sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Lumikki ja 7 kääpiötä!

Sain perjantai ja lauantai välisen ajan viettää virallisesti lastenhoitajana. Ystäväni lähti miehensä kanssa purjehdusreissulle ja minä sain heidän lapsensa hoidettavakseni. Itsepä siihen suostuin vapaa-ehtoisesti ja mikäs näitä lapsia on hoidella, kun ovat kilttejä ja rauhallisia. Torstai iltana sovittiin perheen äidin kanssa aikatauluista ja kaikista muista rutiini asioista, olinhan vielä perjantai aamu-päivän töissä ja koko loppupäivä olis yhtä vilinää ja vilskettä.

Töissä minua hieman alkoi jännittämään lasten tulo meille yö-kylään, koska tämä olisi ensimmäinen kerta heillekin meillä yö-kylässä. Aikataulu ei pettänyt aamupäivästä ja sain työnikin tehtyä melko ripeeään tahtiin ja pääsin lähtemään kotiin. Koko kotimatkan mietin vain, että mitähän sitä oikein tekisi ruuaksi näin isolle porukalle. Meillä, kun olisi seuraavan vuorokauden talossa 6 lasta ja kaksi aikuista plus koira. Koira menisi siinä sivulla helposti, mutta nämä lapset tuottivat päänvaivaa oikein kunnolla. Miksi päänvaivaa? tälläinen määrä lapsia hoidettavana ja vahdittavana niin kyllä se yleensä tuottaa päänvaivaa ihmiselle joka ei ole suurperheen äitityyppiä joka on tottunut vain kahteen lapseen. Joukossa olisi myös tyttölapsi joka vielä on porukan nuorin niin kyllä teki mieli painaa jarrua ja lujaa, mutta silti olin toisaalta niin intoa täynnä. Olin aikaisemmin luvannnut tällä tytölle, että saisi tulla meille yö-kylään. Eihän pienelle tytöntyllerölle voisi tuottaa suurta pettymystä! Hän oli tässä keväällä meillä erään illan hoidossa ja silloin olisi kovasti halunnut jäädä yöksi, mutta silloin ei sopinut. Nyt tuli sopiva hetki ottaa tyttö yö-kylään, kun vanhemmat lähtivät retkelleen. Tosin tytön mukana tulisi myös isoveljet. Perheessä siis viisi lasta joista neljä tulisi meille hoitoon. Näitä nyt oikeastaan sen kummemmin tarvitse hoitaa, mutta kyllähän vieraan lapsesta pitää ottaa suurempi vastuu kuin omasta. Oma kulkee aina niin automattisesti mukana ja niitä ei tarvitse kokoaikaa valvoa ja vahtia, mutta jos vieraan lapselle taphtuu jotakin niin se on kyllä sellainen paikka jota ei unohda koskaan. Onneksi ei ole suurempia ongelmia ollut vieraiden lasten kanssa ja yö-vieraitahan meillä riittää mennen tullen.

Tosiaankin olin luvannut tytön hakea naapurista töistä tultuani ja sekin vähän jännitti, koska en ollut siellä aikaisemmin käynyt, mutta ohitse kulkenut monet kerrat. Vanhemmat olivat jättäneet siis tytön aamupäiväksi naapurin hoiteisiin minun saapumiseeni asti. Hain työtön sieltä ja sitten kovaa vauhtia menimme hakemaan heiltä pakatutu laukut, jotka sisälsivät tietenkin vaihtovaatteita ym..ym.. samalla otimme kasan peittoja ja omia tyynyjä mukaan, koska tällä kertaa meidän petivaate varastomme ei riittäisi kaikille yöpyjille. Seuraavaksi otimme suunnan meille ja aloimme odottelemaan muita lapsia koulusta. Meidän kuopus oli anoppilassa hoidossa, koska oli edellisenä yönä ollut pientä lämpöä joten emme voineet häntä päästää kouluun. Kuopuksen lämpökin mietitytti koko ajan ja varsinkin se, että jaksaisiko hän leikkiä näiden muiden kanssa. Esikoinen tuli tytön isoveljen kanssa yhtämatkaa koulusta. Olin nimittäin esikoisen kanssa sopinut, että hän tulee yhtä matkaa tämän pojan kanssa meille koulusta ja vahtii että ei poikkeilla matkalla minnekään muualle, koska nyt kaikki olivat minun vastuullani.  Seuraavaksi minun pitikin jo viedä koira lujaa ulos kiinni juoksunarunpäähän, koska seuraavaksi koulusta saapuisivat tytön kaksi muuta isoveljeä ja toisella heistä oli pieni koirakammo joten pitihän tilanne rauhoittaa molemmin puolin. Talossa olisi kohta kova meno päällä  joten koiran oli selvästi parempi olla juoksuhihnassa ja kopissaan omissa oloissaan. Kerkisin siinä koiran ulos vietyäni sentäs suihkussa käymään ja heittää työvaatteet pois päältäni ja vaihtamaan kevyempää vaatetusta päälleni. Viimeiset kaksi poikaa saapuiva meille koulusta ja minä huokasin helptuksesta. Kaikki kotona olevat alkoivat melkein saman tien pelamaan pleikkarilla joten minullahan ei ollut turhaa murehtimista heidän viihdytyksestään.

Istuin hetkeksi pöydän viereen miettimään kauppalistaa ja sitä, että mitä syötäisiin illalla. Samassa ajattelin soittaa mihelle ja hän ilmoitti lähtevänsä käymään kaupoilla töistä tullessaan olisi etsittävä jokin osa peräkärryyn. Ilmoitin, että minä ja kolme nuorinta lähtisimme mukaan ja samalla käytäisiin ruokakaupassa. Mies ja kuopuksemme saapui kotiin ja ensimmäisenä kysyin pojalta, että mikä olotila ja oli ilmeisesti ihan ok. Sitten puettiinkin jo tytölle vaatteet päälle ja huusin pojille, että taas mennään. Niin meistä viisi lähti kauppareissulle ja kovasti yritin päässäni miettiä ja muistella koko matkan mitä pitää ostaa. Vaikkakin kauppalappu oli visusti takussa mukanani!

Kauppareissu meni hyvin ja päästiin palaamaan hyvissä ajoin takaisin kotiin. Mies lähti melkein samantien metsästyseuran majalle ilmoittautumiseen, olivat seuraavan päivän aamuna lähdössä hirvimetsälle. Minä sen sijaan aloin kovalla kiirellä tekemään pizzoja "isoja sellaisia" uuniin sillä laskujeni mukaan talossa oli 7 lasta ja minä. Kauppareissumme aikana oli tullut vielä esikoisemme luokkakaverikin kylään ja hänkin tahtoi jäädä yöksi. Ajattelin, että aivan sama tässävaiheessa onko enään 2 vai 7 lasta sillä siinä ne menee kaikki samalla iskulla. Matikka on ollut huonoin alueeni ja nyt jouduin käyttämään kaikki matematikka varastoni tyhjäksi, koska piti laskea taikinan määrää paljonko sitä tekisi ja montako pizzaa tämä sakki söisi. Pizzahan on kaikkien lasten suurta herkkua, tai ainakin meillä on! Päässäni pyöri seuraava asia..


 
 
Kyllä vain meiltä unohtu vaikka mitä! kebablastut pizzan päälle..sitä ja tätä.. mutta pizzat tuli valmiiksi jokatapauksessa. Tehtiin, valmistettiin niillä täytteillä joita oltiin ostettu ja kaapeista löytyi joten kaikki loppujen lopuksi hyvin. Tein liian suuren pizza taikinan ja siitä meni puolet roskikseen. Pizza paistui uunissa hyvin ja tuli täyteläinen, mutta pohjasta tuli liian kova ilmeisesti liikaa vehnäjauhoja. Mutta syötyä tuli ja jengi tykkäsi...
 
 
 
Pizzaa syödessä yksi porukasta oli niin vauhdikkaalla päällä, että juomat lensivät pitkin poikin pötää ja lattiaa. Onneksi älysin ottaa pöytäliinan pois pöydästä vierailun ajaksi. Ajattelin heti, että kaitaliina ei ole muutakuin tiellä, kun tälläinen porukka istuu ruokapöydän ympärille. Paljon vaivattomapaa ja helpompaa siivoamista, kun esteet ovat poissa pöydiltä joten possutuuria kerrakseen..
 
 
 
 
Pojat olivat koko illan pelailleet tietsikalla ja pelikalla joten pitihän niille keksiä muutakin järkevää tekemistä. Ei voi koko iltaa istua pelikoneen edessä ja tapittaa näyttöä, aivotahan siinä jo sulaa. Otinpa juniori aliaksen käsiini hyllyltä ja huusin muksut pöydän ympärille ja sanoin, että se on muuten nyt peliaika! Pojat katsoivat hetken ja huusivat, että ei ole! näkivät aliaksen ja ilmeisesti se ei kauhean suuressa suosiossa ole tuossa porukassa enään. No sain mää ne sitä pelaamaan, kesti vaan hetken suostutella. Jaettiin tosin porukkaa ryhmiin ja niinhän siinä kävi, että joukkue jossa minä olin hävisi täydellisesti...
 
 
Minä vietin siis illan lastenhoitajana ja totesin, että kyseessä oli selvästi..
 
LUMIKKI JA 7 KÄÄPITÄ!! tosin minä en ollut se lumikki vaan vilkas jonka jokainen varamasti ymmärtää täysin järjellä, kun minusta on kyse. Tämä pikkuneiti oli luonnollisestikin lumikki ja minun mieheni kuulemma oli metsästäjä. Pahaa äitipuolta ei ollut se poistettiin ja diskattiin heti yhteistuumin. Osa kääpiöiden nimistä oli hukassa, mutta ainakin unelias, nuhanenä, jörö, viisas ja vilkas löytyi porukasta. Niitä muita en edes minäkään muistanut..häpeissäni myönnän, mutta niin pitkä aika siitä kun olen viimeksi lukenut tätä satua!
 
 
 

 
Tuosta kyllä jää jälki.. no ei oikeesti jäänyt jälke. Minä sain selkääni meidän kuopukselta lauantai päivällä. Ilmeisesti jännitys purkaantui pienenä potku, kiukku kohtauksena. Taisi poikaa vähän stressata vieraiden yö-kyläily ja pienessä flunssassa kaikki asiat suututtavat. Vielä päälle voidaan lisätä mausteena sekin, että taisi olla mustasukkaisuutta vieraita kohtaan. Kaikki meni kuitenkin loppujen lopuksi hyvin ja hengissä selvittiin..
 
KIWAA OLI. launtain vietin yksin lasten kanssa ja kyllä siinä menoa ja touhua riittikin. Mies lähti aamusta hirvimetsälle ja soitteli jo puoli kymmenen maissa, että hän teki kaadon. Oli ensimmäistä kertaa virallisesti oman kiväärinsä kanssa hirvimetsällä ja heti kaato. Saaliksi tuli vasa, mutta kaato kuin kaato. Lasten vanhemmatkin selvisivät hyvin reissustaan ja me veimme lapset kotiin vanhemman veljen hoiteisiin illalla hieman ennen vanhempien kotiutumista ja MÄ voin kertoa, että oli poikki, katki, väsynyt!
 
Lopuksi:
Voin kerta kaikille lukijoille yhden tosiasian!!
Olen aina ihmetellyt suurperheiden äitejä kuinka he jaksavatkin olla aina niin iloisia  ja terävässä kunnossa. Toinen ihmetyksen asia on, että miten he voivat olla niin laihoja, kun itselläni on vain kaksi lasta ja en saa kiloja tippumaan millään.
 
Lopputulos:
No ne äidit eivät syö mitään, koska eivät kerkiä. Kyllä oli meinaan syötävä kiireesti ruokansa, kun taas sai alkaa tekemään ja touhuamaan muita juttuja, niin ja laihoja ne on siksi, että kokoajan saa juosta sinne, tänne ja tonne. teen sitä ja teen tätä, nyt en tee ja sitten taas teenkin ...aikataulutusta aikataulutuksen perään!! Huh..huh.. toisaalta vuorokausi oli ihan sairaan ihana ja kiva. Tuli sellainen tunne, että kerrankin sai jonkin hyvän asian tehtyä elämässään sillä suurperheen vanhemmatkin tarvitsevat toisilleen aikaa.
OIKEESTI aikaa...!!! Nostan kyllä hattua suurperheiden äideille!
 

 

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Voi villasukka!

Ostelin tässä muutamia vuosia takaperin kudonta lankoja, 7 veljeksen keriä mustaa ja valkoista. Muistelisin, että valkoisesta sain hampaat irvissä kudottua bonchon. Kudottuani tuon kyseisen bonchon huomasin sen valmistumisen jälkeen, että ei se taida minulle mahtuakaan oli tiukka joistakin kohdista. Taisin antaa sen jollekin pienempi kokoiselle tai sitten purin koko työn, en muista tarkkaan miten siinä kävi, koska siitä on niin paljon aikaa. Mustista langoista sain kudottua itselleni peruskaulahuivin ja sitä käytän ihme ja kumma edelleen. Välillä kyllä harmittaa, että kaulahuivilla olisi saanut olla pituutta enemmän. Tässä joku päivä lähikaupassa käydessäni huomasin lankahyllyllä olevan kivan värisiä uusia 7 veljeksen kudonta lankoja. Siinä niitä katsellessani ajattelin, että voisin ostaa vaikka jotain kivan väristä lankaa ja opetella kutoamaan villasukkaa. Haaveena olisi siis saada ihan itse omakudotut villasukka parit joko omaan jalkaani tai miesten ja lasten jalkoihin. Minulla nimittäin oli myös 7 veljeksen langasta harmaraitaa pari rullaa ja siitä aloitin kutomaan moneen kertaan villasukkaa. Sain aina kudottua varren joka onnnistui muuten tosi hienosti ja jälki oli kuin ammattilaisella, mutta tultaessa kantakohtaan hermot menivät ja sukka purkaantui joka kerta. Eli ..aloitin, jatkoin, purin, aloitin, jatkoin, purin, toimiihan se harjoittelu ja kutominen näinkin. Tuli pitkä tauko kutomisessa ja tässä kolmisenviikkoa takaperin löysin rähjäisen pussin vaatekaapin päältä ja sieltä löytyi myös raitalanka rullat. Puikot olivat kadonneet jonnekin ilmeisesti muuttomme yhteydessä. Hankin uudet puikot ja päätin tehdä tuosta raitalangasta uuden kaulahuivin. Tälläkertaa huivi saisi olla kyllä edellistä pidempi ja pari senttiä leveämpi. Raitahuivi valmistui viime viikolla ja siitä tuli leveämpi, mutta pituudeltaan menevät samoissa linjoissa. Musta ja raitalanka ovat siis poissa mielestä ja silmistä. Lämpimiä huivia ovat kummatkin joten kyllä niillä kelpaa tuulta ja pakkasta vastaan kulkea. Korin pohjalta löytyi vielä valkoista lankaa josta päätin kylmästi tehdä kaulahuivin mustan ja raitaisen lisäksi. Perheessämme on neljä asukkia joten voihan noita kaulahuiveja pitää muutkin kuin minä! Viikonlopulla mies kävi katsastamassa autoa ja sanoin, että voisitko tuoda tullessasi uutta lankaa josta voisin alkaa kutomaan tai harjoittelemaan sukan kutomista aikuisten oikeesti. Mies siinä katseli hetken ja sanoi, että ei taas tämä alkaa sä kurot, purat, kurot ja no..voin mää tuoda kunhan laitat langat paperille ylös ja värit! Jee..mä pääsen taas tekeen jotain käsilläni..sellainen pakottava tarve vain saada tehdä jotain mistä ei välttämättä heti synny valmista, mutta ajatus on parempi kuin loistava! Langat tuli ja aloitin samana iltana vääntämään vartta jälleen. Tuli hieman voittaja olo, kun olin varren saanut kudottua ja pääsin jopa tälläkertaa kantaakin saakka, mutta pläts..unelmat kokonaisen villasukan kutomisesta romuttuivat sillä minuutilla, kun huomasin sukan muistuttavan täysin jotain muuta kuin villasukkaa. Jälleen alkoi purku, ja uudelleen kutomine. Luovutin täysin ja purin tänään työn, päätin kylmästi pitää parinpäivän tauon... ehkä mä viikonloppuna taas aloitan ja yritän anopilta joka on mestari kutomisessa hakea apua sen kannan ja varren teon kanssa! Vaikkakin sukkien mukana tulee hyvät ohjeet, mutta ne ohjeet eivät vain mahdu tämän ihmisen aivosopukoihin!


 
Musta huivi on ihan siistin oloinen...

 
Raitahuivi...no kukaan ei ole seppä syntyessään..

 
Siinähän ne rinnakkain...päätelkää itse.

 
 
Valkoista huivia odotellessa ja niitä ensimmäisiä omakutomia villasukkia!
 

tiistai 25. syyskuuta 2012

Puollukkaa ja sorsaa...

Otsikko varmasti kuullostaa mehukkaalta ja maukkaalta, ihan kuin olisin kirjoittamassa jonkin sortin ateria päivitystä. Tällä kertaa ei tule herkullista päivitystä vaikka lukijat sitä odottavat. Ne harvat lukijat jotka tiensä löytävä tänne....

Kirjoitan pari päivää myöhässä päivitystä. Joo ollut vähän kiire alkuviikosta työrintamalla ja sunnuntaina en kerinnyt kirjoittamaan mitään.

Lähettiin sunnuntai aamupäivästä pienelle metsäretkelle siinä toivossa, että löytäisimme puolukkaa. Puolukka varastomme alkaa olemaan miinuksen puolella joten nyt alkaisi olemaan viimeiset hetket käsillä löytää puolukkaa jos sitä jossain päin metsiä vielä olisi tarjolla. Pettymys oli suuri alueella jossa yleensä niitä on niin paljon, että ei kerkiä edes kaikkea noukkimaan. Tälläkertaa ei löytynyt yhtään ..tai no jos lasketaan, että pari onnetonta siellä ja täällä, mutta eipä niistä paljon hyödytty. Tyhjin ämpärein siis saimme palata autolle. Siis todellakin ihmettelen, että ei löytynyt paikasta josta yleensä noukimme litratolkulla niin nyt ei löytynyt ei sitten yhtään puolukkaa.

Takaisin kotiinpäin lähdettyämme mies sanoi, että poiketaanko katsomaan olisko sorsia tarjolla? Pikkasen tuli niskakarvoihin sellainen tunne, että no jospa sitten sorsastuksesta tulisi parempi saldo kuin puolukasta. Ajattelin kyllä, että tuskimpa tulee sorsaakaan. Huono onni, kun seuraa perässä niin kai se seuraa sitten tästä eteenpäin aina!

Koiran kanssa oli vaihteeksi mukavaa mennä sorsastamaan, kun juoksenteli ja pomppaili pitkin peltoa. mies sanonkin, että jos olis pelolla ollut lintuja niin hienosti olisi pelotellut ne ilmaan ja oltasiin saatu saaliita. Katseskelin siinä miehen ja koiran touhuiluja ja rupesin ihmettelemään, että kuis ne nyt yht´äkkiä kyykkyyn meni. Automaattisesti sitä tajusin, että hip hei ..siellä onkin kasa sorsia ja taidan minäkin mennä kykkyyn ja seurata kauempaa tilanteen kehittymistä. Samassa ilmaan pyrähti uros sorsa ja lähti lentämään metsän suuntaan. Ajattelin, että eikös sen nyt kuuluisi ampua sitä jo kovalla vauhdilla? Hiljaista oli ja ammunnan ääntä ei kuulunut. Ajattelin ottaa parit kuvat siinä samalla, kun mies hiipii lammen raunamaa kera koiran. Räpsyttelin kamerallani muutaman kuvan ja siinä samassa sorsaparvi pyrähti lentoon lammesta ja ajattelin, että kohta pojat paukkuu ja lujaa. Niin paukkui, mutta minne paukkui? Siinä sitä sitten meikäläisen päänyli lensi sorsa, mutta eipä pudonnut pellolle vaan jatkoi matkaansa. Muut sorsat lensivät sen siliän tien lammen yli ja sinnehän ei tälläkertaa ammuta yhtään sorsaa. Hetken mietin, että olin kuulevani kaksi laukaisun ääntä, mutta yksikään lintu ei pudonnut taivaalta. Hetken päästä koira ja mies tulivat luokseni ja mies oli todella harmissaan ja sanoi ampuneensa ihan väärään suuntaan. Apui siis oikeaan suuntaan, mutta oli vissiin vähän liian takanapäin tai jotain. Lintu pääsi nimittäin karkuun. Huonoa tuuria, kerrassaan todellakin huonoa tuuria. Kerrankin oli sorsia lammessa enemmän kuin yksi ja kaikki pyrähtivät lentoon, mutta yhteenkään ei osunut!

 
Kun ei puolukkaa kerta löytynyt niin kuvaillaan sitten mielenkiintoisia kohteita. Tälle puulle oli käynyt vähän hassusti ja sitä siinä sitten ihmeteltiin, että mites se noin onkin mennyt mutkalle!
 

 
Kunhan aikaani tässä kulutan...mies ja koirakin ovat kateissa, jossain päin metsää rämpimässä lintu jahdissa.

 
Aurinkokin yritti näyttäytyä, mutta heikosti!
 

 
Tämä yksilö ainakin nautti täysin rinnoin, kun sai vipeltää vapaana ympäri metsää.
 


 
 
Pettymys on suuri..ei sorsaa, ei puolukkaa..joskus sitä vaan jää häviölle!
 
Lohduttautua voidaan sillä, että tulevana viikonloppuna alkaa hirvenmetsästys kausi joten voimme kai lohduttaa itseämme sillä ajatuksella, että jospa sitten sitä kunnon lihaa saataisiin pöytään!
 
 
 
 
 
 

perjantai 21. syyskuuta 2012

Lennokin lennätystä!

Esikoinen kävi koko kevään helluntaiseurakunnan järjestämässä poikakerhossa. Ystäväni mies oli tässä poikakerhossa ohjaajana ja oli vaimoltaan kysellyt, että mahtaisiko mein poika olla kiinnostunut tulemaan poikakerhoon. Esikoisemme on enemmänkin tälläinen teoreettinen kaveri tarkoittaa siis sitä, että käsillä tekeminen ja rakentelu on hänen mielestään kivempaa kuin liikunnalliset harrasteet. Ystäväni sitten soitti minulle ja kyseli, että olisiko poika kiinnostunut tulemaan kerhoon? ihan senkin vuoksi, että siellä jokainen poika saisi rakentaa lennokin. Sanoinkin siihen, että ei varmasti tarvitse suostutella kovin kauan meidän poikaa eikä muuten tarvinnut! Kysäisin vain kerran ja jo seuraavalla viikolla poju paineli poikakerhoon.
Kävipä sitten niin, että isäntäkin lähti kerran mukaan, lähti toisen ja kolmannenkin. Tämän jälkeen meidän talossa vallitsi poikakerho meininki ja mies, sekä esikoinen kävivät siellä säännöllisesti koko kevään. Kyselinkin ohjaajan vaimolta, että mahtaako syksyllä alkaa uusiksi, mutta he eivät ainakaan vielä ole aloittamaan. Tälläkertaa taitaa olla ohjaaja pula.
 
Poikakerhossa siis pojat rakensivat lennokkit ja sitä sitten piti mennä testaamaan mein lähistöllä olevalle jalkkiskentälle:


Tästä se lähtee....
 
 
Jaa lähtee vai..? Eipä lähtenyt ei. Loppui ilmeisesti akku kesken, tosin emme kerinnyt akkua lataamaan tarpeeksi. Kyseessä onkin vain testaus, että toimiiko. Ruohopohjainen kenttä ei ole hyvä lennokin lennättämiselle, mutta tälläkertaa ainut vaihtoehto. Piti mennä lennättämään urheilukentälle, mutta siellä oli kenttä varattu urheiluseurojen käyttöön joten tässä sitä sitten yritettiin.


Taisi pojat kyllästyä lennokin lennättämiseen ja ottivat jalkapallokentän tilan vähän muuhun käyttöön. Siellä leikkivät hippaa, yrittivät tehdä kärrynpyöriä ja juoksivat pitkin poikin. Hyvä paikka villeille pojan nassikoille leikkiä ja kuluttaa energiaa.
 


Lennokki saatiin muutaman kerran nousemaan ilmaan, mutta putosi saman tien alas. Yrityskerrat taisivat jäädä siihe. Kerhon ohjaaja on saanut kylläkin lennokin nousemaan, mutta meidän taidot eivät siihen riittäneet. Itse en ole kertaakaan yrittänyt, pitäisiköhän sekin asia korjata ja koittaa saanko lentämään. Lennokin lennätys vatii selvästi taitoa.
 
-Huonoa tuuria-
 

Jäin taas koukkuun...

Tälläkertaa ei tule tarinaa sisä- eikä ulkofileistä, mutta sen sijaan lohesta. Uunilohi on suuri suosikkini niinkuin monen muunkin varmasti. Ostin kirjolohi fileen tässä eräänäpäivänä ja ajattelin lisukkeeksi tehdä pastaa ja kasvisgratiinia. Olen moneen kertaan hurahtanut ostamaan pirkan valmiita pastapusseja niitä, kun on helppo ja nopea valmistaa. Meillä muut syövät jopa koiraa myöden näitä pirkan valmis pastoja, mutta esikoinen ei sitten millään niistä tykkää. Kumma juttu spagetti kyllä maistuu, mutta pasta ei.

Tälläkertaa valitsin pastan juustokastikkeessa.

 
Tästä lähdettiin liikenteeseen....

 
Koskenlaskijaa hieman joukkoon...


 
Lopuksi vähän ohjetta:
Näitä siis käytin
 
Pirkan valmis pastaa pari pussia. Riippuu ruokailijoiden määrästä. Voit valita pastan oman makusi mukaan tai valmistaa sen myös itse. Valmispasta valmistuu helposti ja nopeasti. Sekoitat pussin ainekset 5 dl vettä ja keität 5-10 minuuttia. Hyvä lisuke kalalle, lihalle jne..
 
Kasvisgratiini
2 pussia kruunukasviksia
1 peketti koskenlaskija sulatejuustoa
1-2 sipulia
1 kesäkurpitsa
kasviksia siis oman maun mukaan.
Valkokastike ohje löytyy tästä:
Lisää kastikkeen joukkoon sulatejuusto ja kaara kastike kasvisten päälle. Paista 200 c:ssa kunnes pinta on saanut kevyen rusketuksen ja kokeile välillä kypsyyttä.
 
Uunikala
1 lohifile (itse käytän pirkan lohifileitä tai ostan kokonaisen lohen ja fileoin itse.
1 nippu tilliä
1 prk ruokakermaa tai valmiiksi maustettua kermaa
1 pussi aurajuustoa (sinihome)
Suolla
Sitruunapippuria
 
Mausta file suolalla ja sitruunapippurilla kevyesti, silppua tilli päälle ja sinihomejuusto. Kaada kerma viimeisenä ja laita uuniin 200 c:seen.
 
Valmiista ruuasta en kerinnyt nappaamaan valokuvaa!
 
 
 
 
 
 


torstai 20. syyskuuta 2012

Olipa kerran sisäfile...

OLIPA kerran sisäfile! Ajelinpa tänään töistä kotiin ja siinä matkalla pirauttaa päräytin ukkokullalleni. Kyselin lähinnä, että mitä tänään syötäisiin ja olisiko jotain erikoistoiveita? Puhelimen toisesta päästä alkoi kuulumaan sellasta litaniaa, että meinasin saman tien paiskasta luurin korvaan. Mies sano: toin eilen kaupasta sisäfileen joten tee siitä jotain hyvää ja kermakastikkeen kera! What..mitä siis kermakastike hä miten? no tuo sää sitten se kerma, kun tulet töistä kotiin. Eii..käy sää ny hakees se, kun kerta olet jo menossa kotiin. Jokatapuksessa minä aloin miettimään, että taas maustamatonta lihaa miten mää taion siitä sellaisen aterian, että se  kelpaisi koko pelmulle! Ei siinä auttanut muu kuin painaa kaasu pohjaan ja nokka kohti kotikonnun lähikauppaa. Rupesin vaistomaisesti keräämään tuoreita yrttejä koriin, kasviksia jne.jne..ystäväni soitti samaan aikaan ja selitin siinä sitten niitä näitä ruokajutuista ja sanoin, että menisi varmaan kaksi tuntia tänään ruuan laitossa. Ystävä kysyi minkä ihmeen qurmee aterian sä ny oikein meinaat laittaa? Niinpä, hyvä kysymys! Näin tutun myyjän käytävällä ja kysäsin siinä ohi mennen, että pitäisi sitten tehdä lihalle kermakastike olisiko ideoita? Katsoi ja näytti juusto hyllyä, että otappa kuule tuosta paketti mustaapekkaa ja visko sinne joukkoon, mutta ihan vain vähäsen. No eihän se mitään kermakastiketta ole jos mää siihen juustoa ängen joukkoon. Myyjä katseli hetken ja hihkasi, kuule otappas tuolta kylmäkaappien suunnalta sellainen mustapekkajuustokerma mikä lie purkki! Minäpä nappasin sen mustapekka kerma mikä lie purkin ja jatkoin muiden ruokatavaroiden etsimistä. Kiitos taas kerran meidän ruokakaupan myyjä tädille. Kastike ongelma ja liha ongelma oli pelastettu.

MIKSI aina näin..
Juuri niin kuin tuossa lukee, että miksi aina näin? Miehelläni on selvästi jokin kumman pakottava tarve ostaa sisäfilettä ja ulkofilettä jääkaappiin. Kesällä grillattiin ulkofilettä ja siihen tein oikein marinaadin alusta loppuun asti tee se itse menetelmällä. Olmmehan kummatkin alkuperäisiltä ammateiltamme keittiöpuolen sakkia, mutta joskus olisi helpompaa tehdä ruoka helpolla ja nopealla kaavalla. Tänä aamusta herännyt töihin 03.45 joten voinette kuvitella, että ei olisi ollut intoa alkaa väsäämään sisäfileestä ruokaa. Mutta, kun mies oli sen sisäfileen ostanut niin miehen on sitä nyt saatava. Mitä minä en rakkaani vuoksi tekisi. Sitäpaitsi kyllähän sisäfile kuullostaa huomattavasti paremmalta kuin hernekeitto.

Mitähän tästäkin tulee...
Sain raahattua kauppatavarat kotiin ja iskettyä ne pöytään. Otin lihan kaapista ja katselin sitä pakettia ja totesin, mitähän tästä todellakin tulee vai tuleeko yhtään mitään? Välillä on kyllä sellainen olo, että valmiiksi maustettu liha on helpompi laittaa kuin maustamaton! Lihaa maustaessa alkoi pikkuhiljalleen kuvio täyttyä ja ehkä se siitä sitten pikkuhiljalleen valmistuu..


Siitä se ajatus sitten lähti...
 
 
Esipaistoin pannulla sisäfilettä ja tein viiruja pintaan, viirujen välissä on mustapippuri rouhetta, soijakastiketta ja valkosipulia. Laitoin fileen kasvisten päälle uunivuokaan ja uuniin paistumaan.
 
 
Siinä se kiusankappale nyt on! "Mustapekka". Tämän avulla pitäisi siis saada kermakastike syntymään!
 
 
Näitä minä käytin tänään:
 
3-4  porkkanaa
1 purkki herkkusieniä
1 punasipuli
nippu tuoretta basilikaa
nippu persiljaa
1 punainen paprika
3 valkosipulin kynttä
1 kesäkurpitsa
 
Lihan pintaan hieroin ennen uuniin laittoa mustaapippuria ja soijakastiketta. Esipaistoin sen verran, että sain pintaan kevyen rusketuksen. Tein viiltoja pintaan ja viiltojen väliin laitoin valkosipulia, mustapippurirouhetta. Laitoin lihan kasvisten päälle, lisäsin vielä paistolientä joukkoon ja 1 lihaliemikuution.
 
Kermakastikkeen pohjaksi:
ruskeakastike johon lisäsin mustapekka ruokakermaa
 
Uuni vuoka kannattaa peittää lihan kypsymisen ajaksi foliolla ja ottaa pois, kun liha näyttää kypsältä ja antaa olla pienen hetken uunissa ilman suojaa.
 
 

 

tiistai 18. syyskuuta 2012

Suvun uusi jäsen!

Mieheni siskon perheeseen syntyi muutama kuukausi sitten toinen tyttö. Sunnuntaina vietettiin uuden tulokkaan kastejuhlaa, sekä vanhemman tyttären 3-vuotis syntymäpäivää. Miehen siskon perhe asuu sen verran pitkällä, että olivat ajatelleet pitää kastejuhlan ja syntymäpäivän samana päivänä. Olimme hyvissä ajoin tehneet varauksen mieheni sukulaiselle asuntoauton lainaamisesta, koska meitä lähtisi kuusi hekeä samalla kyydillä niin asuntoautolla meno tuntui hyvältä vaihtehdolta. Mieheni sisko perheineen asuu länsi-suomessa joten matkaakin tulisi reilusti ja asuntoautolla tälläinen matka taittuu paljon mukavemmin kuin henkilöautolla. Meidän perheen lisäksi mukanamme tuli appivanhempani joten heidänkin kannalta asuntoautolla liikkuminen oli helpompaa.

VAI OLIKO sittenkään asuntoautolla liikkuminen helpompaa? No ei ainakaan meno matkalla, koska nuoremmalla pojallamme on aina silloin tällöin matkapahoinvointia henkilöautolla kulkiessammme. Ajattelin, että nyt on erilaisempaa matkustamista ja iso tilava auto joten matkustaminenkin saattaisi tuntua mukavemmalta. Taisin erehtyä ja pahan kerran, sillä ennen kotoa lähtöämme poika valitteli pääkipua ja pitihän siihen sitten antaa särkylääke oloa helpottamaan. Lähdimme aikaisin aamusta liikenteeseen ja matkalla appivanhempien luokse pojilla oli kova sipinä ja supina auton perässä ja olivat hyvinkin eläväisellä tuulella. Appiukko ja anoppi hyppäsivät kyytiin mukaan ja jatkoimme matkaa, päätimme mennä hieman eri reittiä kuin yleensä. Tie oli hyvin mutkaine, möykkynen ja matka-autohan luonnollisestikin keinuu ja keikkuu suuren kokonsakin vuoksi. Katselin pöydän toisella puolella istuvaa kuopustani ja kysäsin siltä, että kuinkas sää nyt niin hiljainen olet? Poika vain tuijotti minua syvään silmiin eikä inahtanutkaan. Kysyin, että onkos sulla huono olo? samassa alkoikin jo kyyneleet valumaan poskia pitkin ja totesin, että jaahas tules nyt sitten äitin viereen istumaan. Pojalle tuli huono olo keinuvassa ja huojuvassa matka-autossa. Vaihdeltiin siinä vähän istumapaikkoja ja poika pääsi vireeni istumaan. Jatkettiin matkaa, mutta olo ei oikein tuntunut helpottavan lainkaan. Ehdotin pojalle sohvalle makaamaan siirtymistä ja se tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Sanoin, että mitäpä jos vaikka yrittäisit nukkua hetken aikaa niin olokin voisi helpottaa. Näytti nimittäin siltä, että poikaa väsytti aikalailla. Hetken siinä sohvalla makaillessaan poika alkoi jutustelmaan meidän muiden kanssa ja ei varmaan 20 minuuttiakaan kauempaa mennyt, kun pommpi jo pystyssä ja tuli viereeni istumaan. Taisi olla sellainen ohi menevä matkapahoinvointi kohtaus. Loppumatka menikin ihan hyvin ja pojan olokin alkoi helpottamaan ja vähän ennen perille pääsyä hän nukahti viereeni ja otti pienet matkatorkut. Kaikki hyvin ja perille päästiin, vaikkakin pari tienhirastetta meinasi heittää koko sakin takaosassa kattoon asti ja pöytä joka oli penkkiemme välissä putosi pariin otteeseen syliimme.

PERILLE päästiin ja pikkuhiljalleen alkoi mahan pohjassa olemaan kastejuhlan tuntua ja jännitystä. Kyllähän se nyt meitä jännitti ja kovasti, koska emme olleet vielä suvun uutta tulokasta nähneet. Tämä oli siis ensimmäinen vauva kohtaaminen ja eihän oltu nähty pitkiin aikoihin muutakaan perhettä. Oli muuten mummille ja papallekin ensimmäinen kerta, kun näkivät uuden lapsen lapsensa. Joten sitä jännityksen tunnetta taisi olla vähän jokaisella mahan pohjukoilla.

SYNTYMÄN IHME on niin kaunista ja suloista, sitä aina muistelee hetkeä jona sai pitää omia lapsiaan vastasyntyneinä sylissä. Miten sitä aina alkaakin kyyneleet valumaan pitkin poskipieliä, kun näkee pienen vastasyntyneen? onko se sitä ihastelun tunnetta vai sitä kuinka vieläkin välillä kaipaisi pientä vauvaa syliinsä? No minä en nyt käytännössä sitä pientä vauvaa enää niinkään kaipaa, mutta iloitsen sitten muiden onnesta ja haikaroista. Teoriassahan sitä aina miettii, että miltähän se kolmas lapsi näyttäisi ja minkähänlainen se olisi? Meillä kuiten näyttäisi lapsiluku olevan täynnä tässä perheessä. Tämä uusi tulokas oli hyvin erinäköinen verrattuna isosiskoonsa, mutta kyllä näiden kahden vauvakuvia katsellessa toteaa, että toinen tulee selvästi äitiinsä ja toinen isäänsä. Mielenkiintoista muuten seurata pienten vauvojen kasvua miten lapset saavatkin perinnökseen niin vahvoja piirteitä kummastakin vanhemmastaan ja jopa sukulaisistaan.

KASTEJUHLA meni hyvin rauhallisesti ja tasaisesti. Alussa pikkuneiti laittoi pienen huudon päälle, mutta tutista löytyi helpotusta tässä vaiheessa. Muutoin kastejuhla meni hyvin rauhlallisesti ja tasaisesti. Mikäli ei lasketa sitä, että isommat pojat juhlaväen keskellä alkoivat pelleilemään ja nauramaan joten heidän paikkojaan piti vähän vaihdella tilanteen rauhoittamiseksi.

PALUUMATKA KOTIIN allkoi paremmissa merkeissä kuin tulomatka. Kuopus nukahti jo alkutaipaleella ja nukkua pussutti sikeästi, taisi juhlat ja muiden lasten kanssa leikkiminen verottaa pitkänmatkalaista. Itseäni alkoi väsyttämään myöskin ja yritin siinä matkalla ottaa pienet torkut, mutta ei siitä mitään tullut. Esikoinen pulisi koko matkan vierelläni niin kipakkaan äänen sävyyn, että nukkumisen sain unohtaa. Paluumatkan alussa sanoinkin miehelleni, että nyt ei ajeta sitten mitään maisemareittejä vaan mennään päätietä pitkin niin suoraan kuin vain päästään. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Nuoremmalla sankarilla alkoi matka pienellä lepotuokiolla.


Tällä kaverilla juttu riitti koko meno ja paluu matkan ajaksi...


Meistäkin saatiin yhteinen kuva napsastua. Kuvaajana tietenkin oma kuopuksemme.

  
Loppuhuipennukseksi pari bravuuri kuvaa...



"Legenraadinen kuva"
Small and large
Old and young

Legenraadiselle kuvalle jatkoa...
Tässä kuvassa Isosiskon kastejuhlasta otettu Vanhan ja nuoren, ison ja pienen käsikuva.


_____________________________

Ihana, pieni tytöntyllerö,
lahja suuren Jumalan.
Rakkautta, hellyyttä antakaa,
käsin rukoilevin kantakaa!

lauantai 15. syyskuuta 2012

Tuoksuja

Eilen mietiskelin tuttavan kanssa erään hajuveden nimeä, en sitä sitten millään muistanut siinä jutellessamme. Tuntuu meinaan tosi keljulta, kun kielenpäässä roikkuu sana jota ei sitten saa sanotuksi vaikka kuinka yrittäisi. Eikös olekin tuttua tälläinen kielen pyörittely ja mielessä vellaaminen?

Puhuttiin siinä tuoksuista, kun tuttavani oli saanut mieheltään ulkomaan tulijaisiksi escadan magnetism tuoksu pullon. Tuoksuttelin siinä sitä sitten ja muistin, että oma mieheni oli tuonut samaa escadaa minulle laivareissulta aikanaan, mutta hieman isommassa koossa. Kyseinen tuoksu oli silloin hyvä, mutta ei enää. Pitäähän tuoksuja vaihdella jottei pääse kyllästymään. Juteltiin siinä eri tuoksuista ja mainitsin saaneeni sisareltani tulijaisiksi erään hyvän tuoksun jonka nimeä en sitten jostain kumman syystä saanut edes kielenpäästäni revästyä ulos vaikka kuinka yritin. Olisihan sen tuoksun nimi pitänyt tulla kuin apteekin hyllyltä. Nimittäin tätä nimetöntä tuoksua olin ostanut hää-päiväksemmekin ja samalla kertaa sain ostosten mukana myös samaa merkkiä ja väriä olevan meikkipussukan. Sanoin ystävälleni, että koska en nyt sitten saa sitä tuoksun nimeä suustani ulos niin laitan blogiin kuvat ja nimet. Toimii muuten nyt hyvänä päiväkirjana samalla, koska jos vielä unohdan niin voin sen sitten täältä taas tsekata ja tarkastaa! Lupasin laittaa myös ne pari muutakin tuoksua joita minulta löytyy.

DOLCE & GABANA
 
Light Blue
Sitrus/hedelmäinen, markkinoille tuotu 2001, käyttö päiväsaikaan.
Tämän tuoksun pitäisi olla juuri tuo yllämainittu tuoksu jonka nimeä en siis muistanut. Huomaatteko muutoin mitä pullossa lukee? Ei ainakaan light blue!
Tuoksu on ihan hyvä ja käytän, mutta en säännöllisesti.
 
 
 
ESCADA
 
S
Kukkainen tuoksu,rento, markkinoiolle tuotu 2007
Tätä tuoksua suihkautan useimmin kuin muita tuoksujani. Jotenkin pidän vain tätä esadaa hyvänä vaihtoehtona vahvoille tuoksuille.
 
 
 
 
CALVIN KLEIN
 
IN 2U
 
Markkinoille tuotu 2007, mausteinen, käyttö päiväsaikaan.
in2u on tuoksu jota käytän yleensä juhlissa, illanvietossa ja tämä on selvästikin tuoksuistani se joka toimii itselläni parhaiten. Pitkään kestävä tuoksu, riittoisa tarkoittaa, että riittää hyvin mieto ja kevyt suihkaus, koska tuoksu on vahva.
 
IN2U tarinaan liittyy hyvä juttu! Toimin aikanaan yrittäjänä ja eräällä asiakkaallani oli tätä kyseistä tuoksua. Eräänä päivänä heillä olessani kysäsin, että onko mitään hyvää ehdotusta tulijaiseksi? mieheni oli nimittäin juuri laivalla ja soitti sieltä minulle ja kysyi mitä tuoksua haluaisin tulijaiseksi... Asiakkaani kipaisi vessaan ja sanoi, että odotas hetki... tuli ck pullo kädessä ja sanoi, että nuuhkaiseppa tätä. Päätös oli nopeasti tehty ja kuvailin pullon ja mies löysi sen heti hyllystä ja totesi, että tulee..
Kyseinen asiakkaani on hyvin muotitietoinen ja heillä on iso valikoima hyviä ja laadukkaita tuoksuja joten tässä vaiheessa oli todella hyvä, että hän osui juuri olemaan paikalla mieheni soittaessa. Olen ollut hyvin tyytyväinen tähän tuoksuun!
Hintakaan ei päätä huimaa!!
 
 
 
 
KATE MOSS
 
MUSE
 
Tästä tuoksusta en löytänyt mitään mainintaa, enkä myöskään vuosimallia milloin olisi tuotu markkinoille.
Tämä tuoksu nököttää kaappini hyllyssä ja taitaa nököttää siellä vielä vuosienkin jälkeen. Tätä hajua en tosiaankaan osaa kuvailla, koska haju on minulle sanontaanko ei sopiva. Mielestäni olen suihkauttanut tätä vain pari kertaa ja kummallakaan keralla tuoksu ei toiminut. Ostin tämän putellin prisman hajuste puolelta ja silloin se tuoksui mukamas niin hyvältä ja raikkaalta. Oletan käyneen niin, että suihkautin sitä toista kate moss tuoksua, mutta jostain syystä valitsinkin tämän! Tämä voisi muuten sopia sanotaanko keski-ikäiselle naiselle parhaiten.
 
 
 
 
Neljästä tuoksusta valitsen ainan tilanteeseen sopivan tuoksun ja yleensä se kääntyy joko escaraan tai ck putelliin. Miettinyt kyllä lähiaikoina hankkivani jonkun uuden, mutta en vielä tiedä minkä tuoksun. Pitäisi löytää joku raikas, kevyt mutta silti tuoksunsa pitkään pitävä hajuste!
 
Ehdotuksi?
 
 
 
 
 
 


lauantai 8. syyskuuta 2012

Oman elämänsä sankari!

Vietin torstai illan hyvän ystäväni seurassa. Mukanani kulki kamera tiiviisti kainalossa. Sain viimein koottua parhaat otokset kuvauksista.

Esittelyssä: Sanna 38.v oman elämänsä sankari. Sanna on porilainen itseänäinen sinkkunainen. Työkseen sanna tekee vartijan hommia.













Mustaa ja valkoista laitetaan...
Kummatkin totesiva, että mustavalkoisissa kuvissa on sitä jotain!
Sannasta tulikin aika paljon napsittua ihan mustavalkoisia kuvia. Hyviltähän nämäkin näyttävät. Eivät ole mitään huippulaatua, mutta parhaani yritin, että onnistuvat!












Torstai ilta oli mukava kokemus ja kuvaajakin sai uusia näkökulmia kuvaamiseen. Mietin jälkeenpäin, että kaikenlaisiin asentoihin kuvaajakin joutuu taipumaan eikä kuvattavakaan kovin helpolla päässyt!

-Kiitos sannalle-
Pääset vielä uudelleen kuvattavaksi.