maanantai 31. joulukuuta 2012

Perinteita jatkamaan!


Jokainen varmastikin muistaa omasta nuoruudestaan kuinka mummo aina kutoi villasukkaa ja säilytti kudonta tarvikkeitaan koreissa, kopassa, tai miksi niitä kukakin nimittikään. Oma äitini ja äitini sisaret ovat olleet kautta aikain käsityö ihmisiä ja kutoneet paitoja, virkkanneet, ja ommelleet. Tämä jalotaito ei oikein ole koskaan osunut omalle kohdalleni, kunnes sitten yllättäin tässä syksyllä sain kimmokkeen alkaa kutomaan villasukkaa. Teksti ja kuvat löytyvät puhdas koti blogistani. Nyt kuitenkin mielessäni ja muistoissani liikkuu se tapa missä niitä kudonta tarvikkeita säilytetään. Itselläni ne kulki kuukaudesta toiseen kaupan tyhjässä muovipussissa, mutta löysin anoppini kätköistä juuri niille sopivan paikan. Tuli ihan vanhat lapsuuden ajat mieleni, kun aina maatalojen emmännät kulkivat korit kourassaan kantaen ompelu tarvikkeitaan.
Nyt minultakin löytyy sellainen vanhanajan kunnon kori mihin saan mahtumaan kaikki lankarulla. keskeneräiset työt ja valmiitkin jopa mahtuivat sinne!



Koreja, koreja siellä ja täällä, mutta mistäs minä sellaisen löytäisin.
Näin tässä eräänä päivänä tädilläni vaalean puun väriset korit jotka vuorattu lilan värisellä kankaalla. Siinä sitten mietin, että minä tahdon sellaiset kans. Kodinhoitohuoneen pöydälle vaikka sukka ja pikkari laatikoiksi. Oli mielessäni, että voisivat jopa mahtua oman sivupöytäni alaosaan tavaralaatikoiksi. Kauppoja siis kiertämään ja koreja etsimään. Ei löytynyt vaikka kaikki mahdolliset putiikit kierrettiin. Minulle olisi hyvinkin voinut kelvat juuri ne violetin väriset, mutta eipä löytynyt ei!

Löysimpä aikani etsittyä jyskistä, ja ostimpa sieltä. Nyt korit ovat viimein löytäneet meillä oman paikkansa ja päätyneet juuri sinne kodinhoitohuoneen pöydälle!

Tummat ovat, mustat ovat ja mustilla sisus kankailla. Nämä saa nyt sitten kelvata meille. Näihin mahtuu mukavasti puhtaita pestyjä sukkia, pikkareita ja voinhan nämä aina siirtää sinne oma suunnittelemani sivupöydän alaosaa koristamaan.


VALOKUVAT PUUTTUVAT BLOGIN MUUTOSTÖIDEN VUOKSI...


Janon sammuttajat!

Aristokraatteja,  pukuhohtoa, juonittelua ja jännittäviä käänteitä tuutin täydeltä. Tätä kaikkea on mahdollisuus seurata british classics collection 2 sarjassa. 

Päätin ostaa jouluksi hömpän pömppää niinkuin rakkaalla aviomiehelläni on tapana sanoa, kun katselen elokuvaa jossa suolet ja veri eivät lennä. Meillä kummallakin on elokuvia joista kummatkin pitävät, mutta on muyös elokuvia joista vain toinen meistä pitää. Itse pideän enemmän niistä hömpän pömpän liirumi laarumi leffoista kuin niistä joissa päät katkeilevat, suolet lentelevät ja jotkut ääliö oliot tunkeutuvat koko voimallaan aivoista tai kropasta ulos. Jossain määrin itseäni kiinnosta historialliset elokuvat ja tietenkin kaikki rakkaus ja jännitys romaaneihin perustuvat elokuvat ja sarjat. Ostin syksyllä british classics collection 1 osan ja se antoi television täydeltä englantilaisten elokuvien ja sarjojen kokoelmaa tuutin täydeltä. Nyt oli joulunaikaan prisman elokuva hyllylle ilmestynyt 2 paketti ja sehän oli saatava hinnalla millä hyvänsä.

Collection 2 osasta löytyvät seuraavat sarjat ja elokuvat:

Vanity Fair
Neito vanhassa linnassa
Lehvien varjossa 
Mylly joen rannalla
Aristokraatit
Kadonnut prinssi
Pormestarin tarina
Lukematon rakkaustarina

Kaiken kaikkiaan 9 elokuvaa 12 levyä ja 29 tuntia armotonta menoa.
Siinä sitä on katseltavaa joka lähtöön. Ihan kaikkea en vielä kerinnyt katselemaan, mutta suurimman osan kerkisin katselemaan ja joistakin tykkäsin enemmän ja toisista vähemmän. 




 Suosittelen niille jotka janoavat tälläisten elokuvien ja sarjojen perään. Kaikki elokuvat eivät tässäkään sarjassa miellyttänyt katselmuksiani, mutta jokaisessa leffassa on omat hyvät ja huonot puolensa.


Tämän lisäksi tilasin homeenteriltä kunnon paketin elokuvia jouluksi. Olimme voden elokuva ostoilla ja tilauksilla kerryttäneet sen verran bonuksia, että saatiin taas ilmaisia elokuvia tilata. Mikä sen mukavempaa, kuin joulunpyhtä ja uudet vuodet viettää hyvien elokuvien parissa. Tv:stä tuli vaikka mitä elokuvia, mutta suurin osa uusintojen uusintoja. Digiboximme teki eräänä iltana stopin ja ei tallettanutkaan erästä tv-elokuvaa jota olin jo odottanut 3 päivän verran näkeväni, herttuatar elokuvaa. Aina ei voi voittaa ja osa tilaamista elokuvistanikin tuli vasta postissa välipäivinä, mutta eipä se mitään saatiin välipäivinä sitten ruokkia aivojamme elokuvateollisuuden uusimilla ja vanhoillakin sarjoilla aivomme täyteen.

Kaikkein odotetuin sarja jota odotin postista tulevaksi oli

HOVIMÄKI!
Tilasin ensimmäisen ja toisen tuotantokauden sarjat kokonaisuudessaan. Aikanaa, kun hovimäkeä esitettiin tv:ssä nauhoitin melkein kaikki jaksot videolle. Kuitenkin ajansaatossa  videot ovat niin kärsineet lukuisista katseluista, että nyt päätin tilata koko potin kotiin kerralla. Oikeastaan jäi vielä tilaamatta kolmos ja nelos tuotantokaudet. Kaikki aikanaan, eihän sitä kaikkia herkkuja tarvitse kerralla ahmia. 

MUISTAAKO.. kukaan tuota sarjaa? Mietin aina sarjan loputtua, että miksi sen oli loputtava ja miksi sitä ei jatkettu. Budjetti vissiin loppui kesken ja niin loppui myös hovimäkikin.


Sitä aina salaa mielessään toivoo, että joskus vielä joku tekisi loppuun tuon sarjan ja toisi sen tosiaan 2000 luvulle juuri niinkuin sen pitikin tulla!






sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Äiti ja lapset!

Kuvailin pari viikkoa sitten ystäväni loppuraskausajan vatsaa ja uuden tulokkaan isosiskoa. Tässä parhaat kuvat otoksista.




Vielä kuukausi h-hetkeen ja vatsa saa rauhassa kasvaa.


Äiti ja tytär


Isosiskon pitää hetki vielä malttaa odottaa pikkuisen näkemistä.


Vielä vauvaa nähdä ei voi, mutta potkut ja liikkeet tuntuvat vatsan pintaan asti.


isoa masua on kiva suukotella, mutta se vähän hassulta tuntui.


Seuraavassa Sannin yksittäis kuvia.
(2.v) 


Pehmo pupu oli pakko saada kuvauksiin mukaan. Ilman sitä koko maailma olisi tyhjä.




Pikkuhiljalleen kuvaukset alkoivat väsyttämään eikä oikein kameran edessäkään enään ollut kivaa joten lelukirja vei voiton. Joulukin oli melkein ovelle, joten lahjatoiveita oli etsittävä lujaa lelukirjasta.


Kiitos Päiville ja Sannille.


p.s parivuotiaan tytötyllerön kuvaaminen ei todellakaan ole mitään helppoa puuhaa.

torstai 27. joulukuuta 2012

Joulunaikaa 2012


Seuraavassa meidän joulu kuvina ja sanoina. Minulta on muutamina vuosina sukulaiset pyytäneet kuvia aina joulun jälkeen lähinnä aattopäivän kattauksesta, mutta tässä tulee nyt vähän muitakin kuvia. 

 Jouluaaton aamu alkaa riisipuurolla ja luumusopalla. Huomatkaa tämä ihana joululiina kulhojen alla. Esikoinen oli viimevuonna valmistanut tälläisen ihanuuden koulussa käsitöillä.


Mitä joulu oliskaan ilman taatelikakkuja? Näitä pitää löytyä joulunajan kahvipöydästä. Tänävuonna kokeilin erilaista ohjetta joka sisälsi kermaviiliä ja kahvia. Ohje oli maukas ja suosittelen sitä muillekin taatelikakun ystäville. Ohje löytyy ihan netistä hakemalla.


Aaton aamuna salaatit sekoitettiin ja valmistettiin. Perinteisen rosollin rinnalle teen aattopöytään myös vihreän salaatin. Sisältö varmasti näkyy kuvistakin, jääsalaattia, fetaa, oliiveja, ananasta ja sipulia. 



Pöydän kattamista, kiirettä, vilskettä ja hulinaa...
Pöydässä ei vielä lautasia, liinoja, saatika ruuasta tietoakaan ja kello raksuttaa puolta kahta. Kahdelta olisivat vieraat tulossa joten nyt piti laittaa hihat jo heilumaan..
 Kuten kuvasta huomaatte, meillä ei tänävuonna ollutkaan jouluverhoja ikkunoissa. Päätin kylmästi pitää valkoiset verhot. Jotenkin vain tuli sellainen olo, että haluan säilyttää sen vaalean tunnelman joulunakin..



Seuraavass kuvassa onkin jo kattaus tehty..huomatkaa vaikka olenkin hotelli-ja ravintolapalveluiden ravitsenmustyöntekijä alkuperäiseltä ammatiltani niin ei ihan mennyt kuin strömsöössä kattaus. Meidän pöydästä onnetomasta, kun tila loppuu kesken. Hyvä yritys ja itse olin tyytyväinen joten eikös se olekin pääasia.


Kun äiti kuusen koristelee.. niin siinä sitten kävi, että minä sen kuusen tänävuonnakin koristelin. Lasten huomio oli selvästi kiinnittynyt jonnekin muualle ja se muu oli pleikkari peli. Taitavat olla jo sen verran isoja poikia ettei tälläinen hömpän pömpän kuusen koristelu enää innosta. Pienempänä kyllä olivat mukana, mutta nyt saa äiti tämän hoitaa... 


Jotakin siitä kuusesta puuttui..oli punaista ja sinistä palloa kiiltävää ja rouhepintaista, mutta eipä ollut tälläistä raidallista. Päätimpä näitä ostaa muutaman joulukuusta koristamaan!


Lisäksi ihastuin näihin vaaleisiin pallukoihin joihin en ole aikaisempina jouluina kiinnittänyt huomiota, mutta nyt iski kaupan hyllyllä silmään ja olihan niitä pakko ostaa. Nämä vaaleat, kun tuntuvat nyt olevan villityksenä joka paikassa!


Meidän olohuoneen ikkunasta ulos, kun kurkkaa niin mitä sieltä näkyykään? Koko jouluaaton kruunaa yksi iso ulkotuli nimeltään jätkänkynttilä!


Tähän on hyvä päättää jouluinen postaus. 
Rauhallista Joulua!!


Se jokin jalkoja lämmittää!

Syksyllä aloitetut ja  jouluksi viimeinkin valmiit! villasukat nimittäin. Anopin hyvillä ohjeilla sain viimein valmiiksi syksyllä aloittamieni villasukkien teon. Näiden sukkien valmistus olikin kyllä melkoista vääntöä ja kääntöä, välillä purettiin monta kerrosta ja taas uudelleen jatkettiin kutomista. Nämä ovat ensimmäiset villasukat jotka olen elämässäni kutonut ja olen muuten hyvin ylpeä aikaan saannoksestani. Voisin sen verran kertoa, että ala-aste ja ylä-aste ikäisenä minua ei saanut millään tarttumaan kudin puikkoihin. Mikäli piti käsityötunneilla kutoa niin säärystimet, villapaidan ja huivin taisin kutoa ja jopa valmiiksi taisin nekin saada, mutta siihen innostus lopahti. Peruskoulun jälkeen ei enää kutimia näkynyt moneen vuoteen käsissäni heilumassa. Kunnes sitten muutama vuosi takaperin sain aikaiseksi kutoa kaulahuivin, mutta sekin jäi vain siihen yhteen huiviin. Tänä syksynä kaupan hyllyillä iski silmääni niin ihanan värinen 7 veljestä lankarulla, että päätin sen ostaa. Mies kotona vähän ihmetteli, että mitäs sää nyt meinaat alkaa tekeen? kerroin kylmän rauhallisena, että kuule villasukat ajattelin kutoa! Ukko kulta ei oikein tohtinut uskoakaan mitä sanoin, mutta sukan varsi syntyi parissa päivässä. Loppusukan tekoon tarvittiin kipeästi apua ja kukapas muukaan siihen olisi sopivin ja rauhallisin apulainen kuin oma anoppi. Anoppini on melkosen rauhallinen ja tasapainoinen ihminen opettamaan juuri minun kaltaistani heikkohermoista kutojaa. Minulta, kun sukkapuikot lentelevät pitkin seiniä jos ei tahdo onnistua heti ensiyrittämisellä. Sellainen pitkäjänteisyys vähän puuttuu meikäläisen luonteesta, mutta tälläkertaa ajattelin, että piiruakaan en anna periksi. Nyt olisi hyvä ja korkea aika alkaa opettelemaan sukan kutomista, sekä harjoittamaan pitkäjänteisyyttä. Anoppi on meille vuosittain joululahjaksi kutonut villasukkia, mutta nyt päätin itse alkaa opettelemaan. Kyllä jokaisella naisella pitäisi olla kutomisen jalotaito hallinnassa. Villasukat, kun ovat hyvinkin tärkeä vaatetus jossei muulloin niin talvella. Jouluaaton aattona sain sukat viimein valmiiksi ja annoin ne kuopuksellemme. Olin luvannut hänelle kutoa ensimmäisen sukkaparin ja nyt poitsun kelpaa kipittää lämpimät villasukat jalassaan.



maanantai 3. joulukuuta 2012

Kuusen hakua...

Nuorimmainen poikani oli eilen saanut päähänsä, että meidän pitää hakea kuusi teranssille ja laittaa siihen jouluvalot koristeeksi. Hyvä idea ja päätimme sen sitten toteuttaa, ilmakin oli niin mukavan raikas ja talvinen, että oli ihan pakko lähteä haukkaamaan raitista ilmaa. Metsässä sopivaa kuusta etsiessämme päätin pistää järkkärin laulamaan pitkästä aikaa ja napsia valokuvia sen minkä kerkiän. Siellä sitä sitten pujoteltiin puiden ja risujen välissä, sekä rämmittiin puhtaassa lumessa. Sopiva kuusikin löytyi vaikka kuusen saanti meinasi kaatua siihe, että isäntä ei meinannut saada moottorisahaa aluksi millään käyntiin! 

Jokimaisemaa...




Metsätie maisemaa..
 



Taisi se talvi viimein tulla!

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Aivot nollille!

Aivan juuri niin! Aivot pitää aina silloin tällöin nollata, deletoida ja yksin kertaisesti olla ajttelematta yhtään mitään. Läksin eilen illasta hyvän ystäväni luokse istumaan iltaa ja tietenkin siihen istumiseen kuului myös baarikierros kaupan päälle.

Ennen kaverini luokse lähtemistä kerkisin tekemään vaikka mitä ja vähän enemmänkin. Kotona oli tiedossa ala-kerran siivous opereissoni, joka paikka ihan pölyn ja lian vallassa. Lumi oli valkaissut yön aikana maan ja päätin, että nyt lähtee matot ulos tulettumaan. Ulkona satoi edelleen lunta ja ajattelin, että hällä väliä mein matot haisee niin koiralle ja ovat niin pölyiset, että pieni lumipeite ei pahaa tekisi. Sitten pölyjen kimppuun, lattioita imuroimaan ja moppaamaan! Eipä siinä kauan mennyt, kun ala-kerta oli saanut puhtaat pinnat ja pölypallot häädetty kirjaimellisesti ulos talosta! Siivous opereissonin jälkeen lähdettiin miehen ja kuopuksen kanssa käväsemään naapuripitäjässä kauppareissulla. Olihan minun pakko mennä etsimään sopivaa lahjaa sivustoni ensimmäiselle arvonnalle. Löytyikin ihan mukava jutska, sitä kyllä aikani jouduin etsimäänkin! Seuraavaksi suunta takaisin kotiin ja pika pikaa saunaa päälle ja pesulle, miten hyvältä sen siivoamis opereissonin ja kauppareissun jälkeen sauna tuntuikaan. Sitten olikin pika pukeutuminen ja laukun pakkausta tiedossa, suunta kaverin luokse.

Jokaisella naisella pitää olla edes yksi rannekello!
 Tälläisen kivan halppis version löysin cittarista...menis muuten ihan täydestä aidosta. Oli niin kivan näköinen, että pakko se oli ostaa. Hintaakin vain 29,95 € 
Eikös sitä aina sanota, että ne halpaversiot voivat olla montakertaa jopa parempia kuin aidot?
 

Kello mukaan ja menoks!


Ihan päätin sitten ottaa vaihtarit mukaan kaverini luokse ja siellä vaihtaa humputtelut kuteet päälleni. Kyllä voi olla tuskaa tämä naisen elämä! Pitää laitta vaatetta, meikata, hiukset ..sitä ja tätä..! Miehethän pääsee tuossa homma aivan liian helpolla, muutakuin puvun housut jalkaa ja siihen joku mukava paita niin sillä pärjää jo vaikka kuinka pitkälle.. siinä sitä sitten istuttiin, juteltiin ja ihmeteltiin elämää!

Kymmenen aikaan illasta oltiin jo niin innokkaita tanssimaan, että päätettiin lähteä kierrokselle. NO niin.. kaveri ehdotti, että jospa mentäs taksilla niin ei mun tarveis lämmittää autoa, eikä kraappia ikkunoita auki. Mutta mentiin minun tahdostani meidän autolla, koska se oli helpompi jättää baarin viereisellä olevalle kadulle parkkiin. Olisi helpompaa yöllä lähteä kohti kotia, eikä tarvitsisi taxi paalulla seisoa montaa minuuttia odottamassa vuoroaan. Varsinkin, kun viime yönä oli niin pirun kylmä. Minulle riitti ainakin se, että seisoimme baari jonossa melkein 30 minuuttia ennenkuin pääsimme sisälle, kädet, jalat ja kaikki ihan pakkasesta kohmeessa ja jäässä!

Siinä sitä sitten diskon lattialla jumputettiin, pompittiin ja tanssittiin kuin viimeistä päivää.. tosin minä jälleen selvinpäin!! Niin se vain menee, kun ei viinaa kurkusta alas saa eikä se enää maistu niin miksi sitä pitäisi sitten juoda? Olen monta vuotta jo ollut ravintolareissuilla selvinpäin ja melkein aina kuskina joten kyllähän se nyt tälläkin kertaa onnistui. Kaverini, kun on sinnkunainen ja vapaa tekemään mitä lystää niin hän bongasi itselleen mies seuraa ja hetken päästä jo ilmoittivatkin lähtevänsä jatkoille tämän ukon luokse. Pyysivät minuakin mukaan, mutta päätin kiltisti lähteä oman kullan kainaloon kotiin. Mitäs kello olikaan 02.30 vasta! Yleensä olemme valomerkkiin asti, mutta nyt oli poikkeustapaus.
 Siinä takkejamme narikasta hakiessamme kaverini selitti sille miehelle, että ajattele ny!! Tää mun kaveri on täällä selvinpäin ja kuskina! Mies katsoi minua ja sanoi, että ei voi olla totta...no kyllä se on täysin totta! Seuraavaksi tää sanoi, että no tuo on kyllä jo hyvin arvotettu asia ja fiksu päätös. Minä siinä sitten vain hymyilin ja aloin nauramaan...millekäs muulle, kun kaverilleni joka vielä kaupan päälle kehui minun olevan jonkin sortin duracel pupu joka pomppii ja hyppii eikä hyydy millään. Miten tuo nainen jaksaa tanssia koko ajan missään muualla ole kuin diskon lattialla ja taukoamatta... niinpä!! Mies naureskeli ja sanoi, että sillä on vaan niin paljon energiaa. Kaveri sanoi, että tiedä mitä energiaa sillä on, mutta jotkut patterit jotka eivät hyydy lainkaan!! buahahaha...
Tietteks miksi? Jos minä käyn kerran vuodessa tai kaksi kertaa vuodessa tanssimassa ja vielä selvinpäin..niin eikö se silloin tarkoita sitä, että KOKO RAHAN EDESTÄ MENNÄÄN JA NAUTITAAN!! Tanssimaanhan sinne on menty eikä istumaan ja ihmettelemään. Selvinpäin pysyy paremmin pystyssä, hallitsee liikkeensä, ei nolaa itseään, ja ei saa seuraavaksi aamuksi hankittua niitä krapula piruja!! Lisäksi saa nauraa toisten mokille ja kommelluksille... 

Suosittelen kokeilemaan... selvinpäinkin voi pitää hauskaa ja on kiwaa!!


lauantai 1. joulukuuta 2012

Klik..klik...!!


ARVONTA TUNNELMAA NÄIN JOULUN ALLA...



Puhdas koti blogissani 10568 sivun katselua täynnä. Super hienoa, että ihmiset ovat löytäneet nämä blogit ja klikkailleet itsensä niihin. Lisäksi aloitin toisen blogin Casanova´s life jossa tällähetkellä 79 sivun katselua Casanova´s life siis kasvaa perässä hyvää vauhtia. Ajattelin siis järjestää lukijoiden iloksi pienen arvonnan jossa arvotaan pieni sisustus juttu! Kiitos kävijöille, lukijoille  ja tervetuloa uudet bloggarit mukaan nauttimaan hauskan hauskoista jutuista blogissani!

___________________________________________________________________________________

Tässä vielä linkit blogeihin: 

http://cacanova.blogspot.fi/

http://puhdaskoti.blogspot.fi/ 

 Ohjeet:
1. ilmoitat itsesi osallistujaksi arvontaan
2. kirjoita teksin perään nimimerkki ja yhteystiedot josta saan sitten tiedot mihin lähttää postin jos onni suosii. 
3. Anonyymit varsinkin laittakaa se nimimerkki tai jokin yhteystieto.

Annan teille lopuksi pienen tehtävän:
Laittakaa blogia kiertoon ja levittäkää tietoa tästä hurjan hauskasta blogista!


Kilpailu käynnistyy N.Y.T. NYT!!
Kilpailu loppuu 16.12.2012
Joten paketti kerkiää juuri jouluksi sinulle kotiin!


Kuvaa en laita kilpailun voitosta joten se pysyköön yllätyksenä.


 


Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...