keskiviikko 10. elokuuta 2011

Luomisen tuskaa!

Valmistuin itä-satakunnan ammattioppilaitoksesta joskus -90 luvun alkupuolella ravitsemustyöntekijäksi. Pidän siis itseäni edelleen jonkin asteisena hotelli-ja ravintolapalveluiden ammattilaisena. Eikös ne yleensä ole ammattilaisia jotka valmistuvat virallisesti ammattiin? Minä kyllä kutsun lähinnä niitä ihmisiä ammattilaisiksi jotka ovat suorittaneet opintonsa ja hankkineet mm. alan työkokemusta pitkältäkin aikajaksolta. Toisin sanoen minä en niinkään kirjaimellisesti pidä itseäni ammattilaisena, koska opintojeni jälkeen en ole toiminut keittiö-ja ravintolapalveluissa ammatikseni. Tuosta koulutuksesta oli kyllä hyötyä itselleni lähinnä enimmäkseen kuin siitä, että olisin mennyt oikein töihin kyseiselle alalle. Hotelli- ja ravintola alat on minun osaltani poissa lähinnä allergioiden vuoksi. Jokapäiväistä hyötyä kylläkin koulutuksesta on ollut, koska kotona tykkään kokata ja laittaa ruokaa aina, kun saan joitakin hyviä ideoita päähäni. Sukulaisia olen ollut auttamassa juhlien järjestelyissä ja kerran pyydettiin johonkin pitopalveluunkin heittämään keikkaa, mutta se ei oikein loksahtanut kohdalleni hyvänä ideana. Omaksi ja perheen iloksi on kiva kokata ja kun on perusopit hallussa niin voi kehitellä ja ireoida ruokia oman maun ja mieltymysten mukaisesti. Edelleenkin kuulun niihin ihmisiin joka ei tee varmaan koskaan oikein ohjeiden mukaan vaan aina resepti muuttuu oman näköiseksi ja se taas johtuu yksinkertaisesti siitä, että aina resepteissä on joku aineosa tai mauste josta en pidä tai ei sovi meidän makuhermoillemme.
Tosin seuraavat ovat tehty ihan perusohjeiden mukaan ja ohjeet olen tietenkin ottanut ammattikoulu aikaisista kirjoista. "sieltähän ne parhaat ohjeet tulee"!

Luomisen tuskaa:
Taisin alussa mainita, että on aikaa siitä vierähtänyt tovin kun valmistuin ravitsemustyöntekijäksi. Tässä pari viikkoa takaperin mies oli ostanut pullapitkon kaupasta ja se popsittiin perheen kesken menemään melkoista tahtia ahneisiin mahoihimme. Sain tietenkin idean, että kun ei ole pullaa pakastimessa ja sitä ei olla pitkään aikaan leivottu niin johon oli pakko alkaa leipomaan. Siinä sitten vaivasin pullataikinan valmiiksi ja istuin jälleen koneelleni. Kolusin kaikki mahdolliset nettisaitit läpi löytääkseni ohjeen siitä miten leitettäisiin 4 säikeellä pitko. Ohjeita löytyi kyllä onneksi ja löytyi myös ammattikouluaikaisista kirjoistakin. Näitä kirjojahan meillä riittää enemmänkin, koska mieheni on alkuperäiseltä ammatiltaan suurtalouskokki. Löysin hyvän ohjeen, mutta en sitten taas ollut varma siitä, että osaanko tehdä oikein ohjeen mukaan. Olin saanut taikinan valmiiksi ja kummonnut senkin pöydälle kunne totesin ääneen "luomisen tuskaa". Oli vierähtänyt muutama vuosi aikaa, kun olen viimeksi letittänyt neljällä säikeellä pitkoa. Taidettiin sitä ammattikoulussa leitittää jopa viidelläkin, mutta jos nyt kuitenkin pitkän tauon jälkeen alkaisin neljästä, koska kolmella letittäminen ei oikein innostanut. Aikani taikinaa pöydällä velloessani sain aikaiseksi säikeet ja sitten olikin ohjeen lukasun aika. Jälkeenpäin ajatellen oli aivan liian helppo juttu. Siis totesin, että mihin se taito sieltä aivonnupukoista voisi kadota jos se sinne kerran on jo opetettu. Minusta oli vain aika palauttaa muistot ja opit takaisin ja ottaa ohje mukaan josta voisi tarkastaa miten se menikään.


Lopusta taikinasta oli pakko pyöräyttää muutamat korvapuustit.
 BON APETIT!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti