maanantai 29. lokakuuta 2012

Jos mulla siivet ois!

Nimensä veroinen otsikko, jos mulla siivet ois! Siipiä ei ole ja niistä kait on turha haaveillakaan. Uneksia voin kyllä.

Mistä moinen siipiveikko juttu? Kai sen voi jo suustaan ulos päästää ja kertoa pienen hassun tarinan. Lokakuun alkutaipaleella lentää pöllähdin meidän yläkertaan johtavista rappusista alas kolmannelta rapulta. Suoraan seinää päin pudota tömähdin ja vasenpuoli päästä paukahti suoraan seinään plus olkapää meni siinä samassa rytäkässä. Siinä lattialla maatessani huusin hetken kuin hullu ja johan mieskin pyrähti yläkerrasta lujaa luokseni alakertaan katsomaan mitä tapahtui. Miehelle tuli pieni hätä alkaa minua siitä lattialta ylös nostamaan, mutta minäpä se vain huusin en muistanut kuin sen viiltävän kivun vasemalla puolella päätä ja seuraavaksi tuntui kuin kättä ei olisi lainkaan olemassakaan. Päästiin me siitä sitten ylös viimein nousemaan huutoa, itkua, krokotiilin kokoisia kyyneleitä tulla tulvi silmistä tiuhaan tahtiin. Pääsin sohvalle istumaan ja tuskissani ujelsin olkapääni kanssa, olo oli todellakin kuin halvaantuneella joka ei tunne olkapäätään ja käsi roikkuu sillain irstaan pelottavan näköisesti alhaalla. Siitä sitten mars autoon ja suoraan keskussairaalaan ensiapuun, sinne päästyäni hoitsu luukulla kyseli "ooks ottanu mitään särkylääkettä"? no joo en ole pahemmin kerinnyt, kun heti lähdettiin kaasu pohjassa ja tänne pinkomaan. No jos mää sulle annan tästä parit kipulääkkeet niin päästään alkuun..oho..burana 600 ja panadol 500 annettiin käteen. Sanoin vanhemmalle pojalleni joka raahasi käsilaukkuani pitkin sairaalan käytäviä perässäni, että kuule kohta tämä mamma on melkoisessa pillerihumalassa. Siinä sitten istuttiin ja odotettiin seuraavaa vaihetta. Kipu oli sietämätön välillä teki mieli huutaa kuin hullu ja välillä haukoin henkeä, mutta ei siinä paljon kerinnyt miettimään seuraavaksi huudettiin jo nimeäni. Taas mentiin..

Sitten tulikin sellainen kiva setä joka kyseli mitä on tapahtunut ja minä sitten selitin siinä ihan hiljaa rauhallisesti, että mukkelis makkelis lensin pääedellä seinää päin ja taisi tää käsikin mennä siinä samassa lyttyyn. Setää alko naurattamaan ja paineli kättä ja totes, että juu mää vien sut tonne röntgenin suuntaan niin saa likat kuvata sen käden. Tää setä oli jotenkin vähän outo ja hassu, se oli ihan sekasi päivämääristä, potilaista jne..tuli vähän sellainen hullu olo itellekin. Ennen mua oli tuotu joku mies potilas joka oli tippunut sen 7 metriä puusta alas ja kuulemma oli vähän tarvittu suurmpia operaatioita. Mää siinä mitään puita kerinnyt miettimään, kun oma käsi valui ja roikkuin pitkin kylkeä..

Seuraavaks mentiikin sitten jo röntgeniin siellä kuvattiin ja ai, että kun teki kipeää...totesin vain "nyt alkaa kivulias tie pareanemiseen". Mitäs töpeksin rappusissa ja ei kai se mun syys ole jossei siipiä ole millä olisi voinut tehdä kevyemmän laskun lattialle. No ..sitten mentiin odottaan taas aulaan...

Seuraavaks tulikin sitten hoitaja hakeen huoneeseen, sellainen kiltti nainen joka oli tosi huolissaan mun tilastani ja putsas kyynärpäähän tulleen haavan ja katseli olkapäätä. sano vain, että kohta tulee lääkäri kattomaan sua. Mietin siinä hetken aijaa..koskahan se kohta mahtaa olla? Yleensä täällä saadaan istua 4-5 tuntia enneko tapahtuu mitään...

kas..ei mennyt 5 minuuttiakaan, kun lääkäri tuli ja tervehti. Sitten lääkärillä meni huulet leveään hymyyn ja alkoi nauramaan. Siinä mä sitten istun tutkimuspöydällä naama valkoisena säikähdyksestä ja muutenkin traumaattisessa tilassa niin tohtori täti tulee ja vielä nauraa. Niin sille naurulle löyty siis syy! Meikäläisen röntgen kuvat oli vissiin ollut ihan ufo-alien tavaraa, siellä oli ollut joku ihmeen pykälä josta kukaan tai tämä lääkäri ei saanut selvää. Tämä meitä sitten nauratti niin maan mahottomasi. Kipu oli jo tasaantumaan päin, ihme ja kumma olisko niillä kahdella kovalla tabulla ollut vähän osuutta asiaan. Päätä alkoi särkemään, käsi liikuntarajoitteinen, naama valkoinen ja muutoinkin koko akka säikähtäneen näköinen. Kyllä kai tuollaisen lennon jälkeen nyt kuka vaan säikähtää..vai mitä mieltä olette?

Tämä lääkäri siinä sitten selitti, että hänen pitää pyytää kirugia katsomaan niitä kuvia kun hän ei saanut mitään tolkkua niistä. Voisin odotella siinä huoneessa tai mennä aulaan muun perheen luokse. Mää sanoin, että joo mä meen ny miehen ja poikien kanssa istumaan tonne aulaan...
Siellä sitä sitten taas istuttiin ja ihmeteltiin, mietittiin ja vatvottiin miehen kanssa, että mitähä helkkaria tästä vielä tuleman pitää!
Kunnes huudettiin takasin huoneeseen ja tällä kertaa saatiin selvyys, että mitään vakavempaa vissiin ei ollut tapahtunut. Kirurgi ja röntgenlääkäri olivat kummatkin katsoneet kuvaa ja vissiin nauraneet..sanoneet, että tälläistä tilannetta ei ole aikaisemmin tullut. Ai jaa..sanoin. Tuliko vähän nolo ja typerä olo? no ei kai! Viikko sairaslomaa ja työterveyshuoltoon sitten jatkotutkimuksiin. 

Seuraava yö tarkemmin koko viikko oli yhtä painajaista käden ja olkapään kanssa. Kipulääkettäkin meni vain 2 panadoolii 3 kertaa päivässä. Siinä alko jo oleen sellainen olo, että oksat pois. Panadoolihan on aika mieto lääke buranan rinnalla, mutta buranaa ei saanut ottaa lievän aivotärähdyksen vuoksi, koska siinä oli aivoverenvuodon vaara. Aha..sitäkään en aikaisemmin tiennyt vasta, kun lääkäri sanoi siellä päivystyksessä olessani. Oli siinä pikkumiehillä tekemistä aamuisin enen kouluun lähtemistä, kun auttoivat paitaa päälle ja kirota marisin kivusta koko ajan. Ei tässä nyt kiroamiset auta, mutta kyllä se on ollut melkosta haloota 4 vkoa. 
Esinaiselle oli kiva soittaa silloin sunnuntaina, kun tapaturma sattui. Oli juuri sairasloma selästä loppunut ja piti maanantaina palata töihin niin kuka meni ja teki kuperkeikkaa rappusissa. Mitäs tästä opimme?

Viikon päästä tapahtuneesta olkapää kuvattiin uudelleen ja ultrattiin työterveyshuollossa. Voitte varmaan kuvitella kuinka kivaa oli, kun jouduin vääntämään ja kääntämään kipeätä kättä. Tuhisin ja puhisin kivusta. Pykälä näkyi edelleen, mutta tätäkin lääkäriä huvitti tämä avaruus-alien mikä lie pykälä. Päivän päätteeksi sairaslomaa vielä kaksi vkoa lisää, oijoi sanoin minä. No eipä sillä kädellä töitä olisi tehtykään. Työfysioterapeutilla kävin sitä näyttämässä ja antoi kuntoutus ohjeet miten kotona jumpata revähtänyttä kättä. Sellaisen kuminauhan jota vetelen ees taas..

Sitten loppui kahden viikon saikku ja tänään piti mennä töihin! Mutta mitäpä teki käsi? eipä toimikaan normaalisti, vääntö, kääntö tekee edelleen kipeää. Palasin takaisin lääkärin pakeille ja sehän laittaa paukautti kortisoni piikin olkapäähän ja kolme päivää lisää saikkua!! 

Loppuviikosta pitäisi palata töihin! Niin no muistan mä vielä ne sanat jotka se sano, kun olin huoneesta ulos lähdössä. Mikäli se käsi loppuviikosta ei toimi ja on vielä kipeä niin sitten se pitää mangneettikuvata! Aha..sekin vielä.

Nyt sitten odottelen pari päivää josko kortisoni piikki alkaisi tehota ja käsi liikua ja ja ja...eipä sitten muuta tälläkertaa!


Jos mulla olisi siivet lentäisin kauas ja korkealle. 
Lämpimiin maihin jossa maata saisin etelän auringon alla.
se moneen asiaan helpotusta toisi ja murheet unohtaa voisin! 


Katsotaan mitä loppuviikko tuo tullessaan. On niin monta asiaa mitkä nyt menevät päällekkäin ja tämä olkapää vielä tulli lisäksi niin ei hyvältä näytä tilanteeni. Eletäänpä siis päivä kerrallaan ja huomista en mieti.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Vaali tunnelmaa!

Tänä iltana sitten taas on aika jännittää tai ne jotka jännittää ne sitten jännittää omasta vapaasta tahdostaan ja seuraa silmä tarkkana vaalivalvojaisia. Kuka voittaa? kuka häviää? ja kuka on puolueiden valtias. Minä tosin käännän tv-kanavan suoraan elokuvakanavalle ja katselen leffaa silmät tarkkana!

Kunnallisvaalit siis jyrää täydellä voimallaan ja ihmiset ravaa vaaliuurnille viimeisillä minuuteilla äänestämään omaa ehdokastaan. Mutta minäpä en mene äänestämään! Niin miksi en mene? Hyvä kysymys, tai onhan tähän ihan helppo vastaus olemassa. Muutamia vuosia sitten olin kahteen kertaan ehdokkaana kunnallisvaaleissa oman kuntani listoilla..okei mä voin tunnustaa puolueenkin se oli sdp. Minua pyydettiin ehdokkaaksi ja minä, kun olen yllytyshullu niin mukaan piti itsensä tunkea. Melko omituinen ja hassu fiilis tuli siinä vaiheessa, kun alettiin jakamaan mainoslehtisiä ja oma kuva komeili ehdokas listalla. Tuli ihan sellainen tärkee olo, että tässä ollaan tekemässä jotain suurta ja hienoa. Tideä olikokaan se loppujen lopuksi niin hienoa! Vähän kyllä jännitti miten kaikki menisi vaaleissa ja montako ääntä tulisi saatua kaiken kaikkiaan ja pääsiskö valtuustoon istumaan. Mikäli ei valtuustoon niin sitten hallitukseenkin olisi paikka kelvannut. Suoraan sanottuna oli kyllä ihan tullesta temmattua tuo minun ehdokkuuteni, jaa miksikö? No ei se juttu ollut minua varten ajattelin, koska järkipäässähän sinne mennään ehdokkaaksi. Kyllähän minulla järki päässä on, mutta ne kysymysket jotka tulivat vaalikoneeseen niin voin hyvänen aika tälläinen tavallinen maalikko mitään niistä ymmärtänyt. Kaikkiin kysymyksiin vastasin ihan omana itsenäni ja jotkut jopa olivat pitäneetkin vastauksistani. Itselläni vain oli ihan järjetön epäonnistumisen ja itseensäluottamisen paine päällä, siitä nyt sitten yhtäkkiä revitään politiikkaan mukaan vaikka koskaan aikaisemmin ei ole koko politiikka kiinnostanut. Jokin sinne silti veti mukaan, henkilö joka minua mukaan pyysi sanoi, että ei ole ehdokaslistoilla nuoria kotiäitejä joten lähtisitkö mukaan? Kotiäitejä miksi juuri niitä? Nuorista ehdokkaista oli silloin pula ja niitä haluttiin mukaan joten minä sitten yhtenä läksin mukaan. Tulihan ne legenraadiset sanatkin sieltä, koska olet niin reipas, puhelia ja kovapäinen niin juuri sinun laistasi tarvitaan hoitamaan asioita ja ottamaan kantaa. No joo..puhelia kyllä, mutta se asioiden hoito ja kantaa ottaminen onkin sitten ihan eriasia. Ensimäisellä kokoontumisella alkoi jo jännittämään niin paljo, että teki mieli huutaa peli poikki. Siitä sitten jatkettiin, jatkettiin ja loppujen lopuksi päädyttiin vaalivalvojaisiin. Kotona sitä sitten istuttiin ja jännitettiin miten akan käy. Olisikohan ollut jopa 9 ääntä jotka sain ja kaikki taisi olla jopa sukulaisilta. Vanhempanikin olivat innoissaan ja parit tädit ja sedät siitä, että olen ehdokkaana omassa kunnassani. Sanoivat, että on hyvin tärkeää olla päättämässä ja vaikuttamassa  oman kunnan asioihin! Mä myönnän mun isoisäni on ollut aikanaan politiikassa mukana (äidinisä), Isäni veli toimii edelleen politiikassa onhan hän kunnajohtajana eräässä länsi-suomen kunnassa ja ja tätini mies toimii kunnallispolitiikassa. Polittiisia vaikuttajia siis suvusta löytyy ja kovaa keskustelua kävinkin näiden sukulaisteni kanssa. Huh... jos sitten palattas takasin maanpinnalle politiikan pilvilinnoista.

Ehdokkuuteni jälkeen päädyin kunnanhallitukseen varajäseneksi, vapaa-aika lautakuntaan varajäseneksi, ja kaikkia muistakaan missä olin varalla. Ainoa asia jonka hoidin kunnolla ja josta pidin oli vapaa-aikalautakunnan jäsenyys. Siitä pidin ja kävinkin säännöllisesti kokouksissa. Fiilis oli siis ihan jees..niistä muista en sitten niin välittänytkään eivät suoranaisesti olleet minun paikkojani.

Sitten kävi niin, että perustin oman siivousalan yrityksen ja työt alkoivat lisääntyä niin lujaa ja vauhdilla, että kokoustaminen minun osaltani jäi vähemmälle. Piti keskittyä perheen äitinä, vaimona, yrittäjänä, politiikkona, olemiseen joten jostain oli supistettava. Päiväkeikkojen lisäksi alkoi olemaan ilta-keikkoja ja viikonloppukeikkoja joten se alkoi verottamaan oloa jonkin verran. Samaan aikaan aloitin vielä opiskelemaan laistohuoltajaksi yrittäjän opparilla joten siinä vaiheessa oli revittävä suomeksi sanottuna sokka irti ja räjäytettävä paketti hajalle. Tuli aika pistää asiat tärkeysjärjetykseen, enää en repeytyisi joka paikkaan yhtä aikaa joten jostakin oli irtaannuttavat. Politiikka päätin jättää kunnallispolitikoinnit niille jotka sitä parhaiten osasivat hoitaa ja anoin vapautusta kaikista kunnan luottamustoimista. Enää en istuisi minuuttiakaan lautakunnissa miettimässä ja pohtimassa mitä tehdään ja mitä ei tehdä. Toiseksi työasioihinkin tuli vuosi sitten päätös ja laitoin pillit pussiin, ei enää yrittäjyyden stressejä, paineita, verohelvettiä saatika muutakaan mikä stressaisi ja loppuun polttaisi koko naisen elämän. Halusin hakea jotain tasapainoa elämälleni ja säännöllisyyttä. Hakeuduin ulkopuoliselle isommalle firmalle töihin ja siellä ole tänäpäivänä. Tosin Loppu häämöttää melko lujaa tässä vaiheessa ja joudun varmasti ensivuoden puolella viimeistään vetämään elämässäni uuden viivan ja kääntämään kirjassa uuden sivun, mutta hei! tätähän elämä on. Aina ei voi voittaa..

Jokos nyt herää ajatus siitä miksi en suostunut enään ehdokkaaksi, mutta eipä ole ollut intoa kävellä vaaliuurnillekaan äänestämään. Politiikka, politikointi ja äänestäminen vain ei ole mun juttuni!

Politiikka ja politikointi ei ole minun juttuni, mutta voin suositella sitä muille. Suosittelen sitä niille ihmisille joille se sopii ja jotka ovat valmiita määrätietoisesti puolustamaan omaa asiaansa ja kantaansa. Rohkeasti vain kokeilemaan, eihän se muusta ole kiinni! Minulta loppui rohkeus juuri parhaassa vaiheessa ja luovutin!

perjantai 26. lokakuuta 2012

Laskettelukausi avattu!

Kuvat kertovat tuhat sanaa joten ei varmastikaan tarvitse paljon tekstiä laittaa. Meillä oli yö-vierainan lastemme serkut ja muksut heräilivät ennen yhdeksää aamulla. Silmänsä auki saatuaan olivat jo lujaa menossa ulos leikkimään. Sanoin vain, että jos nyt ensin aamupalat syötäisiin ja etsittäisiin toppavaatteet kaapeista. Ulkomittari näytti -5 astetta joten ei sinne enää tuulipuvuissa mentäisi lumeen peuhaamaan. Yö-kyläläiset eivät olleet varautuneet toppapukuihin, mutta onneksi meiltä löytyi kaikille vanhoja toppiksia joten vaatteet päälle ja asemamäen pikkumäkeen laskettelemaan. 

Vauhdin hurmaa ja lumisia maisemia..


 Vauhdin hurmaa parhaillaan..







 Sujuu se laskeminen kyljelläänki...

 Ufoilu laskua...



 Parit mustavalkoiset ...








Suksen jäljetkin oli ilmestynyt radalle, myöhemmin jälkiä pitkin hiihteli vanha papparainen reippaasti ees taas!






 Takaisin kotiin tultuamme katselin taivaalle ja mietin: mitähän tuoltakin on tulossa? Näyttää kyllä ihan ufo alukselta! Ja hassun näköinen muutoinkin!



Rati riti ralla tuli talvihalla..
saapi lapset lasketella, luistella ja lauleskella..


torstai 25. lokakuuta 2012

Suo maisemaa..!

Käväsin tänään kävelylenkillä pitkospuilla isosuon soidensuojelu alueella. Otin esikoisen ja nelijalkaisen kaverini mukaan lenkkeilemään, näin kauniilla ja raikkaalla ilmalla oli pakko päästä ulkoilemaan. Eilen suunnittelin aamusta tätä samaista kävelyretkeä, mutta koko suunnitelma kaatui vesisateeseen. 

Ensilumesta syntyi talven ensimmäinen lummipallo..
 
  
Kuopus nappas reippaasta kävelijästä valokuvan...Tästä se lähtee..


Mielenkiintoisia pilviä suon yläpuolella...

  
Ei se aurinko paistakaan enää, mutta ilma on silti raikas..




 Ilmeisesti vettä satanut oikein kunnolla suonkin alueella..







 Mitähän näistä pilvistä vielä tuleekaan..?


Taukopaikkakin saanut lumipeitteen päällensä...


Tarjolla olisi ollut 0.8 matka, mutta..


Me valitsimme tämän 0.2 matkan..sillä on hyvä aloittaa!
 

Tämä on ilmeisesti jonkin sortin tienristeys..poika kysyi, että mihis suuntaan nyt mennään kun puita on joka suuntaan. Totesin, että katsos sitä kylttiä jossa lukee 0.2 näyttäs lyhyimmältä reitiltä!

 Aurinkokin pilkahti jossei muusta niin puun ja pilvien välistä alkutaipalella..


Ensi lumi!

25.10.2012 
Pitää ihan laittaa päivämäärä muistiin, koska tuli (ensi lumi). Marraskuun alussa esikoisellamme on syntymäpäivä ja muistan vielä kuin eilisen päivän, kun hän täytti 1.vuotta. Ensilumi tuli viikkoa ennen hänen syntymäpäiväänsä maahan. Pulkka otettiin heti käyttöön ja sillä vedin poikaa pitkin pihaa. Muistan myös sen viikon siitä, että pihassamme olleessa omenapuussa oli yksi kirkkaan punainen omena ja se oli jotenkin hassun näköinen, kun koko puu oli peittynyt lumeen..

Makoilin sängylläni puoliunessa ja jostakin unen läpi kuulin, kun nuorin poika heräsi ja köpötteli alakertaan. Kuulin yläkertaan vanhemman poikani sanovan, että siellä on pihalla lunta massa! Nuorempi väitti vastaan ja vanhempi avasi verhon ja totes, että kato vaikka josset usko!

Jokainen muistaa varmasti omasta lapsuudestaan kuinka ihanaa oli aamulla avata verhot ensipakkasten aikaan ja toivoa näkevänsä ensilumen. Ensilumi, kun putoili taivaalta niin sitä seisoi keskellä pihaa ja levitti kätensä ja oli intoa täynnä. Kukapa ei olisi valkeasta maasta ja lumesta innoissaan, varsinkin näiden kovien ja ahdistavien syyssateiden jälkeen. Lumi ja pakkanen tuovat aivan uuden muodon säälle ja keleille, pimeys katoaa ja valkeus voittaa. Tänä aamusta ainakin on niin hieno ilma ja auringon paiste, että siitä on pakko mennä jossakin vaiheessa nauttimaan ulos asti. Vaikka sitä lunta ei ole paljoa tänäaamuna maassa, niin pieni määräkin saa paljon virkeämmälle ja paremmalle tuulelle.

Napsasin muutaman aamukuvan koiraa ulos viedessäni..

 Aurinko nousee..pikkuhiljalleen lämpöä ja valoa tuo päivää kirkastaen!



Pakkas aamu -5 astetta. 
 

Tämä pilvimuodostelma oli niin vekkulin näköinen, että pakko siitäkin oli napsasta kuva.
 


Niin vähän lunta yöllä oli tullut, mutta pieni ilo voi olla suurikin ilonaihe..
 
 Nelijalkainen ystäväni jätti minulle jäljet teransillemme..


Teranssin reuna ainakin sai lumipeitteen päälleen..
 

Pikkuhiljalleen puutkin huurtuvat ..
 





tiistai 23. lokakuuta 2012

Arvostele mun tikkaat!

Idea, kun syntyy se pitää juuri silloin toteuttaa. Viimeksi toteutettiin sivupöytä unelmia olohuoneeseemme. Tänään toteutettiin sisustustikkaat unelmaa. Näitä tikkaita näkee nykyään jo melkein kaikissa sisustusblogeissa ja lisääntyvät kovaan vauhtiin. Yksi saa idean niin toinen tulee lujaa perässä näinhän se menee. Hyvät ideat pitää jakaa, mutta en tiedä sitten onko sekään aina niin kivaa, kun keksii jotain uutta mitä toisilla ei ole niin hetken kuluttua sen kuitenkin joku muukin tekee ja toteuttaa. Eräs ystäväni mainitsi minulle edellisen vanhasta tuunauksen yhteydessä, että keksit kerrankin heinäseipäistä jonkin uuden idean. Uusi idea oli se sivupöytä unelma olohuoneeseen. Tälläkertaa heinäseipäät saivat jälleen tikkaiden muodon, mutta vähän eritavalla. Miehelleni sanoin, että saisinko sisustustikkaat heinäseipäistä? Olohuoneemme yksi nurkkaus näyttää hieman tyhjältä ja haluaisin sinne jonkin silmiin pistävän yksityiskohdan! Mieheni alkoi suunnittelmaan ja toteuttamaan jälleen haavettani ja sisustusideaani. 

Näistä tikkaista vain pieni osa oli minun ideaani, mutta loppujen lopuksi saan todeta, että mies taisi olla se joka ideoi tämänkin loppuun asti. Nyt mietinkin, että kumpi meistä se sisustushullu onkaan?


Sisustustikkaat unelmaa:
Meillä heinäseivät tikkaa muuttuivat miehen käsissä elokuva hyllyköksi.
Tämä oli todella hyvä idea, koska meillä näitä elokuvia on todella paljon ja tv-tasollekaan ei enään mahtunut niin tämä tuli todella tarpeeseen. Parhaat elokuvat saivat siis näyttävän paikan olkkarissamme.




Valkoista unelmaa:
Olen pitkään unelmoinut valkoisesta olohuoneesta, karhuntaljoineen päivineen. Kuitenkaan sitä valkoista olohuonetta minulle ei ole vielä ilmestynyt eikä taida ilmestyäkään. Sunnittelin maalaavani nämä tikkaat valkoiseksi, mutta päätinkin olla maalamatta ja säilyttää ajan patinan ja vanhan tunteen. valkoista on kuitenkin verhoissa joten se antaa meille sen vaalean raikkauden. 




Kynttilä unelmaa:
Anttilan tavaratalosta löysin tuollaisen pienen lasipurkin joka sisälsi vihreitä tuikkuja. Olihan se pakko ostaa. Tälläisiä olen havitellut jo pitkään ja nyt ne sain täydentämään sisustustani. Isomman ostin sinooperista samaan aikaan ja se oli tyhjä, mutta tuikkujahan minulla oli kotona iso määrä joten nyt sain niillekin hyvän säilytys paikan.



Maalais unelmaa:
Sehän se  on joka tytön unelma. Nyt on unelmia toteutettu oikein urakalla ja ideoita on vielä jäljellä jonkin verran. Lisää siis on tulossa joten ei kannata pysyä poissa blogini ääreltä. 

Vielä lopuksi pari muuta kuvaa tikkaista 




 

 

Kiertää, hiertää vääntää ja kääntää..

Kiertää, hiertää, vääntää ja kääntää, mutta uni ei tule vaikka kuinka yrittäisi. Viimein saat unen päästä kiinni ja nukut muutaman tunnin kunnes huomaat, että niskat ovat jumissa pää ei käännyt, selkä jumittaa henki ei kulje. Seuraavana päivänä päätä jyskyttää, suututta ja kiukutta olo on edelleen väsynyt ja ryytynyt! Varmasti tuttu tunne melko monelle?

Alkaako hyvän unen laatu siitä, kun kävelet huonekaluliikkeeseen ostamaan uutta sänkyä? Esität myyjälle kymmeniä kysymyksiä miksi näin? tai onko tässä sitä, tätä ja tuota ominaisuutta. Myyjä vastaa kysymyksiisi ja kertoo kaiken mahdollisen ja vakuuttaa, että juuri tämä ostamasi sänky on mahdollisimman hyvä selällesi ja unenlaadullesi. Jokainen meistä varmasti tahtoo hyvän unen laadun ja varsinkin sängyn jossa vartalo lepää ja verikietää raajoissa oikeaoppisesti. Arvasinko edes hitusen oikein? no siihenhän se sänkyjen, patjojen ja muiden oheistuotteiden myynti ja markkinointi perustuu.

Meille kävi siten, että vanha jenkkisänky sanoi työsuhteensa irti vuosi sitten. Alkoi tuntumaan, että petarin reunat nousee pystyyn ja olo oli kuin olisi kuopassa nukkunut. Selkäranka tuntui vääntyvän melkoiselle mutkalle,niskat jumitti ja päätä särki päivästä toiseen. Siinä vaiheessa napattiin väliosa pois jenkistä ja kiskottiin petari runkojen päälle, koska haettiin kovempaa alustaa mistä nousta ja missä saada ryhti hieman suoremmaksi. Näin ainakin luultiin, että homma toimii! Mutta eipäs toiminutkaan kauan. Muutaman viikon päästä alkoi taas samat ongelmat ja tuntui, että ongelmat myös lisääntyivät pahemmiksi päivä ja yö-yöltä. Itselläni oli pahoja univaikeuksia ja kääntyilin edes takaisin kuin hyrrä, välillä kokeiltiin nukkumista toisella puuolella ja välillä jalkopäässä. Homma ei siitä huolimatta toiminut. Sitten lisättiin toinen petari toisen päälle ja jes..hei homma toimi. Olo pehmeni ja taas nukkuminen maittoi. Kunnes kului taas legendaariset pari vkoa niin kääntyily, vääntyily ja ähinä alkoi! Siinä vaiheessa kirosin jo kovaan ääneen sänkymme syvimpäänkin manalaan!

Tuntui, että selkäongelmat johtuivat kokonaan sängystä. Ei ne ihan kaikki siitä johtuneetkaan, koska seurasi toistuvia sairaslomia ja todettiinkin työn olevan melko kuormittavaa ja tutkimuksissa löydettiin vaikka mitä, mutta se on sitten ihan toinen ja eriasia. Takaisin siis patjoihin..

Tulin töistä tässä kolmisenkuukautta takaperin ja olin juuri päässyt sisään, kun ovikello soi ja juoksin ovelle. Ovella seisoi reippaan tuntuinen mukava mieshenkilö joka esitteli itsensä Unisuni Oy: edustajaksi. Katsoin suu auki huuli solmussa ja kuuntelin, kun hän esitteli asiansa. Hieraisin päätäni ja sanoi, että no tuu sisään nyt sitten. "mies sanoi, että ei sitten osteta mitään"!!
Juttelu alkoi jotenkin näin: kävin teillä pari viikkoa sitten esittelemässä petaria ja taisi isäntä olla silloin kotona? ja hän kovasti tykästyi petariimme! 
>>joo, kai, ahaa... juu..kuulin kyllä siitä käynnistäsi..>>
Huomasin tuossa pihassa olevan nyt kaksi autoa joten päätimpä äkkiä kääntää auton nokan tein pihan suuntaan ja tulla esittelemään sinullekin petaria.
>> ahaa..nyt alkaa valkeneen, sulla oli joku terveyspatjan tai petarin tyyppinen ..juu ja ilmeisesti mies kertoi mun selkäongelmista ja omistaankin?>>
juu..mutta mennään asiaan.

Tämä reipas ja rento, todella asiakas ystävällinen edustaja esitteli petarin ja testattiin sitä meidän sohvan päällä. Olin juuri tullut siis töistä ja sain lyödä pullukka ruhoni siihen petarille täysin voimin ja siinä maatessa oikein huokaisin ja totesin, ettö voi hyvä luoja miten hyvältä tuntuikin saada rankan työpäivän jälkeen vetästä koko ruho juuri tuollaiselle alustalle. Mies kyseli, että miltäpä tuntuu ja minä totesin tietenkin, että hyvältä. No sitten hän pyysi minua testaamaan sitä meidän runkojen päällä. Sanon kauhuissani, että en varmasti päästä sua lähellekään mein sänkyä, koska se on niin kamala, asteekkinen ja ruma...siis ihan hirveä vanha rötiskä. Edustaja nauroi ja sanoi rauhallisesti, että no kuule luuletko etten ole nähnyt sänkyjä jos jonkinlaisia elämäni aikana. 

Tässä vaiheessa alko itseänikin jo naurattamaan koko sänky asia. Mutta kokeiltiin runkojen päälle ja homma toimi todella loistavasti ensimmäisen kerran vuoteen voin sanoa, että se toimi! Mies kävi kuiskailees, että ei sitten osteta mitään.. mutta taisi käydä toisin. Aikamme siinä edustajan kanssa keskustellessamme mieheni sanoi, että meidän on varmasti syytä ostaa tämä petari, koska kummallakin on pahoja selkävaivoja ja terveysongelmia. Niinpä päätimme ostaa, ei siinä hävittäisi mitään jos homma toimisi kunnolla.

Tyhmä..tyhmä..idiootti minä!! Edustaja tarjosi meille yhdistelmää ja me vielä kieltäydyttiin siitä!

Tulipa päivä kaksi viikkoa sitten..menimme sotkaan testasimme uusia runkoja, jenkkisäkyjä ja katselimme sänkyrunkojakin, saimme tarjouksen ja melkein jo olimme valmiit varaamaan löytämämme vaihtoehdon. Päätimme käydä stemmassa vai masku kumpi olikaan ja sieltä löytyi vielä parempi vaihtoehto ja kaupan päälle kotiin kuljeutus! Mutta veri veti vielä vaihtokalusteeseenkin katsomaan valikoimaa ja ONNEKSI osuimme sinne juuri oikeaan aikaan! Tempurilla oli oma osasto jossa myytiin tempurin yhdistelmiä, tyynyjä, runkoja, patjoja jne..testailtiin ja hypittiin nissä vuoronperään, mattiin ja vertailtiin tähän juuri ostamaamme Unisuni Oy:n petariin. Tulipa ihan vaihtokalusteen myyjä esittelmään sänkyjään ja patjojaan, mutta ei esitellyt tempurin valikoimaa, ihme kyllä vaikka vähän sitä odotimme. Vaihtokaluste tarjosi meille mukavan hintaista ja kokoista jenkkipakettia, mutta minua ei siinä vaiheessa enää kiinnostanut yksikään sänky, patja tai mikään muukaan mikä liittyisi huonekaluliikkeisiin! Olin päätökseni tehnyt!

Päästiin kotiin ja soitin Unisunin edustajalle uusiksi ja parituntia myöhemmin tuli meille ja tehtiin kaupat väliosasta! Eli petariin piti vain hankkia se väliosa ja siinä mitään runkoja enää tarvitsi uusiakkaan. Niimpä hän otti tilauksen vastaan ja sanoi, että minhän sanoin teille silloin ensimmäisellä kerralla, että ottaisitte yhdistelmän! Siinä vain totesin, että piti käydä oikein testaamassa tempuria nähtyä niiden ostasto, valikoima ja sänky yhdistelmät. Mikäli sitä osastoa ei olisi ollut siellä vaihtarikalusteessa niin olisimme varmaan tyhminä ostaneet normi jenkin ja taas puolen vuoden päästä olisi ollut samat vanhat ongelmat edessä! Nyt jäätiin vain odottelemaan unisunilta väliosaa sänkyyn ja sekin tuotiin meille eilen!

Viime yö nukuttiin vanhoilla rungoilla, mutta uudella petarilla, keskiosalla ja tyynyillä. Uni oli paljon tasaisempaa ja selkä ei jumittanut, kääntyily onnistui kovan alustan vuoksi helpommin ja nouseminen sängystä paljon paremmin. Pirteämpi olo ja energisempi..mikäli ei ota huomioon, että olen kovassa flunssassa joka heikentää unen laatua! Mutta loppujen lopuksi homma toimii ja vartalo lepää joten se kai tässä onkin pääasia!

Tempurista vielä sen verran, että ne jotka käyttävät sitä niin ovat ilmeisesti ihan tyytyväisiä ja mekin testattiin ja muotoutuu vähän eritavalla. Tempurilla on valmiita sänkypaketteja erilaisilla kuoseilla ja vaihtoehdoilla jota eurosunilla ei ole vielä. Mutta ajattelenkin asian siten, että pitääkö sitä olla jos muuten homma toimii..patjan ja petarin voi laittaa vanhojen runkojen päälle tai sitten voi hankkia uuden rungon. Näitähän voi muokata omien varojen ja mieltymysten mukaisesti. 

Kaikki hyvin ja loppu hyvin. Toivottavasti tämä homma toimii meidän selillemme!

Allaolevasta linkistä pääset suoraan Eurosuni Oy:n sivustolle!
 http://www.eurosuni.fi/ 

Kiitos Eurosuni!

lauantai 20. lokakuuta 2012

Arvostele mun tuunaus!

Vanhan tuunausta päivä oli selvästi tänään. Näin sairaslomallani olessani en ole viimeiseen pariin viikkoon päässyt kunnolla päivittämään blogiani, johtuen käsivammastani. Mutta nyt on todellisen tekstin ja päivityksen aika!

Niin mielettömän hieno lauantai päivä takana, että nyt kelpaa kyllä hymyillä oikein suurella leveällä hymyllä. Aamusta lähdettiin käymään mieheni vanhempien luona heillä, kun on tässä lähipäivinä 40 vuotis hääpäivä. Onnea heille! ovat yhdessä kulkeneet ja kokeneet pitkän avioliiton salat ja surut. Tuota voi jo suudella sydämmellä kunnioittaa, harva nimittäin pääsee tänäpäivänä noinkin pitkälle avioliittovuosissaan.

Otinpa mukaani kudonta vehkeeni, koska tarvitsin kipeästi apua siihen villasukan tekoon ja kukapa muukaan olisi paras neuvomaan kuin oma anoppi. Anoppi kun on kutonut muutamat villasukat elämänsä aikana niin eiköhän se osaisi minuakin aloittelevaa onnetonta opettaa. Kanta tuli melkein valmiiksi, mutta vielä on matkaa ennenkuin sukka on kokonaan valmis! Kädet siis syhysivät saada tehdä taas jotakin järkevää..

Lähdettiin kotiin takaisin, koska suunnitelmissa oli päästä toteuttamaan suuren suurta haavettani. Voih..tämä haave oli niin suuri ja sitä olin pitkään miettinyt, että nyt oli pakko alkaa toteuttamaan. Ideani sai miehenkin syttymään ja hänhän suostui heti toteuttamaan ideani.
Tässä tulee kuvaa ideastani:

Tuunauksen kohteena tämä ihana vanha ikkunan karmi laseineen!

 
Äitini kiikutti minulle eräänä päivänä vanhan ikkunan karmin laseineen päivineen. Alkuperäinen ikkuna siis ihan koko komeudessaan. Lasi karmeineen tämä komistus seisoi olohuoneen nurkassamme pitkään ja kerkisipä jo pölyttymäänkin. Olin päässäni miettinyt ja sommitellut kaiken laisia ajatuksia mitä tuosta lasista ideoisin..kunnes sitten eilen se idea syttyi päähäni kuin kirkas valo! Lasi on peräisin isoisäni talosta eli tällä ikkunalla on hyvinkin paljon merkitystä elämässäni. Isoisäni ei enään elä ja talokin on myyty muutamia vuosia sitten sukulaisellemme. Näitä samaisia lasejakaan ei ole enään talossa, koska siellä on tehty mittaavat ikkunaremontit ja muutoinkin taloa on uusi asukas remontoinut!
 
 
 
Siinä se valmis sivupöytä on täyttämässä tyhjää kohtaa olohuoneemme seinustalla. Minä ideoin ja mies toteutti.
 
 
 
Löysihän se anopilta saatu vanha korikin oman paikkansa meidän olkkarista. Nyt on kudonta värkit hienossa järjestyksessä ja oikeassa paikassa johon ne selvästi kuuluvatkin.
 
Näin se tehtiin:
 
Ikkuna karmia ei tarvitse maalata, hioa tai muutoinkaan käsitellä jos haluaa säilyttää täysin vanhaa patinaa pinnassa.
Pöydän jalkoina, sekä alatasossa kuin ristikossa takaseinämällä heinäseipäitä. Tässä on nyt hyvä malli jossa voi heinäseipäitä hyödyntää.
 
 
Muutakuin vasara ja nauloja...hieman porakonetta ja hiomapaperia niin siitä se idea sitten lähti.