sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Lumikki ja 7 kääpiötä!

Sain perjantai ja lauantai välisen ajan viettää virallisesti lastenhoitajana. Ystäväni lähti miehensä kanssa purjehdusreissulle ja minä sain heidän lapsensa hoidettavakseni. Itsepä siihen suostuin vapaa-ehtoisesti ja mikäs näitä lapsia on hoidella, kun ovat kilttejä ja rauhallisia. Torstai iltana sovittiin perheen äidin kanssa aikatauluista ja kaikista muista rutiini asioista, olinhan vielä perjantai aamu-päivän töissä ja koko loppupäivä olis yhtä vilinää ja vilskettä.

Töissä minua hieman alkoi jännittämään lasten tulo meille yö-kylään, koska tämä olisi ensimmäinen kerta heillekin meillä yö-kylässä. Aikataulu ei pettänyt aamupäivästä ja sain työnikin tehtyä melko ripeeään tahtiin ja pääsin lähtemään kotiin. Koko kotimatkan mietin vain, että mitähän sitä oikein tekisi ruuaksi näin isolle porukalle. Meillä, kun olisi seuraavan vuorokauden talossa 6 lasta ja kaksi aikuista plus koira. Koira menisi siinä sivulla helposti, mutta nämä lapset tuottivat päänvaivaa oikein kunnolla. Miksi päänvaivaa? tälläinen määrä lapsia hoidettavana ja vahdittavana niin kyllä se yleensä tuottaa päänvaivaa ihmiselle joka ei ole suurperheen äitityyppiä joka on tottunut vain kahteen lapseen. Joukossa olisi myös tyttölapsi joka vielä on porukan nuorin niin kyllä teki mieli painaa jarrua ja lujaa, mutta silti olin toisaalta niin intoa täynnä. Olin aikaisemmin luvannnut tällä tytölle, että saisi tulla meille yö-kylään. Eihän pienelle tytöntyllerölle voisi tuottaa suurta pettymystä! Hän oli tässä keväällä meillä erään illan hoidossa ja silloin olisi kovasti halunnut jäädä yöksi, mutta silloin ei sopinut. Nyt tuli sopiva hetki ottaa tyttö yö-kylään, kun vanhemmat lähtivät retkelleen. Tosin tytön mukana tulisi myös isoveljet. Perheessä siis viisi lasta joista neljä tulisi meille hoitoon. Näitä nyt oikeastaan sen kummemmin tarvitse hoitaa, mutta kyllähän vieraan lapsesta pitää ottaa suurempi vastuu kuin omasta. Oma kulkee aina niin automattisesti mukana ja niitä ei tarvitse kokoaikaa valvoa ja vahtia, mutta jos vieraan lapselle taphtuu jotakin niin se on kyllä sellainen paikka jota ei unohda koskaan. Onneksi ei ole suurempia ongelmia ollut vieraiden lasten kanssa ja yö-vieraitahan meillä riittää mennen tullen.

Tosiaankin olin luvannut tytön hakea naapurista töistä tultuani ja sekin vähän jännitti, koska en ollut siellä aikaisemmin käynyt, mutta ohitse kulkenut monet kerrat. Vanhemmat olivat jättäneet siis tytön aamupäiväksi naapurin hoiteisiin minun saapumiseeni asti. Hain työtön sieltä ja sitten kovaa vauhtia menimme hakemaan heiltä pakatutu laukut, jotka sisälsivät tietenkin vaihtovaatteita ym..ym.. samalla otimme kasan peittoja ja omia tyynyjä mukaan, koska tällä kertaa meidän petivaate varastomme ei riittäisi kaikille yöpyjille. Seuraavaksi otimme suunnan meille ja aloimme odottelemaan muita lapsia koulusta. Meidän kuopus oli anoppilassa hoidossa, koska oli edellisenä yönä ollut pientä lämpöä joten emme voineet häntä päästää kouluun. Kuopuksen lämpökin mietitytti koko ajan ja varsinkin se, että jaksaisiko hän leikkiä näiden muiden kanssa. Esikoinen tuli tytön isoveljen kanssa yhtämatkaa koulusta. Olin nimittäin esikoisen kanssa sopinut, että hän tulee yhtä matkaa tämän pojan kanssa meille koulusta ja vahtii että ei poikkeilla matkalla minnekään muualle, koska nyt kaikki olivat minun vastuullani.  Seuraavaksi minun pitikin jo viedä koira lujaa ulos kiinni juoksunarunpäähän, koska seuraavaksi koulusta saapuisivat tytön kaksi muuta isoveljeä ja toisella heistä oli pieni koirakammo joten pitihän tilanne rauhoittaa molemmin puolin. Talossa olisi kohta kova meno päällä  joten koiran oli selvästi parempi olla juoksuhihnassa ja kopissaan omissa oloissaan. Kerkisin siinä koiran ulos vietyäni sentäs suihkussa käymään ja heittää työvaatteet pois päältäni ja vaihtamaan kevyempää vaatetusta päälleni. Viimeiset kaksi poikaa saapuiva meille koulusta ja minä huokasin helptuksesta. Kaikki kotona olevat alkoivat melkein saman tien pelamaan pleikkarilla joten minullahan ei ollut turhaa murehtimista heidän viihdytyksestään.

Istuin hetkeksi pöydän viereen miettimään kauppalistaa ja sitä, että mitä syötäisiin illalla. Samassa ajattelin soittaa mihelle ja hän ilmoitti lähtevänsä käymään kaupoilla töistä tullessaan olisi etsittävä jokin osa peräkärryyn. Ilmoitin, että minä ja kolme nuorinta lähtisimme mukaan ja samalla käytäisiin ruokakaupassa. Mies ja kuopuksemme saapui kotiin ja ensimmäisenä kysyin pojalta, että mikä olotila ja oli ilmeisesti ihan ok. Sitten puettiinkin jo tytölle vaatteet päälle ja huusin pojille, että taas mennään. Niin meistä viisi lähti kauppareissulle ja kovasti yritin päässäni miettiä ja muistella koko matkan mitä pitää ostaa. Vaikkakin kauppalappu oli visusti takussa mukanani!

Kauppareissu meni hyvin ja päästiin palaamaan hyvissä ajoin takaisin kotiin. Mies lähti melkein samantien metsästyseuran majalle ilmoittautumiseen, olivat seuraavan päivän aamuna lähdössä hirvimetsälle. Minä sen sijaan aloin kovalla kiirellä tekemään pizzoja "isoja sellaisia" uuniin sillä laskujeni mukaan talossa oli 7 lasta ja minä. Kauppareissumme aikana oli tullut vielä esikoisemme luokkakaverikin kylään ja hänkin tahtoi jäädä yöksi. Ajattelin, että aivan sama tässävaiheessa onko enään 2 vai 7 lasta sillä siinä ne menee kaikki samalla iskulla. Matikka on ollut huonoin alueeni ja nyt jouduin käyttämään kaikki matematikka varastoni tyhjäksi, koska piti laskea taikinan määrää paljonko sitä tekisi ja montako pizzaa tämä sakki söisi. Pizzahan on kaikkien lasten suurta herkkua, tai ainakin meillä on! Päässäni pyöri seuraava asia..


 
 
Kyllä vain meiltä unohtu vaikka mitä! kebablastut pizzan päälle..sitä ja tätä.. mutta pizzat tuli valmiiksi jokatapauksessa. Tehtiin, valmistettiin niillä täytteillä joita oltiin ostettu ja kaapeista löytyi joten kaikki loppujen lopuksi hyvin. Tein liian suuren pizza taikinan ja siitä meni puolet roskikseen. Pizza paistui uunissa hyvin ja tuli täyteläinen, mutta pohjasta tuli liian kova ilmeisesti liikaa vehnäjauhoja. Mutta syötyä tuli ja jengi tykkäsi...
 
 
 
Pizzaa syödessä yksi porukasta oli niin vauhdikkaalla päällä, että juomat lensivät pitkin poikin pötää ja lattiaa. Onneksi älysin ottaa pöytäliinan pois pöydästä vierailun ajaksi. Ajattelin heti, että kaitaliina ei ole muutakuin tiellä, kun tälläinen porukka istuu ruokapöydän ympärille. Paljon vaivattomapaa ja helpompaa siivoamista, kun esteet ovat poissa pöydiltä joten possutuuria kerrakseen..
 
 
 
 
Pojat olivat koko illan pelailleet tietsikalla ja pelikalla joten pitihän niille keksiä muutakin järkevää tekemistä. Ei voi koko iltaa istua pelikoneen edessä ja tapittaa näyttöä, aivotahan siinä jo sulaa. Otinpa juniori aliaksen käsiini hyllyltä ja huusin muksut pöydän ympärille ja sanoin, että se on muuten nyt peliaika! Pojat katsoivat hetken ja huusivat, että ei ole! näkivät aliaksen ja ilmeisesti se ei kauhean suuressa suosiossa ole tuossa porukassa enään. No sain mää ne sitä pelaamaan, kesti vaan hetken suostutella. Jaettiin tosin porukkaa ryhmiin ja niinhän siinä kävi, että joukkue jossa minä olin hävisi täydellisesti...
 
 
Minä vietin siis illan lastenhoitajana ja totesin, että kyseessä oli selvästi..
 
LUMIKKI JA 7 KÄÄPITÄ!! tosin minä en ollut se lumikki vaan vilkas jonka jokainen varamasti ymmärtää täysin järjellä, kun minusta on kyse. Tämä pikkuneiti oli luonnollisestikin lumikki ja minun mieheni kuulemma oli metsästäjä. Pahaa äitipuolta ei ollut se poistettiin ja diskattiin heti yhteistuumin. Osa kääpiöiden nimistä oli hukassa, mutta ainakin unelias, nuhanenä, jörö, viisas ja vilkas löytyi porukasta. Niitä muita en edes minäkään muistanut..häpeissäni myönnän, mutta niin pitkä aika siitä kun olen viimeksi lukenut tätä satua!
 
 
 

 
Tuosta kyllä jää jälki.. no ei oikeesti jäänyt jälke. Minä sain selkääni meidän kuopukselta lauantai päivällä. Ilmeisesti jännitys purkaantui pienenä potku, kiukku kohtauksena. Taisi poikaa vähän stressata vieraiden yö-kyläily ja pienessä flunssassa kaikki asiat suututtavat. Vielä päälle voidaan lisätä mausteena sekin, että taisi olla mustasukkaisuutta vieraita kohtaan. Kaikki meni kuitenkin loppujen lopuksi hyvin ja hengissä selvittiin..
 
KIWAA OLI. launtain vietin yksin lasten kanssa ja kyllä siinä menoa ja touhua riittikin. Mies lähti aamusta hirvimetsälle ja soitteli jo puoli kymmenen maissa, että hän teki kaadon. Oli ensimmäistä kertaa virallisesti oman kiväärinsä kanssa hirvimetsällä ja heti kaato. Saaliksi tuli vasa, mutta kaato kuin kaato. Lasten vanhemmatkin selvisivät hyvin reissustaan ja me veimme lapset kotiin vanhemman veljen hoiteisiin illalla hieman ennen vanhempien kotiutumista ja MÄ voin kertoa, että oli poikki, katki, väsynyt!
 
Lopuksi:
Voin kerta kaikille lukijoille yhden tosiasian!!
Olen aina ihmetellyt suurperheiden äitejä kuinka he jaksavatkin olla aina niin iloisia  ja terävässä kunnossa. Toinen ihmetyksen asia on, että miten he voivat olla niin laihoja, kun itselläni on vain kaksi lasta ja en saa kiloja tippumaan millään.
 
Lopputulos:
No ne äidit eivät syö mitään, koska eivät kerkiä. Kyllä oli meinaan syötävä kiireesti ruokansa, kun taas sai alkaa tekemään ja touhuamaan muita juttuja, niin ja laihoja ne on siksi, että kokoajan saa juosta sinne, tänne ja tonne. teen sitä ja teen tätä, nyt en tee ja sitten taas teenkin ...aikataulutusta aikataulutuksen perään!! Huh..huh.. toisaalta vuorokausi oli ihan sairaan ihana ja kiva. Tuli sellainen tunne, että kerrankin sai jonkin hyvän asian tehtyä elämässään sillä suurperheen vanhemmatkin tarvitsevat toisilleen aikaa.
OIKEESTI aikaa...!!! Nostan kyllä hattua suurperheiden äideille!
 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...