perjantai 22. kesäkuuta 2012

Vaasa-tropiclandia.

Maanantai 18.6.2011

Eilen eli sunnuntaina saavuttiin ilta myöhällä mökille. Myöhäisen aikataulun vuoksi nukkumaan meneminenkin siirtyi pitkälti yli puolen yön. Lapsia ei tuntunut pahemmin väsyttävän vaikka saunominenkin oli myöhään illasta. Aamusta olisi aikainen herätys sillä lähtisimme vaasan tropiclandiaan. Tropiclandiassa emme ole koskaan aikaisemmin käyneet joten nyt päätimme muksuja viedä sinne päiväksi remuamaan liukumäkiin. Valitsimme maanantain sen vuoksi, että täksi reissupäiväksi oli luvattu kaunista, lämmintä ja aurinkoista ilmaa. Vesipuiston kaikki liukumäet ja altaat sijaitsevat ulkona joten melko ankeaa siellä olisi viileällä ja kylmällä säällä olla. Tavoitteena oli, että viimeistään kahdeksan maissa päästäisiin aamusta lähtemään, mutta nukkumaan meno viivästyi hieman aikataulu ongelmien vuoksi niin pääsimme lähtemään vasta yhdeksän aikaan. Matka kihniöstä vaasaan kestää noin kaksi tuntia. Kihniö-vaasa välillä on hienot maisemat joten kannatti ajaa sitä kautta ja samalla sai katsella etelä-pohjanmaan maisemia. Navigaattori tietenkin toimi apunamme ja sen avulla pääsimme hyvin perille ja matkalla ei pahemmin mutkia ollut. Sanoinkin miehelle, että ei muutakuin hanat auki ja menoksi.


Vaasan rantasipi hotellin pihassa oltiin suurinpiirtein yhdentoista aikaan ja pihasta näkee hyvin tropiclandia alueen. Vähän meitä kyllä hämmästytti, sillä mainoksista oltiin saatu aivan erilainen kuva tropiclandiasta. Sanoinkin miehelleni, että tuossako se nyt sitten on? Eikö nyt kannattaisi miettiä menemistä ennemmin huvipuiton puolelle kuin tänne. Mies oli sitä mieltä, että tuonne mennään kun kerta on sovittu. Siinä sitten ei muu auttanut kuin lähteä lompsimaan hotellin aulaa koohden ja etsiä lipunmyynti paikka.

Liput ostettuamme päätimme jäädä ruokailemaan hotellin ruokasaliin. Hiljaiselta näytti ja ihmetytti sillä meidän lisäksi ravintolassa ei ruokaillut kuin yksi mies ja eräs nainen kahden lapsensa kanssa oli pelaamassa biljardia. Päätettiin ottaa koko perheelle buffet lounas ja tämä oli tosi erilainen buffet mihin oltiin totuttu. Myyjä antoi meille lautaset kassalta ja yllätys yllätys... ajatelkaa pahvilautaset, muovimukit, muoviset ruokailuvälineet. Periaatteessa tässä nyt mitään ihmeellistä ole, mutta turistipaikka ja rantasipi hotellin ruokasali joten kyllä buffet lounaalta odotimme vähän enemmän. Mahtaako olla jonkinlainen säästölinjaus meneillään vai onko kyseessä, että tropiclandia ei enään vedä niin paljon ihmisiä kuin aikanaan? Mitäs sitä sitten spekuloimaan sen kun otettiin aterimet kouraan ja lähdettiin kauhomaan ruokaa lautaselle. Mitäs hyvää täältä löytyykään sanoin pojille. Hampurilaisia oli tarjolla lapset saivat itse kasata ateriansa, pizaa, kananpaloja, ranskalaisia, kebablihaa, pari salattia ja lievästi vihanneksia. Aika erikoinen buffet. Muistelen myös niitäkin kertoja, kun olemme olleet ikaalisten kylpylässä uimassa niin kuinka valtavat buffetit ovat olleet ja kuinka monipuoliset jälkiruokapöytineeen jne. Vaasassa ei ollut edes jäliruoka osastoa lainkaan. Juomat otettiin siis näihin muovimukeihin tavallisesta limpsa-automaatista.

Ruokailun jälkeen siirryttiin pukuhuoneisiin ja sitä kautta tietenkin allasosastolle ja ulkotilaan likumäki alueelle. Ilma oli vielä kahdentoista aikaan melko viileä, mutta kylläkin aurinkoinen. Tropiclandia sijaitsee merenrannalla joten mereltä puhaltava tuuli voi olla vähän esteenä ulkoilma vesipuistolle, mutta lämpimällä ilmalla varsinkin hyvä, koska mereltä puhaltava tuuli voi antaa viilentävän tunteen. Allasosasto oli ihan perinteinen kylpylämäinen kolme poreallasta, iso liukumäki joka laskee suoraan erilliseen altaaseen josta pääsee suoraan ulkoaltaaseen. Lasten allasta ei ollut erikseen vaan se oli samassa yhteydessä ison altaan kanssa ja rajattu nauhalla. Laskelmieni mukaan ulkona oli viemäri liukumäki joka tuntui olevan minulle liian hurja, koska siihen en mennyt. Lisäksi löytyi perus kiertävä liukumäki, kolme suoran pudotuksen mäkeä ja yksi isompi josta pystyy viisi hekeä laskemaan rinta rintaa. Poreallas ei mikään suuri, mutta kyllä siihenkin muutama mahtuu istumaan. Lasten leikkiallas pienemmille ja sitten lukematon määrä auringon ottoa varten lepotuoleja.

Kylpylän sisätila altaassa on laitettuna köysiä joissa voi roikkua käsillään ja leikkiä apinaa siltä se ainakin minusta tuntui. Köydet nähdessäni en heti hokannut niiden tarkoitusta, koska niitä oli pitkin altaan reunoja myöden laitettuna. Kunnes kuului iso ulvonta ääni, ääni muistutti tzunami varoitus ääntä ja muutama minuutti myöhemmin altaaseen ilmestyi isoja valtavia aaltoja niissä sitten piti räpiköidä ja se oli ehdottomasti hauskin kokemus koko perheelle. Sisäaltaassa oli muutamia ihmisiä patjaveneillä ja minäkin peuhasin yhdellä lasten kanssa. Kuitenkaan allokoiden aikana emme niissä istuneet, mutta hienosti tuntui keinuttavan niitä jotka niissä juuri sillä hetkellä istuivat. Laskin, että noin puolen tunnin välein tuli hälytysääni ja aallot ilmestyivät altaaseen. Aluksi luulin ääntä palohälytys ääneksi, mutta kun kukaan ei reagoinut ääneen niin en sitten minäkään. Selvisihän se sitten muutamaa minuuttia myöhemmin mistä moinen ääni johtui.

Alue ei siis ole mikään valtava ja maanantai päivänä, kun olimme niin melko hiljainenkin. Luulisi nyt, kun on kesäloma aika, että olisi enemmän väkeä. Ilmat ovat tietenkin olleet vähän heikonlaatuisia joten kauniilla ja lämpimällä ilmalla siellä olisi paljon hienompaa olla. Aika moni silti makaili aurinkotuoleissa ja otti aurinkoa vaikka tuuli oli melko viileä. Rantasipiltä lähdettiin paluumatkalle kihniöön neljän maissa. Tälläkertaa päätettiin ajaa seinäjoki-peräseinäjoki reitin kautta ja voineen todeta jälleen kerran, että tätä kautta ei toiste tulla. Koko matka oli pelkkää aukeaa ja metsää metsän perään. Vaasa-jalasjärvi reitti on paljon antoisampi ja maisemiltaan kauniimpi.

Punaista viemäri liukumäkeä en tohtinut kokeilla oli minulle liian raju, mutta meidän miesväki kävi sen läpi useaan kertaan.


Kuten kuvastakin näkee, että vauhti on melko henkeä salpaava, kun kypärätkin tarvitaan. Mäki itsessään lasketaan tuollaisten patjojen avulla. Ylhälle nousin raput katsomaan miltä sieltä käsin miesten lasku näytti ja ei se niin kovaa mennyt viemärin kohdalla, mutta putkissa olikin sitten vauhti kovempi. Minä myönnän olevani jänishousu, mutta pääasia oli, että pojilla oli hauskaa. Tässä kuvassa esikoinen ja mieheni.


Tässä kuvassa mieheni ja kuopus tulevat melkoiselle räiskeellä. Kiwaa tuntui pojalla ainakin olevan, kun sinne uudestaan ja uudestaan halusi mennä. Tässä mäessä ei saa alle 45 kg mennä yksin joten pitää olla aikuinen mukana.


Tämä vihreä kuului omiin suosikkeihini. vauhti oli mukavan tuntuinen ja vesiryöppykin lopuksi kasteli mukavasti. Tässä mäessä kuten kuvasta näkyy voi kaksi laske rinta rinnan.


Tämä oli kyllä hurjaa menoa ja kokemuksen arvoinen. Tähän mäkeen meno kesti itseläni hieman kauemmin ennenkuin uskalsin laskea. Kun istut mäen päällä et näe eteesi, kun otat vauhtia olisi kuin tippuisit korkealta ja vauhdilla. Alas tullessasi vauhti pysähtyy kuin seinään ja valtava vesimassa peittää sinut alleen!


Tälläinen pieni vesimassa pyrähdys tuli, kun isäntä laski mäen alas.


Pääsin minäkin ainakin yhteen kuvaan. Tämä oli ehdottomasti oma suosikki mäkeni. Tästä tykkäsin laskea monta kertaa. Kuten kuvasta näkee kaiken kaikkiaan viisi pystyy laskemaan saman aikaisesti.



Lakeutta, laajaa maisemaa vaasa-seinäjoki välillä.


Kaikin puolin hyvä ja onnistunut reissu. Seuraavaksi emme ota suuntaa enään tropiclandiaan vaan taas jonnekin muualle.


Hyvää kesää kaikille ja suosittelen käymään tropiclandiassa se on ihan kokemuksen arvoinen paikka siis niille jotka eivät ole siellä vielä käyneet!
84 € bonuskortti alennuksen kera. Nelihenkiseltä perheeltä ja ei ihan ollut hintansa värtti, mutta siinä se päivä meni.



torstai 21. kesäkuuta 2012

Kovat ovat luonnon lait!

Saimme mökkireissullamme seurata erikoista episodia. Kovia ovat luonnon lait, tässä tapauksessa lintujen maailma. Kuikka oli tehnyt pesänsä ihan meidän mökin rantaan. Kävin oikein katsomassa miltä se näytti, koska en ole ennen päässyt näkemään näin läheltä linnunpesää. Tarkenettuna en ole koskaan aikaisemmin nähnyt kuikan pesää ja kuikan munimia munia. Googletin oikein netistä kuikan elinympäristöt ja tavat munia. Samalla tavallahan wikipediassakin oli kirjoitettu kuin mitä itse olin todistamassa. Meidän mökillä kuikka oli tehnyt pesän ja muninut pesään yhden munan vesirajan lähistölle. Kuitenkin seuraavana aamuna, kun menin uudelleen katsastamaan pesää oli sinne yön aikana ilmaantunut toinen muna. Kaksi munaa oli siis munittuna. Hämästyttävää oli kuitenkin huomioida sellainen asia, että munien munimisen välillä oli vuorokausi aikaa.



Siinä sitä sitten linnun pesää ja munia ihmeteltiin koko perheen voimin ja seurattiin mielenkiinnolla miten kuikka pari kulki pesällään. Tosin kuikka herra ja rouva olivat n.50 metrin päässä pesästä järvellä ja munat makoilivat yksikseen pesässä. Ihmeellistä oli se, että uikku rouva ei päiväsaikaan ollut pesässä hautomassa munia? Miksikö näin? Eipä tähän tarvitse vastausta kaukaa hakea. Meillä oli koira tietenkin matkassa mukana ja varmasti nuo lintupoloiset pelkäsivät koiraa kuollakseen. Turvallisinta oli seurata vähän matkan päässä järvellä mitä omalle pesälle tulisi tapahtumaan. Isäni oli päivisin mökillä meidän kanssamme joten hän päätti raaha sellaisen vanhan pöydän pesään johtavan polun eteen ettei koira sinne sitten pääsisi pahojaan tekemään. Kovasti elmoa kyllä kuikan pesä kiinnosti, mutta tehokkaasti totteli ja poistui läheltä pesää heti meidän komennuksesta. Mutta toisin kävi: Oltiin miehen kanssa saunassa ja lapsetkin olivat mökissä, tulin ulos ja kirkaisin tuskaisen kiljaisun ja parkaisun. Elmo oli mennyt ja hakenut toisen munan kuikka paran pesästä ja oli sen tietenkin hajottanut pitkin pihaa. Uhkasin jo kiukuspäissäni lopettaa koko koiran. Sanoinkin miehelle, että mitä vietävää se meni sen munan kimppuun? Jahtaisi niitä sorsia syksyisin eikä linnun munia. Mitäs siihen sitten voit sanoa tai tehdä, kun tehnyt on minkä tehnyt ja koirahan on puoliksi saalistaja joten kyllä se tuollaisen hakee jos on sen halutakseen. Harmitti niin vietäväsi ja mies minua vain rauhoitteli, että ei se koira nyt tuollaista ymmärrä. Ymmärtää tai ei, mutta ei tuo nyt kivaa ole lainkaan. Seuraavaksi seurasikin mielenkiintoinen episodi! Kuikka pari huomasi illasta, että toinen muna oli kadonnut pesästä ja miten sitten kävikään. Telkällä oli pesä puussa ihan melkein kuikan pesän vieressä. Lokki kierteli koko päivän ympäriinsä rantaa ja ajateltiin, että kai se hyökkää seuraavaksi telkän pesään, mutta ei se hakikin niitä kalanraatoja joita jäi kalasaalistamme perkaessa. Telkkä kylläkin kiersi kuikan ympärillä tiuhaan tahtiin ja taisi kerran tulla linnuille pieni höyhen sota, kun kummatkin puolustivat omia pesiään. Tämä pieni koira-kuikka episodi unohdettiin hetkeksi ja olin sen jo melkein unohtanut kunnes kuikka hyökkäsi telkän pesään ja ravisteli sieltä kaikki pehmusteet ulos ja saattoi siinä poikanenkin mennä sen siliän tien kuikan suihin. Mies kävi katselemassa lähimaastossa, että näkyikö siellä mitään ja totesi, että kyllä siellä ainakin höyheniä oli. Isäni sanoi, että non niin nyt se sitten kosti telkälle vaikka olisi pitänyt hyökätä koiran kimppuun. Ilmankos se telkkä siinä sitten niin kiersi ja huusi kummatkin puolustivat pesiään. Kyllä linnutkin voivat olla julkeita toisillee ja varsinkin, kun toinen on vielä syytönkin. Järvenrannalla on mielenkiintoista seurata luontoa ja lintuja, mutta tämä oli pakko kirjoittaa muistiin, koska en ole koskaan aikaisemmin tätäkään päässyt todistamaan.
Tämäkin yksilö kierteli pesien ympärillä.

Kuikka herra ja rouva vartioimassa pesän lähistöllä.


Ensimmäinen saalis!

Maanantai 18.6.2012 mökkeily jatkukoon...
Mökkielämää vietettiin su-ti välisen ajan ja lapset tietenkin sinnikkäästi kalastelivat iltaisin ja yrittivät saada kunnon saalista. Mies sanoi, että niin kauan kuin hän on tällä järvellä ja mökillä ollut niin yhden ainoan kerran olen hauen saanut. Olemme olleet yhdessä 15-vuotta ja joka kesä ja talvisinkin olemme viettäneet aikaa meidän mökillä, mutta vain yhden hauen todellakin on mieheni napannut järvestämme. Hassua kuin onkin, mutta ei vain ole ollut kalaonnea tarpeeksi. Isäni on napannut yhden ison hauen ja muisteli, että eipä hänkään ole sen koomin isoja kaloja napannut kuin sen yhden. Pitää todellakin olla hyvä kalaonni jos tuosta järvestä saa onkeensa kaksikin isoa haukea yhdellä kalareissulla. Näin kylläkin kävi maanantai iltana. Esikoisemme huuteli ja ja sanoi, että mä tahdon kalaan ja mähän menen nyt kalastamaan. Poika otti virvelin kauniiseen käteensä ja käveli rannalle heittelemään uistinta. Eipä siinä kauan mennyt, kun pojat huusivat rannalta, että isä isä äkkiä apuun meillä on täällä iso kala! Mies huuteli takaisin, että joo joo tullaan tullaan odotas nyt hetki. Sinne ryntäsin minäkin kamera kainalossa lujaa rantaan, tietenkin hyvien kuvien toivossa. Jotenkin alkoi huvittamaan, kun tuli sellainen tunne, että mahtaako siellä mitään kalaa oikeasti olla vai huutavatko ja huijaavatko oikein kunnolla kalajutuillaan. Siinä samassa mies veti ja nosti siiman uistimineen päivineen järvestä ja kyllä vain, siellä oli ihka elvä hauki. Alta kiloinen saalis nousi esikoisemme onkimana, mutta hauki se oli! Kyllä poika oli polleaa, niin iloinen ja riemuissaan, että äidilläkin pääsi kyynel valumaan poskea pitkin. Voi hyvänen aika sitä lapsen onnea ja riemua, kun saa elämänsä ensimmäisen ison kalasaaliin. Kyllä sitä sitten kehuttiin ja ihmeteltiin koko porukalla, että miten sen onnistuitkin nappaamaan? Poika on ahkerasti joka kerta, kun mökillä ollan oltu yrittänyt saada elämänsä ensimmäistä saalista ja sitä ei vain ole tullut, mutta nyt se onnenpäivä tuli eteen. Pieniä kaloja on aina tullut, mutta ei sellaista kunnon syömäkelpoista saalista. Poika sanoi, että nyt mä menen yrittämään vielä uudelleen jospa sieltä tulisi vaikka lisää. Eikä siinäkään mennyt kuin kymmenisen minuuttia ja niin tuli toinen alta kiloinen hauki. Siinä vaiheessa minä kyllä jo sanoin ääneen, että herran jumala tätä minä en enää kyllä usko. Kyllä se poika nappas toisen ja olisi varmaan napannut vielä sen kolmannenkin jos ei uistin olisi jäänyt veden alle puurunkoon kiinni! Harmitti oikein itseäni, kun poika niin innokkaasti kalasti ja muutenkin siitä touhusta tykkää hirmuisesti! Sanoinkin esikoiselle, että nyt ei tarvitse miettiä mitä huomenna syötäisiin. Totesin vielä perään, että kalat yöksi suolaveteen lillumaan ja isukki saa ne huomenna savustella. Isänikin oikein ääneen totesi, että vai sai se juho nyt kaksi haukea ja montako kertaa sitä ollaan yritetty! Kyllä pojan nyt kelpaa kehuskella kalasaalillaan. Me vanhemmat olemme sen hänelle kyllä nyt suoneetkin ja niin lähetti heti parhaalle kaverilleen kännykällä kuvan komeasta saalistaan. "hyvä kala onni pojalla toivottavasti jatkossakin on"!


Ensimmäinen saalis napattu!
Kyllä tälläisen saaliin jälkeen kelpaa hymyillä!
Ja uutta saalista pukkaa..!
Siinä esikoisen ensimmäinen komea kalasaalis!

Isäntä auttamassa kuopuksen kanssa saalista ylös järvestä ja elmokin näyttää kuolaavan saaliin perässä!







sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Kesäloman tuntua!

Koulut päättyivät ja kesäloma saa alkaa. Muksut saivat eilen päästötodistuksensa ja kummankin todistus näytti hyvältä. Esikoisen todistuksessa oli joukossa pieni lipsahdus ja siitä vähän sitten kotona keskusteltiin, että miten pitäisi tsempata ensivuonna jotta saataisiin numeroa hieman nousemaan. Esikoinen siinä sitten kertoikin, että olisi vissiin pitänyt vähän enemmän lukea kokeeseen. Viimeisen kokeen mukaan annettiin myös aineen todistusnumero. Meillä selvästi muksut ovat matemaattisesti hyviä, mutta kielellellisesti heikoimmalla. Kuitenkin pääasia on, että siirtyy seuraavalle vuosiluokalle. Alkulähtö tilanteeseen, kun vertaa esikoisen tämänhetkistä päästötodistusta niin erittäin hyvältä näyttää. Mitä siitä sitten jos todistuksessa on yksi lipsahdus? Ala-astetta on vielä pari lukuvuotta jäljellä joten voihan sitä yrittää sitten pistää paremmaksi. Sanoinkin vain hänelle, että nyt nautitaan kesälomasta ja unohdetaan hetkeksi koko koulumaailma. Ei murehdita turhia ensivuonna sitten uudelleen ja uusin yrityksin. Muistutin vain, että pitää huolehtia läksyt ajallaan ja lukea kokeisiin reilusti niin oppii paremmin. Meillä, kun tunnutaan lipsuvan läksyjen teosta ja aina pitää olla valvomassa ja huomauttamassa, että ollaanko läksyt tehty! Nyt voidaan kuitenkin aloittaa kesälomanvietto yhdessä ja itsellänikin on vielä kolme komeaa viikkoa lomaa joten eipä tässä enään kouluja mietitä vaan nyt voidaan ottaa rennosti ja levätä. Kesäloman alkajaisiksi ja koulujen päätöksen kunniaksi valmistin taas jotain hyvää syötävää.


Valkosuklaa-tuorejuusto kakku.


Ohje löytyy suoraan netistä joko kotilieden nettisivustolta tai
suoralla haulla googlen kautta.
Kotiliesi.fi
Valkosuklaa-juustokakku.

Hyvää kesää kaikille onnea koulutiensä päättäneille!

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Pientä pintaremonttia

Ensimmäinen kesäloma viikko töistä meneillään. Tekemistä ollut enemmän kuin mitä alunperin suunnittelin. Olin suunnitellut aloittavani kesälomani kotia siivoilemalla, eli keittiönkaapistot ym. muita putsailemalla ja tyhjentämällä jonninjoutavista tavaroista. Tavallaan siinä tekisin samalla juhannus-siivouksen ja tulisi sitten vähän paremmin käytyä pinnat läpi. Muksutkin olisivat vielä tämän viikon koulussa joten saisin rauhassa tehdä suursiivousta, mutta toisin kävi. Istuin maanantai aamuna aamupalaa rauhassa nautiskellen ja todeten katsellessani keittiön seiniä, että nyt se lähti ja sille tehdään pienellä pudjetilla uusi ilme. Nimittäin keittiöstämme löytyy vanhanajan puuhella/leivinuuni yhdistelmä ja tämä, sekä seinät saisivat nyt uuden värin pinnalleen. Tämä helmi on ollut keittiömme sydän ja 2-vuotta sitten taloon muutettuamme jo silloin päätin, että seinät ja puuhella yhdistelmät saisivat jossain vaiheessa uuden värin pintaansa. Pitäähän jokainen koti näyttää omistajaltaan ja jokaisella olla oma värimaailmansa joten tällä viikolla päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja tehdä asialle todellakin jotain. Tähän asti oltiin puhuttu, mietitty ja vatvottu. Nyt siis ei ollut enään vatvomisen aika vaan asialle piti todellakin tehdä jotain!Seuraavassa kuvat muutoksesta:



Puuhellan pinta tullaan käsittelemään liesimustalla. Pinnassa on nähtävissä ajanpatinaa ja tätä helmeä ollaan talvisin käytetty useasti. Kulutuksen näkee selvästi pinnasta.
 



Puuhellan pinta sai käsittelyn liesimustalla.

 Uusi väri pinnassa toi valoa keittiöön hyvässä mielessä. 


Maalarin muistilista:

Pinnat on hyvä puhdistaa ja pestä ennen maalaamista. Puhdas pinta takaa sen, että maali tarttuu paremmin maalattavalle pinnalle. Minua informoinut kauppias kehotti olla pesemättä saippuapohjaisilla pesuaineilla. Myikin minulle litran pullon kidesooda liuosta. Psutulos oli hyvä ja nyt toivotaankin, että maali pysyy pinnassa, koska meillä aktiivisesti lämmitetään tulisijoja.
Toinen tärkeä asia on pintojen suojaus. Itse suojasin sanomalehdillä lattiapinnat, vaikka välissä tuskailin paperien kanssa, kun eivät meinanneet pysyä paikoillaan joten tässäkin olisi hyvä teippaila niitä kiinni. Suojausvaihtoehtoja on monia, mutta nopein on sanomalehti röykkiö, koska maalaamisen jälkeen niille ei ole hävitys ongelmia. Paperit voi poltaa uunissa ja se siitä.
Pintojen käsittelyn jälkeen tuli mieleeni vasta myöhemmin, että vanhan maalin olisi voinut myös käsitellä pois tai ainakin irottaa niin paljon kuin irti olisi saanut. Mutta sekään ei välttämättä tässä tapauksessa ollut tärkein asia, koska hyvillä maaleilla ja välineillä lopputulos on omasta mielestäni onnistunut. Itse tehty on aina itse tehty.
 










Elma tapahtuma!

Helsingin messukeskus täyttyi ihmisistä ja elämästä viime viikonlopulla huippuunsa. Messukeskuksessa järjestetty Elma-taphtuma toi yhteen ...