"! 

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Mä ikkunoita putsailen!!

Puhelin hälyyttää aamulla tasan kello seitsemän, ja mitä tekeekän tara? Tara päättää painaa lykkää nappia ja torkuttaa puhelimen herätystä ja itseään 10 minuutilla eteenpäin. Puhelin hälyyttää uudelleen 10 minuutin kulutta ja mitä minä jälleen teen? torkutan jälleen puhelinta ja itseäni. Viimeisen kolmannen torkutuksen jälkeen painan viimeinkin hylkää nappia ja makaan selälläni sängyllä tuijottaen kattoon. Siinä minä sitten ajattelen hetken, että miksi pitää herätä? miksi nousta ylös sängystä? en jaksa, eikä ole intoakaan. Hinaan kuitenkin laiskan ahterini ala-kertaan olohuoneen pehmoiselle nahkatuolille. Lapset ovat heränneet jo paljon minua ennemmin ja löhöävät kuin sillit suolassa sohvan pohjalla katsellen lastenohjelmia. Minä vain istun hetken, tuijotan ulos ikkunasta ja huokaisen syvään. Samassa nuorempi poika ryntää laittamaan kouluvaatteita ylleen ja kohta hän onkin jo pukenut itsensä ulkovaatteita myöden valmiiksi ja kysyy menenkö mää nyt tänään pyörällä kouluun? Vastaan, että juu..juu, mutta laita sadetakki päälle, koska siellä tulee vettä kuin esterin hanurista! Muutaman minuutin kuluttua ovet paukkuu ja poika lähtee reippaana hakemaan kaveriaan kouluun.

Minä jään esikoisen kanssa kotiin joka on paripäivää potenut talven ensimmäistä kärsätautia eli flunssaa, kärsä siis vuotaa räkää ja keuhkot yrittävät itsekseen työntää tautia ulos. Esikoinen siis yksii ja minä ajattelen, että no olkoon vielä tämänkin päivän kotona ja levätköön tautiaan rauhassa. Kyllä siellä koulunpenkillä vielä kerkiää istumaan niin paljon, että ahterikin kerkiää puutumaan tuskaisesta penkin kuluttamisesta.

Minun käteni ovat luotu tekemään ja samaan akaiseksi jotakin järkevää, ahterini puutuu liiallisesta istumisesta ja jalkani kaipaavat liikuntaa. Koko elimistö on ihan töötti tilassa, pari päivää olen istunut ja järsinyt kynsiäni tuskaisesti naamaa väännellen mitä ihmeellisimpiin ilmeisiin. Tuijottanut ulos ikkunasta ja kironnut ulko ilmaa ja sitä, että miksi pitää sataa vettä. Vielä viimeviikolla oli niin kauniita, lämpimiä ja hyviä liikuntasäitä, mutta nyt sataa, sataa, ropisee ... kevät on selvästikin tulossa, mutta miksi juuri sateen kanssa? eikö keväisin pitäisi paistaa aurinko ja saada valoa ja energiaa liikkumiseen ja mielenvireyteen. 

500 kuus ikkunaa..tässä talossa on kaikkiaan..
no ei ihan niin paljon ikkunoita ole tässä talossa kuten miljoonasateen laulussa lauletaan. Kuitenkin sen verran on ikkunoita, että ei niitä jaksa yhtenäpäivänä kaikkia millään pestä! Sain nostettua ahterini penkistä ylös ja totesin, että nyt on aika ikkunoiden puhdistua. Pihalla sataa vettä joten ulkoilemaan ei nyt pääse, mutta koiran voin viedä juoksuhihnaan kiinni ja onhan sillä koppi minne mennä sadetta suojaan jos siltä tuntuu. Tosin se koirankoppi voi olla veden peitossa, kun kaikki lumet ovat sulaneet juuri kopin kohdalle.
Päätin sitte alkaa pesemää ikkunoita! Kyllä ne pesua jo kaipasivatkin, peräti kolme ikkunaa sain pestyä ja päätin, että voin sitten vaikka loppuviikosta jatkaa muiden ikkunoiden pesua. Mää muuten mitään pesua olisikaan lopettanut, mutta kun tuli niin armoton nälkä ja piti alkaa teken jotain murkinaa kurnivalle mahalla. Sitä ennen kuitenkin kerkisin imuroimaan ja pyyhkäisemään pahimmat liat lattioista pois. Ruokatauko oli siis lähestymässä ja kohta alkaisi esikoinenkin kirkumaan nälkäänsä joten kolmen ikkunan pesuun oli hyvä lopettaa työnsä.


Keittiön ja olo-huoneen ikkunat ovat nyt puhtaat ja niistä näkee jopa ulos paremmin kuin hyvin. Selvästi näkee myös, että lumet alkavat sulamaan pikkuhiljalleen ja kuusiaitakin alkaa näkymään jälleen. "jos se on enää elossa" viimevuonna siihen tuli joitakin kotiloita ja en tiedä sitten kuoliko koko kuusiaita, mutta se nähdään sitten keväämmällä!

Mitäs minä käytänkään ikkunoiden pesuun? Meikäläinen heittää lämpimän veden sankoon ja lisukkeeksi sunlight tiskiainetta (vihreästä pullosta). Sitten vain pyyhin sillä tiskiaine-vesiseoksella ikkunat ja kuivaan heti perästä. Ei se ikkunan pesu sen kummempia riittejä kaipaa tai poppaskonsteja. Vanhakansa heittäisi varmasti vielä etikkaakin joukkoon joka toimii hienosti kirkasteena, mutta minä pidättäydyn siinä ohjeessa jota noudatettiin edellisessä työpaikassani. Niihin kalliisiin ikkunanpesuaineisiin kannata rahojansa enää haaskata, niitä haistellessa tule muutakuin kova päänsärky ja pahoinvointikohtaukset. Yksi ammattilaisen taito siis tuotu julki. Ei muutakuin sunlightia kaupasta ostamaan ja varmasti saatte halvan ja helpon keinon pestä ikkunat puhtaiksi. 

Entäpäs sitten, kun iskee töiden lomassa nälkä?


Sitten voikin valmistaa kevyen, nopean ja helpon aterian jolla saa pikaisesti vatsantäydennystä. 
Munakas ala carte taran tyyliin! Edellisenä päivänä syömättä jääneet perunat voi pilkkoa ja heitää sipulisilpun kera pannulle ruskistumaan, joukkoon lisätä kinkkusuikale pussi ja 4 kananmunaa, mustapippuria ja suolaa. Sekoitella hyvin ja kapum ateria on valmis tuossa tuokiossa. Lisukkeeksi tietenkin raejuustoa ja ananaspaloja.

Mitä olisikaan raskastyöpäivä ilman hyvää jälkiruokaa?


Sulatettuja mansikoita ja mustikoita kokonaisina kera maitorahkan. Sokeria pitää tietenkin laittaa reilusti sillä jokainen varmasti tietää kuinka hapanta maitorahka voi olla jos joukkoon ei laita reilusti sokeria.
Maha niin täynnä tämän aterian jälkeen, että ei jaksa edes ajatella syömistä seuraavan kolmeen tuntiin. 



maanantai 15. huhtikuuta 2013

Äiti ihmisen unohdus!!

Miten sitä äitisihminen voikaan unohtaa asioita joita äidin ei missään nimessä pitäisi koskaan unohtaa. Perjantaina päätin tehdä sellaisen normi viikkosiivouksen ala-kertaan ja mitä löysinkään liinavaatekaapistani?
Pääsiäispostauksessani kerroin kuinka huono pääsiäisjuhlan valmistelija olen ja miten huonosti tuon pääsiäisen aikaan taloon kirkkaita ja raikkaita värejä. 

Tämän liinan on nuorempi poikani tehnyt koulussa ja varmaankin tarkoitettu pääsiäisen aikaan käytettäväksi, ainakin värit sopivat hyvin pääsiäisen aikaan. Miten mä voinkaan olla niin julma äiti ihminen ja unohtaa näin kauniin pöytäliinan liinavaatekaappiin. Eikös tälläiset yleensä laiteta jo lujaa pöydälle näytille? Mutta voihan sitä pitää vaikka koko kevään ja kesän pöydällä, sen verran raikkaat värit tässä liinassa on, että ne piristää kummasti päivää.


Testasinpa miten se sopii lyhtyjeni kanssa yhteen..


Pirkan valkoisia ruusuja oli pakko ostaa nippu pöydälle, mutta ei ne kyllä meikäläisen hoidossa hengissä taida kovin kauan pysyä. Kukilla on tässä talossa niin kummallinen tapa jo lakastua siinä vaiheessa, kun laitan ne maljakkoon.


Ihan uusia ruusuja ovat, mutta eivät kyllä kovein elävän näköisiä, jotenkin niin nuhjuisia.


Sain sentään yhden hyvän kuvan kukasta.
Valkoinen ruusu on ehdoton suosikkini joten ... niitä voisi olla jokaisella pöydällä yksi kimpullinen maljakossa. 


Päätin kyllä seuraavaksi ostaa niitä oikeita valkoisia isoja valmiiksi auenneita ruusuja....


sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kilpailu tunnelmaa!!

Lauantai aamuna mietin, että lähdenkö vai enkö lähde mukaan? Kahden vaiheilla olin, että en lähde! Jotenkin vaistoni sanoi, että nyt kyllä kannattaa lähteä mukaan ja katsoa mitä tuleman pitää! Esikoinen vastusti lähtöä ja oli sitä mieltä, että jos alkaa satamaan niin hänhän ei mukaan lähde! Kuitenkin koko konkkaronkka lukuunottamatta koiraa istuimme autossa tasan klo 10. reikä reikä ja otimme auton nokan kohti metsästysseuraa. Mieheni joka kuuluu metsästyseuraan järjesti jokavuotuisen hirvenhiihtokisan. Teoriassa oli kyse siis siitä, että siellä hiihdettäisiin ja ammuttaisiin tauluihin, mutta hiihdot taivat olla ohitse tältätalvelta joten muutettiin taktiikkaa ja hiirvenhiihdot muuttuivat hirvikävelyksi. 

1983 vuonna hirvimiehet saivat idean järjestää ensimmäisen hirvenhiihto kilpailun, kilpailussa ammutaan tauluun ja hiihdetään. Lisäksi arvioidaan hirven kuvan pituuksia, hirven pään kokoisia kuvia viedään pitkin metsää eri pituisille matkaväleille ja kilpailijoiden pitää sitten arvoida matkan pituutta. Miehet yleensä hiihtävät, arvioivat ja ampuvat tauluihin. Naiset sen sijaan hiihtävät, arvioivat ja heittävät tikkaa. Tämä on ollut jokavuotinen talvitapahtuma seuralla, mutta tänävuonna hiihto muuttui hirvikävelyksi ihan jo pelkästään sään vuoksi. Vettä alkoi aamusta lähtiessämme tihkuttamaan ja metsästyseuralla ollessamme sitä alkoi oikein kunnolla satamaan. Siellä me sitten kävelimme, arvioimme, ja heitimme tikkaa vesisateessa. Mutta eipä näyttänyt vesisade meitä paljon häiritsevän ja hauskaakin tuntui olevan. Hauskinta oli hirvitaulujen pituuksien arviointi! Siinä minä sitten seisoin ja mietin miten pitkällä se talu on ja lokalta heitin kaikki summat paperille, matemaattista neroa ei ainakaan minusta tehdä. Porukkaa oli riittävästi ja palkinnotkin olivat mukavia. Huonon sään vuoksi kaikki eivät tulleet paikalle. 

Mieheni osallistui ensimmäisen kerran virallisesti metsästyseuran jäsenenä kisoihin ja kuinkas kävikään??
VOITTO POKAALI TULI!!
30 vuotta kiertänyt pokaali päätyi siis lauantaina meidän hyllyllemme komeilemaan ja vuoden se siellä nyt sitten saa kiiltää ja vuoden aikana pitäisi käydä miehen nimi kaiverruttamassa pokaaliin!
Voiko vaimos ihminen enempää olla onnellinen ja ylpeä miehestään? Syksyllä virallisesti ensimmäistä kertaa hirvimetsällä mukana ja ensimmäinen kaato myös samana päivänä. Ensimmäistä kertaa hirvenammunta kisassa ja pokaali pokattu kotiin!
Meinasin ihan täysin seota  miehen pokatessa pokaalia ja siinä vaiheessa en enää tiennyt kuinka päin olisin tuolilla istunut! 

Lasten sarjakin saatiin järjestettyä vaikakaan tätä pientä polvea ei ollut kuin kahden poikaslapsen verran ja nekin ainoat poikaslapset olivat meidän junnuja. Junnut arvioivat metrejä ja heittivät tikkaa. 
Lasten sarjan voitti ESIKOISEMME tuloksella 560.
 Kuopus seurasi isoveljeään perässä kakkosijalle tuloksella 478.

Naisten sarjassa kävikin aivan toisinpäin ja sehän oli selvää, että minä sain antaa periksi vanhoille konkareille ja tyytyä neljänteen sijaan. Neljä naista kilpailemassa ja minä neljäntenä! "miten minä voinkin olla niin surkea matemaattisesti arvioimaan metrejä ja heittämään tikkaa, taidot siis ruosteessa ainakin tikan heitossa ja pahasti".

Kisat saatiin hyvin päätökseen ja sen jälkeen olikin mukavaa nautiskella käriste makkaroita, anopin leipomia pullia ja kaffeeta. "joo mä en edelleenkään juo kaffeeta eli tyydyin kylmästi mehuun"!

Palkintojen jaon jälkeen oli vielä arpajaiset jolla kerättiin tietenkin tuloja metsästysseuralle ja sieltä tuli kyllä sellainen pläjäys voittoja, että siinä vaiheessa oli ainakin minulle ihan sama monenneksiko olin tullut kisassa! Aina ajatellut, että koskaan en mitään voita mistään arpajaisista, mutta siellä niitä tavaroita lenteli meille jokaiselle neljälle siihen tahtiin, että ihmettelin arpaonneamme moneen kertaan!

Hieno päivä takana ja kivaa yhdessä oloa porukalla joten tälläinen lauantai oli enemmän kuin tervetullut tähän perheeseen!

Siinä se nyt komeilee ja pian siinä komeilee oman miehenikin nimi!


Siinä se mihen taidonnäyte.. tosin taulussa on 11 ammunta jälkeä ja vain 10 ammuttiin. Joku muu oli ampununna vahingossa mieheni tauluun yhden reiän!!
"näinkin voi joskus käydä"!


Taidon näyte esikoisen tikan heitosta...


Esikoisen muikea palkinto lasten sarjan voitosta...


Isot edellä ja pienet perässä...



Makkaratuokio...


Kuopuksen palkinto toisest sijasta... nyt kelpaa paistaa makkaraa jatkossakin!


Palkinnoksi neljännestä sijastani minä sain tuon sinisen kynttelikön ja kuopus sen sijaan arvonta lahjaksi maailman mestarit 2011. Kuitenkaan ihan ei maailmanmestaruus tasolle vielä ylletty, mutta nämä arvonta lahjat olivat kyllä mukavia ja niitä tuli niin paljon, että en edes kaikkia alkanut tänne kuvaanmaan. Parhaat palat siis teidän nähtäville.


Minä sain arvonnasta nämä ihanaaatttt....joille ei edes sanaa löydy!!! CAFE MUKIT ALUSLAUTASEN KERA!!
Mies sai pyyhekeen...


Esikoisen yksi arpajaisvoitoista ja tätä se niin innolla siellä majalla halaili...


Tiedä sitten oliko kuva harjoituskierrokselta, kilpailutilanteesta vai sen jälkeen, kun pojat vielä heittelivät hetken taluun tikkoja!


Kiva lauantai päivä metsästysmajalla takana ja seuraavaa metästuskautta odottaessa voidaan vielä katselle ja nauttia tämän vuoden saavutuksista. "ensivuonna lupaan petrata tikanheiton tulokseni joten...koko  kesä ja syksy meneekin sitten tikkaa heitellessä"!

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Amerikkalaiset Muffinsit!

Sain kaveriltani tosi hyvän amerikklaisten muffinsien ohjeen ja nyt se sitten pitää laittaa jakoon eteenpäin. Laitoin pääsiäispostaukseen kuvankin valmistamistani muffinseista, mutta eivät ne olleet ihan niin täydellisiä kuin kaverini tekemät tosin tässä on se ero, että kaverini on ihan oikea kondiittori joten leivonta taito on vähän eri tasolla kuin meikäläisellä. Kaikki ne kuitenkin tuli syötyä joten tässä tulee nyt se salaperäinen ohje!


Kikishomes blogista Kiki odottelee jo sormenpäät syhyten ohjetta joten paras se on nyt laittaa ennenkuin se rouva touhokas hikeentyy ja tylsistyy ihan vallan kokonaan.
http://kikishome-kiki.blogspot.fi/ 

Kuva kuitenkin ensiksi, että tiedätte mihin olette ryhtymässä.


Amerikaanojen ohje!

Osta paketti tai vaikka parikin valmiiksi amerikkalaisia leivontavuokia (saa ihan normi kaupoista). Näissä taikina mahtuu paisumaan paremmin ja ei tule ylivuoto vaaraa.

12 Annosta

100g  voita tai margariinia
2,5 dl  sokeria
2  munaa
1 dl  maitoa
4 dl vehnäjauhoja (erikois)
1 dl kaakaojauhetta
2 tl  vaniliinisokeria
2,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
100 g  tummaa suklaata

Ohje:

Sekoita pehmeä rasva, sokeri, munat ja maito keskenään ÄLÄ vatkaa. Mikäli vatkaat taikinaan niin taikinan rakenne muuttuu joten sekoita hyvin ja katso, että rasva on todella pehmeää ja sulanutta.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vähitellen rasvaseokseen, rouhi suklaa ja lisää taikinan joukkoon.
Jaa taikina paperisiin amerikkalaisiin leivontavuokiin ja paista uunissa 200 asteessa noin 15-20 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti kylmän maidon kanssa.

Tarjoilu ehdotus: sulata suklaata ja kastele sörsseleihin tai johonkin muuhun vaihtoehtoiseen makuelämykseen. Nämä mallit mitä itse tein ja samaa mallia käytti myös kaverini, sopivat lasten syntymäpäiville hyvin!

Paperinaru lyhty!

Tälläkertaa sanon sen, että siitä se idea sitten lähti. Annoin kaverilleni joulunaikaan yhden villalangasta tekemäni kynttilälyhdyn. Mutta kuinkas kävikään, eräs ystävistäni oli saanut äidiltään rullan paperinarua ja mitä hän olikaan siitä keksinyt käy seuraavassa kuvassa hyvin selvästi ilmi!


Paperinarusta syntyy yhtä hienoja kyntteliköiden suojia kuin villalangastakin. Pitää itsekin hakea jostakin tätä paperinarua ja testata itse miten näiden valmistaminen onnistuu.


Tiedot kuvan lyhdystä.

Tyhjä lasipurkki
puikko koko 4
silmukkamäärä 22
Kuvan lasipurkki on n.13 cm kokoinen.
Kahdella puikolla kutoen koko ajan oikeaa silmukkaa.
Liitetty lopuksi keskeltä yhteen ja laitettu purkin päälle.

Paperinarun kutominen oli kuulemma vaikeampaa kuin villalangan ja menee tosi tiukasti lasipurkin ympärille.

siitä sitten testaamaan ja kokeilemaan!

MYYDÄÄN!!

Myynnissä!!

Myymme pomarkun keskustassa sijaitsevan rintamamiestalommme. 
Etsitkö uutta kotia, oletko halukas muuttamaan maaseudun rauhaan? Haluatko pois kaupungin metelistä, kiireestä ja nauttia luonnon kauniista maisemista? Talomme läheisyydessä on hyvät lenkkeily- ja ulkona liikkumis mahdollisuudet, kuntorata sijaitsee n. 100 m päässä talostamme. Lisäksi hyvät kulkuyhteydet lähimpiin kaupunkeihin kuten Poriin ja Kankaanpäähän.

Tässä sinulle tarjoutuu hyvä mahdollisuus saada itsellesi tai perheellesi hyvä peruskorjattu rintamamiestalo hyvien kulkuyhteyksien varrella. 
Kouluun matkaa n. 2 km.
 Lähikauppaan n. 800 m.
Koko: yli 4 huonetta
Asuinnelijöitä: n 122
Kuvaus: 4h, k, s, ph, khh, 2 x wc
Lämmitys: sähkö ja puu

Talon pihassa sijaitsee erillinen ulkorakennus jossa mm: ulkosauna, varastotilaa ja 2 auton talli, sekä  pieni lämmin varastotila.


Hintatiedot, lisäkuvat ja muut lisätiedot sähköpostilla.

bathrobba@gmail.com

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Pyöräilykausi avattu!

Heipsan ja täällä mennään taas!!
Minä ja koira kahden pienellä pyöräily retkellä ja hyvin menee..Vielä oli koissulla muistissa hyvin miten pitää pyörän vierellä kauniisti mennä. Paitsi silloin, kun tulee muita koria vastaan niin alkaa rähinä ja mamman pitää hypätä pyörän kyydistä pois ja alkaa taluttamaan pyörää, sekä koiraa.
Puolet matkasta oli sivuteitä joten ne jouduttiin muutoinkin kävelemään, koska emmehän halua katkenneita tai murtuneita luita näin kauniilla säällä!


Tiedä sitten kummanko kunto nousee ja paino laskee tämän kevään aikana, mutta meikäläisen polvet ei oikein tykännyt kevään ensimmäisestä pyöräily kierroksesta!
(pyörä ja koira, joo mun pyörä on tuollainen retro mallin sarjaan kuuluva vanha tuunattu tunturi)

Tästä se kaikki alkoi...

Nyt on virallisesti testattu ja todistettu se, että juoksuhousut eivät ole tarkoitettu pelkästään juoksemiseen. Aina, kun kuulen sanan juoksuhousut niin päässäni alkaa soimaan sanatulva joka menee näin: minäkin tahdon sellaiset juoksuhousut, kai niillä nyt jotain muutakin voi tehdä kuin vain juosta. Onko ne juoksuhousut tarkoitettu vain ja ainoastaan juoksemiseen mitä järkeä siinä on? Kaikki ostaa viimesen päälle hienoja juoksuhousuja, ja vieläpä kalliita sellaisia. Sitten niillä kalliilla housuilla vaan juostaan...kyllä minä nyt ne himo juoksijat ymmärrän jotka juoksee päivittäin ympäri vuotta, mutta voisinko minä ostaa sellaiset juoksuhousut itselleni?

Päätinpä mennä ja ostaa sellaiset juoksuhousut ihan oikeasti ja vieläpä oikein urheiluliikkeestä! Mistä moinen idea yht´äkiä päähäni iskikään? Minähän siis en harrasta juoksemista, mutta haluan aloittaa juoksemisen harrastuksen, koska se näyttää niin mukavalta ja kevyeltä liikunnalta. Kuulemma juokseminen kuluttaa hyvin energiaa, rentouttaa, siitä tulee hyvä fiilis, ja vielä kaiken kukkuraksi se auttaa laihtumisessakin. niin no..joo..okei okei....mä ymmärrän täysin mitä päässäni liikkuu juuri nyt!

Käväsin lenkillä tässä pari viikkoa takaperin ja päätin oikein yrittää sitä juoksemista, hyvinhän se menikin, mutta parin metrin päässä melkein loppui happi, ja tuskanhikeä pukkas otsasta oikein urakalla. Mikäs ihme se sitten oli! Meikäläinen juoksi toppatakki, ja toppahousut jalassa.. ei ihan tainnut tuntua mukavalta kokemukselta. Kotiin tultuani sanoin miehelleni, että juoksut loppu kuule nyt!! mä menen ja ostan ne juoksuhousut.fi Mä oikeesti myös tahdon ne! Seuraavan kerran, kun lähdettiin kaupunkiin niin kävelin suoraan intersportin ovista sisään ja sellainen hyvin ystävällinen myyjä neiti käveli edelläni ja huikkasin hänelle, että tarvitsisin sellaiset juoksuhousut. Tää neiti katto mua ja sano, että mennääs sitten tuohon suuntaan ja ohjas mut kauheen housu kasan luokse ja kyseli kaiken moisia hassuja kysymyksiä. Mää siinä sitten pyörittelin silmiäni ja sanoin, että niin no, kun, mää nyt en oikein tiedä. Myyjä nappas parit housut käteeni ja sanoi, että mees kuule sovittaan tonne kopperoon! Okei ne musta-pinkit näytti niin ihanilta, että kiskasin ne jalkaani ja ajattelin, että ei jumalaade tällässet mun kinttuihin mahdu. Ahteri on kuin viiden leivän uuni, reidet kuin pullataikinat pohkeista puhumattakaan. Jumankekka ne housut meni kuin käskystä päälleni ja hetken tuijotin itseäni peilistä ja totesin, että en mää sitten olekkaan niin lihava kuin oikeesti kuvittelin. Päätin heti, että juu nämä otan ja en edes niitä toisia kokeilekkaan. Sen verran hyviltä tuntuivat jalkaan ja hyviltä, että ei tarvinnut hetkeäkään miettiä valintaansa. Menin kassalle ja likka sano, että non niin nyt sulla on sitten housut. Minä siinä hymisin jotain epämääräistä, että niin on juu ja mää taida pystyä edes juokseenkaan. Kassaneiti sanoi, että kuule mä annan sulle hyvän vinkin: aloitat katsos silleen, että juokset ensin yhden katulampun välin kävelet toisen ja juokset taas kolmannen siitä se alkaa ura urkeneen. Aijaa totesin..pitää vissiin testata. Sit se neiti totes, että kun sä alat juokseen sit tulet ostaan sellassen tosi raikkaan nätin värisen kevyen juoksutakin itselles! Jaaha..sanoin, selvä se. 

Nike Running
Juoksuhousut 
Polyester/elastan
InterSport 50,00 €
(Aivan ihanat jalassa)


Juoksuhousut laittavat kirjaimellisesti juoksemaan ,saatuani housut jalkaan ja koiran virelleni päätin, että nyt mennään eikä meinata. -9 astetta pakkasta, lenkkarit jalkaan ja menoksi. Kylmä teki oikeastaan reisille hyvää ja juokseminen juoksuhousuilla on todella kevyttä ja olo on todellakin rentouttava juoksun jälkeen. Ekan kerran jälkeen totesin, että rahat eivät todellakaan menneet hukkaan! Juoksun jälkeen lämpöiseen saunaan ja voi sitä oloa illalla! Seuraavana aamuna oli kyllä tuskaa kävellä, mutta illasta uudelleen sama rääkki ja jopa jaksoin juosta 100 metriä yhtäjaksoisesti. "mies kyllä mietti hetken, että onkohan toi nyt ihan järkevää tuollaisella pakkasella painella noin ohuilla housuilla?


Näillä housuilla olen myös viimeisen kuukauden aikana juossut, kävellyt, hiihtänyt ja tänään korkkasin pyöräily kauden auki ja sekin tuntui kivalta ja kevyeltä näillä. Ainoastaan pieni viima pyöräilyssä kävi housujen läpi!!


 InterSport
PeakPerformance kevyt pipo
25,00 €
Myyjä valitsi minulle tämän valkoisen värin, koska se sopisi minulle kuulemma paremmin. Itse tykkäsin myös valkoisesta väri valinnasta, koska yleensä valitsen mustan ensimmäisenä. Tämä pipo on joka sään pipo ja toimii kuin nakki päähän. Kerrankin paksu tukkani pysyy hyvin tiukasti pipon sisällä ja kangas on todella miellyttävä lenkille lähtiessä. Mä sain kerrankin sellaisen nuorekkaan pipon!!


HalbaHalli 
Icepeakin takki.
40,00 €
Otin alennusmyynnistä ja voin kertoa, että aivan ihanan mahtava takki lenkkeilyyn, hiihtoon siis ihan mihin vain ja varsinkin näin keväästä. Takki ei päästä kovin äkkiä tuulta läpi, en oikein osaa selittää onko soft shel vai jotain muuta, mutta pinta kuori muistuttaa neulemaista pintaa. Hiki tulee juostessa, mutta soveltuu siihen hyvin 0/ -9 asteen keliin. Suosittelen tätä jos niitä vielä on myynnissä!

Liikunnan iloa kaikille!!

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Sukkien sukat!!

Olipa kerran Tara, joka päätti aloittaa uuden harrastuksen! nimittäin villasukkien kutomisen. Kävipä niin, että tara oppi niitä villasukkia kutomaan ja pääsi niiden tekniikasta perille. Siinä villasukkia kutoessa hän moneen kertaan mietti ääneen, että on siinä kyllä ollut varsinainen nero joka villasukan on keksinyt. Niin nero oli tarakin, että päätti mennä oikein googlettamaan hakusanalla villasukan historia ja sieltä selvisi, että nunnat ovat aikanaan kutoneet villasukkia ja myyneet niitä. Myyntituloilla saatiin tietenkin luostariin hankittua tarvikkeita. Sen pidemmälle en sitä historiaa sitten enää lukenutkaan ja jäin edelleen miettimään sitä ikuisuuskysymystä kuka ne villasukat ihan alunperin on keksinyt. Kutoessaan villasukkaa hän mietti, että miksi pitää olla kaiken maailman kavennukset ym.muut ihmeelliset kierrot sukkaa tehdessä. Kaikki tämä selvisi tietenkin siinä vaiheessa, kun tara sai valmiiksi ensimmäisen sukkaparinsa ja huomasi, että niistä kaikista koukeroista  ja kavennuksista tosiaankin oli syntynyt ika oikea sukkapari. olihan siitä otettava kuva ja laitettava omaan blogiinkin. Tara oli niin polleaa rouvaa, kun oli saanut ensimmäisen kerran elämässään kudottua miehelleen ihan oikeat villasukka parit! "ensimmäisiä kutomiani sukkapareja olette saaneet seurata täällä blogissa"!

Siirrytäänpäs siihen hauskaan juttuun..

Päätinpä aloittaa kutomaan 7 veljeksen polkasta "oranssi-musta-valko-harmaa-puna" raidallisesta vyötteen ohjeistuksen mukaan villasukkaparia. Ensimmäisen sukan sain valmiiksi ja siitä tuli todella hieno ja pienen kokoinen. Tuli heti ajatuksena, että annan ne ystäväni tyttärelle jos suinkin vain saisin ne valmiiksi ja ne olisivat sen näköiset, että niitä kehtaa edes antaa mihinkään. 
Ensimmäinen sukka oli siis valmis ja seuraavaksi aloitin kutomaan ensimäiselle paria ja sukanvarsi alkoi kasvamaan pituuttaan pikkuhiljallee. Jostakin kumman syystä sukka päätyi sukkakoriin puikkoineen päivineen ja se vain jäi sinne keskeneräiseksi. Tuli muita ideoita välillä ja oli pakko kutoa pääsiäiseksi raikkaan värisiä kyntteliköitä. Jossakin vaiheessa kuitenkin vilkaisin sukkakoriin ja totesin, että ei juma se sukka on vieläkin kutomati. Otinpa kutimet jälleen kauniiseen kouraani ja aloin jatkamaan parin kutomista. Välillä purettiin ja kudottiin, purettiin ja taas kudottiin. Olin tässä vaiheessa jo täysin unohtanut mikä oli toisen parin varren pituus, kannan pituus jne.. mutta siitä huolimatta jakoin kutomisen loppuun asti ja kuinka loppujen lopuksi kävi?




No joko hokaatte mistä hauskasesta MOKASTA on kyse?
minä todellakin kudoin villasukkaparin ja katsokaa kuinka täydelliset ja saman kokoiset nämä sukat ovat. Toisse ainakin 2 centtiä toista pidempi varsi ja kanta pidempi kuin toisessa. Mutta kysyin kaveriltani tahtoisiko hänen tyttönsä ottaa nämä käyttöön ja sanoi, että kyllä ne varmasti kelpaavat! Vein ne kaverilleni ja testasimme tyttären jalkaa ja arvatkaapas mitä?

Siellä ne nyt ovat tyttären jalassa ja se kiitää niillä pitkin parketteja...Joten ei vissiin kauheasti haitannunna sukkien muutaman sentin ero! 

Mää itse nauroin ihan kuollakseni näitä sukkia... mutta oma MOKA ON PARA MOKA! pitäähän muakin jonkun hauskuuttaa ja kuka siihen paremmin pystyisi kuin minä itse!

ha haa...!


torstai 4. huhtikuuta 2013

Pääsiäisen aikaa!

Tiput kuuluvat pääsiäiseen! Näin ainakin jossakin tv mainoksessa juuri viimeksi eilen illalla sanottiin. Mutta mihin jäi Taran tiput, mämmit ja rairuohot? Jostakin kumman syystä rairuoho, mämmi ja tiput eivät päätyneet tänävuonna puhdas kodin pääsiäispöytään. Eikä meille päätynyt maalattuja muniakaan. Moneen kertaan käytiin kaupassa hakemassa ruokatavaraa ja leivonta värkkejä pääsiäisen pyhiä vasten, mutta ne siemenet ym..muut vain jäivät jostakin kummasta syystä sinne kauppojen hyllylle. Kassa jonossakin tuijottelin tipuja ja rairuoho siemen pusseja, mutta eivätpä ne vain päätyneet tavarajonoon kassalle, eivätkä ohittaneet kassakonettakaan ja varsinkaan eivät vahingossakaan pudonneet kauppakassiini! 

Sen sijaan kinder ylläripylläri suklaamunia ostin ison pussillisen pojille ja kyllähän niitä nyt minulle ja miehellekin riitti syötäväksi.

Sainpas kuitenkin syntymään hyvää pääsiäismatskua ja kuvia tänne blogiin ja tuoda niillä esille pääsiäistunnelmaa.. kävipä nimittäin niin, että mentiin anoppilaan pääsiäisen aikaan ja anoppihan on ihan mahdoton pääsiäisen valmistelija. On kulkaas vihreää verhoa, tyynyä, rairuohoo, tipua, tulppaani kimppua ja ties mitä pääsiäiseen liittyvää koristetta! Siellä sitten annoin kameran soida oikein kunnolla ja kuvailin kaikkia mitkä tuntuivat mukavalta laittaa blogiin kuviksi ja sanoiksi. Anopillani on tuo hyvä ja kummallinen taito aloittaa ajoissa valmistelemaan pääsiäistä, mutta meikäläinen vain mietti eikä saa mitään aikaiseksi. Meikäläinen saa vasta pääsiäisen pyhinä silmänsä auki ja toteaa, että pojat hei!! me ei taaskaan tehty sitä rairuohoo eikä haettu niitä keltaisia pikku tipuja!!

asiaan.. niitä kuviahan te kuitenkin jo jännittyneenä odottelette? eikös niin?



Anopin keltaiset tulppaanit kukkivat niin kauniisti ja näitähän minunkin piti kaupasta ostaa siellä käydessäni, mutta eipä vain tullut ostettua. Tulppaani on vain niin kaunis kukka kevät aikaan!


Pupukin pääsi kuvaan ja kurkkiihan sieltä ruohon juuritasolta se keltainen tipukin!


Mitä se pääsiäinen olisikaan ilman anopin tekemiä keltaisia ja vihreitä tyynyn päällisiä? Laitoin vielä kuvaan mukaan vihreän villapeitteen ja kyllä hienosti tämä väri yhdistelmä tuo väriä taloon. Niistä verhoista en nyt alkanut ottamaan valokuvaa, kun sitä kuvattavaa olis ollut ihan mahottomasti anopin luona!


Pajunkissatkin oli kauniisti tuotu eteisen lattialle isoon vaasiin ja pakkohan niistäkin oli saada kuvaa otettaa! On se kyllä melekonen pääsiäisen juhlia.


Siinä se rairuoho on tipuineen, pesineen ja munineen kauniisti laitettuna. Mutta HUOMATKAAS!! astian ala-puolella olevaa kaitaliinaa, on sen itse kutonut mattopuilla ja on muuten aivan ihanan raikkaan värinen ja tietenkin pääsiäisen väreissä.

Seuraavaksi vuorossa! Meikäläisen taidon näyte meidän pääsiäisestä!
Nyt saatte nauraa niin makeasti kuin vain mahanne kestää ja ihan luvallisesti!
Kävipä niin, että päätin kokeilla http://www.kinuskikissa.fi/ ohjeella limejuustokakkua miltä se maistuu ja minkälainen siitä syntyy!
"moka, tätä kuvaa ei tosiaankaan pitäisi laittaa tänne, mutta laitan sen nyt kuitenkin"! Kakku itsessään oli ihan sairaan hyvää ja onnistui hyvin, mutta elämäni ensimmäisen kerran testasin elintarvike väriä "vihreää" ja se ei oikein onnannut. Lisäksi päätin kirjoittaa pienen tekstin kakun päälle, mutta jostakin onnettomasta syystä se suli ja levisi suoraan kakun pintaan. 


Mitäs se näöllä väliä..pääasia, että oli todella hyvää ja maittavaa! Juu se keltanen pläntti siinä kakun keskellä on se kirjainkasa.. siinä pitäs selvästi lukea easter, mutta jos joku on tarkkanäköinen ja saa siitä jotain selvää niin hyvä! Piti koristella aivan eritavalla, mutta ne aineet, välineet puuttuivat jälleen! Seuraavan kerran lupaan, että tulee vähän paremman näköinen limejuustokakun kuva!


Reuna ei ihan ole niin suora, siisti ja tyylikäs, mutta mulla ei ollutkaan sitä reuna jutskaa mikä pitäisi käyttää näitä tehdessä!


Kakku meni päivän aikana suuhun ja voin kertoa, että sitä todella ahmittin ahnaasti kurkusta alas. Suosittelen siis ehdottomasti kokeilemaan!


Varmaan enää tarvitse ihmetellä miksi meillä ei ollut sitä rairuohoo kylvettynä, munia koristeltuna saatika mämmiä pöydässä. Pääsiäistä, kun piti suunnitella ja valmistella niin meikäläinen se vain kutoi näitä raikkaan värisiä lyhty juttuja. Siinä kutoessa mitään pääsiäistä enään muistanut lainkaan! Nämä ovat nyt sitten tehty niistä aiemmin ostetuista aleovera ym..langoista ja aivan ihanat, kun laittaa kynttilät palamaan!


Sunnuntaina päätin leipoa amerikkalaisia suklaamuffinseja ja nämä jos jotkut vasta ovatkin kunnon makea pommi. Ystäväni teki näitä tyttärensä syntymäpäiville ja minun piti tietenkin kopioida apinoida ohje kiireen vilkkaaseen tahtiin ja testata ohjetta. Laitan ohjeen myöhemmin blogiin!

Lopuksi voinkin taas rauhoittua tältä sanatulvalta ja laittaa sen viimeisen kuvan joka on aina pääsiäisperinteitä muistuttava ja varmasti jokaisen tärkein mieliteko. Mitä pääsiäinen olisikaan ilman näitä!!


keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Lauantai illan huumaa!

Vietiin lapset lauantai aamuna mummilaan  yö-kyläilemään ja olivat  sinne yö-kyläilemään pääsyä odottaneetkin pitkään. Minä ja mies saatiin mies-vaimo päivä itsellemme ja lapset vietyämme päätimme auton kaasu painikkeen painaa suoraan kohti kaupunkia ja shoppailu kierrokselle!

Junnut antoivat vielä säästämiään rahojaan mukaamme ja toiveena oli, että toisimme pari skylander hahmoa heille tullessamme. Siinä sitä sitten kierrettiin prisma, citymarket ja anttila läpi. Anttilasta onneksi löytyi kuopuksen toivoma hahmo ja esikoiselle pelidivarista löytyi käytettynä se sieni ukko! "joo älkää kysykö mikä sieni ukko mää itsekään niistä mitään ymmärrä"!

Meissä jokaisessa asuu pieni leipuri!! Löysinpä itselleni jotain citymarketista jota olin kaivannut todella pitkään nimittäin tämän..
Iloleipuri pursotin setin ja hintakaan ei ollut paha, vain 8,90 €
Nyt kelpaa kesällä pursotella kakkuja ja muita herkkuja mitä mieleen tulee. Pakkauksessa hyvät ohjeetkin vielä mukana ja kuvat millaista jälkeä pursottimella pitäisi saada aikaan.


matka jatkuu... citymarketissa osui kuiva-aine hylyllä sushin valmistukseen tarkoitettu aloittelijan paketti. Miehen kanssa käytiin kova keskustelu siitä, että ostetaanko vai eikö osteta. Mies sanoi, että niitä löytyy omastakin k-kaupasta ainakin kolme pakettia oli hyllyllä joten haetaan sieltä kotiin mennessä. Mää sanoin, että se on muuten sitten varma, että niitä on siellä oltava jos sieltä meinataan ostaa. Ihmettelin miksei sitä voi sitten täältä ottaa, kun tässä kerran nyt ollaan. Mies ei oikein innostunut asiasta. Mutta matka jatkui pakasteiden suunnalle ja sieltä mukaan löytyi nämä tai kuvassa ne ovat jo herkuttelu valmiita.. ostin siis pussin valmiiksi leivottuja croisanteja ja kotona ei sitten tarvinnutkaan kuin paistaa ja lisätä kermavaahto ja mantsikkahillo väliin.
(näitä olisi voinut ahtaa kurkusta alas vaikka kuinka monta, sen verran hyviä olivat)


Mainitsin myös alussa, että anttilassakin poikettiin! Siellä seistiin elokuvahyllyjen edessä ja etsin edästä elokuvaa, mutta ei löytynyt vaikka kuinka yritin tähyillä. Tuli lopulta sellainen tunne, että ei se ole tullut vielä myyntiinkään. Mutta huomasin erään toisen jutun oikeastaan boxin, sanoin miehelleni, että tuossa on ainakin tuo tarjolla ja ei ole enää montaa kappaletta jäljellä! Mies katsoi ja sanoi mitäh!! tällästä ole vielä nähnytkään..taas katsoin miestä ja sanoin, että olen kuule sen sulle näyttänyt täällä monta kertaa, mutta et ole pitänyt vain silmiäsi auki tai kuunnellut mun juttujani!

Stargatea sen olla pitää...
Stargate SG1 löytyy meiltä vhs tallennuksina, kun se sarja tuli aikanaan televiissiosta, Stargate Atlantis löytyy kaikki 5 tuotantokautta olohuoneen dvd hyllystä ja kaikki katseltuina. Mutta tämä SG universe on uusi tulokas ja nyt ostettiin ensimmäinen tuotantokausi. Katseltiin muutama jakso ja totesin, että samaa toistoa kuin aikaisemmin, mutta tässä seilaillaan edestakaisin universumia. Enempää en paljasta, koska kuitenkin joukossa on niitäkin jotka eivät ole näitä nähneet lainkaan. "hyvää sarjaa ja kova keräily tulee olemaan, kun pitäisi kerätä koko SG1 sarja itselle"!


Vimein ja vihdoin kaupunki kierros saatiin päätökseen ja päätettiin lähteä kotikonnuille takaisin! Kotikonnuilla sitten päätettiin ajaa sinne k-kauppaan ja hakea ne sushi tarvikkeet lisukkeineen päivineen!!

NYT SAA LUVAN NAURAA!!
Ei ihan mennyt kuin strömsössä, mutta melkein sinne päin. Valmistin ohjeen mukaan aloittelijan paketin ja tein juuri niinkuin käskettiin. Nämä meikäläisen sushit eivät ihan ole niin pyöreitä kuin niiden pitäisi oikeasti olla, mutta HEI!! tämä olikin ensimmäinen kerta elämässäni, kun valmistin sushia. Tikuilla syönti ei onnistunut, koska olin unohtanut ihan täysin niiden toimintatavan!


Aloittelijan pakettiin kuuluu:  syömäpuikot kahdelle, sushi riisiä 2 pussia, merilevä levyjä paketti, babumatto, riisiviini etikka, wasabi, (melko tulista tavaraa), soijakastike.
Paketissa hyvät ohjeet valmistukseen joten suosittelen kokeilemaan. 
Susheihin tulevat ainekset pitää tietenkin ostaa erikseen. Minä ostin tietenkin savulaohta, ja katkarapuja, jääkaapista löytyi vielä kurkkua ja kesäkurpitsaa.
Päätin kyllä, että seuraaviin teen aivan toisenlaisen täytteen...
Minä tykkäsin, mutta isäntä ei...wasabi oli melko jytyä tavaraa ja laitoinkin kevennykseksi pirkan makeaa cilikastiketta toiseen astiaan.



Ei muutako sushit suuhun ja stargatea kattelemaan, jälkkäriksi täytettyjä croisanteja. Valko tai punaviini olisi ollut ihan hyvä juoma näiden kanssa, mutta alko oli kiinni joten se jäi saamati aterian rinnalle!