tiistai 29. tammikuuta 2013

Perjantaista sunnuntaihin tiivistettynä!

Pientä hiljaiseloa sanavarastossani, kun ei ole kerinnyt kirjoittamaan muutakuin tuonne facebookin puolelle. Nyt tuli sopiva hetki laittaa meidän viikonlopun touhuilut tiivistettynä tännekin.
 
Lauantai aamuna tietenkin kipakasti ylös sängystä ja aamupalaa kurkusta tehovauhdilla alas. Meillä mies aina on niin kiireinen ja kauheella vauhdilla lähdössä joka paikkaan, että ihan itseäkin kauhistuttaa sen reippaus. Minä sen sijaan tarvitsen hieman enemmän aikaa lähtöön ja eihän sitä nyt voi silmät ristissä mihinkään lähteä? Koko päivä, elämä aikaa joten miksi pitää rynniä joka paikkaan kauhealla kiireellä. Kiireeseen oli kyllä ihan syykin, oltiin lähdössä puumetsälle ja kukapa sinne lähtisi puolen päivän aikaan tai illalla? Ammusta sinne oli mentävä jos meinasi rankoja saada tehtyä! Meillä lauantaina jatkui edelleen puuhommat ja taitaa jatkua vielä monena muunakin viikonloppuna. Siinä se lauantai mukavasti siellä metsällä rämpiessä kului ja mukavasti niitä puita saatiin tälläkin kertaa kasalle. Jälkipolvi keskittyi enemmänkin puissa kiipeilemiseen ja esikoinen oli niin hyvä kiipeämään, että ei meinannut enään päästä koko puusta alas. Oltiin pois lähdössä puumetsältä, kun poika vielä yritti änkeä itseään pois puusta. Pääsihän se junnu sieltä itsekseen pois, mutta kesti tovin alas tuleminen. Pakko puuhommat oli keskeyttää, kun saatiin lumi myrsky päällemme ja siinä mitään rankoja voinut enään tehdä.  Puuhommia on siis vielä tiedossa jatkossakin! Pojat vaan onnistuvat sapotoimaan töitämme omalla typerillä touhuillaan. Kivaahan se on kun muksut kiipeilevät ja touhuavat, mutta kun siinä meidän lähellä on vielä todella voimakkaasti virtaava koski ja koko ajan saadaan vahtia etteivät nää kaksi näppäräkinttuista mene sen lähelle. Siitä meidän puu kaatopaikalata on vain vajaat 50 metriä suoraan koskelle matkaa. Ajattelinkin, että seuraavalla kerralla saavat jäädä mummin hoiteisiin meidän puukaato touhun ajaksi. Sellasta se sitten on yhden alkavan murkkuiän kanssa toinen tulee perässä hyvään tahtiin.



Ensin työ ja sitten huvi! Esikoinen puiden haku hommissa ja hyvinhän se näyttää sujuvan.
Kivointa siellä puumetsällä taitaa olla tämä nuotiopaikan rakentaminen ja makkaran paisto homma. Tällä kertaa oli jälleen näitä määrämittaisia puuklapeja, mutta nää haisi aivan jäätävälle. Haettiin siitä lähistöltä puuvajasta vanhoja klapeja jotka ovat varmaan olleet siellä sen yhden 100 vuotta. Olihan meillä tuoreempiakin mukana, kun kotoa tuotiin eipä vain riittäneetkään. Siksi piti turvautua näihin vanhoihin jälleen kerran..
 





Sunnuntai olikin sitten taas yhden sun toisen sortin menoa ja touhua. Anoppilaan mentiin aamusta ja siellä sain viimein valmiiksi miehen villasukkaparin, kolmikertainen jee hurraa huuto sille! Nyt ovat siis valmiina miehen sukkapari ja kuopuksen sukkapari. Valmistuksen alla ovat siis esikoisen ja minun! Pitäskö vielä koirallekin kutoa jotkut jarrusukat? Vauhti on meidän karvakasalla välillä niin hurjaa, että hyvä olisi olla jotkut jarrut jarruttamassa aina silloin tällöin!

Nämä sukat valmistuivat 7 veljeksen nostalgiasta ja täytyy myöntää, että en pitänyt tästä langasta. Tweed ja polkka vievät ehottomasti voiton 7 veljes sarjasta. Polkka ja tweed siksi, että värikuviot ja raita ovat parempi omalle silmälleni. No miehellä on nyt nostalgia sukat!
 


Anoppilasta kotiin saavuttuamme lähdimme viemään kuopusta luistelemaan ja isäntä itsekin meni lätkimään lätkää pojan kanssa. Minä hyödynsin tämän ajan valokuvaamalla misten touhuja jäällä. Juu..myönnän mullakin oli luistimet varalla mukana jos vaikka olisin innostunut kiinnittämään ne jalkaani ja luistelemaan. Kuitenkaan en kaatumisen ja tasapaino ongelmien pelossa uskaltautunuktaan laittamaan luistimia jalkaani. Mutta sen sijaan kokeilin kenkäluistelua ja se toimi kaukalossa paremmin, eikä ollut kaatumisen pelkoa. Paitsi jos junnu ja mies olisivat tulleet täydellä vauhdilla päälle niin sitten oltaisiin kaikki mukellettu sinne kaukalon pohjalle. Viime talvena taisin kerran olla jopa luistelemassa, mutta se jäi siihen kertaan. Nyt oli kivempaa kävellä siellä kaukalossa, mutta kyllä siellä mihen mailalla läiskin menemään kiekkoakin.
 
 
Pojan piti aloittaa virallisesti jääkiekon pelaaminen seurapelinä, mutta koko homma kaatui kuljetus ongelmiin. Eipä poika ole kovin enää innostunutkaan seurassa pelaamisesta joten hälle näyttää nykyään riittävän koulussa pelaaminen liikuntatunneilla, sekä iltaisin kaveriporukalla tai perheen kesken lätkiminen. Hyviä luistelijoita ja pelaajia nämä mein miehet silti ovat. Tappio siis suomelle, kun poikaa ei vietykään virallisesti harrastamaan jääkiekon pelaamista.
 

Näinkin voi käydä, hyvällekin pelaajalle!
 

 
Väsähti vai mikä lie laiskuu iski, kun ei jaksa enää ylös asti nousta? Taisi jäädä seuraamaan iskän läiskintää..
 

Isä ja poika ottamassa mitaa ja kuinkas kävikään. Iskä taisi viedä kiekon tällä kertaa! Poika kyllä antoi kunnon vastuksen...
 


Pieni luistelu pyrähdys välillä, pitäähän sitä testata luistinten terävyyttä!
 

 
 
 Kiekkoilun jälkeen vielä poikettiin sukulaisen luona kylässä katsomassa miten niiden remppa edistyy talossa. Vesivahinko oli iskeytynyt taloon ja se tietää nyt sitten remonttia ja ehkäpä se siitä sitten jossakin vaiheessa valmistuu omaan tahtiinsa. Inohottavia nuo ovat ja mekin olemme sen kerran elämässämme käyneet lävitse ja silloin oli kyllä nauru kaukana. Esikoinen kärsi eniten siitä kosteus vahingosta ja jouduttiin silloisesta talosta lähtemään oikein evakkoon muutamaksi kuukaudeksi. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja mitäpä sitä vanhoja asioista märehtimään!

Kuvia remontista en tietenkään ottanut enkä laita tänne, kun kyseessä ei ollut oma remppa.

Loppuhuipennukseksi viikonlopulle pari luonto kuvaa. Jos jälleen kiinnostaa tsiikailla näitä meikäläisen oksa kuvia!







 

2 kommenttia: