maanantai 2. tammikuuta 2012

Myrskyn jälkeen....!

Myrskyn jälkeen on poutasää..

vai miten se laulu jatkuukaan. Tapanin päivän myrsky riepotteli ja koetteli koko suomea. Toisissa kunnissa ja kaupungeissa sai aikaan tuohoa vähän enemmän ja vähemmmän. Luonto näytti jälleen kykynsä ja voimansa. Pomarkussa myrsky teki tuhoja ihan kiitettävästi, kaatoi metsiä nurin minkä kerkesi ja katkoi sähköjä. Osalla kunnassa ei vieläkään toimi sähköt vaikka tuosta myrskystä onkin jo viikko aikaa. Raivaustyöt siis jatkuvat edelleen ja tuhot olivat melko mittaavia joten hitaasti taitaa edetä myös sähköjen palautuminen kotitalouksiin. Kaikki ovat lähinnä olleet huolissaan talojen lämmityksestä ja pakasteiden sulamisesta. Ihmisiä ollaan jouduttu muutamia evakuoimaankin turvaan myrskyn tuhoilta. 
Sitä aina ajattelee, kun täällä suomessa asutaan, että ollaan turvassa kaikelta pahalta ja luonnon oikuilta. Viimeaikaiset sääilmiöt ovat kyllä kuitenkin osoittaneet sen, että kyllä mekin saamme täällä pohjoisessa pelätä yhtä paljon kuin muuallakin maapalolla. Saman taivaan allahan me kaikki olemme loppujen lopuksi. Me näemme mitä myrsky saa aikaan, mutta itse tuulta emme näe. Tuuli on melko voimakas elementti ja sitä ei pitäisi mennä aliarvioimaan missään vaiheessa.
Ajelimme mieheni ja lasteni kanssa katselemassa viime viikon loppupuolella myräkän jälkeisiä tuhoja. Anopin ja appiukon kakkos tila oli pysynyt täysin koskemattomana. Myrsky ei ollut juuri sille alueelle iskenyt voimallaan. Ihmettelen kyllä suuresti ettei ollut tuolla pahojansa tehnyt, kun talon pihassa on stavuotta vanhaa valtavan kokoista puustoa. Olisi luullut, että juuri nuo puut kaatuisivat myrskyn yhteydessä, mutta eipä vain tuhoutuneetkaan. Mutta entäpä metsät tien varsilla? Ajelimme eteenpäin katselemaan ja voin todeta, että tien alkupäässä kaatunut metsä oli vain alkusoittoa tulevalle...muutaman metrin päässä olikin jo aivan toinen ääni kellossa. Olin loppusyksystä nähnyt kuinka metsäkone kaatoi ja karsi metsää juuri tuolla alueella, mutta tämä myrsky meni ja karsi vielä lisää samaista aluetta. Monet metsänomistajat ovat varmasti käyneet tiluksiaan läpi myrskyn jälkeen ja aika monessa metsikössä on varmasti ollut todella lohduton näky. Me emme yksinkertaisesti voi luonnonvoimille yhtään mitään ja ihminen on todella avuton luonnonvoimat kohdatessaan. Otin muutamia valokuvia miehen kamerakännykällä ja harmittaa etten ottanut oikein kameraa mukaan, koska sillä olisi saanut parempia kuvia ja laajemmalta alueelta. Puita oli kaatuillut sinne ja tänne jokapuolell pitkin poikin metsää. Suurimmat puut olivat repeytyneet juuristojaan myöten ja kauhusta valkoisena katselin miten suuria juuristot voivatkaan olla. Tuli siinä vain väkisinkin ajatuksiin, että mitäpä jos se tuuli olisi ollut vielä voimakkaampi niin oltaisiinko tässä enään? Luojaa saamme kiittää, että tuolla kyseisellä alueella ei ole taloja ihan lähietäisyydellä sillä jälki oli niin hurjan näköistä, että talot olisivat automaattisesti jääneet alle. Vahinkoa olisi siis tullut vielä enemmän. 


Mieheni arvio oli, että n. 20 ha olisi tuhoutunut metsää tällä alueella. Monin paikoin pomarkun alueella metsää tuhoutui reilusti ja eräs sukulainen oli ajellut toisella puolen kylää ja sanoi, että metsätie oli kuin sodan jäljiltä.



Nykypäivän talot ovat melkein kokonaisuudessaan sähköistettyjä. Vanhoista taloista vielä löytyy puuhelloja, leivinuuneja, takkoja jne.. väkisinkin tulee nyt ajatus siitä, että mikäli nämä luontoilmiöt alkavat lisääntymään aina vain enemmän ja enemmän maapallolla niin olisiko ihmisten aika alkaa miettimään talojen lämmitys muotoja uusiksi? 

Paniikki meinasi iskeä: Tapaninpäivän aamuna herättyäni aloin nautiskelmaan aamupalaa perinteisen aamutyylini mukaan. Mies istuskeli olohuoneessa ja katseli telkkaa lasten kanssa. Huikkasi minulle keittiön suuntaan, että tule kattomaan ikkunasta ulos. Tuon huikkauksen jälkeen meinasin sanoa, että älä vain sano sitä mitä pelkään. Onneksi ei ollut tehnyt suuria tuhoja, mutta koirankopin katon oli lennättänyt pois paikaltaan. Mies sanoi, että melkoisen kova voima tällä myrskyllä kyllä oli, kun tuonkin sai paikaltaan lennätettyä. Autotallin oven oli riehtaissut auki, mutta onneksi ei kokonaan ollut hajottanu. Muutama tunti sen jälkeen, kun olimme pähkäilleet mitä tuhoja myrsky oli saanut aikaan niin sähköt menivät poikki .... silloin totesin, että voi ei!!!! Meille oli tulossa vanhempani syömään ja milläs nyt laitettaisiin ruokalämpiämään ja perunoita keitettäisiin? Aloin jo inistä miehelleni, että mitäs nyt tehdään? Hän katsoi minua huvittuuneella ilmeellä ja sanoi, että kuule nyt ei auta muu kuin pistää leivinuuni ja puuhella lämpiämään...sillähän siitä selvitään. "tässä vaiheessa jo aloin nauramaan"! Sekavassa mielentilassa miettii vain, että mitä tuhoja myrsky on saanut aikaan...unohtaa ihan kokonaan mitä talosta oikeasti löytyy ja mikä pelastaa tilaanteen, kun sähköt katkeavat kokonaan. Siinä sitä sitten laitettiin kynttilöitä palamaan, että saatiin valoa taloon ja tulisijat lämpiämään. Huokaisin vain, että kuule oli se hyvä, että ostettiin tämä talo vuosi sitten! Harmittaa ja surettaa vain se, että monella muulla ihmisellä ei ole tulisijoja joilla lämmittää ruokaa hädän hetkellä. Kävi myös näin anopille ja appiukolle melkein viikkoon ei saatu yhteyttä heihin, kun puhelinlinjat menivät mykäksi ja sähköt olivat heiltä viikon poissa. Lähinaapuri oli kuitenkin auttanut traktorin kautta saamaan sähköä kolmeen talouteen. Meillä sähköt olivat vain 3 tuntia poissa ja siitä selvittiin pelkällä säikähdyksellä,mutta monessa muussa taloudessa sähköt olivat viikon poikki ja ovat edelleen poikki. 

"Ehkä tämän myrskyn jälkeen opimme arvostamaan vanhan ajan perinteikästä puuhellaa, leivinuunia ja takkoja."! Luonto näytti meille jälleen voimansa ja sen mitä myrsky saa aikaan. Onneksi ihmishenkiä ei vaarantunut. Mietin vain sitä, että maapallolla on paljon vuosittain myrskyjä jotka tekevät karua ja lohdutonta jälkeä vaarantaen, tuhoten ihmishenkiä ja koteja! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti