perjantai 20. heinäkuuta 2012

Noita pata!

Sairaslomalla sitä on aikaa olla ja touhuta. Lähinnä enimmäkseen olen viettänyt sairaslomaani istumalla, hiljakseen kävelemällä, makailemalla, lepäilemällä ja normit kotityöt hoitamalla. Käytännössä siis aika alkaa käymään todella pitkäksi, mutta tässä sitä nyt sitten ollaan ja ihmetellään. Selän kanssa, kun ei paljon viitsi leikkiä. Eilen piti jälleen miettiä mitä sitä tekisi ruuaksi? Olin ajatellut laittaa kanakastiketta ja riisiä. Pojat jälleen totesivat, että taas! justiinhan me sitä eilen syötiin. No siinä sitten yrität selvittää ja kertoa, että ei tää nyt ole samaa kastiketta vaan nyt teen sen ihan peruskastikkeen jota täsä talossa ei ole varmaan vuoteen syötykään. Ai sitä! no joo tee sitten. Aloitin taas etsiskelemällä aineksia ja muistelemaan, että mitä siihen tulisi. Kauppalappua aloin kirjoittelemaan ja sitten hokasin, että enhän minä voi pyöräillä, enkä mielellään autoakaan ajaa joten mitens sitä nyt kaupassa käynti hoidettaisiin. Tuumasin vain kuopukselle, että lähtisitkö käväsemään kaupassa kaverisi kanssa? Naapurin poika oli meillä leikkimässä joten sain hyödynnettyä hänetkin avukseni. Kauppalappu ja rahat kouraan ja pojat matkaan. Suunnitelmat muuttuivat jälleen poikien kaupassa käydessä ja totesin, että ei siitä nyt tule kanakastiketta vaan jotain aivan muuta. Pojat tulivat kaupasta ja pistin heidät samantien palaamaan sinne takaisin ja innokkaasti lähtivätkin. Oli kauppalapusta unohtunut se tärkein asia. Raaka-aineista jäi uupumaan pari pientä juttua ja pojat kävivät senkin kiltisti noutamassa!


Kanakeitto siis muuttui kana-valkosipuli wok.padaksi. Poikien tuodessa ainekset kaupasta aloin heti valmistamaan ruokaa ja valokuvastakin on havaittavissa jonkinasteinen sekamelska. Tätä sitä sitten yritin tarjota kovasti meidän miesväelle. Kaikille muille tuntuikin maistuvan, mutta esikoiselle ei maistunut. Pyysin lasten kaveriakin maistamaan tätä minun mielestäni hyvää mössöä, mutta hän ei oikein heti innostunut. Sanoin, että se on nyt pakko maistaa, koska olet hakenut osan aineksista itse kaupasta. Poika siinä virkkoi ja kysyi, että mitä tää oikein on? Totesin, että se taitaa olla jonkin asteista noita pataa! se on selvästi kyöpelivuorella valmistettua ja enään valmistajalta vain puuttui noita hattu! Sellainen sekamelska se on, että voisi kuvitella olevan täyttä myrkkyä. Siitä se idea sitten syntyi ja padalle annettiin nimeksi kana-valkosipuli noita pata.
Tälle ruualle ei siis ole minkäänlaista reseptiä, ohjetta tai raaka-aine määriäkään. Siitä vain mielikuvitusta käyttämään ja reseptiä muokkaamaan. Olen jo suunnittelut tehdä samaa pataa jossainvaiheessa uudelleen, mutta muuttamalla sitä seuraavaksi taas erilaiseksi. Minkähänlainen noita pata seuraavaksi syntyy?
Mikäli joku ohjeen haluaa itselleen niin voi sen minulta pyytää, mutta tätä ohjetta ei jaellakaan julkisesti. Eipä se niin ihmeellinen ohje olen, mutta joskus on vain hyvä säilyttää jotain itselläänkin ja eihän kaikkea tarvitse aina jakaa. Syödessäni tätä mössöä totesin, että suolaa tarvitsee vähän enemmän tehdäkseen kunnon vaikutuksen syöjiin.
Bon aptetit!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti