tiistai 25. syyskuuta 2012

Puollukkaa ja sorsaa...

Otsikko varmasti kuullostaa mehukkaalta ja maukkaalta, ihan kuin olisin kirjoittamassa jonkin sortin ateria päivitystä. Tällä kertaa ei tule herkullista päivitystä vaikka lukijat sitä odottavat. Ne harvat lukijat jotka tiensä löytävä tänne....

Kirjoitan pari päivää myöhässä päivitystä. Joo ollut vähän kiire alkuviikosta työrintamalla ja sunnuntaina en kerinnyt kirjoittamaan mitään.

Lähettiin sunnuntai aamupäivästä pienelle metsäretkelle siinä toivossa, että löytäisimme puolukkaa. Puolukka varastomme alkaa olemaan miinuksen puolella joten nyt alkaisi olemaan viimeiset hetket käsillä löytää puolukkaa jos sitä jossain päin metsiä vielä olisi tarjolla. Pettymys oli suuri alueella jossa yleensä niitä on niin paljon, että ei kerkiä edes kaikkea noukkimaan. Tälläkertaa ei löytynyt yhtään ..tai no jos lasketaan, että pari onnetonta siellä ja täällä, mutta eipä niistä paljon hyödytty. Tyhjin ämpärein siis saimme palata autolle. Siis todellakin ihmettelen, että ei löytynyt paikasta josta yleensä noukimme litratolkulla niin nyt ei löytynyt ei sitten yhtään puolukkaa.

Takaisin kotiinpäin lähdettyämme mies sanoi, että poiketaanko katsomaan olisko sorsia tarjolla? Pikkasen tuli niskakarvoihin sellainen tunne, että no jospa sitten sorsastuksesta tulisi parempi saldo kuin puolukasta. Ajattelin kyllä, että tuskimpa tulee sorsaakaan. Huono onni, kun seuraa perässä niin kai se seuraa sitten tästä eteenpäin aina!

Koiran kanssa oli vaihteeksi mukavaa mennä sorsastamaan, kun juoksenteli ja pomppaili pitkin peltoa. mies sanonkin, että jos olis pelolla ollut lintuja niin hienosti olisi pelotellut ne ilmaan ja oltasiin saatu saaliita. Katseskelin siinä miehen ja koiran touhuiluja ja rupesin ihmettelemään, että kuis ne nyt yht´äkkiä kyykkyyn meni. Automaattisesti sitä tajusin, että hip hei ..siellä onkin kasa sorsia ja taidan minäkin mennä kykkyyn ja seurata kauempaa tilanteen kehittymistä. Samassa ilmaan pyrähti uros sorsa ja lähti lentämään metsän suuntaan. Ajattelin, että eikös sen nyt kuuluisi ampua sitä jo kovalla vauhdilla? Hiljaista oli ja ammunnan ääntä ei kuulunut. Ajattelin ottaa parit kuvat siinä samalla, kun mies hiipii lammen raunamaa kera koiran. Räpsyttelin kamerallani muutaman kuvan ja siinä samassa sorsaparvi pyrähti lentoon lammesta ja ajattelin, että kohta pojat paukkuu ja lujaa. Niin paukkui, mutta minne paukkui? Siinä sitä sitten meikäläisen päänyli lensi sorsa, mutta eipä pudonnut pellolle vaan jatkoi matkaansa. Muut sorsat lensivät sen siliän tien lammen yli ja sinnehän ei tälläkertaa ammuta yhtään sorsaa. Hetken mietin, että olin kuulevani kaksi laukaisun ääntä, mutta yksikään lintu ei pudonnut taivaalta. Hetken päästä koira ja mies tulivat luokseni ja mies oli todella harmissaan ja sanoi ampuneensa ihan väärään suuntaan. Apui siis oikeaan suuntaan, mutta oli vissiin vähän liian takanapäin tai jotain. Lintu pääsi nimittäin karkuun. Huonoa tuuria, kerrassaan todellakin huonoa tuuria. Kerrankin oli sorsia lammessa enemmän kuin yksi ja kaikki pyrähtivät lentoon, mutta yhteenkään ei osunut!

 
Kun ei puolukkaa kerta löytynyt niin kuvaillaan sitten mielenkiintoisia kohteita. Tälle puulle oli käynyt vähän hassusti ja sitä siinä sitten ihmeteltiin, että mites se noin onkin mennyt mutkalle!
 

 
Kunhan aikaani tässä kulutan...mies ja koirakin ovat kateissa, jossain päin metsää rämpimässä lintu jahdissa.

 
Aurinkokin yritti näyttäytyä, mutta heikosti!
 

 
Tämä yksilö ainakin nautti täysin rinnoin, kun sai vipeltää vapaana ympäri metsää.
 


 
 
Pettymys on suuri..ei sorsaa, ei puolukkaa..joskus sitä vaan jää häviölle!
 
Lohduttautua voidaan sillä, että tulevana viikonloppuna alkaa hirvenmetsästys kausi joten voimme kai lohduttaa itseämme sillä ajatuksella, että jospa sitten sitä kunnon lihaa saataisiin pöytään!
 
 
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti