maanantai 4. maaliskuuta 2013

Rajojen rikkomista!!

Pieni katsaus menneeseen lauantaipäivään.
Harrastettiin miehen kanssa lievästi sanottuna rajojen rikkomista. Me suomalaisethan ollaan totuttu keleihin kuin keleihin, mutta me tehtiin oikein kunnon reissu ja todella upeassa kelissä. Keskiviikkona suksittiin suolle kaverini kanssa ja saatiin sellainen kaunis auringonlasku ja plus 4 astetta lämmintä hiihtokeliä. Lauantaina päätettiin sitten miehen kanssa suksia yhdessä kahdestaan sinne suolle uudelleen ja ilma oli -7 astetta pakkasen puolella. Minulla oli tälläkertaa samainen hiihtoasu päälläni kuin keskiviikkonakin ainoa poikkeavuus keksiviikkoiseen pukeutumiseen verrattuna oli se, että laitoin pipon päähäni.
 
Mies läks aamusta lasten kanssa käymään kaupungissa, joo.. hakemaan mulle sitä aamunkoi 2 osaa ja minä jäin kotiin jälleen tekemään mitäs muutakuin siivoilemaan ... joo siis tää siivoaminen toistuu joka tekstissäni, mutta en ole mikään siivousintoilija vaikka sitä työkseni 7-vuotta teinkin. Mutta oli pakko ala-kertaa hieman siistiä, kun näytti paikat olevan sen verran sekaisin ja pölyssä. Siivouksen yhteydessä tein ruokaa ja isäntä oli kerinnyt jo lasten kanssa kotiin siihen mennessä joten alkoi auttelemaan siinäkin hommassa sujuvasti. Siinä sitä sitten kysäsin mieheltäni, että josko mentäs hiihtämään se suolenkki 12 km? Mies halusi myös päästä hiihtämään samaisen lenkin jonka minä hiihdin kaverini kanssa niissä kauniissa maisemissa kauniilla ilmalla keskiviikkona. Non niin... mies suostui, mutta sanoi "laitetaan sitten vauhtia suksiin, koska ilta-päivästä oli luvattu lumimyrskyä"! No ei se meitä häiritse siellä...
 
ööö..niin mitä mä sanoinkaan.. ei se häiritse?
(sitä paitsi) se ilma näytti ihan hyvältä, kun lähdettiin hiihtämään!!
Otettiin koirakin mukaan ajattelin, että saa sekin sitten lenkkeillä vapaasti meidän edellä, koska tuskin me ainakaan hiihdettäisiin koiran edellä. Matkaan siis lähdettiin ja ei muutakuin reppu selkään ja menox. Alkutaipaleella jo ajattelin, että ei jumalaade jos tää latu on koko 12 kilsaa näin kovaa, jäistä ja puista oli tippuillut kaiken maailman havuja pitkin latua niin hoh hoijaa..ei olla koskaan kotona takaisin. Kyllä se latu muuttui paremmaksi kunhan eteenpäin vain suksittiin. Ladulla tuli yks ukko meidän perässä ja mies sanoi, että päästetään se ohitse ja jatketaan me omaan tahtiimme! Juu..se mies ohitti meidät ja kas..kas.. meidän karvainen ystävämme sellainen nelijalkainen otus päätti ottaa kintut alleen ja sata taulussa lähti sen ukon perään sinne ladulle. Minä siinä taas örisin hetken omiani taisi tulla muutamat huudot koiran perään ja kyllä se sieltä omine aikoinensa palasi, mutta ei se mies tainnut oikein tykätä meidän kohnottajan seurasta.

Jatkettiin matkaa ja totesin miehelle, että hei täällä alkaa satamaan lunta! Ai jaa  ihanks tosi.. no pitäskö alkaa palaamaan takaisin päin ja mennä kotia kohden.. ai mitä kysyin? Kuule täsä ei ole paluuta enää takaisin päin! Ollaan tultu jo melkein 6 kilsaa joten nyt kaasua suksiin ja antaa palaa vaan eteenpäin. No mies katsoi mua hetken miettien, että olenko mä nyt ihan varma asiasta ja jaksanko jatkaakkaan matkaa, koska puuskutin jo siihen tahtiin, että heikompi plikka olis antanut periksi ja palannut sukset turbovauhdilla takaisin kotiin!! niin me kaksi rakastunutta jatkoimme matkaamme, tai siis kolme jos lasketaan se kohnottaja joukkoon mukaan. Kohnottaja nimittäin seurasi kiivaasti sen edellä menneen miehen jälkiä, mutta ilmeisesti ne jäljet oli tooosii kivat, koska jaksoi juosta koko 12 km yhtä soittoa. "Koiran kestävyys on todetusti parempaa kuin meidän"! Mies aina matkalla sanoikin, että tää yks vaan jaksaa painaa kieli pitkällä meneen..meikä puuskuttaa perässä ja huokailee jälleen "eiks tää lopu ikinä" ja sitten kuitenkin vaan jatkan sisukkaasti ja sanon, kun maisemat muuttuu, että jaahas nyt ollaan jo paremmalla puolella ja enää ei olekaan kuin 5 km matkaa niin päästään takaisin radalle.

 Matka olis ollut loistava hiihtää jollei se jumalaton lumipyrymyrsky olis iskeytynyt suoraan meidän kohdalle ja tuuli kävi niin, että ei eteenpäin meinattu välillä päästä. Alkumatkassa sukset luisti hyvin, mutta pyry toi uuden lumen pintaan ja peitti vanhaa latua ja hiihto kävi vaikeammaksi suksien luiston puutteen vuoksi. Uusi lumi teki siis haastavammaksi hiihtämisen ja sukset eivät oikein tahtoneet luistaa kunnolla... sormia alko paleltamaan, jalkapohjiin sattui monoissa ja reidet huusivat tuskaa. Onneksi muutoin minulla ei ollut kylmä, koska päälläni oli softshell puku joka pitää hyvin tuulta ja on muuten todella hyvä hiihdossa. (suosittelen) Aikansa kutakin saatiin reitti päätökseen ja päästiin radalle takaisin, mutta sitäkin oli vielä hiihdettävänä 6 km..ou boy.. siinä vaiheessa tää tyttö teki stopin ja mies teki stopin. Mies otti ja kytki koiran kiinni flexiin ja minä otin flexin kauniiseen käteeni ja koira veti minua ainakin 100 metriä eteenpäin suksineen sauvoineen, helpottaa kummasti väsynyttä kroppaa. Koira otti lisää vauhtia, kun mies hiihti kuin viimeistä päivää vierellä ja pitihän koiran yrittää ottaa kisaa, mutta minä vissiin kiloineni hidastin koiran vauhtikirmaisua sen verran, että koira päätti antaa periksi. Loppujen lopuksi koira kiersi meikäläisen ympäri flexeineen päivinee ja minä siellä kiljun, että mitä sä tollo nyt teet? Vedät mut vielä hirteen tän narun kanssa vai? Isäntä sanoi, että no se teki sen ettei tarvitse vetää sua! Siinä vaiheessa annoin taas periksi ja päätin, että mies saa ottaa koiran ja minä hiihdän puolikuolleena perässä hiljaa etanan tahtiin. Kotiin päästiin onneksi 2 tunnin seikkailun jälkeen, kaikki kolme valkoisia lumisateesta kuin lumiukot ja naamat ihan tulipunaisina. Kotiinpäästyä oli vain mielessä syöminen, juominen ja saunan lämpöön pääseminen!

Kuvia en ottanut tälläkertaa, koska maisemissa ei kyllä ollut sen pyryn takia mitään hienoa. Rajoja rikottiin, mutta me suomalaisethan olemme tottuneet näihin pakkasiin, viimoihin, aurinkoon ja vaikka mihin!

Illasta innostuin vielä tekemään MUTAKAKKUA kunhan ensin olin anatanut itselleni pienen hiihdosta palautumis tuokion. Mutakakkuni ei ollut ihan niin mutaisaa kuin sen kuuluisi, mutta suihin se meni ja ehkä seuraavan kerran se on jo enemmän mutakakkua muistuttava.

 
Tomusokeria pöllyytin oikein olan takaa kakun päälle..
 

 
 
Päivän siivous, ja urheilusuoritus tuli tehtyä joten ilta oli hyvä viettää sohvan pohjalla mutakakkua syöden ja aamunkoi 2:sta katsellen!
 
Mutaisaa ohjetta en nyt laittanut, kun sen voi kuka vaan pokata netistä hakemalla. Ohjeita löytyy kyllä ihan riittävästi ja nappasin itsekin netistä ohjeeksi sellaisen mihin oli laitettu kaakaojauhetta joukkoon mukaan!
 
Seuraavaks laitan ohjeen mukaan jos saan sen onnaamaan silleen oikee oppisesti!!
 
Arvatkaas vaan hiihdänkö hetkeen aikaan 12 tai 18 km. EI KIITOS SUKSILLE!!
 



6 kommenttia:

  1. Mun muta kakku tekeleet seilaa:: muta/ kuiva kakun väliä :))
    Mun sukset lähti hetkeks tyttärelle lainaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saamani ohjeistuksen mukaan sen pitäisi olla pehmeää, mutaista, lilluvaa. Meillä tosin no joo vähän paksumpi versio, kovempi mutta sillain sopivasti kovempi. Muistutti suklaakakkua, mutta sitähän se onkin. Sukset..ne on hyvä antaa lainaksi välillä niin osaa arvostaa hiihtämistä eri tavalla. Minä en taida tälle ajatelmalle sanoa vielä ei koskaan, enkä laita suksia kokonaan kesäteloille, koska kumminkin eksyn taas ladulle uhmaamaan henkeäni ja taistelemaan suomen vaihtuviin keliolosuhteisiin. Mutta nyt viikolla en taida jaksaa hiihtää..pieni tauko tekee kropalle ihan hyvää! :)

      Poista
  2. Täytyy kokeilla tätäkin, broileriohjeesta tykkäsi meillä kaikki :) Oli helppokin latoa vaan kaikki vuokaan ja uuniin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei muutako testaamaan vain ja me innolla odotetaan millainen mutakakku teille syntyykään. Broileriin tein pienen muutoksen ja sen kerkesinkin jo kommentoimaan facen puolelle. Hyvä, että maistui se on oikeesti hyvä ohje! ;)

      Poista
  3. Voi jee, minäkö se voitin arvonnan!!! Laitan sulle mailia. Eipä ole hiihtoharrastus hiipumaan päin ainakaan teillä siellä. Minä aikoinaan tuskastuin voiteluihin ja siihen se tyssäsi sujuttelu. Nyt on aikeissa hankkia lumikengät. On se mahtava tunne kropassa hiihtolenkin tai muun talvisen ulkoilun jälkeen ja voi hyvällä omallatunnolla naatiskella vaikka mutakakkua :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jepulis jee! Olet nyt puhdas kodin arvonnan voittaja. Toivottavasti arpavoitosta on sinulle iloa! Meillä voitelun hoitelee isäntä ja omissa suksissani painoraja pahasti ylittynyt joten voit vain kuvitella millaista on suksia suksilla jotka eivät oikein luista oman painon mukaan. Fiilis on hyvä hiihdon jälkeen tai sitten todella kurja ja kaikkia lihaksia särkee ja polttelee. Lumikengät kuullostavat hyvältä suunnitelmalta. Kun olet hankkinut lumikengät niin kerroppa meille sitten kokemuksia. Ties vaikka innostuttas asiasta me muutkin. Voimme sitten täällä päässä kenkäillä vaikka sinne suolle..siellä nimittäin pääsee lumigengilläkin komiasti liikkeelle. Mutakakku oli hyvää vaikka vähän kovahkoksi jäikin.

      Poista

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...