sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Leipuri leipoo ja taikoo!

Esikoisemme täytti marraskuun alkupäivinä täyden kympin. Mielessä käväsi, että jospa leipoisin synttärijuhliin pizzaa perinteiseen tapaan, mutta tälläkin kertaa syntyi täyteläinen ja maittava voileipäkakku. Tosin tässä voileipäkakussa käytettiin samoja aineksia kuin heinäkuussa tehtyyn esikoisenkin kakkuun. Ainoa ero tässä voileipäkakussa on se, että tällä kertaa en laittanut lohta koristeeksi. "Lohesta ei nimittäin viimeksi pidetty"!



Täytekakun suunnittelu olikin melkoista suopaamista ja huovaamista. Pyysin hyvän ystävän apua suunnittelussa. Olin suunnitellut kinuskikakkua, mutta niitä on niin monta tehty juhliin meidän perheessä, että nyt käänsin suunnan aivan toisinpäin. Joten perinteistä poiketen ei tullut 8 munan kakkua ei kinuskia, eikä suklaata. Noh..olihan tässä vähän suklaata ihan pikkuisen vain.
Wolaa...kakun suunnittelu täysi kymppi, toteutus täysi kymppi, pohjien paisto täysi kymppi, kuorutuskin onnistui täydellä kympillä, mutta pursotus meni kyllä ihan päin puita. Miksikö? no siksi, että vuosikausia kestänyt pursottimeni on mennyt aikaa sitten rikki ja en tietenkään kaupassa käydessäni ole hokassut ostaa uutta joten..siksi pursotus ja kakun koristelu meni vikaan! "seuraavaan kakkuun aion hankkia se pursottimen"!

Täytekakku:
 pohjana 3 kääretorttu pohjaa
1 krs välissä mansikkahilloa
2 krs välissä valkosuklaa-lime rahkaa, sekä sitruuna rahkaa sekoitettuna
kuorutus tomusokeria, cacao jauhetta "sitä tummaa", kylmää kahvia.
Viimeisenä tietenkin epäonnistunut kermapursotus ja valkoiset aidot ruusut.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Herrkusuiden keitto!

Jälleen totesin kerran sen, että minulle ei kannata antaa mitään valmiita ohjeita ja miksi ei? joka kerta, kun etsin ohjeita niin netistä kuin keittokirjoista ohje muuttuu sormissani. Voisiko tätä ilmiötä kutsua taiteeksi vai luovuudeksi? Etsin tässä eräänä päivänä netistä ohjetta hyvälle kanakeitolle ja sieltä löytyikin hyvä ohje, mutta kun pääsin kauppaan niin aina käsiini osui raaka-aineita joita voisin lisätä alkuperäiseen reseptiin. Omasta mielestäni vain itsetehtynä saa sellaista ruokaa kuin haluaa ja myös aina toisten tekemissä resepteissä on joku aineosa josta en pidä tai perheeni jäsenet eivät pidä saatika pysty syömään. Tässä tulee nyt omasta taideteoksestani kuva ja ohje. Kuva nyt ei niinkään ole niin taiteellinen, kun nappasin sen vauhdilla. Kuvahan ei ratkaise vaan se maku.






Tarvittavat ainekset.
Kanan koipireisi paloja 1 pkt
3 kpl kanaliemikuutioita
merisuolaa
vettä
1,5 dl riisiä 
1 kpl punainen paprika
1 pussi pakaste maissia
1/2 pussia pakasteherneitä
1-2 porkkanaa
tuoretta persiljaa
1 punasipuli
chilijauhetta
inkivääri jauhetta 

Ohje:
Paista koipireisi palat uunissa n.60 minuuttia. Poista liha kypsistä reisipaloista ja palastele pieniksi paloiksi. Laita pakasteherneet, maissi, paprika, kanaliemikuutiot kattilaan ja kaada vettä sen verran, että ainekset peittyvät. Kuori porkkanat ja paloittele joukkoon. Silppua sipuli joukkoon kiehauta kasviksia hetki, että ovat puolikypsiä. Lisää joukkoon riisi ja jatka keittämistä kunnes riisi on kypsää. Lisää viimeisenä kananpalat, chili ja inkivääri. Lisää joukkoon vettä jos keitto liian sitkeää. Suolaa voi lisätä maun ja tarpeen mukaan. Lisää persilja viimeisenä.
HUOM! inkivääriä suosittelen kokeilemaan tuoreena kuin myös chiliä se nimittäin voisi antaa tulisuutta ja pikantimpaa makua jos haluaa maistuvan tulisemmalta. Itse valmistin tällä kertaa miedomman maun mukaan.
-Bon Apetit-

Kympin poika!

Esikoispoikamme syntyi 2.päivä marraskuuta 2001 joka oli pyhäinmiesten aattoilta. Tänävuonna päätimme juhlia esikoisemme ensimmäistä kymmenystä pyhäinmiesten päivänä. Tämä päivä oli juhlavieraidenkin kannalta hyvä, koska suurinosa pääsi julkisen pyhäpäivän vuoksi tulemaan synttäreille. On ollut hienoa saada seurata miten vauvasta on kasvanut reipas ja toimelias kymmenvuotias nuori miehenalku. Välillä talossamme vallitsee kuin sotatanner, kun taas toisinaan rauha ja rakkaus voittavat kiukuttelun. Olen miettinytkin paljon mitä kymppivuotiaan mielessä liikkuu. Jotenkin tuntuu, että minun lapsuudessani kymmppivuosina vielä leikittiin hiekkalaatikolla ja juostiin karattiin naapurin lasten kanssa pitkin pihoja ja leikittiin piilosilla. Nykyään kymppivuotiaat jo puhuvat tytöistä, tansseista iltamista ja kyllähän siellä välillä syvemmästäkin rakkaudesta puhutaan. Vauva aikana päätin, että mies on se joka saa sitten aikanaan puhua pojille elämän isoista asioista niinkuin mies miehelle ja minä voin sitten paikata jotain kohtia jos niin on tarve. Kuitenkin olen viime aikoina joutunut kertomaan yhtä ja toista lapsilleni. Kyselykausi siis on alkanut ja alkaa myös ilmeisesti murkkuiän läheneminenkin. Välillä tulee kysymyksiä oikein tykittämällä ja toisinaan riittää kun vastaa, että kerron sitten kun on siihen sopiva aika. Anoppini aina sanoo, että jos pojat sinulta kyselevät asioista niin kerro heille rehellisesti miten asia on, mutta muista käyttää hienovaraisuutta ja järkeviä sanamuotoja. Välillä kyllä tuntuu, että en osaa kertoa asioita juuri siten kuten he tahtoisivat, mutta aina ongelma kohtiin löytyy ennenpitkää ratkaisevat sanat.

Synttäri sankari kynttilöiden puhallus hommissa.

Kakun leikkaus puuhissa.