perjantai 30. marraskuuta 2012

Nyt äänestämään!!

Kysely ja arvonta!!
 
Kuten varmasti jo huomasit olen laatinut kyselyn blogiini. Sinulla on joulukuun loppuun asti aikaa äänestää vuoden 2012 parasta blogi juttuani. Äänestäjien kesken arvon pienen yllätys palkinnon. Palkinto voi sisältää sisustu, kauneus tai jotakin muuta pientä kivaa. Mikäli ehdottamistani jutuista ei löytynyt sitä oikeata niin ehdota omaa suosikki juttuasi. 

MUISTAKAA: Huomenna astuu myös arvonta voimaan joten siihenkin reippaasti liittymään ja osallistumaan. Voittajien nimet julkaisen blogissani ja facebookissa. Näin joulunalla on kiva laittaa jotain pientä ja piristävää arvontaa ja kyselyä. 


REIPPAASTI SIIS KAIKKI OSALLISTUMAAN JA MUISTAKAA KIRJOITTAA SE VASTAUS SUORAAN TÄMÄN TEKSTIN ALAPUOLELLE. Nimi myös mukaan jotta saadaan voittajalle paketti oikeaan osoitteeseen!!!

perjantai 23. marraskuuta 2012

Äidin shoppailu päivä!

Niin ihquu, tää on niin onnessaan. Miksi näin onnessan? no minäpä taas kerron. Päätin kylmästi tänään aamusta, että lähdenpä kaupungille pienelle shoppailu kierrokselle. Mietin siinä aamupäivästä kotona, että mahtaisinko saada ketään kaverikseni. Kuulun jälleen niihin yksilöihin joka ei sitten niin millään pidä yksinään kaupoilla kiertelystä. Sainpa erään ystäväni innostumaan mukaani kiertelemään kauppoja. Ystäväni sai jopa minutkin varaamaan ajan optikolle siinä samalla, kun haki uudet silmälasinsa! Joo..okei myönnetään.. tämä ystävä oli 3-4 vuotta sitten mukanani, kun sain uudet silmälasit. Luitte aivan oikein! en ole siis käynyt sen jälkeen näön tarkastuksessa joten nyt joulukuun alussa olen siis menossa. Jännityksellä jäämme sitten odottamaan tuleeko uudet rillit or not to be!

Mutta pitemmittä puheitta asiaan:
Pitäähän sitä perheen äidin myös huolehtia omastakin vaatetuksestaan ja tänään sain ostettua sen pitkään katselemani ja haaveilemani villakangastakin. Edellinen takki on jäänyt vähän pieneksi ja tullut tiukaksi. Mikäs sille voi, kun meillä naisilla on tämä ikuinen paino ongelma eli ..laskee, nousee, laskee jne..! Kuitenkin takin löysin ja vähän muutakin kivaa joten tässä tulee muutama kuva saaliista. Ei ole muuten sitten mitään huippu ammattilaisen tyyliin otettuja, mutta nyt saa kelvata!


Talvitakki:
Delicaten villakangas takki.
Halba halli.
Hinta: 89,90 €
Takin hyvät puolet: iso huppu suojaa kovalla viimalla, vetoketju eli helppo laittaa kiinni ja aukaista, vyö joka on kätevä ja takki näytää heti ryhdikkäämmältä ja nätiltä.
 

Pitänyt pitkään jo etsiä täysin mustaa villakangas takkia, mutta tämä takki nyt vain osui silmään ja se oli pakko ostaa. Tämähän menee hyvin melkein kaikkien vaatteiden kanssa. Pitempi musta villakangas takki löytyy kaapista, mutta sen kanssa on niin ahdistavaa kulkea. Tulee aina sellainen hautajais tunnelma, vaikka erivärisin kaulahuivein saisi tehtyä pirteämpää sävyä. Tämä takki ainakin on nyt minun ja pidän myös tästä väristä!
ostin takille lisukkeeksi tuollaisen mustan kaulahuivin. 


Saapikkaat..saapikkaat!
Marco Tozzi
KOO kenkä
69,90 €


 Piti ostaa ihan uudet saapikkaat. Kyllä vain, kaapista löytyy toiset ja ehkä kolmannetkin, mutta nyt oli valittava sellaiset saapikkaat joissa ei olisi sitä terävää piikikästä korkoa. Nämä siis sopivat oikeasti kävelyyn ja normaaliin olemiseen. Selkäoireiden vuoksi on luovuttava ajatuksesta pitää korkea korkoisia kenkiä. Oikeesti nää eivät ehkä ole ihan unelma saapikkaani, mutta väri on ainkin välillä ruskea ja tsemmaa yhteen tuon uuden takinkin kanssa. Tulee näistä saapikkaista ihan lännen meinkin mieleen, mutta ainakin näillä on hyvä kävellä ja ovat lämpimät. "minähän olen sellainen maalaistyttö ja länkkäri tyyli sopii minulle hyvin"! Hintakaan ei ollut mikään paha, koska olihan liikkeessä myynnissä niitä huippuhintaisiakin saapikkaita. 

tuskaa..oikeasti tuskaa.. saapikkaiden kanssa oli todella työtä, että saatiin ne menemään kiinni. Jalkani ovat siis niin miten sen muotoilisi..pohkeet paksut, leveät ja epätoivo alkoi jo hien kera tulemaan pintaan. Ajattelin jo, että ei tule mitään näiden kinttujen kanssa ja saan heittää hyvästit saapikas unelmilleni. Toisin kuitenkin kävi! Hyvä myyjä saa kengät kuin kengät mahtumaan jalkaani. Myyjä tuli ja sanoi, että piruvie minähän vedän ne kiinni..ja niin se veti ne kiinni! "menkää siis hyvällä ja positiivisella asenteella kenkä kauppaan, niin tekee myös ne myyjät"! 


 Super Sqin
Stretch kankaalla
H&M
Hinta: 19.90 
 

Tadaa....
Mä sain farkut..farkut jotka oikeasti mahtuvat näihin valtaviin reisiin ja isoon ..no jääköön sanomati. Olen aina miettinyt, että maailmassa on paljon minuakin isompia naisia ja niille mahtuu nämä kireät farkut, mutta minulle ei vain löydy mistään moisia housuja! Mutta siis lantio farkku malliset löysin, stretch kankaalla viimeinkin..eli venyy, vonu ja mahtuu jalkaan. Kapeat lahkeet joita todellakin kaipaan juuri käytettäväksi uusien saapikkaiden kanssa ja vanhojenkin. Ensimmäiset tällaiset farkut ostin ja hyvin olen tyytyväinen ostokseeni. Väri olisi kyllä saanut olla musta, mutta eipä löytynyt tuosta valikoimasta. Piti kuulkaas oikein tarkastaa googlen kautta miten tuo stretch..sana kirjoitetaan, kun kieli ei meinannut vääntyä tuon saman mukana. Nämä housut eivät ainakaan ole hinnalla pilattu!


Tässäpä taisi tulla tärkeimmät tällä erää!
Huomenna kelpaakin mennä koulutuspäiville hyvin mielin!

 

maanantai 19. marraskuuta 2012

Rasvassa paistettua!

Pakastin rupeaa pikkuhiljalleen täyttymään metsästyretkiltä saaduista hirvenlihoista. Aktiiviseen tahtiin olen laittanut hirvenlihasta oikein sitä perinteistä kastiketta, anopin oppien mukaisesti. Laitanpa nyt sitten sen oikein rasvaisen kastikkeen ohjeen tännekin muistiin itselleni. Omassa blogissa on hyvä pitää kaikki parhaat reseptit tallessa, jos alkaa muisti pätkimään niin täältä sen saa aina uusiksi ja uusiksi haettua. Tokihan se on myös tarjolla lukijoille ja kaikille jotka tänne eskyvät ja löytävät sen! Tosin olen niin huono kirjoittamaan näitä resepti ohjeita, että toivottavasti joku näistä saa jotain tolkkua.

 Hirvipata vanhana ajan malliin..


 Ohje:

Hirvenlihaa 500 g (tai ruokailijoiden määrästä riippuen)
Voita (paistamiseen)
Vehnäjauhoja 1 rkl
Vettä 
Porkkanaa 4-5
Sipulia 2
Suolaa ta (lihaliemi kuutio)
Mustaapippuria
(Persiljaa)

Paloittele hirvenliha pieniksi paloiksi (pienemmät palat kypsyvät paremmin ja ovat mureampia). Paista pannulla voin kera ja ruskista lihat kevyesti, mikäli kastike näyttää kuivahkolta lisää voita joukkoon. Lisää vehnäjauho ja sekoita tasaiseksi kastikkeeksi. Lisää vesi ja sekoita hyvin.  Kuori porkkanat ja sipulit ja paloittele suoraan kastikkeen joukkoon, lisää myös mustapippuri ja suola. Anna hetken hautua pienellä lämmöllä, kaada uunipataan ja laita folio suojaksi padan päälle.( Lisää lihaliemikuutio ennen uuniin laittoa) Anna hautua uunin lämmössä 2-3 tuntia, mitä pidempi hautumisaika sen maukkaampaa ja pehmeämpää liha on. Tarkkaile, että liha ei pääse kuivumaan ja sekoita välillä. Tarkasta lopuksi maku ja lisää pinnalle persilja silppua.

Tarjoilu ehdotus:

Tarjoile hirvenliha kastike perunamuusin ja puolukka soseen kera. Lisukkeeksi voit keittää pari pussia sekavihanneksi.

Itseltäni jäi kuvasta uupumaan persilja!



Rasvaisen nautinnollista makuhetkeä....

lauantai 10. marraskuuta 2012

Kokkaajan unelma!

Järjestelin lasteni kouluvalokuvia uusiin ostamiini valokuva kansioihin tässä eräänä iltana. Ajattelin siinä samalla, että voisin jostain vintin kötköistä löytää myös omia koulukuviani ja miehenikin kuvia. Mutta enpä vain löytänytkään, olisi ollut kiva saada laitettua pojille muistoksi meistäkin valokuvat meidän kouluajoilta.

Kyläreissulla anoppilaan ajattelin, että voisin käydä penkomassa anopin vintin mullin mallin ja etsiä sieltä mieheni lapsuuden aikaisia valokuvia. Kaikkea muuta löytyi kyllä, mutta näitä etsimiäni valokuvia en löytänyt. Anoppi sanoi antaneensa mieheni kuvat hänelle itselleen aikaa sitten joten osa kuvista pitäisi löytyä meiltä jostakin. "Valokuvia ei siis löytynyt, mutta jotakin muuta kivaa ja mielenkiintoista löytyi"!

Käteeni osui kirjahyllyltä vanha keittokirja! Siis todella vanha..
Minähän olen hulluna kaikkeen vanhaan ja varsinkin näihin keittokirjoihin. Vanhoihin keittokirjoihin on kirjoitettu kaikki reseptit niin erikoisella tavalla. Aineet joita tuohon aikaan on käytetty ei taida enää tänäpäivänä löytyä vaan ne korvataan nykyajan aineilla. Niin outoja sanoja siellä kirjassa luki, että ihan itseäkin alkoi naurattamaan. Harmin paikka, että en ottanut kirjaa mukaan. Ajattelin, että tämä kirja pysyy paremmassa tallessa anoppilassa. Pitänee se kuitenkin hakea meille jotta voin vaikka jälkeenpäin kirjoittaa tähän tekstiin muutaman hassun lauseen siitä kirjasta.

  
Aarne Nissinen 
Suuri keittokirja
 vuodelta: 1946
1560 ruuanvalmistusohjetta,125 kuvaa ja lihanpaloituskaavoja.

lauantai 3. marraskuuta 2012

Avun tarpeessa!

Sinusta tuntuu oikealta hälyyttää ambulanssi paikalle, kun näet ihmisen joka on hädässä! Sinun kansalaisvelvollisuuteesi kuuluu auttaa hädässä olevaa ja hälyttää tarvittaessa paikalle juuri tuo vilkkuvaloinen auto joka pelastaa satoja ihmishenkiä vuodessa. Miltä sinusta tuntuu, kun apu ei kelpaakkaan? Olet juuri soittanut yleiseen hätänumeroon ja sieltä vastaa kiltti täti ihminen ja sanoo, että hälytyskeskus mikä hätänä? Kerkiän vain esittelemään itseni ja samassa jo sanonkin, että anteeksi tämä onkin väärä hälytys. Miten määritellään väärä hälytys tai miten määritellään kuka tarvitsee amblunassia milloin ja missä? Pystyykö siihen kukaan antamaan oikeaa määritelmää? Eikö ihmisen järki sano, kun tilanne näyttää vakavalta niin silloin soitetaan ambulanssi! Mitähän mahtoi täti siellä hälytyskeskuksen puhelimen langan toisessa päässä ajatella sanoistani?

Niin minäkin olisin siis tehnyt ja soitinkin hätäkeskukseen, mutta mitä tapahtui? Minäpä siis tarkennan teille asiaa!

Olimme ystäväni kanssa kahvilla kaupungilla, olin hakenut hänet asunnoltaan työpäiväni päätteeksi. Samalla ajattelin, että syömpä siinä samalla jotain huikopalaa kovaan nälkääni. Siinä istuskellessamme rupattelimme niitä näitä kuulumisia ja vähän muutakin elämän ja kuoleman välistä. Olimme saaneet juotua, syötyä ja lupasin heittää hänet takaisin asunnolleen. Minulla oli melko kiire aikataulu, kun piti tulla kotiin täyttämään esikoispoikamme 11.vuotis syntymäpäivä kakkua. Anoppi ja appiukko olivat meille tulossa kahvittelemaan ja poikaa onnittelemaan joten kiirettä piti, mutta...
Ystäväni kysyi, että kerkiäisikö hän polttamaan yhden savukkeen ennenkuin lähtisimme autolla eteenpäin? Sanoin, että toki ei tässä nyt niin hengenhätä sentäs ole. Mukavaahan se oli jutella, kun emme olleet nähneet pitkään aikaan. Lähdimme kahvipaikan ulko-ovea kohden kävelemään, pääsimme lasioville ja samantien kuin seinään kumpikin pysähtyi katsomaan suu auki! Mitä täällä oikein tapahtuu? Kumpikin seisoimme ja ihmettelemimme hetken näkemäämme episodia.

Silmät, kun näkevät jotakin normaalia poikkeavaa niin pitäisi heti alkaa toimimaan. Järjenjättiläinen tulee valittevan hitaasti aivojen perässä..

Siinä rapussilla ihan laisoven edessä oli hyvin vanha mieshenkilö iältään arvioituna 70-80 väliltä, kompastunut ja kaatunut suoraan kasvot edellä kivetykseen. Ulko-ovea piti keski-ikäinen naishenkilö auki ja tämän naishenkilön mies yritti auttaa tätä miesparkaa ylös polviasennosta. Kyseisellä vanhalla miehellä oli kävelysauva mukana. Hän yritti itsekin auttaa itseään, mutta raukkaparka ei päässyt ylös millään. Ystäväni kanssa oltiin hetken aikaa aivan tomimattomassa tilassa, aivot sano ja käski mennä auttamaan! Puristin päätäni hetken ja sanoin, että herralta tulee pahasti verta nenästä ja on tainnut iskeä sen suoraan rappusiin. Nainen joka piti ovea auki sanoi, että pitäisiköhän soittaa apua jostakin päin. Sanoin heti, että kutsunko ambulanssin apuun. Vanhaa miestä auttanut keski-ikäinen mies sanoi, että soita vaan suoraan 112.

Mies näytti todella säälittävältä ja päässäni liikkui ajatus heti, että olisiko myös lyönyt päätäänkin rapun kulmiin. Nenä ainakin vuoti reippaasti verta. Tässä vaiheessa normaalisti soitetaan apua ja ambulanssi on ehkä paras vaihtoehto, koska kyseessä hyvin vanha ihminen. Vanha ihminen, kun loukkaa itsensä niin siitä voi aina seurata jotain vakavempaakin...

Otin kännykän ja painelin hätäkeskuksen numeron ja vielä siinä hädissäni kysyin mikä senkin numero on. Okei nolona myönnän, paniikki iskee siinä mitään muista. Onneksi muistin sen kuitenkin tässä tapauksessa.
Hätäkeskuksessa vastasi kiltti naisääni ja kysyi mikä hätänä. Esittelin itseni ja ...enempää en kerinnyt sanomaan, kun..

Vanhan miehen vierelle käveli nainen joka sanoi minulle "et kai ambulanssia ole tilaamassa"? sanoin, että kyllä olen!
Peru se ambulanssi sitten heti! Tämä on hänelle ihan kuule jokapäiväistä, hän kaatuilee ja kompuroi jatkuvasti. Hänellä on parkinsonin tauti!
Sanoin sitten puhelimeen, että anteeksi tämä on väärä hälytys omainen tuli juuri paikalle ja ilmeisesti apua ei nyt tarvita.
Mikä tälläinen sana on apua ei ilmeisesti juuri nyt tarvita! Siinä sitä sitten seisottiin, keski-ikäinen mies auttoi tämän naisen kanssa vaarin ylös seisomaan ja toinen nainen piti ovea auki. Tämä "ns" vanha pari meni vain sisään ovesta ja sanoivat, että ovat menossa syömään ja eivät tarvitse enää apua. Miesparalla vuoti nenä verta ja se siitä, he vain kävelivät sisään ovesta ja mee muut pyörittelimme päitämme. Onko se muka näin helppoa?

Meidän apumme ei siis kelvannut kuin ainoastaan nostoapuun.


Miten olisitten toimineet? Tässä tilanteessa jäätiin vähän suu auki seisomaan ja katsomaan tätä vanhaa naista joka lähti viemään papparaista vain syömään veri valuen nenästä. Sitä en tiedä oliko omaishoitaja, sairaanhoita, vaimo, tytär...

Tätä ei pysty enempää kertomaan eikä ajattelmaan. Tuli vain se tunne "miten vastuuntunnotonta"! Oisihan se vanhamies ollut hyvä tarkistaa vaikka siten, että ambulanssi olisi tullut paikalla käymään.

Peruin siis ambulanssin ja lähdimme menemään. Olisko sen sijaan pitänyt alkaa tappelemaan tämän naisen kanssa ja väkisin pitämään papparainen kylmällä rappupenkereellä istumassa ja odottaa sitä vilkkuvalo autoa?

Tällästä tämä elämä sitten on!

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...