torstai 21. kesäkuuta 2012

Kovat ovat luonnon lait!

Saimme mökkireissullamme seurata erikoista episodia. Kovia ovat luonnon lait, tässä tapauksessa lintujen maailma. Kuikka oli tehnyt pesänsä ihan meidän mökin rantaan. Kävin oikein katsomassa miltä se näytti, koska en ole ennen päässyt näkemään näin läheltä linnunpesää. Tarkenettuna en ole koskaan aikaisemmin nähnyt kuikan pesää ja kuikan munimia munia. Googletin oikein netistä kuikan elinympäristöt ja tavat munia. Samalla tavallahan wikipediassakin oli kirjoitettu kuin mitä itse olin todistamassa. Meidän mökillä kuikka oli tehnyt pesän ja muninut pesään yhden munan vesirajan lähistölle. Kuitenkin seuraavana aamuna, kun menin uudelleen katsastamaan pesää oli sinne yön aikana ilmaantunut toinen muna. Kaksi munaa oli siis munittuna. Hämästyttävää oli kuitenkin huomioida sellainen asia, että munien munimisen välillä oli vuorokausi aikaa.



Siinä sitä sitten linnun pesää ja munia ihmeteltiin koko perheen voimin ja seurattiin mielenkiinnolla miten kuikka pari kulki pesällään. Tosin kuikka herra ja rouva olivat n.50 metrin päässä pesästä järvellä ja munat makoilivat yksikseen pesässä. Ihmeellistä oli se, että uikku rouva ei päiväsaikaan ollut pesässä hautomassa munia? Miksikö näin? Eipä tähän tarvitse vastausta kaukaa hakea. Meillä oli koira tietenkin matkassa mukana ja varmasti nuo lintupoloiset pelkäsivät koiraa kuollakseen. Turvallisinta oli seurata vähän matkan päässä järvellä mitä omalle pesälle tulisi tapahtumaan. Isäni oli päivisin mökillä meidän kanssamme joten hän päätti raaha sellaisen vanhan pöydän pesään johtavan polun eteen ettei koira sinne sitten pääsisi pahojaan tekemään. Kovasti elmoa kyllä kuikan pesä kiinnosti, mutta tehokkaasti totteli ja poistui läheltä pesää heti meidän komennuksesta. Mutta toisin kävi: Oltiin miehen kanssa saunassa ja lapsetkin olivat mökissä, tulin ulos ja kirkaisin tuskaisen kiljaisun ja parkaisun. Elmo oli mennyt ja hakenut toisen munan kuikka paran pesästä ja oli sen tietenkin hajottanut pitkin pihaa. Uhkasin jo kiukuspäissäni lopettaa koko koiran. Sanoinkin miehelle, että mitä vietävää se meni sen munan kimppuun? Jahtaisi niitä sorsia syksyisin eikä linnun munia. Mitäs siihen sitten voit sanoa tai tehdä, kun tehnyt on minkä tehnyt ja koirahan on puoliksi saalistaja joten kyllä se tuollaisen hakee jos on sen halutakseen. Harmitti niin vietäväsi ja mies minua vain rauhoitteli, että ei se koira nyt tuollaista ymmärrä. Ymmärtää tai ei, mutta ei tuo nyt kivaa ole lainkaan. Seuraavaksi seurasikin mielenkiintoinen episodi! Kuikka pari huomasi illasta, että toinen muna oli kadonnut pesästä ja miten sitten kävikään. Telkällä oli pesä puussa ihan melkein kuikan pesän vieressä. Lokki kierteli koko päivän ympäriinsä rantaa ja ajateltiin, että kai se hyökkää seuraavaksi telkän pesään, mutta ei se hakikin niitä kalanraatoja joita jäi kalasaalistamme perkaessa. Telkkä kylläkin kiersi kuikan ympärillä tiuhaan tahtiin ja taisi kerran tulla linnuille pieni höyhen sota, kun kummatkin puolustivat omia pesiään. Tämä pieni koira-kuikka episodi unohdettiin hetkeksi ja olin sen jo melkein unohtanut kunnes kuikka hyökkäsi telkän pesään ja ravisteli sieltä kaikki pehmusteet ulos ja saattoi siinä poikanenkin mennä sen siliän tien kuikan suihin. Mies kävi katselemassa lähimaastossa, että näkyikö siellä mitään ja totesi, että kyllä siellä ainakin höyheniä oli. Isäni sanoi, että non niin nyt se sitten kosti telkälle vaikka olisi pitänyt hyökätä koiran kimppuun. Ilmankos se telkkä siinä sitten niin kiersi ja huusi kummatkin puolustivat pesiään. Kyllä linnutkin voivat olla julkeita toisillee ja varsinkin, kun toinen on vielä syytönkin. Järvenrannalla on mielenkiintoista seurata luontoa ja lintuja, mutta tämä oli pakko kirjoittaa muistiin, koska en ole koskaan aikaisemmin tätäkään päässyt todistamaan.
Tämäkin yksilö kierteli pesien ympärillä.

Kuikka herra ja rouva vartioimassa pesän lähistöllä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti