keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Voi villasukka!

Ostelin tässä muutamia vuosia takaperin kudonta lankoja, 7 veljeksen keriä mustaa ja valkoista. Muistelisin, että valkoisesta sain hampaat irvissä kudottua bonchon. Kudottuani tuon kyseisen bonchon huomasin sen valmistumisen jälkeen, että ei se taida minulle mahtuakaan oli tiukka joistakin kohdista. Taisin antaa sen jollekin pienempi kokoiselle tai sitten purin koko työn, en muista tarkkaan miten siinä kävi, koska siitä on niin paljon aikaa. Mustista langoista sain kudottua itselleni peruskaulahuivin ja sitä käytän ihme ja kumma edelleen. Välillä kyllä harmittaa, että kaulahuivilla olisi saanut olla pituutta enemmän. Tässä joku päivä lähikaupassa käydessäni huomasin lankahyllyllä olevan kivan värisiä uusia 7 veljeksen kudonta lankoja. Siinä niitä katsellessani ajattelin, että voisin ostaa vaikka jotain kivan väristä lankaa ja opetella kutoamaan villasukkaa. Haaveena olisi siis saada ihan itse omakudotut villasukka parit joko omaan jalkaani tai miesten ja lasten jalkoihin. Minulla nimittäin oli myös 7 veljeksen langasta harmaraitaa pari rullaa ja siitä aloitin kutomaan moneen kertaan villasukkaa. Sain aina kudottua varren joka onnnistui muuten tosi hienosti ja jälki oli kuin ammattilaisella, mutta tultaessa kantakohtaan hermot menivät ja sukka purkaantui joka kerta. Eli ..aloitin, jatkoin, purin, aloitin, jatkoin, purin, toimiihan se harjoittelu ja kutominen näinkin. Tuli pitkä tauko kutomisessa ja tässä kolmisenviikkoa takaperin löysin rähjäisen pussin vaatekaapin päältä ja sieltä löytyi myös raitalanka rullat. Puikot olivat kadonneet jonnekin ilmeisesti muuttomme yhteydessä. Hankin uudet puikot ja päätin tehdä tuosta raitalangasta uuden kaulahuivin. Tälläkertaa huivi saisi olla kyllä edellistä pidempi ja pari senttiä leveämpi. Raitahuivi valmistui viime viikolla ja siitä tuli leveämpi, mutta pituudeltaan menevät samoissa linjoissa. Musta ja raitalanka ovat siis poissa mielestä ja silmistä. Lämpimiä huivia ovat kummatkin joten kyllä niillä kelpaa tuulta ja pakkasta vastaan kulkea. Korin pohjalta löytyi vielä valkoista lankaa josta päätin kylmästi tehdä kaulahuivin mustan ja raitaisen lisäksi. Perheessämme on neljä asukkia joten voihan noita kaulahuiveja pitää muutkin kuin minä! Viikonlopulla mies kävi katsastamassa autoa ja sanoin, että voisitko tuoda tullessasi uutta lankaa josta voisin alkaa kutomaan tai harjoittelemaan sukan kutomista aikuisten oikeesti. Mies siinä katseli hetken ja sanoi, että ei taas tämä alkaa sä kurot, purat, kurot ja no..voin mää tuoda kunhan laitat langat paperille ylös ja värit! Jee..mä pääsen taas tekeen jotain käsilläni..sellainen pakottava tarve vain saada tehdä jotain mistä ei välttämättä heti synny valmista, mutta ajatus on parempi kuin loistava! Langat tuli ja aloitin samana iltana vääntämään vartta jälleen. Tuli hieman voittaja olo, kun olin varren saanut kudottua ja pääsin jopa tälläkertaa kantaakin saakka, mutta pläts..unelmat kokonaisen villasukan kutomisesta romuttuivat sillä minuutilla, kun huomasin sukan muistuttavan täysin jotain muuta kuin villasukkaa. Jälleen alkoi purku, ja uudelleen kutomine. Luovutin täysin ja purin tänään työn, päätin kylmästi pitää parinpäivän tauon... ehkä mä viikonloppuna taas aloitan ja yritän anopilta joka on mestari kutomisessa hakea apua sen kannan ja varren teon kanssa! Vaikkakin sukkien mukana tulee hyvät ohjeet, mutta ne ohjeet eivät vain mahdu tämän ihmisen aivosopukoihin!


 
Musta huivi on ihan siistin oloinen...

 
Raitahuivi...no kukaan ei ole seppä syntyessään..

 
Siinähän ne rinnakkain...päätelkää itse.

 
 
Valkoista huivia odotellessa ja niitä ensimmäisiä omakutomia villasukkia!
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...