torstai 4. lokakuuta 2012

Se alkoi taas...!!

Moni taas miettii päässään, että mikä alkoi? Minäpä vähän helpotan kaikkien mielenkiintoa kysymystä kohtaan. Tämän vuotinen hirvenmetsästys kausi startattiin alulleen viime lauantaina. Siitä se pauke ja ryske taas sai alkunsa ja hirvet juoksentelevat vauhkoontuneina pitkin metsiä ja teitä. Aamuyön pimeillä tunneilla, kun lähtee töihin saa olla taas liikenteessä varuillaan ja tarkkana hirvien liikkumisesta. Metsästäjillä on paha tapa saada hirvet vauhkoontumaan aseiden paukkeesta. Mutta totuus on se kuitenkin, että hirvikantaa pitää vuosittain vähentää ja tällä vähentämisellä myös vähennetään onnettomuuksienkin määrää. Mielelläänhän ne miehet sinne hirvimetsälle joka vuosi ryntäävät jossei muuten niin lihakiilto silmissään.

Meiltäkin lähti isäntä ensimmäistä kertaa virallisesti hirvenmetsätykseen lauantai aamusta aikaisin ja otti vielä koirankin mukaansa. Aikaisemmin teksteissäni olen kirjoittanut, että mieheni suoritti hirvenammunta merkit tässä alkusyksystä ja kevään aikana osti oman hirvikiväärinkin. Nyt oli miehelläni jännitystä ilmassa enemmän kuin vähemmän. Vuosia hän on vierestä seurannut, kun oma isä on käynyt hirvimetsällä syksyisin, mutta nyt pääsi itse mukaan pitkän ja kovan odotuksen jälkeen. Minua alkoi lähinnä tässä metsätystouhussa naurattamaan se, että meidän koira lähti mukaan. Olen aina ajatellut, että meidän koiraa ei hirvenmetsätys kiinnosta eihän sitä ole lintumetsästykään kiinnostanut vaikka onkin noutaja! Mietin, että mitähän tästäkin taas tulee?

Minulla oli lauantaina kädet täynnä työtä, koska olin ottanut naapurin lapset meille yö-kylään hoitoon. Aamusta heräilin 8 maissa ja laitoin aamupalaa, riisipuuroa keittelin ison kattilallisen ja siinä puuroa keitellessä puhelimeni alkoi pärisemään ja miehenihän sieltä soitti. Ajattelin ensin, että non niin nyt on koira varmaan lähtenyt omille teilleen ja sitä alkavat sitten siellä etsimään. Mutta toisin kävi, mies sanoi ensimmäisenä puhelimeen, että kaato tuli ja vasa kaatui. Koiralle saat antaa 10 pistettä oli hänen edellään mennä vilistänyt pitkin metsää ja yhtä´äkkiä pysähtynyt kuin seinään. Nostanut toisen tassunsa hienosti koukkuun ja jäänyt paikalleen tuijottamaan. Mieheni oli hiljaa kävellyt koiran taakse ja kas kas siellä oli hirvi ja kaksi vasaa tallustelleet peräkanaa metsän reunaa pitkin. Siinäpä sitten ei muu auttanut kuin ampua toinen vasa matalaksi ja koira sai vainusta ja hajusta kehut. Oli koira saanut vähän enemmänkin ilmeisesti kehuja. Mieheni oli todella innoissaan ja iloinen soittaessaan tätä kaatouutista minulle. Sanoin vain, että hyvä hyvä! Olen aina tiennyt, että ei lintumetsä pahemmin kiinnostanut mein koiraa, mutta hirvimetsälle päästyään alkoi toimimaan ja myös alkoi tapahtumaan. Oliko sitten kohtalolla näppinsä mukana tässä tapauksessa niin sitä ei voi kukaan tietää. Viimeksi kirjoitin, että ei saatu sorsia eikä puolukkaa, mutta nyt onni tuntui kääntyvän ja metsästysreissulta tuli kunnon lihaa pakastimeen. Elmoa tietenkin kovin taputeltiin illalla kotona ja kyllä poikaressu olikin väsynyt päivän metsästysretkestään.

Koiramme on siis labradorinnoutajan-rhodesiankoiran sekoitus. "Elmo" Tästä lauantaista opimme sen, että koira pääsee nyt sitten koko metsästyskauden ajan tositoimiin mukaan. Miehelle olivat vanhemmat miehet sanoneet, että yleensä ensikertalaisella metsästäjällä saattaa mennä jopa kolmekin vuotta, kun saa ensimmäisen kaatonsa. Mieheni meni ensimmäistä kertaa ja kaato tuli saman tien. Kertoi minulle illalla saunassa tätä tarinaa ja miten se kaikki eteni todella kovalla innolla ja meinasi päästä kyllä minulta jopa itku. Niin ylpeä  olen miehestäni juuri tällähetkellä. Kyllä minä miehelleni suon tämän harrastuksen on se siitä niin monta vuotta puhunut ja aina sanonut, että voi kumpa saisi hankittua kiväärin ja pääsisi metsälle. Nyt hän pääsee ja meidän valtakunnassamme kaikki hyvin!! Koiramme entiselle omistajalle tänään soitinkin ja kerroin kuinka on koira muuttunut siitä, kun meille tuli asumaan. Voin kertoa, että alkaa olemaan tuosta koirasta hyötyä jos vain jaksaa pitää sen nokkansa maassa metsäreissuilla ja ottaa hajun. Toivottavasti suosisi vielä tänäsyksynä uudemman kerran!

Kuvasta puuttuu koira, sekä mies!
Oli niin äimissään ensimmäisestä kaadostaan, että ei huomannut pyytää kavereitaan ottamaan kuvaa jossa olisi koira, mieheni ja tuo jäätävän kokoinen vasa!

Kuva: Siinä se nyt on,elämäni ensimmäinen hirvi :)
 
Lopuksi voisi laittaa hyvän hirvenliha padan ohjeen:
 
Hirvenlihaa
Sipulia
Vettä
Porkkanaa
1 purkki tummaa olutta
2 lihaliemikuutiota
lanttua
persiljaa
Mustaapippuria rouheena
 
Ohje:
Paloittele hirvenliha ja paista puolikypsäksi pannulla (voissa tai öljyssä)
Kaada liha uunipataan ja lisää joukkoon kasvikset pieniä paloina. Huuhtele paistinpannu vedellä ja kaada paistoliemi pataan mukaan. Lisää vettä sen verran, että kasvikset ja liha peittyvät, lisää joukkoon tölkki olutta, lihaliemikuutiot ja muut mausteet.
Paista uunissa 2-3 tuntia kypsäksi ja tarjoile perunan tai muun lisukkeen kera.
 
Muitakin kasviksia voi käyttää ja tumma olut voisi olla melkein paras tuohon pataan. Muitakaa, että riistan makua tulee hirvestä joten jos siitä ei kovinkaan paljoa tykkää niin kannattaa maustaa pataa kunnolla. Pataan sopii myös chili, paprika jne.. mikäli haluaa tulisempaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti