perjantai 1. maaliskuuta 2013

Suksittiin kirjaimellisesti suolle!!

Ennen kuin aloitan suksimis tarinani niin..
 
Toivotan kaikki uudet lukijat tervetulleiksi ja pakko hehkuttaa kuinka iloinen olin juuri äsken koneeni avattuani ja huomattuani, että 50 tykkääjän raja on rikkoutunut facebookin puolella. Kiitos siitä kaikille!
 
Sitten asiaan.. Keskiviikko aamuni lähti maailman hitaimmin oikeastaan etanan tahtiin liikkeelle. Istuskelin melkein koko aamupäivän koneella ja seikkailin eri blogeja tutkiskellessa ja ihaillessa. Siinä se aika sitten vierähti ja hyvin varmaan ymmärrättekin, että koukkuun, kun jää niin tämä touhu koukuttaa ihan täysillä eikä sitä enään pysty lopettamaan alkuun päästyään. 
 
Keskiviikkona oli kaunis ja aurinkoinen ilma, päätimme ystäväni kanssa lähteä hiihtelemään laduille. Meidän kotimme lähistöllä kulkee vanha rautatie joka tosin ei ole enään junien käytössä, mutta kesäisin resiinoiden käytettävissä ja talvisin siihen vedetään latukoneella pari hiihtolatua vierekkäin. Kesällä ja syksyllä kuljeskelen ja lenkkeilen koiran ja lasteni kanssa tätä rataa pitkin. Siellä on hyvä kulkea, kun saa päästää koiran vapaaksi ja antaa sen mennä omia menojaan.
 
Mitä siitä seuraakaan, kun kaksi naista lähtee hiihtelemään?
Päästiin laduille suksinemme ja oltiin hiihdetty muutama metri ja kaverini totesi "ei hitto unohdin puhelimeni kotiin"! jaa no ei se mitään mulla on puhelin hyvässä tallessa taskussa joten et sää sitä tartte. Mikäli teidän muksuille tulee kotona hätä niin kyllä ne mun puhelimeen osaa soittaa. No..tuli kuitenkin itsellenikin sellainen olo, että mitenkähän niillä oikeesti siellä menee? Minä päätin soittaa kaverini puhelimeen ja pian sieltä toisesta päästä vastasikin reipas pojan ääni ja sanoi .. joo mä huomasin, että äiten puhelin jäi ei meillä täällä ole mitään hätää.. sanoin lopuksi, että soittakaa sitten mun puhelimeen jos tulee äidillenne asiaa, puhelu ei silti vielä katkennut ..
Mitens kävikään?
hupsis..plumpsis ja pompsis... tara veti mukkelis makkelis naamalleen puhelimen ja suksien kera. Puhelu ei ollut vielä päättynyt ja meikäläisen suusta alkoi taas tulemaan omistuistakin omituisempaa örinää ja mörinää! Kun joskus tasapaino pysyisi suksilla niin se olisi hyvin suotavaa minun tilantessani! Puhelimen toisessa päässä varmasti ihmeteltiin, että mikä ihmeen töminä ja ähinä toisesta päästä linjaa kuului. Katkaisin puhelun ja päästin niin rajun naurun pyräyksen, että kaverinikin joka on puolet rauhallisempi nauramisessa alkoi kerrankin nauramaan oikein kunnolla! oi voi..kaikkee sitä sattuukin! Matka jatkui onneksi tasapainollisemmissa merkeissä, eteenpäin siis mentiin ja 5-6 km saatiin hiihdettyä pidettiin juomatauko tai siis minä pidin juoma tauon!
 
 
Juomatauko kannattaa.. "jos janottaa"!
Oli se hankalaa päästä istumaan tuolle penkille, ennen sitäkin piti tehdä yksi mukkelis makkelis lumeen pöllähdys ja polveni osui rautien rauta palkki reunaan. Itse mietin nyt samaa, että miten se oikein on mahdollista, kun luntakin on niin paljon? Mutta tuon penkin kohdalla nyt sattui jotenkin vain olemaan rautatie niin pinnassa.
 
Hyvin menee, mutta menkään matka jatkuu..
 
"mies aina sanoo, että jätä se myssykypärä pois päästäs ja laita pipo tilalle, mutta myssyn alla hiukset pysyy paremmin kasassa ja itselläni on niin vahva tukka, että pipo on joko silmillä tai jossain aivan muualla. Tätä kuvaa katsoessani totean, että ehkä tuo myssykypärä ei välttämättä oikein sovikaan meikäläiselle, tulee kyllä kananmunamainen olotila"! ei ainakaan punaisen värisenä!
 
Fiilis hyvä, vaikka polveenkin vähän sattuu! Matka saa siis jatkua. Päätettiin poiketa radalta pois ja suksia suolle. Rautatie kulkee isosuon soidensuojelu alueen läpi ja toiselle puolelle rattaa on vedetty n.12 km latureitti suolle kulkemaan. Päätettiin kiertää sitä kautta takaisin kotiin, voisi olla miellekkämpää hiihdellä mutkaisia latuja suolla kuin pelkkää suoraa latua radalla.
 
 
Tässä sitä nyt on taas miettimistä! Mikä pilaa kauniin suomaiseman ja varsinkin auringon laskun aikaan? Valtavat sähkölinjat, kuka nekin on keksinyt tunkea kulkemaan suoalueen läpi? Ei mikään kaunis näkymä ja vähän tuli sellainen olo, että jospa nuo tuosta päälle romahtaa niin morjens.. 
 
 
Tuli vain ajatus siinä hiihdellessä, että napsitaan sitten kuvia hiihtoreitin varrelta ja tulipahan tälläinen mikälie kuva otettua!
 

 
Maisemien tähyily jatkuu..välissä pysähdyttiin ja taas kuvattiin. Latu mutkitteli sinne ja tänne välillä oli melko jyrkkiä käännöksiä eivätkä suksetkaan meinanneet kääntyä tahtomallamme tavalla. Vettä oli paikoin ollut ladun pinnassa, mutta onneksi latu ei ollut sentäs märkää sohjoa. Ladun tekijä tuli koneella meitä radalla vastaan ja sanoi, että menkää tuo suo reitti, koska se voi olla kovempaa pohjaa hiihtää kuin radalla oleva. Sitä siis kokeilemaan ja kokeilun tulos oli miellyttävä kokemus..
 
 
Täällä on selvästi kulkenut jokin muukin kuin latukone.. kyllä! siinä sitä taas ihmeteltiin ja mietittiin, mitä täällä tapahtuu. Vastaus kuului aika nopeasti..vähän matkan päästä meistä kuului kovaa raudan pauketta, kilinää ja kolinaa..okei tuli vähän sellainen oudon scifimäinen tunnelma. Työmiehiä näkyi oranssineen takkineen työskentelemässä meistä n. 100 metrin päässä. Sähkölinjaa olivat korjaamassa! Telaketju koneiden kanssa siellä kulkivat ja kuljettivat osia!
Kuvassa näkyy taas ne ärsyttävät voimalinjat!
 

 
Jälleen suoraa, mutkaa, suoraa, mutkaa.. mitäh!! eiks tää lopu koskaan. Mihin me oikein päädytään. Kyllä mää ny luulisin, että ton metsän takana olis jo jonkin sortin loppu häämöttämässä... Siinä meidän keskutelua ja voin kertoa, että jos olisi ollut videokamera mukana niin kyllä teillä olisi nyt hauskaa lukea ja katsella tätä tekstiä!
 
montako km me ollaan jo tultu? Sattuipa eräs tuttavamme suksimaan meitä vastaa samalla ladulla ja totesi, että hän oli tullut 6,5 km alkupäästä lenkkiä ja ajatteli, että ei täällä tule ketään vastaan. Siitä sitten pääteltiin että meillä on vielä toiset 6 km jatkettavana. Me nimittäin aloitettiin reitin teko loppu päästä! Sama kait se sitten on kummasta päästä alkaa reitin, kunhan vain perille pääsee ja junaradalle päätyy takaisin!
 

 
Aurinko laskee mukavasti suon taakse ja meitä mietityttää? tuleeko tytöille vielä kiire hiihdossa, kerkiämmekö ennen pimeäntuloa takaisin kotiin?
 
Mutta välillä teille maiseman tarjontaa isosuolta!
 



 
 
Matka jatkuu ja kuvia katseltavaksennee ihanasta auringon paisteesta ja sen lumoavasta laskusta. Mittari näytti 4 astetta lähtiessämme hiihtoretkelle joten ilma oli mitä parhain hiihdettäväksi. Mikäli aloittaa matkan kiertämisen alkupäästä niin sieltä löytyy myös laavu ja puu wecee jota en sitten kuvannut, kun alkoi olemaan sen verran pimeää. Tälle reitille voi siis ottaa eväät mukaan ja istahtaa vaikka sinne laavulle paistamaan makkarat ja juomaan lämmikettä kurkusta alas.
 




 


 
Niin mieletön fiilis oli hiihdon aikana, että ei sanoin voi kuvailla. Kaunis ilma ja auringon lasku oli kyllä mitä muikein kokemus tällä hiihtoretkellä. Sopivaan aikaan osuttiin hiihtämään. Lähdettiin klo: 16. reikä reikä ja palattiin takaisin 19 reikä reikä. Nämä tytöt siis "laskekaa" kolmessa tunnissa hiihti 18 km. Pääteltiin itse kilometrit siitä mitä se kelkalla meitä vastaan ajanut mies siellä radalla arveli meidän kokonaismatkaksi. Kertoa voin, että olin todella maitohapoilla päästessäni takaisin kotiin ja totesin vain miehelle, että en mää ihan huonoimmasta päästä olekaan kuntoilijana.. "varsinkaan, kun ylipainoakin päällä on melkoisestikin"! Tosin selkä takkuili pari kertaa matkan varrella ja sitä ehkä eniten pelkäsinkin kuinka se kestää. Selkä kesti, mutta kyllä on ollut lihakset tuon reissun jälkeen äärettömän kipeät! Muutama inohottava lasku oli joissakin kohdissa tosin ei mitään isoja, mutta mutkikkaita ja ne piti tulla tosi varovasti alas. Mielekäs kokemus ja ne jotka paikan tietävät niin suosittelen kiertämään reitin jos tahtoo luonnon rauhaa ja stressipiikkiä alemmas.
 
 
Aloittaessamme hiihtoretken otin matkan alkupäästä muutaman tälläisen mielenkiintoisen kuvan. Talven keskelllä nämäkin näyttävät ihan kauniilta ja mielenkiintoisilta kuvattavilta!
 



 
 
 
 
 
Hiihtoretkemme saatiin päätökseen ja me naiset selvittiin retkestä hengissä ja onneksi ehjinä. Mustelma tuli polveen muistoksi pienestä lennosta radalla, mutta hei ei ilman kommelluksia voi selvitäkkään.
 
"mukaan kannattaa ottaa hyvä mieli, huumorintaju, kamera, vettä janoon ja tietenkin ne miehen sukset ja sauvat"! Otin siis mieheni sukset, koska oma painoraja on ylittynyt omissa suksissani ja niillä kulkeminen on vähän hankalaa ja takkuilevaa, mutta seuraavan kerran kun aion suolle suksia niin otan kyllä ne omani!!
 
EI MUUTAKUIN SUOLLE SUKSIMAAN!!





Jätäppä oma suksen jälkesi tähän postaukseen!

4 kommenttia:

  1. Olette te kyllä hurjan pitkän matkan suksineet :) Mutta maisemat on ollut kauniit ja hauskaakin teillä on siellä tainnut koko ajan olla :)

    VastaaPoista
  2. Huumori kannattaa aina ottaa mukaan reissuun, sillä selviää kummasti tilanteista kuin tilanteista. Kiitos, kerrankin olin kameran kanssa oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Tämä retki jää kyllä mieleen pitkäksi aikaa :) melko voittaja fiilis tuon retken jälkeen.

    VastaaPoista
  3. Ou nou! Mulle tuli hiihtotuska puolessa välissä upeita kuvia!! 18km!! Aika plikkoja!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille loppumatka oli kyllä aika hiihtotuskaa, kun koko ajan mietittiin, että eikö tää lopu ikinä. Matka tuntui loputtomalta ja aina vain aavaa suomaisemaa ympärillä ja välillä tuntui kuin ympyrää oltaisiin menty. Kiitos ..minä olin ihan maitohapoilla perille päästyäni, mutta kaveri oli koko matkan kuin c-vitamiini yliannotuksen saaneena. Huh..huh.. kaikkeen sitä pitääkin ryhtyä. Kuvat oli kyllä onnistuneita ja maisemat aivan upeat varsinkin auringon laskun aikaan! :))

      Poista