sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Vaali tunnelmaa!

Tänä iltana sitten taas on aika jännittää tai ne jotka jännittää ne sitten jännittää omasta vapaasta tahdostaan ja seuraa silmä tarkkana vaalivalvojaisia. Kuka voittaa? kuka häviää? ja kuka on puolueiden valtias. Minä tosin käännän tv-kanavan suoraan elokuvakanavalle ja katselen leffaa silmät tarkkana!

Kunnallisvaalit siis jyrää täydellä voimallaan ja ihmiset ravaa vaaliuurnille viimeisillä minuuteilla äänestämään omaa ehdokastaan. Mutta minäpä en mene äänestämään! Niin miksi en mene? Hyvä kysymys, tai onhan tähän ihan helppo vastaus olemassa. Muutamia vuosia sitten olin kahteen kertaan ehdokkaana kunnallisvaaleissa oman kuntani listoilla..okei mä voin tunnustaa puolueenkin se oli sdp. Minua pyydettiin ehdokkaaksi ja minä, kun olen yllytyshullu niin mukaan piti itsensä tunkea. Melko omituinen ja hassu fiilis tuli siinä vaiheessa, kun alettiin jakamaan mainoslehtisiä ja oma kuva komeili ehdokas listalla. Tuli ihan sellainen tärkee olo, että tässä ollaan tekemässä jotain suurta ja hienoa. Tideä olikokaan se loppujen lopuksi niin hienoa! Vähän kyllä jännitti miten kaikki menisi vaaleissa ja montako ääntä tulisi saatua kaiken kaikkiaan ja pääsiskö valtuustoon istumaan. Mikäli ei valtuustoon niin sitten hallitukseenkin olisi paikka kelvannut. Suoraan sanottuna oli kyllä ihan tullesta temmattua tuo minun ehdokkuuteni, jaa miksikö? No ei se juttu ollut minua varten ajattelin, koska järkipäässähän sinne mennään ehdokkaaksi. Kyllähän minulla järki päässä on, mutta ne kysymysket jotka tulivat vaalikoneeseen niin voin hyvänen aika tälläinen tavallinen maalikko mitään niistä ymmärtänyt. Kaikkiin kysymyksiin vastasin ihan omana itsenäni ja jotkut jopa olivat pitäneetkin vastauksistani. Itselläni vain oli ihan järjetön epäonnistumisen ja itseensäluottamisen paine päällä, siitä nyt sitten yhtäkkiä revitään politiikkaan mukaan vaikka koskaan aikaisemmin ei ole koko politiikka kiinnostanut. Jokin sinne silti veti mukaan, henkilö joka minua mukaan pyysi sanoi, että ei ole ehdokaslistoilla nuoria kotiäitejä joten lähtisitkö mukaan? Kotiäitejä miksi juuri niitä? Nuorista ehdokkaista oli silloin pula ja niitä haluttiin mukaan joten minä sitten yhtenä läksin mukaan. Tulihan ne legenraadiset sanatkin sieltä, koska olet niin reipas, puhelia ja kovapäinen niin juuri sinun laistasi tarvitaan hoitamaan asioita ja ottamaan kantaa. No joo..puhelia kyllä, mutta se asioiden hoito ja kantaa ottaminen onkin sitten ihan eriasia. Ensimäisellä kokoontumisella alkoi jo jännittämään niin paljo, että teki mieli huutaa peli poikki. Siitä sitten jatkettiin, jatkettiin ja loppujen lopuksi päädyttiin vaalivalvojaisiin. Kotona sitä sitten istuttiin ja jännitettiin miten akan käy. Olisikohan ollut jopa 9 ääntä jotka sain ja kaikki taisi olla jopa sukulaisilta. Vanhempanikin olivat innoissaan ja parit tädit ja sedät siitä, että olen ehdokkaana omassa kunnassani. Sanoivat, että on hyvin tärkeää olla päättämässä ja vaikuttamassa  oman kunnan asioihin! Mä myönnän mun isoisäni on ollut aikanaan politiikassa mukana (äidinisä), Isäni veli toimii edelleen politiikassa onhan hän kunnajohtajana eräässä länsi-suomen kunnassa ja ja tätini mies toimii kunnallispolitiikassa. Polittiisia vaikuttajia siis suvusta löytyy ja kovaa keskustelua kävinkin näiden sukulaisteni kanssa. Huh... jos sitten palattas takasin maanpinnalle politiikan pilvilinnoista.

Ehdokkuuteni jälkeen päädyin kunnanhallitukseen varajäseneksi, vapaa-aika lautakuntaan varajäseneksi, ja kaikkia muistakaan missä olin varalla. Ainoa asia jonka hoidin kunnolla ja josta pidin oli vapaa-aikalautakunnan jäsenyys. Siitä pidin ja kävinkin säännöllisesti kokouksissa. Fiilis oli siis ihan jees..niistä muista en sitten niin välittänytkään eivät suoranaisesti olleet minun paikkojani.

Sitten kävi niin, että perustin oman siivousalan yrityksen ja työt alkoivat lisääntyä niin lujaa ja vauhdilla, että kokoustaminen minun osaltani jäi vähemmälle. Piti keskittyä perheen äitinä, vaimona, yrittäjänä, politiikkona, olemiseen joten jostain oli supistettava. Päiväkeikkojen lisäksi alkoi olemaan ilta-keikkoja ja viikonloppukeikkoja joten se alkoi verottamaan oloa jonkin verran. Samaan aikaan aloitin vielä opiskelemaan laistohuoltajaksi yrittäjän opparilla joten siinä vaiheessa oli revittävä suomeksi sanottuna sokka irti ja räjäytettävä paketti hajalle. Tuli aika pistää asiat tärkeysjärjetykseen, enää en repeytyisi joka paikkaan yhtä aikaa joten jostakin oli irtaannuttavat. Politiikka päätin jättää kunnallispolitikoinnit niille jotka sitä parhaiten osasivat hoitaa ja anoin vapautusta kaikista kunnan luottamustoimista. Enää en istuisi minuuttiakaan lautakunnissa miettimässä ja pohtimassa mitä tehdään ja mitä ei tehdä. Toiseksi työasioihinkin tuli vuosi sitten päätös ja laitoin pillit pussiin, ei enää yrittäjyyden stressejä, paineita, verohelvettiä saatika muutakaan mikä stressaisi ja loppuun polttaisi koko naisen elämän. Halusin hakea jotain tasapainoa elämälleni ja säännöllisyyttä. Hakeuduin ulkopuoliselle isommalle firmalle töihin ja siellä ole tänäpäivänä. Tosin Loppu häämöttää melko lujaa tässä vaiheessa ja joudun varmasti ensivuoden puolella viimeistään vetämään elämässäni uuden viivan ja kääntämään kirjassa uuden sivun, mutta hei! tätähän elämä on. Aina ei voi voittaa..

Jokos nyt herää ajatus siitä miksi en suostunut enään ehdokkaaksi, mutta eipä ole ollut intoa kävellä vaaliuurnillekaan äänestämään. Politiikka, politikointi ja äänestäminen vain ei ole mun juttuni!

Politiikka ja politikointi ei ole minun juttuni, mutta voin suositella sitä muille. Suosittelen sitä niille ihmisille joille se sopii ja jotka ovat valmiita määrätietoisesti puolustamaan omaa asiaansa ja kantaansa. Rohkeasti vain kokeilemaan, eihän se muusta ole kiinni! Minulta loppui rohkeus juuri parhaassa vaiheessa ja luovutin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti