lauantai 19. tammikuuta 2013

Erätaidot koetuksella!

Tämän lauantai aamun suunnitelma oli lähteä jatkamaan toissaviikonloppuista kesken jäänyttä rankojen kaato operaatiota. Pitäähän ne talvella kataa niin saa keväällä käydä hakemassa, kesällä laittaa palasiksi koneella ja taas seuraavana talvena on uutta lämmikettä varastot täynnä. Tänään oltiin kolmisin miehen, ja kuopsuksen kanssa puuhommia tekemässä. Vanhempi poika ei innostunut lähtemään mukaan joten jäi sitten kotiin talon vahdiksi. Me nimittäin otettiin vielä meidän nelijalkainen kaverimme mukaan.
 
 
 
Viime kerralla kaadettiin vanhan heinäladon seinän vierestä pari jättikokoista kuusta jotka olivat seisseet siinä monia kymmeniä vuosia. Huomaa ladon seinämästä, että kuuset ovat olleet tiukasti kiinni ladon vierustalla.
 

Tämän kauniin rankapinon kokosimme poikien kanssa viime kertaisella puumetsä retkellämme. Ei ihan ole ammattilaisen jälkeä. Kävi vielä niin hullunkurisesti, että en tämänpäiväisestä kasasta napannut sellaista kunnon kuvaa. Uusi kasa on huomattavasti eritasoa kuin tämä, mieshän sen laittoikin alulle.
 


Meikäläisen erätaidot olivat jälleen kovalla koetuksella. Viime kerralla pojat tekivät intiaani nuotion tai ainakin ne sitä siksi kutsuivat, ja sitä ei meinattu saada syttymään ei millään, mutta mieheni tuli hätiin ja viimein se syttyi. Tänään tein maalaisjärkeä käyttämällä perinteisen nuotion ja sehän syttyi kerrasta. Kai se sitten on vähän tuurista kiinni millain syttyy! Kuopuksen hyvällä avustuksella saatiin nuotio alue kasaan ja mukavahan tuossa on istuskella, lämmitellä ja makkaraa paistella...
 




Tänään harjoiteltiin ja ensikerralla sujuu varmasti...
 


Elmo seuraa mielenkiintoisena makkaratikkujen tekoa...taitaa paremminkin hiillos makkaran kuvat loistaa silmissä..
 


Ilmekin kertoo, että kovaa hommaa tää makkaratikun tekeminen varsinkin, kun on asteen liian paksu oksanpala. Kyllä siitä silti makkaratikku syntyi, kun aikansa tahi..
 

 
Junnulta makkaranpaisto onnistuu, ja elomokin yrittää kovasti osingolle...
 
 
Puhelinlinjat laulaa ja taivaalla ei loista kuu, isäntä yrittää soitella kotio jääneelle esikoiselle. Poika päätti olla vastaamatta puheluun. Meikäläisen mielessä kävi, että voisihan tällä makkaratikulla heittää vaikka keihästäkin. Sen verran tervän pään sain vuoltua, että varmasti lentää ja pitkälle...
 

Eipä sitten heitettykään sitä keihästä, kun ei kukaan muukaan suostunut leikkiin mukaan...
 


Kyllä tuolla jossain olis varmaan sellainen suuri puu johon voisi kiivetä..
 

 
 Tää ei nyt ole ihan sitä mitä ajattelin...liian kapea, ja pieni. Sen pitäisi olla sellainen valtava kuusi johon voisin kivuta ja leikkiä apinaa...
 
 
En muista tarkalleen mitä poika huusi, kun kiipesi oksan päälle. Meni jotenkin näin...äiti mä olen lentävä apina.. tai jotain olin kuulevinani. Tämä oksa kesti seisomisen, mutta myöhemmin kun katsoin taakseni huomasin, että poika olikin kivunnut todella suureen ja oksia täynnä olevaan kuuseen. Sanoin pojalle, että kiipee sinne latvaan asti! Poika olisi varmaan kiivennytkin, mutta alkoi ottamaan niin voimien päälle, että oli pakko palata takaisin maankamaralle. Tosin junnu kiipesi todella korkealle ja katselin kauhuissani, että mitenkähän tässä mahtaa oikein loppuje lopuksi käydä? Jääkö poika kuuseen ja pittäkö vielä hälyttää palokunta avuksi saamaan poju alas sieltä. Kuitenkin kiipeily päätyi hyvin ja poika tuli itsekseen alas puusta. Hyvää ajankuluahan kiipeileminen on lapsille ja sitä annan tehdä mielelläni, koska siinä kuluu mukavasti energiatkin villeillä pojan nassikoilla!
 

 
Siellä se mieskulta pärisyttää sahaa minkä kerkiää ja minä raahaan pojan kanssa rankoja kasalle!

 
Poika huutaa, nyt kaatuu ja lujaa..siinä voinut kuin ottaa jalat alleen ja pinkoa karkuun minkä kerittiin. Tosin mun laskujen mukaani tuo valtava kuusi ei kaadu meidän päälle ja ihan rauhassa saatiin olla paikallamme ja katsella miten vain tömähdys kuului ja lumi pöllähti puun ympärillä sen kaatuessa.
 
 
Kyllä se sieltä vain kaatui ja melkonen jättiläinen se olikin vaikka vaati vähän taistelua ja tökkimistä..
 
 
 Ei muutakuin karsinta hommiin ja rankaa kantamaan kasalle..
 
 
 
 

 




Tuon mäen toisella puolella kuohuaa koski jossa paikalliset asukkaat, kalajussit käyvät lohta kalastelemassa keväästä-syksyyn asti. Viime kesänä tässä samaisessa koskessa pidettiin perhokalastuksen Sm kilpailut. Koski siis on hyvin suosittu perhokalastus paikka.  Meidän nuotiopaikan vieressä on myös meille kuuluva rantasauna jota tosin ei ole käytetty kymmeniin vuosiin. Viimekesänä piti sitä mennä lämmittämään ja testaamaan toimiiko koko höskä enään lainkaaan, mutta risuja risujen perään oli esteenä päästä sinne. Nyt Karsittiin puiden kaadon yhteydessä sitä paikkaa niin paljon, että ensi kesänä voidaan jopa mennä testaamaan sitä rantasaunaakin.
 
 
Siellä se meidän nuotio savuaa, tosin sammumaan päin jo on..

 
 Maisemakuvaa tosin tuo lato ei taidan kuulua enään meille..
 
 
 Tämä kaveri kurkistelee oksien läpi, että tehdäänkös täällä töitä vai ei? Heti, kun lopetat työnteon tämä alkaa räksyttää ja kovaa. Kun taas aloitat työnteon niin tämä hiljenee räksytykseltään... melkonen veikkonen jotten sanoisi..
 
 
Poika istuu sen paremman ja siistimmän puukasan päällä...
 


Kesken valokuvauksen päätti hyökätä pois puukasan päältä ja hauskanen kuvahan tästä tulikin..
 

 
 Sitten muistoksi tälläinen peruskuva, josko joskus teettäisin pojalle muistoksi puuhommissa mukana olemisesta. Tosin joutuu vielä moneen kertaan mukaan töihin, kunhan vain kasvaa ja vahvistuu..
 


2 kommenttia:

  1. hyviä kuvia. Meillä myös mies on se "pyromaani"joka saa syttymään jnuotion ihan ihme tarpeista. teillä onki oikeen määrämittasen klapsit ollu valmiina. me ekstremeillään aina metällä ollessa ja otetaan vain mitä luonnosta löytyy..muutaman kerran tollasia valmiita klapeja ihan kaipaillu :D

    VastaaPoista
  2. Joskus vois kans ihan extremeillä ja repiä tikkuja, puita jne ja tehdä niistä nuotio. Otetaan yleensä kotoa liiteristä mukaan nuotiopuita, tosin meillä on tuossa hakkuualueen lähellä iso vanha liiteri jossa iki vanhoja klapeja ja sieltä saisi helposti haettua ettei kotoa tarvitsisi raahata mukaan. Nyt hyödynnettiin niitä ja viimeksi, kun ei saatu syttymään nuotioo haettiin heinäladosta vanhoja heiniä ja niiden avulla saatiinkin se sitten viimein syttymään. "klapit on kyllä hyvä juttu mukana"! Tuli kyllä oikein sellainen rento olo, kun sai olla keskellä luonnon rauhaa ja sai tehdä nuotion ja paistaa makkarat!

    VastaaPoista

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...