sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Räiskettä ja pauketta!

On koittanut jälleen se aika vuodesta tai oikeastaan kesästä, kun on aika laittaa hirvenammunta oikeudet kuntoon. Mieheni osti viime talven aikana ensimmäisen hirvikiväärinsä. Mieheni on lapsuutensa ja nuoruutensa aikana varmasti monesti nähnyt aseita kotioloissaan. Mieheni isä on aktiivinen metsästyksen harrastaja, varsinkin hirvenmetsästys aikaan. Joten tottuneita aseen käyttäjiähän nämä ovat. Miehelläni on ollut aina haaveena ostaa ja saada hirvikivääri, koska veri vetää metsään. Aseenkantolupa hänellä on ollut jo vuosia, mutta hirvikiväärin sai nyt aikuisiällä vasta hankittua. Nuoresta pojanklopista asti siitä haaveillut. Aseiden hinnat, kun eivät ole mistään halvemmasta päästä joten tämäkin on pitkittänyt sitä ensimmäistä kiväärin hankintaa. Mieheni ilmoitti minulle, että hän aikoo nyt sitten ostaa sen kiväärin. Siinä sitten katsoin ja sanoin, että sä ostat sen sitten jos siltä tuntuu, mutta meillä sitä ei täällä kotona säilytetä. Miehällä on kyllä kivääärille olemassa kunnon säilytyspaikka, mutta täällä kotona sitä ei voi toistaiseksi säilyttää, kun ei ole sille soveltuvaa paikkaa. Pitäähän ottaa huomioon, että kyseessä on kuitenkin ase ja ei ihan mikä vaan ase. Itse olen aina vähän suhtautunut aseisiin negatiivisesti, mutta miehen kautta sekin suhtautuminen on muuttunut. Olenhan hänen perässään kulkenut syksyisin lintumetsällä ja sorsastamassa ollaan oltu jo moneen kertaan ja todennut vain, että ihan rauhallinen aseen käyttäjähän hän on. Totuttava kai tähän asemaailmaan on, koska lapsemmekin ovat poikapuoleisia niin melko todennäköistä on, että hekin innostuvat metsästyksestä. Taitavat ollakin jo, koska keväällä hankittiin ensimmäiset kunnon airsoft aseet ja niillä onkin sitten meidän pojat ja poikien kaveriporukka paukutelleet pitkin kevättä ja kesää. Siitäkään en silloin pitänyt, mutta pitkän ja vakavan keskustelun jälkeen suostuttiin ostamaan kyseiset aseet. pitihän sitä poikia valistaa asiasta, että ymmärrätte kai myös airsoft aseidenkin vaaran? Hyvin ovat niiden kanssa pelanneet ja ollaan ihmeen ja kumman kaupalla säilytty isommilta loukkaantumisilta. Palatakseni Miehen tulevaan metsästyskauteen. Mieheni ja appiukkoni olivat ampuma harjoituksissa tässä lähistöllä olevalla ampumaradalla. Yritin kovin selvittää heille, että kuinka hienoa olisi päästä ottamaan valokuvaa harjoituksista ja saisin koottua hyvän tekstin taas blogiini, mutta ei se vain mene niin. Kummatkin kielsivät tulemasta ja sanoivat, että sinä siellä mitään pysty kuvaamaan, kun on niin paljon porukkaa harjoittelemassa ja kova pauke ympärillä. Minä tietenkin ikävystyin, kun kerrankin mies alkaa harrastamaan ja nyt olisi ollut oiva tilaisuus päästä jutun kimppuun niin ei taaskaan. Kuvaamatta ja näkemättä jäi. Kuvaaminen ampumaharjoituksista siis siirtynee tovin tulevaisuuteen. Mieheni oli eilen suorittamassa virallisesti hirvenammunta merkkiä ja taas kyselin päivää kahta aikaisemmin, että pääsenkö nyt mukaan? Sama vastaus kuin aikaisemminkin paitsi, että lisäsi vielä perään jännittävänsä sen verran, että paikalle ei kaivattu yhtään enempää ulkopuolisia silmäpareja. Minä sitten jouduin jälleen nielemään tappioni ja toteamaan, että ei sitten! Mieheni oli siis kirjaimellisesti tulittamassa hirvitaulua ja hyvinhän se tauluun ampuminen oli mennytkin kerta läpäisi testin. Kertoi kylläkin auringon paistanee niin kirkkaasti, että meinasi haitata ampumista. Mieheni kivääristä onneksi löytyy kiikari joten se oli pelastanut tilanteen. Hyvin tyytyväisen näköinen mies saapui kokeesta kotiin ja ihmekös tuo sillä nyt hän pääsee virallisesti ensimmäisen kerran mukaan syksyn alkavaan hirvijahtiin! Kauan sitä tilaisuutta odotettiinkin.


valitettavasti tällä kertaa blogiteksti jää ilman kuvaa joka tietenkään ei ole hyvä juttu, mutta toivottavasti teksti on hyvä juttu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...