torstai 27. joulukuuta 2012

Se jokin jalkoja lämmittää!

Syksyllä aloitetut ja  jouluksi viimeinkin valmiit! villasukat nimittäin. Anopin hyvillä ohjeilla sain viimein valmiiksi syksyllä aloittamieni villasukkien teon. Näiden sukkien valmistus olikin kyllä melkoista vääntöä ja kääntöä, välillä purettiin monta kerrosta ja taas uudelleen jatkettiin kutomista. Nämä ovat ensimmäiset villasukat jotka olen elämässäni kutonut ja olen muuten hyvin ylpeä aikaan saannoksestani. Voisin sen verran kertoa, että ala-aste ja ylä-aste ikäisenä minua ei saanut millään tarttumaan kudin puikkoihin. Mikäli piti käsityötunneilla kutoa niin säärystimet, villapaidan ja huivin taisin kutoa ja jopa valmiiksi taisin nekin saada, mutta siihen innostus lopahti. Peruskoulun jälkeen ei enää kutimia näkynyt moneen vuoteen käsissäni heilumassa. Kunnes sitten muutama vuosi takaperin sain aikaiseksi kutoa kaulahuivin, mutta sekin jäi vain siihen yhteen huiviin. Tänä syksynä kaupan hyllyillä iski silmääni niin ihanan värinen 7 veljestä lankarulla, että päätin sen ostaa. Mies kotona vähän ihmetteli, että mitäs sää nyt meinaat alkaa tekeen? kerroin kylmän rauhallisena, että kuule villasukat ajattelin kutoa! Ukko kulta ei oikein tohtinut uskoakaan mitä sanoin, mutta sukan varsi syntyi parissa päivässä. Loppusukan tekoon tarvittiin kipeästi apua ja kukapas muukaan siihen olisi sopivin ja rauhallisin apulainen kuin oma anoppi. Anoppini on melkosen rauhallinen ja tasapainoinen ihminen opettamaan juuri minun kaltaistani heikkohermoista kutojaa. Minulta, kun sukkapuikot lentelevät pitkin seiniä jos ei tahdo onnistua heti ensiyrittämisellä. Sellainen pitkäjänteisyys vähän puuttuu meikäläisen luonteesta, mutta tälläkertaa ajattelin, että piiruakaan en anna periksi. Nyt olisi hyvä ja korkea aika alkaa opettelemaan sukan kutomista, sekä harjoittamaan pitkäjänteisyyttä. Anoppi on meille vuosittain joululahjaksi kutonut villasukkia, mutta nyt päätin itse alkaa opettelemaan. Kyllä jokaisella naisella pitäisi olla kutomisen jalotaito hallinnassa. Villasukat, kun ovat hyvinkin tärkeä vaatetus jossei muulloin niin talvella. Jouluaaton aattona sain sukat viimein valmiiksi ja annoin ne kuopuksellemme. Olin luvannut hänelle kutoa ensimmäisen sukkaparin ja nyt poitsun kelpaa kipittää lämpimät villasukat jalassaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti