lauantai 3. marraskuuta 2012

Avun tarpeessa!

Sinusta tuntuu oikealta hälyyttää ambulanssi paikalle, kun näet ihmisen joka on hädässä! Sinun kansalaisvelvollisuuteesi kuuluu auttaa hädässä olevaa ja hälyttää tarvittaessa paikalle juuri tuo vilkkuvaloinen auto joka pelastaa satoja ihmishenkiä vuodessa. Miltä sinusta tuntuu, kun apu ei kelpaakkaan? Olet juuri soittanut yleiseen hätänumeroon ja sieltä vastaa kiltti täti ihminen ja sanoo, että hälytyskeskus mikä hätänä? Kerkiän vain esittelemään itseni ja samassa jo sanonkin, että anteeksi tämä onkin väärä hälytys. Miten määritellään väärä hälytys tai miten määritellään kuka tarvitsee amblunassia milloin ja missä? Pystyykö siihen kukaan antamaan oikeaa määritelmää? Eikö ihmisen järki sano, kun tilanne näyttää vakavalta niin silloin soitetaan ambulanssi! Mitähän mahtoi täti siellä hälytyskeskuksen puhelimen langan toisessa päässä ajatella sanoistani?

Niin minäkin olisin siis tehnyt ja soitinkin hätäkeskukseen, mutta mitä tapahtui? Minäpä siis tarkennan teille asiaa!

Olimme ystäväni kanssa kahvilla kaupungilla, olin hakenut hänet asunnoltaan työpäiväni päätteeksi. Samalla ajattelin, että syömpä siinä samalla jotain huikopalaa kovaan nälkääni. Siinä istuskellessamme rupattelimme niitä näitä kuulumisia ja vähän muutakin elämän ja kuoleman välistä. Olimme saaneet juotua, syötyä ja lupasin heittää hänet takaisin asunnolleen. Minulla oli melko kiire aikataulu, kun piti tulla kotiin täyttämään esikoispoikamme 11.vuotis syntymäpäivä kakkua. Anoppi ja appiukko olivat meille tulossa kahvittelemaan ja poikaa onnittelemaan joten kiirettä piti, mutta...
Ystäväni kysyi, että kerkiäisikö hän polttamaan yhden savukkeen ennenkuin lähtisimme autolla eteenpäin? Sanoin, että toki ei tässä nyt niin hengenhätä sentäs ole. Mukavaahan se oli jutella, kun emme olleet nähneet pitkään aikaan. Lähdimme kahvipaikan ulko-ovea kohden kävelemään, pääsimme lasioville ja samantien kuin seinään kumpikin pysähtyi katsomaan suu auki! Mitä täällä oikein tapahtuu? Kumpikin seisoimme ja ihmettelemimme hetken näkemäämme episodia.

Silmät, kun näkevät jotakin normaalia poikkeavaa niin pitäisi heti alkaa toimimaan. Järjenjättiläinen tulee valittevan hitaasti aivojen perässä..

Siinä rapussilla ihan laisoven edessä oli hyvin vanha mieshenkilö iältään arvioituna 70-80 väliltä, kompastunut ja kaatunut suoraan kasvot edellä kivetykseen. Ulko-ovea piti keski-ikäinen naishenkilö auki ja tämän naishenkilön mies yritti auttaa tätä miesparkaa ylös polviasennosta. Kyseisellä vanhalla miehellä oli kävelysauva mukana. Hän yritti itsekin auttaa itseään, mutta raukkaparka ei päässyt ylös millään. Ystäväni kanssa oltiin hetken aikaa aivan tomimattomassa tilassa, aivot sano ja käski mennä auttamaan! Puristin päätäni hetken ja sanoin, että herralta tulee pahasti verta nenästä ja on tainnut iskeä sen suoraan rappusiin. Nainen joka piti ovea auki sanoi, että pitäisiköhän soittaa apua jostakin päin. Sanoin heti, että kutsunko ambulanssin apuun. Vanhaa miestä auttanut keski-ikäinen mies sanoi, että soita vaan suoraan 112.

Mies näytti todella säälittävältä ja päässäni liikkui ajatus heti, että olisiko myös lyönyt päätäänkin rapun kulmiin. Nenä ainakin vuoti reippaasti verta. Tässä vaiheessa normaalisti soitetaan apua ja ambulanssi on ehkä paras vaihtoehto, koska kyseessä hyvin vanha ihminen. Vanha ihminen, kun loukkaa itsensä niin siitä voi aina seurata jotain vakavempaakin...

Otin kännykän ja painelin hätäkeskuksen numeron ja vielä siinä hädissäni kysyin mikä senkin numero on. Okei nolona myönnän, paniikki iskee siinä mitään muista. Onneksi muistin sen kuitenkin tässä tapauksessa.
Hätäkeskuksessa vastasi kiltti naisääni ja kysyi mikä hätänä. Esittelin itseni ja ...enempää en kerinnyt sanomaan, kun..

Vanhan miehen vierelle käveli nainen joka sanoi minulle "et kai ambulanssia ole tilaamassa"? sanoin, että kyllä olen!
Peru se ambulanssi sitten heti! Tämä on hänelle ihan kuule jokapäiväistä, hän kaatuilee ja kompuroi jatkuvasti. Hänellä on parkinsonin tauti!
Sanoin sitten puhelimeen, että anteeksi tämä on väärä hälytys omainen tuli juuri paikalle ja ilmeisesti apua ei nyt tarvita.
Mikä tälläinen sana on apua ei ilmeisesti juuri nyt tarvita! Siinä sitä sitten seisottiin, keski-ikäinen mies auttoi tämän naisen kanssa vaarin ylös seisomaan ja toinen nainen piti ovea auki. Tämä "ns" vanha pari meni vain sisään ovesta ja sanoivat, että ovat menossa syömään ja eivät tarvitse enää apua. Miesparalla vuoti nenä verta ja se siitä, he vain kävelivät sisään ovesta ja mee muut pyörittelimme päitämme. Onko se muka näin helppoa?

Meidän apumme ei siis kelvannut kuin ainoastaan nostoapuun.


Miten olisitten toimineet? Tässä tilanteessa jäätiin vähän suu auki seisomaan ja katsomaan tätä vanhaa naista joka lähti viemään papparaista vain syömään veri valuen nenästä. Sitä en tiedä oliko omaishoitaja, sairaanhoita, vaimo, tytär...

Tätä ei pysty enempää kertomaan eikä ajattelmaan. Tuli vain se tunne "miten vastuuntunnotonta"! Oisihan se vanhamies ollut hyvä tarkistaa vaikka siten, että ambulanssi olisi tullut paikalla käymään.

Peruin siis ambulanssin ja lähdimme menemään. Olisko sen sijaan pitänyt alkaa tappelemaan tämän naisen kanssa ja väkisin pitämään papparainen kylmällä rappupenkereellä istumassa ja odottaa sitä vilkkuvalo autoa?

Tällästä tämä elämä sitten on!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti